Sain tänään kuulla, että odottamani vauva kuolee viimeistään pari tuntia syntymänsä jälkeen

En muista minkä vuoden alusta, meidän kunta otti ne käyttöön tämän vuoden alusta.



Ap:lle oikein paljon voimia raskaaseen tilanteeseen. En voi ymmärtää sitä surua mikä tuohon tilanteeseen liittyy. Halauksia teille!



Ja numero 15, täällä itken teidän tilannetta. Meillä on kaksoset ja tosi rankkaa edes kuvitella elämää ilman jompaa kumpaa heistä.

Toivon teille jaksamista tulevina vaikeina päivinä ja viikkoina.



Ei pitäisi kenenkään joutua vastasyntynyttä lastansa hautaamaan, mutta ikävä kyllä elämässä tapahtuu hirveitä asioita.



Halaus teille

KAverin lapsi oli rakenneultrassa normaalisti kehittynyt, mutta jossain vaiheessa munuaisten ja keuhkojen kehitys pysähtyi täysin. Siinä ei ole mitään tehtävissä. Lapsi eli pari tuntia. Surullista. En muista häiriön nimeä, mutta siinä virhettä pitää kantaa sekä isä että äiti, huonoa tuuria siis..

minä en pysty aborttia tekemään!

ja muillekin tällaisessa tilanteessa keskeytystä vastustaville.



Ihan ensin sen verran, että kukaan ei voi todella tietää miltä näitä asioita tuntuu miettiä, jos ei vastaavassa tilanteessa ole ollut. Minä olen.



Vertaisryhmässä eräs hyvin uskonnollinen (ja aborttia aina vastustanut) nainen sanoi, että keskeytyksessä myöhäisillä viikoilla (22+) oli rankinta se, että rakkaudesta lapseensa piti luopua omista periaatteistaan. Hän näki tekevänsä omaa arvomaailmaansa kohtaan väärin keskeyttäessään raskautensa, mutta hän teki sen, jottei turhaan aiheuttaisi lapselleen tuskaa.



Ei nämä jutut ole helppoja. Koskaan. Ja niitä asiasta mitään tietämättömiä jeesustelijoita kun löytyy aina, mikä tietenkään ei helpota vaikean päätöksen edessä olevaa perhettä.

Olen itse menettänyt kolme lasta, kaksi ennen viikkoa 20 ja yhden viikon 22 jälkeen. Myöhemmillä viikoillla syntynyt vauva oli jo tosiaan vauva, Hänestä jäi muisto , nimi ja hautapaikka. Muista ei edes hiuskiuhkuraa.

Mitä enenmmän niitä muistoja ja yhteisiä hetkiä on kokretisoimassa surun kanavia sen helpompaa se surutyön tekeminen saattaa joillekin olla.

Myöskin sille äityslomalle sai jäädä vain tuolloin kun nuo viikot olivat "täynnä " ja sikiöstä oli tullut virallisesti lapsi.

Toiseksi suinkaan kaikkki eivät tee hankintoja ennen vauvan syntymää. Kohtukuolemia tapahtuu aina. Yleisin syy kaiketi napunuora komplikaatiot jota ei voi ennakoida vaikka millaiset seurannat olisi läpikäyty. Taidetaan vain olla vieraatuneita ajatuksesta, että elämä vain on joskus epäreilu.

Aplle toivotan voimia raskaan vaiheen läpikymiseen. Joskus konkreettinen suruntyöstäminen auttaa. Yritä löytää oma tapasi työstää vaikeaita ajatuksia ja korota näitä kanavia. Jos pidät musiikista, kokoa lempikappaleitasi cdlle jonka voit ottaa mukaan soimaan vaikka synnytykseen. Jos olet harrastanut valopuuvaamista, ota erilaisia masukuvia , kuvaa laselle varattuja vaatteita- kuvaa itseäsi kävelemässä eripaikoissa, kuvaa hautapaikka, vauva , vauvan sormet yms. Jos pidät piirtämisesta aloita piirtämään kuvapäiväkirjaa.. jos osaat kirjoittaa kirjoita lapsellesi oma kirja.

Voi kuulostaa hullluta eikä toki kaikilla toimi, että alkuunsa vaan tahalleen itseään itkettää, mutta nämä surunt yöstämisen vaiheet voi olla hyvinkin terapauttisia nyt ja myöhemmin niiden katsominen lohduttaa. Et varmasti usko, mutta kyynelten määrä on rajallinen, aikanaan ne loppuu ja jäljellä on lämmin muisto.

...raskauden olisi voinut vielä keskeyttää joka varmasti kaikessa kauheudessaan olisi ollut kuitenkin helpompaa kuin tuntea viikkotolkulla lapsen liikkeet, tehdä kaikki ostokset lasta varten (kuten varmaan moni jo rv30:llä on tehnyt) ja odotella jo äitiysloman alkua ihan juuri alkavaksi.

ajatuksia ja voimaa.



Meidän pph:n ensimmäiselle lapsenlapselle kävi juuri näin vain n. kuukausi sitten eli vauva menehtyi muutama tunti hätäsektion jälkeen. Vauva oli ollut perätilassa ja sen vuoksi (?!) oli missattu munuaisten epämuodostuma/puuttuminen ja vauvan tila tuli yllätyksenä kaikille.



Tässä muutama asia jotka ovat auttaneet tämän vauvan vanhempia ja isovanhempia suruprosessissa - älä lue vielä jos tuntuu liian konkreettiselta: vauvan vanhemmat olivat ottaneet vauvasta kuvia ja ovat nyt sitä mieltä että kuvat todella auttavat surutyössä. Samoin ne vähät konkreettiset muistoesineet (esim. vauvan päällä olleet vaatteet) ovat arvokkaita ja tärkeitä heille asian työstämisessä.



Vielä kerran, voimia ja ajatuksia täältä toiselta puolelta Itämertä.

....joka ei ole sellaista tilannetta kokenut että lapsi todetaan kuollettavasti sairaaksi esim. rakenneultrassa ei voi sanoa että "mä en ainakaan koskaan vaikka..." tms.

Sitä pitää olla ensin kokenut se tilanne ennen kuin voi sanoa että pätkääkään tietäisi miten toimisi.

Voimia ap:lle. Ihmismieli on siitä hyvä että se koittaa löytää aina jokaisesta tilanteesta positiivisia pointteja niin kuin tässä joku esittikin omalta osaltaan vaikka rankkoja kokemuksia olikin.

Sen verran vielä sanoisin että itse menetin lapsen rv18 ja hänet on haudattu sukuhautaamme. Myös hän oli jo mielestäni aivan vauvan oloinen, toki hyvin pieni, kun hän syntyi. Hiuskiehkuraa hänestä minulla ei toki ole olemassa mutta sen sijaan lämpimiä muistoja kun pidin häntä sylissäni, valokuvia ja tosiaan tuo hautapaikka jossa häntä voin konkreettisesti muistella. Se ettei häntä virallisesti tämä yhteiskunta ja viranomaiset pidä olemassa olleena ei vaikuta näihin asioihin millään tavalla.

(

Olen itse menettänyt kolme lasta, kaksi ennen viikkoa 20 ja yhden viikon 22 jälkeen. Myöhemmillä viikoillla syntynyt vauva oli jo tosiaan vauva, Hänestä jäi muisto , nimi ja hautapaikka. Muista ei edes hiuskiuhkuraa.

53 ei ole ilmoittanut olevans abortin vastustaja. se että sonoo ettei itse sitä tekisi ei ole sen vastustamista. Ja kyllä se niin on, että jotkut vain voivat tietää ettei raskautta keskeytä vaikka mikö olisi .. vaikkai ole todellisessa tilanteessa aisaa pohtinutkaan

Itse olen aina sanonut , että vastaanotan mikä annetaan ( en ole jeesutelija enkä edes uskovainen ) ja tosiaan rakeneultrassa ilmaantui tieto, ettei laspeni ole terve. Lääkärille oman päätökseni ymmärtäminen oli ihan mahdotonta. Luonto hoiti sitten asian ajallaan:( Mutta meidän perheelle rakaisu oli kaikin puolin paras.

Ja johan tässä apkin ilmoitti , että taitaa kuintenkin kokoa parempana sen ettei rakenneultraa edes ollut. Häntä tukemaan näitä kirjoituksia ketjuun pitäisi laittaa- Ap ei ole raksuttaan keskeyttämässä - ei edesnäillä viikolla edes voisi! Ei ole tarkoituksen mukaista kirjoitta tekstejä joissa vihjailaan keikenlaistsen jeesutelijoiden mahdollisesti aiheuttavan laselleen vain turhaa tuskaa koska ei käekeytä vakavasti vammautuneen lasen kehitystä.



Sinulla on varmasti ollut vaikeaa- ja olet oman päätöksesi tehnyt, mutta älä myöskään hyökkää toisella tapaa ajttelevia vastaan.



Ja aapeelle lohduksi. Ystäni lapsi syntyi myös täysiaikaisena ilman munuaisia ja menehtyi, mutta ainakin tämän pikkuisen kuolema oli tuskaton.

Yksityisesti voi ultratuttaa itsensä vaikka joka päivä. Sitten on eri kysymys, kuinka monta ultraa yhteiskunnalla on varaa kustantaa, käytäntö vaihtelee kunnittain.

Ap:lle syvä osanottoni.

Kuulostaa kieltamatta ihan aataminaikuiselta, jos rakenneultraa ei tehda automaattisesti kaikille! Siitahan saa kieltaytya, jos haluaa, mutta jos sita ei automaattisesti saa..... en ymmarra...

i]

En väitä että voisin ymmärtää mitä juuri tunnet koska en voi. En, vaikka itsekin olen menettänyt suuresti toivomani lapsen (rv21+1). Minä olin saanut kuulla viikkoa aikaisemmin että lapseni ei tulisi selviämään syntymään asti missään tapauksessa ja täytyy sanoa että olimme miehen kanssa tehneet päätöksen jota moni ei täällä ymmärrä eli keskeytyksen mutta luonto ehti ensin. Päivää ennen.



En osaa muuta sanoa kuin että ainakin minulla aika on vienyt surusta pahimman terän pois. "Aika parantaa" vaikka se klisee onkin. Surun tilalle on tullut kaipuu ja haikeus. Meille auttoi kun meille jäi jotain konkreettista muistoa lapsesta. Kuvia, hautapaikka. Pidin lasta sylissä hänen synnyttyään, otimme kuvia, järjestimme aivan normaalit hautajaiset. Virallisestihan lastamme ei kirkon kirjoihin kirjattu mutta se ei estänyt hautajaisten järjestämistä eikä hautaamista. Kun kyselin näitä hautausasioita niin minulle sanottiin että jopa 12 viikkoisia pikkuisia on siunattu ja haudattu hautoihin. Näissä nuoremmissa on ollut useinmiten kyse tilanteista joissa erittäin toivottu raskaus on jouduttu keskeyttämään esim. anenkefalian tai muun yhtä vakavan kehityshäiriön vuoksi ja ainakin meidän seurakunnassamme näihin lapsiin ja heidän vanhempiinsa suhtauduttiin hyvin kauniisti ja lohduttavasti tiedostaen kuinka vaikean päätöksen vanhemmat ovat joutuneet tekemään. Tämä rupesi nyt olemaan jo asian vierestä mutta ajattelin jos jollekulle tiedosta on hyötyä että ihan nuoriakin sikiöitä voi jo haudata.

mutta, oma pointtini olikin, etta Suomessa kaikki maksavat veroja tasapuolisesti, joten, olettaisi, etta kaikki saisivat esim. nama raskaudenajan ultrat tasapuolisesti samallalailla.... varsinkin, kun lapsia syntyy muutenkin liian vahan.



Rahalla saa toki kaikkea, toisilla vaan ei ole siihen mahdollisuutta. Kuten sanoin, meidan lapset ovat syntyneet Aasiassa, kahdessa eri maassa. Olemme jokaikisen pennin maksaneet itse, emme ole "saaneet kayttaa" ko. maan verovaroja laakarikaynteihin, ultraan ja synnytykseen. Meidan lahtokohta on ollut ihan eri kuin Suomessa, missa verovaroilla kustannetaan julkista terveydenhuoltoa.

Yleensähän, jos ei ole ollenkaan munuaisia, niin tehtävän hoitaa kone siihen saakka, että löytyy siirtomunuainen.

Ja taitaa vastasyntynyt olla sen verran herkkäkin että tuskin kestäisi elintensiirtoa heti synnyttyään.



Ongelmana voi myös olla se että harva tällä syndroomalla oleva elänee kohdussa tarpeeksi pitkään vaan hiipuu jo kohdussa pois.

Mutta ajattelin että olisiko mahdollista hoitaa dialyysilla niin kauan että löytyisi munuainen ja olisi mahdollista leikata. Mutta ehkä se ei ole noin pienillä mahdollista, en tiedä. Dialyysihoidossahan voi olla vaikka täysin ilman omaa munuaistoimintaa vuosikausia. Mutta en ole tietoinen, miten vauvojen kohdalla on. Ikävä tilanne ap:lla jos noin kurjasti on asiat.

Koitathan kaiken keskellä pitää itsestäsi huolta. Ja hae ammattiapua, vaikka vain jutteluapua, jos vähänkin siltä tuntuu.



T. eräs joka odottaa "pääsyä" raskaudenkeskeytykseen pahan kehityshäiriön takia

Aasiassa asuvalle tiedoksi, että suomalainen terveydenhoito ei ole niin laadukasta kuin mitä sossujen propaganda väittää. Verorahat kyllä kelpaa, mutta palvelujen kanssa on vähän niin ja näin. No, toki kaikista köyhimmät hyötyvät, mutta keskituloiset hyötyisivät enemmän jenkkiläisestä vakuutusmaksumallista kun tästä progressiivisesta tuloverosysteemistä.

On mahdotonta edes pystyä kuvittelemaan teidän tuntoja, mutta voimahaleja täältä.



Järjestetäänkö paikalle pappi tai joku muu, joka voi heti antaa vauvalle nimen?



Ystäväni myös menetti lapsen heti syntymän jälkeen. Asia vaatii aikaa ja jos mahdollista käykää yhdessä jossakin terapiassa tai vastaavassa. Ei noin suuresta menetyksestä tarvitse selvitä omin voimin.

On mahdotonta edes pystyä kuvittelemaan teidän tuntoja, mutta voimahaleja täältä.

Järjestetäänkö paikalle pappi tai joku muu, joka voi heti antaa vauvalle nimen?

Ystäväni myös menetti lapsen heti syntymän jälkeen. Asia vaatii aikaa ja jos mahdollista käykää yhdessä jossakin terapiassa tai vastaavassa. Ei noin suuresta menetyksestä tarvitse selvitä omin voimin.

Hätäkasteen voi tosiaan tehdä kuka vain seurakuntaan kuuluva. Ei pappi nimeä anna, eikä kasteella nimen annon kanssa ole mitään tekemistä. Mutta osaisiko kukaan kertoa tuosta vauvojen keinomunuaishoidosta? Tehdäänkö sellaista ja jos ei tehdä niin miksi ei?