Pakko-oireinen häiriö

En tarkoittanutkaan että pakko-oireiden takana on

oltava hyväksikäyttöä.

45 jatkaa vielä vähän.. Lisäksi mulla on käytössä apteekista saatavia kertakäyttömuovihanskoja, joita kuluu jonkin verran. Vessassa asioinnin jälkeen sujautan käteni puhtaaseen pakastepussiin (on kertakäyttöhansikkaita edullisempi vaihtoehto) ennen pyyhkimistä, ettei mun tarvi taas aloittaa pesemisrituaalia alusta. Muovijuttujen käyttäminen ei ole kyllä mikään ekoteko, mutta kulutan muuten keskimääräistä vähemmän. En hamstraa tavaraa, enkä ole millään tavalla materialisti tms. Ehkä se vähän kompensoi.

Täällä ilmoittautuu yksi 24-vuotias pakko oireinen.

Minulla se ilmenee näin:

- Katson monta kertaa ennen kotoa lähtöä ettei hanat vuoda, ja ettei hella ole päällä.

- Ajatuksina, pelkään että ajan autolla jonkun päälle, tai ajan autolla jonkun päälle niin etten huomaa, sitten saatan paniikissa ajaa saman reitin monta kertaa tarkistamassa reittiä.

- Luon itselleni sääntöjä "jos teen näin, niin sitten ei käy mitään pahaa läheisilleni" (esim. kävelen suojatietä enkä sen vierestä)

Väsyneenä ja stressaantuneena oireet ovat pahimmat :(.

Täällä yksi 23-vuotias pakko-oireinen. Lääkityksenä ollut nyt muutaman kuukauden escitalopram, ensimmäinen lääkitys kun vasta syksyllä hakeuduin hoitoon, vaikka yli kymmenen vuotta oireet vaivanneet. Auttanut jonkin verran. Lisäksi olen käynyt psykologilla kerran, toinen aika varattuna. Mulla oireilee ajatuksina, jumittumisena, laskemisena, tarkastuspakkona, symmetriantarpeena, jne. Eli sekä ajatuksia että tekoja. Lisäksi on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, puhelinkammoa, yleistä ahdistusta.

Mä en omalta osaltani allekirjoita tuota että lapsuus olisi vaikuttanut, mulla on ollut poikkeuksellisen täydellinen lapsuus, ei voi sanoa mitään negatiivista.

Olen tuo ylempi 49.

Minä en hamstraa, päinvastoin minulla on pakkomielle sille että tavaraa olisi vain se tarpeellinen, tietäisin missä mikäkin tavara on, mitään ei olisi liikaa ja kaikelle olisi oma paikkansa.

45: Minä olen joskus laskenut ensin montako eri asiaa minulla on vielä tehtävänä. Jos esimerkiksi viisi, vedän paperille viisi eri viivaa. Sitten kun teen yhden asioista, sottaan myös yhden viivan, ja jäljelle jää enää neljä viivaa. Siten tiedän mitä kaikkea pitää vielä tehdä, tai siis montako asiaa on vielä tehtävänä. Varmaankin ihan sama kuin kirjoittaisi ylös mitä tarvitsee vielä tehdä ja vetäisi yli sitä mukaa. Mutta en yleensä tee tuota, koska siitä ei ole minulle välttämättä mitään hyötyä, kelaan nimittäin tehtäviä asioita päässäni kaikesta huolimatta, vaikka kuinka järki sanoisi "listalla ei ole enää mitään tehtävää". En vain päässäni usko tätä, ja kelaan ja kelaan ja listaan ja listaan asioita. Eli ei oikein hyötyä.

Oletteko te muut saaneet pakko-oireita lievitettyä niin että olette vain koittaneet mahdollisimman paljon olla tekemättä niitä? Itse yritän tehdä niin aina, mutta silti ovela mieleni saa minut miettimään ja kelaamaan yhä uudestaan. Tämä on silti joskus helpottanut, sillä olen takonut päähäni, että "mitään ei OIKEASTI tarvitse miettiä", eli saattaa olla päiviä jolloin pakottaudun vain keskittymään hetkeen, enkä mieti mitään. Usein tämä ei onnistu, mutta silloin tällöin kyllä.

49: Juu, minullakin oireet ovat pahimmillaan juuri väsyneenä ja stressaantuneena. Siksi olisikin tärkeää levätä kunnolla ja nukkua tarpeeksi. Oletteko huomanneet, vaikuttaako ruokavalio tai liikunta mitenkään pakko-oireisiin? -ap

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:56"]Täällä yksi 23-vuotias pakko-oireinen. Lääkityksenä ollut nyt muutaman kuukauden escitalopram, ensimmäinen lääkitys kun vasta syksyllä hakeuduin hoitoon, vaikka yli kymmenen vuotta oireet vaivanneet. Auttanut jonkin verran. Lisäksi olen käynyt psykologilla kerran, toinen aika varattuna. Mulla oireilee ajatuksina, jumittumisena, laskemisena, tarkastuspakkona, symmetriantarpeena, jne. Eli sekä ajatuksia että tekoja. Lisäksi on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, puhelinkammoa, yleistä ahdistusta.

Mä en omalta osaltani allekirjoita tuota että lapsuus olisi vaikuttanut, mulla on ollut poikkeuksellisen täydellinen lapsuus, ei voi sanoa mitään negatiivista.

[/quote]

Voisin tähän vielä lisätä, että mä olen ollut aina täysin avoin kaikille oireistani ja ongelmistani. Siis ihan kaikille, joskus on tullut baarissa jonkun tuntemattoman kanssakin juttua aiheesta. En toki sitten ensimmäisenä huutele ja sillä leiju, mutta heti jos on tullut puhetta sinne päinkään niin olen kertonut. Kavereille ja perheelle kerroin kun tuli diagnoosi ja lääkitys, vaikka toki tiesivät oireista jo aikaisemmin. Perhe on ollut sitä mieltä että höpö höpö, mussa ei ole mitään vikaa, kaverit ollu että ok, kaukaisemmat yleensä suhtautuu voi ei miten Sä kestät. Mun mielestä asiassa ei ole mitään hävettävää, Se on osa mua ja sillä siisti. Varsinkin kun mun oireet jonkun verran myös näkyy, on musta parempi ettei ihmiset tietää mikä on syy, ja tavallaan kissa on pöydällä ja siitä uskaltaa kysyä jne. Toisaalta mä kyllä kaikissa asioissa olen vähän sellainen, että mua ei kauheasti kiinnosta ihmisten mielipiteet, tuntemattomien mielipiteillä ei ole mitään väliä, ja ne läheiset joiden mielipiteistä välitän, tuntee mut niin hyvin että rakastaa mua anyway

Tästä saattaisi olla jollekin apua:

https://www.booky.fi/tuote/foa_edna/kerrasta_poikki_vapaaksi_pakko_oireista_ja/9789519594675

Mulla vaikuttaa oireiluun mm:

- väsymys

- kofeiini (noin tunti kahvi juonnin jälkeen tulee ns krapula: tärinä ja ahdistus, ärtyneisyys)

- liian alhainen verensokeri

- ristiriitaiset tunteet

- innostuminen, myös siis voimakkaat posiviitiset tunnelataukset

- syyllisyys (en osaa valehdella itselleni tai kääntää asioita omaksi edukseni)

- turhautuminen, tylsistyminen, liian vähäinen virikkeellisyys

- yksin oleminen

Nämä nyt tuli ekana mieleen =) Terv. 45

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:29"]

45: Minä olen joskus laskenut ensin montako eri asiaa minulla on vielä tehtävänä. Jos esimerkiksi viisi, vedän paperille viisi eri viivaa. Sitten kun teen yhden asioista, sottaan myös yhden viivan, ja jäljelle jää enää neljä viivaa. Siten tiedän mitä kaikkea pitää vielä tehdä, tai siis montako asiaa on vielä tehtävänä. Varmaankin ihan sama kuin kirjoittaisi ylös mitä tarvitsee vielä tehdä ja vetäisi yli sitä mukaa. Mutta en yleensä tee tuota, koska siitä ei ole minulle välttämättä mitään hyötyä, kelaan nimittäin tehtäviä asioita päässäni kaikesta huolimatta, vaikka kuinka järki sanoisi "listalla ei ole enää mitään tehtävää". En vain päässäni usko tätä, ja kelaan ja kelaan ja listaan ja listaan asioita. Eli ei oikein hyötyä.

Oletteko te muut saaneet pakko-oireita lievitettyä niin että olette vain koittaneet mahdollisimman paljon olla tekemättä niitä? Itse yritän tehdä niin aina, mutta silti ovela mieleni saa minut miettimään ja kelaamaan yhä uudestaan. Tämä on silti joskus helpottanut, sillä olen takonut päähäni, että "mitään ei OIKEASTI tarvitse miettiä", eli saattaa olla päiviä jolloin pakottaudun vain keskittymään hetkeen, enkä mieti mitään. Usein tämä ei onnistu, mutta silloin tällöin kyllä.

49: Juu, minullakin oireet ovat pahimmillaan juuri väsyneenä ja stressaantuneena. Siksi olisikin tärkeää levätä kunnolla ja nukkua tarpeeksi. Oletteko huomanneet, vaikuttaako ruokavalio tai liikunta mitenkään pakko-oireisiin? -ap

[/quote]

Parhaiten toimivia itsehoitokeinoja on juuri tuo pakko-oireiden välttäminen. Niihin mukaan meneminen vain pahentaa ahdistusta. Pakko-oireiden välttäminen on ensin todella vaikeaa ja ahdistavaa, mutta se alkaa vähitellen lievittää ahdistusta, koska välttämisharjiotukset ikään kuin "uudelleenohjelmoivat" aivojen suhtautumista ahdistavaan asiaan. Ohjeita itsehoitoon on saatavilla mm. http://hope4ocd.com/foursteps.php tai http://www.stephenbatchelor.org/index.php/en/brain-lock-and-mind-and-the-brain

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:29"]

45: Minä olen joskus laskenut ensin montako eri asiaa minulla on vielä tehtävänä. Jos esimerkiksi viisi, vedän paperille viisi eri viivaa. Sitten kun teen yhden asioista, sottaan myös yhden viivan, ja jäljelle jää enää neljä viivaa. Siten tiedän mitä kaikkea pitää vielä tehdä, tai siis montako asiaa on vielä tehtävänä. Varmaankin ihan sama kuin kirjoittaisi ylös mitä tarvitsee vielä tehdä ja vetäisi yli sitä mukaa. Mutta en yleensä tee tuota, koska siitä ei ole minulle välttämättä mitään hyötyä, kelaan nimittäin tehtäviä asioita päässäni kaikesta huolimatta, vaikka kuinka järki sanoisi "listalla ei ole enää mitään tehtävää". En vain päässäni usko tätä, ja kelaan ja kelaan ja listaan ja listaan asioita. Eli ei oikein hyötyä.

Oletteko te muut saaneet pakko-oireita lievitettyä niin että olette vain koittaneet mahdollisimman paljon olla tekemättä niitä? Itse yritän tehdä niin aina, mutta silti ovela mieleni saa minut miettimään ja kelaamaan yhä uudestaan. Tämä on silti joskus helpottanut, sillä olen takonut päähäni, että "mitään ei OIKEASTI tarvitse miettiä", eli saattaa olla päiviä jolloin pakottaudun vain keskittymään hetkeen, enkä mieti mitään. Usein tämä ei onnistu, mutta silloin tällöin kyllä.

49: Juu, minullakin oireet ovat pahimmillaan juuri väsyneenä ja stressaantuneena. Siksi olisikin tärkeää levätä kunnolla ja nukkua tarpeeksi. Oletteko huomanneet, vaikuttaako ruokavalio tai liikunta mitenkään pakko-oireisiin? -ap

[/quote]

Parhaiten toimivia itsehoitokeinoja on juuri tuo pakko-oireiden välttäminen. Niihin mukaan meneminen vain pahentaa ahdistusta. Pakko-oireiden välttäminen on ensin todella vaikeaa ja ahdistavaa, mutta se alkaa vähitellen lievittää ahdistusta, koska välttämisharjiotukset ikään kuin "uudelleenohjelmoivat" aivojen suhtautumista ahdistavaan asiaan. Ohjeita itsehoitoon on saatavilla mm. http://hope4ocd.com/foursteps.php tai http://www.stephenbatchelor.org/index.php/en/brain-lock-and-mind-and-the-brain

[/quote]

Kiitos näistä linkeistä! Ton kerrasta poikki -kirjan olen lukenut jo pariin kertaan, mutta josko näistä linkeistä löytyisi lisää infoa! terv. 45 =)

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:27"][quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:21"]Olen huomannut, että pakkotoiminnot ja pakkoajatukset eivät oikeastaan varsinaisesti eroa toisistaan. Pakkotoimintoihin liittyy paljon aikaavieviä rituaaleja. Pakkoajatuksissa se vatvominen ja asioiden pyörittely on yhtä lailla rituaalinomaista ja aikaa vievää kuin pakkotoiminnot. Näin on ainakin omalla kohdallani.

10

 [/quote]

Mun on pakko kerätä tiettyjä juttuja...jopa vintilläkin niitä.

[/quote]

Kerätä juttuja? Oletko hamstraaja? Kuulemma hamstraaminen on yksi ocd:n muoto, tai ainakin sukua ocd:lle.

10

Oon vähän. Mutta näitä yksiä juttuja oon kerännyt vuosia. Siitä alkaen kun lapsi syntyi.

[/quote]

Nuorempana kun kävin suihkussa, se kesti tunnin,

puolitoista.

Jossain vaiheessa sain ajan lyhyeksi.

Mulle on helpompi jättää jokin juttu kokonaan tekemättä kuin tehdä se huolimattomasti. Esim voin jättää kokonaan kädet pesemättä vessassa käynnin jälkeen ja jatkaa tekemisiäni ilman erityisempää ahdistusta, mutta huolimattomasti/huonosti/nopeasti pessyt kädet eivät tule kyseeseenkään!

Muilla samantapaisia juttuja?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 23:39"]

Mulle on helpompi jättää jokin juttu kokonaan tekemättä kuin tehdä se huolimattomasti. Esim voin jättää kokonaan kädet pesemättä vessassa käynnin jälkeen ja jatkaa tekemisiäni ilman erityisempää ahdistusta, mutta huolimattomasti/huonosti/nopeasti pessyt kädet eivät tule kyseeseenkään!

Muilla samantapaisia juttuja?

[/quote] Itse en muista, että olisin koskaan jättänyt jonkun asian tekemättä tuon takia, mutta saatan kyllä usein viivyttää jonkin asian aloittamista, koska tiedän millainen rumba siitä sitten päässä alkaisi. Esimerkiksi jos pitää miettiä vaikka "mitä tarvitsen kaupasta" niin ahdistaa jo pelkästään tuo ajatus, koska tiedän jo etukäteen että niitä pitää sitten päässä pyöritellä ikuisuus.

54: Kiitos tiedosta, olenkin tuosta jo aiemmin lukenut, mutta jotenkin "unohtanut" asian, koska psykologini ei suhtautunut tuohon kovinkaan kannustavasti. Itse olen ihmetellyt hänen suhtautumistaan, koska nimenomaan olenkin ajatellut, että noin pitäisikin koittaa tehdä. Ehkä hän vain tarkoitti, että minun pitäisi ennemmin koittaa pohtia, mistä oireet tulevat, eikä vain yrittää vaientaa niitä. Mutta nyt aion kyllä taas yrittää olla miettimättä mitään, vaikka kuinka ahdistaisi! Tiedän että ei ole niin helppoa tehdä kuin sanoa, mutta kyllä se vähän oireita lieventää. Kiitos paljon myös noista linkeistä, pitääkin syventyä niihin ihan kunnolla! -ap

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 17:06"]

Monet näistä viesteistä ovat tosi surullisia. Olen hirveän pahoillani siitä, että monilla on niin vaikeaa oireidensa kanssa. Tiedän, miten pahalta se voi tuntua - en osaa kuvitella pahempaa henkistä kipua kuin se järkyttävä ahdistus ja pelko, jonka pakkoajatukset itselleni aiheuttivat silloin, kun sairaus oli pahimmillaan. En itse asiassa edes usko, että sen pahempaa kipua on maailmassa olemassa. Silloin ei pysty edes istumaan paikoillaan, ei keskittymään mihinkään, ei ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, miten se helvetti loppuisi.

Pyytäisin, että myös te, jotka ette usko voivanne parantua tai että kukaan ei voi auttaa, harkitkaa vielä avun hakemista. Tässä maassa on oikeasti apua tarjolla ja olo voi helpottua. Valitettavasti kaikkien terveydenhoidon ammattilaisten osaaminen ei ole tämän sairauden suhteen kaikkein parhaalla tolalla, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka tekevät tarvittaessa hirveästi työtä auttaakseen. Pyytäkää lääkäriltä lähetettä esimerkiksi psykiatrille, joka on hoitanut ocd-potilaita tai pyytäkää muuten lääkäriä tai hoitajaa etsimään teille ihminen, jolla on kokemusta tästä sairaudesta. Suomen Tourette-seura on on myös laajentunut Suomen Tourette- ja OCD-yhdistykseksi (http://www.tourette.fi/index.php), sivulla on tietoa ainakin pääkaupunkiseudulla kokoontuvasta vertaisryhmästä ja kuvittelisin, että yhdistyksestä osattaisiin antaa vinkkejä eri puolella maata vastaanottavista lääkäreistä tai psykologeista, jotka tuntevat pakko-oireista häiriötä. Suomen mielenterveysseura on myös ottanut kantaa pakko-oireisen häiriön hoidon puolesta, sielläkin voisi olla tietoa paikallisista hoitomahdollisuuksista. http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_4_2012/apua_pakko-oireisille

Voimia kaikille, toivottavasti löydätte tästä ketjusta tukea ja kenties myös vinkkejä eteenpäin!

- nro 21

[/quote]

Lueskelin näitä linkkejä ja silmiin osui ainakin 2 kiinnostavaa asiaa. Suomen mielenterveysseuran sivuilla pakko-oireilevia oli luonnehdittu näin: "potilaat ovat kilttejä perfektionisteja, pedantteja ja vaativia itseään kohtaan, yleensä myös älykkäitä" Kuulostaako ollenkaan tutulta? Tunnistaako joku itsensä?

Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen sivuilla taas oli ilmoitus vertaisryhmän kokoontumisesta:

Pääkaupunkiseudun OCD-vertaisryhmä

toimistolla 23.1.2014, klo 17.30

os. Kaupintie 16 B, Helsinki

Ajattelin mennä =)

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 17:06"]

Monet näistä viesteistä ovat tosi surullisia. Olen hirveän pahoillani siitä, että monilla on niin vaikeaa oireidensa kanssa. Tiedän, miten pahalta se voi tuntua - en osaa kuvitella pahempaa henkistä kipua kuin se järkyttävä ahdistus ja pelko, jonka pakkoajatukset itselleni aiheuttivat silloin, kun sairaus oli pahimmillaan. En itse asiassa edes usko, että sen pahempaa kipua on maailmassa olemassa. Silloin ei pysty edes istumaan paikoillaan, ei keskittymään mihinkään, ei ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, miten se helvetti loppuisi.

Pyytäisin, että myös te, jotka ette usko voivanne parantua tai että kukaan ei voi auttaa, harkitkaa vielä avun hakemista. Tässä maassa on oikeasti apua tarjolla ja olo voi helpottua. Valitettavasti kaikkien terveydenhoidon ammattilaisten osaaminen ei ole tämän sairauden suhteen kaikkein parhaalla tolalla, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka tekevät tarvittaessa hirveästi työtä auttaakseen. Pyytäkää lääkäriltä lähetettä esimerkiksi psykiatrille, joka on hoitanut ocd-potilaita tai pyytäkää muuten lääkäriä tai hoitajaa etsimään teille ihminen, jolla on kokemusta tästä sairaudesta. Suomen Tourette-seura on on myös laajentunut Suomen Tourette- ja OCD-yhdistykseksi (http://www.tourette.fi/index.php), sivulla on tietoa ainakin pääkaupunkiseudulla kokoontuvasta vertaisryhmästä ja kuvittelisin, että yhdistyksestä osattaisiin antaa vinkkejä eri puolella maata vastaanottavista lääkäreistä tai psykologeista, jotka tuntevat pakko-oireista häiriötä. Suomen mielenterveysseura on myös ottanut kantaa pakko-oireisen häiriön hoidon puolesta, sielläkin voisi olla tietoa paikallisista hoitomahdollisuuksista. http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_4_2012/apua_pakko-oireisille

Voimia kaikille, toivottavasti löydätte tästä ketjusta tukea ja kenties myös vinkkejä eteenpäin!

- nro 21

[/quote]

Lueskelin näitä linkkejä ja silmiin osui ainakin 2 kiinnostavaa asiaa. Suomen mielenterveysseuran sivuilla pakko-oireilevia oli luonnehdittu näin: "potilaat ovat kilttejä perfektionisteja, pedantteja ja vaativia itseään kohtaan, yleensä myös älykkäitä" Kuulostaako ollenkaan tutulta? Tunnistaako joku itsensä?

Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen sivuilla taas oli ilmoitus vertaisryhmän kokoontumisesta:

Pääkaupunkiseudun OCD-vertaisryhmä

toimistolla 23.1.2014, klo 17.30

os. Kaupintie 16 B, Helsinki

Ajattelin mennä =)

[/quote]

Ainakin itselläni monet noista piirteistä sopivat. Pakko-oireista häiriötä on kai pidetty ainakin joskus keskimääräistä älykkäämpien ihmisten sairautena, koska pakkoajatusten ja -toimintojen "ylläpito" edellyttää usein melko monimutkaisia ajatusrakennelmia.

Muutama vuosi sitten luin artikkelin, jossa pakko-oireinen häiriö yhdistettiin moniin fyysisiin sairauksiin (valitettavasti en enää löytänyt juttua netistä). Pakko-oireista kärsivillä henkilöillä on tilastollisesti katsottuna tavanomaista enemmän joitakin fyysisiä sairauksia, joista mainittiin ainakin astma, refluksitauti ja PCOS. Näiden lisäksi yhteys löytyi myös mm. syömishäiriöihin ja masennukseen psyykkisellä puolella. Selittävä tekijä olisi genetiikassa, jokin geeniyhdistelmä altistaa tavallista enemmän kaikille noille sairauksilla. Omalta kohdaltani löytyy juuri yksi noista fyysisen puolen taudeista.

"Sitten kysymys 65:lle - oletko milloinkaan avoimesti vihainen tai pahantuulinen? Minulle yksi psykiatri joskus sanoi, että pakkotoimintoja/-ajatuksia käytetään tukahduttamaan aggressioita. En tiedä, onko koko totuus, mutta kyllä siinä jotain perääkin saattaa olla."

Täällä kirjoitettiin noin. Ajattelin kommentoida, että nykytutkimuksen mukaan itseen päin kohdistuneella vihalla ei selitetä pakko-oireista häiriötä. Eli sen mukaan meidän ei tarvitse syyllistää itseämme tässäkään asiassa! Tuo ajatus aggression suuntaamisesta itseen perustuu vanhaan freudilaiseen psykoanalyysiin.

Olen kuullut psykiatreilta ja psykologeilta, että syynä oireiluun voivat olla perimä tai esimerkiksi koettu voimakas trauma. Jälkimmäisessä tapauksessa trauman hoito auttaa pakko-oireisen häiriön hoidossa. Itselläni on tehty jälkimmäistä. Ei olla menty mihinkään äiti-isä-suhteisiin vaan käyty traumaani läpi kognitiivisilla menetelmillä. Vointini on parantunut selvästi.

Kehotan, niin kuin monet muutkin täällä, hakemaan apua. Sitä voi oikeasti saada!

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 15:18"]

Ihan pikainen kommentti ap:lle - kyllä nousuhumala pahentaa monesti pakko-oireilua. Olen ratkaissut ongelman niin, että juon lisää ja loppujen lopuksi olen liian humalassa. Tämä toistuu lähes joka kerta, ja nyt olen mielummin juomatta kokonaan. Pahin angsti mulla on kuitenkin ennen kemuihin lähtemistä tai ennen kuin vieraat tulevat meille. Olo on silloin sietämätön.

[/quote] Ok, olenkin tätä ihmetellyt, että olenko ainoa jolle näin käy. Kai se on sitten jostakin kemikaaleista aivoissa tms. kyse.

70: Minulla on myös niin, että kun olen oikein hyvällä tuulella, ei oireita ole niin paljoa. Mutta jos olen innoissani jostakin, esim. matkalle lähdöstä, oireita on hirveästi, vaikka olenkin samalla myös hyvällä tuulella. Eli pitäisi olla tyyni, iloinen, eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, niin oireita ei välttämättä olisi niin paljon. En tiedä johtuuko se siitä, että esim. matkalle lähtiessä saattaa olla niin stressaantunut tai odottaa matkalta niin paljon, ja sitten mieli ei annakaan rentoutua?

74: Kiitos viestistäsi! Nyt kun olen tosiaan terapeuttia etsimässä, tieto on hyvin hyödyllinen. Pitääkin etsiä nimenomaan tuota kognitiivista käyttäytymisterapiaa harjoittavaa terapeuttia.

77: Minulla on juuri refluksitauti ja tuo PCOS, hullua! Psyykkisiä sairauksia myöskin löytyy, juuri tuota masennusta esim. Aika mielenkiintoista, en ollutkaan itse kuullutkaan tuollaisista yhteyksistä. Minäkin olen muuten todella kiltti ja hyvin vaativa itseäni kohtaan, ja myös se itsetunto on kovin huono.

Todella harmillista, ettei tätä sairautta ole tutkittu sen enempää. Kun tuntuu, että joka paikassa lukee vain että "arvellaan" ja "ei ole varmaa" jne. Vaikka on kuitenkin niin yleinen sairaus. Kaikki psykiatrit ja lääkäritkään eivät asiaan ole välttämättä perehtyneet lainkaan.. Harmi etten itse asu tuolla pääkaupunkiseudulla, muuten voisin tullakin tuonne vertaisryhmään! -ap

Millaisia ajatuksia teillä pyörii mielessä silloin kun jäätte "juntturaan" eli esimerkiksi pesette käsiänne moneen kertaan? Olen huomannut, että mulle nousee pintaan monesti tosi kipeitä muistoja, tyyliin juttuja joita olen humalassa mokannut tai epämukavia lapsuudenmuistoja. Käykö kenellekään muulle niin?