Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakko-oireinen häiriö
11.01.2014 |
Onko täällä ketään muita joilla kyseinen sairaus on? Kun sen sanotaan olevan niin yleinen (jostakin luin että 4 % väestöstä sairastaisi), mutta tuntuu ettei siitä puhuta koskaan kuitenkaan missään, aivan kuin se olisi suuri tabu.
Itsekään en toki sairaudestani kellekään tykkää huudella, kyllä se jotenkin hävettää, vaikka tiedän ettei sille itse mitään voi. Kielsin sairauden pitkään, mutta nyt olen "hyväksynyt" sen joten kuten.
Ajattelin vain että voitais yhdessä jutella asiasta ja saada vaikkapa vertaistukea toisiltamme, todella raskastahan tämä on.. Itse olen hakeutunut nyt terapiaan, joka alkaa parin kuukauden päästä, nyt olen käynyt kuukauden ajan keskustelemassa psykologin kanssa. Myös lääkehoidon olen aloittanut kuukausi sitten (Seronil 20 mg). Vielä ei ole ainakaan apua ollut, edes lääkkeestä, mutta olen toki vielä aivan alussa.
Kiva jos joku vastaisi! :)
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pakko-oireinen häiriö joka paheni huomattavasti lapsen saannin jälkeen. Kamaluutts kesti nOin vuoden, sain lääkkeet ja terapiaa. Parani melko hyvin kun menin takaisin töihin. Itselläni oireilut liittyvät aina toisen ihmisen satuttamiseen ja mahdolliseen omaan tai läheisen sairastumiseen. Jo lapsesta saakka koittanut näitä ajatuksia neutralisoida. Nyt töissä ja melko hyvä jakso. Pahat jaksot kestävät yleensä1-3pv. Hyvin mennyt 2v ajan mutta pelottaa mitä tapahtuu jos saa lisää lapsia. Jos jollain kokemuksia, laits sähköposti osoite niin vaihdetaan kuulumisia.
Minulla on pakko-oireinen häiriö. Löytyy myös ADD ja univaikeuksia. Ahdistuneisuutta, jopa tuskaisuutta. Eilen kirjoitin postauksen harhaluuloista. Ymmärsin, että minulla on psykoottisen masennuksen oireita. En tiedä, onko tämä oikea paikka mainostaa omaa blogiaan, mutta koska se keskittyy OCD:hen niin laitan linkin tänne. https://www.lily.fi/blogit/vaara-halytys/
Mulla on ollut 15vuotiaasta asti ikävä pakkomielle tarkistaa moni asia kämpässäni usein ennen lähtöä pois pihaa kauemmas, esim se perus onko levy jäänyt päälle ja lisäks että vanhempieni kissat ovat asunnossa (et en oo päästäny vahingossa karkuun) ja ulos päästyä saatoin kesken koulumatkan jopa 5km päässä kotoa lähteä juoksemaan takas kotiin koska "nyt se perkeleen ovi jäi varmaan auki" vaikka olen sen viitisen kertaa vähintään jo kokeillut. 16vuotiaana jatkuvien poissaolojen ja kaikesta sovitusta myöhästymisen takia päätin että nyt pitää yrittää tehdä jtn ja jatkossa ennen lähtöä otin kännykällä videon jossa kuvasin mm uunin säätimet, kissat ja muutamat muut asiat jotka palaisin tarkastamaan ja jatkoin kuvaamista hetkeen jolloin suljin oven ja kokeilin kahvasta sen menneen lukkoon, jos kesken matkan tai vasta määränpäässä tuli ahdistava olo niin videolta näin että kaikki oli kuten piti ja että ovikin jäi varmasti lukkoon.
Enää en tätä keinoa kovin usein tarvitse koska olen onnistunut saamaan tämän koko häiriön väistymään taka-alalalle josta se välillä pomppaa kummittelemaan mutta enää se ei ole jokapäiväistä vaan joka viikkoista enkä ole enää sen orja, olen myös saanut ajan psykologille lähiaikoina jossa aion puhua myös tästä ja parista menneisyyden traumasta jotka itseasiassa uskon tämän pakko-oirehäiriön laukaisseen ala-asteaikanani josta se sitten hiljalleen paheni
M18
Pakko nostaa mutta onko kellään muulla ocd-oiretta (liittyykö edes siihen) että olisi julkkisihastuksia esim ja sitten kun googlaa mitä tahansa liittyen niihin tyyliin "why do i love a celebrity" tai mitä tahansa tollasta, niin tulee sellasta tekstiä joka aiheuttaa järkyttäviä oireita kuten tunteen että oon tehny koko elämäni tähän asti väärin ja tää sit eskaloituu oikeastaan paniikkikohtaukseksi melkein. Siis se että tulee muiden sanomisista aina se olo että okei, oon tehnyt koko tän astisen elämäni väärin tähän mennessä ja en pääse siitä ajatuksesta eroon. Olo siitä on sit aivan kamala monta tuntia tai jopa monta päivää. Tää tulee juuri ihastuksista mutta muustakin. Yleensä ottaen mul on aina se että teen jotain väärin, vaikkapa jos en tee kuten joku muu sanoo (vaikka olisi vain pieni ja turhakin asia). Mutta juuri noista julkkisihastuksista tulee se että en siedä sitä oloa yhtään että googlessa tulee vaikka hakutuloksiin jotain "tämä voi olla parasosiaalinen suhde ja keino paeta" tai just puhutaan eskapismista ja yleensäkin käsitellään kaikkea tollaista hyvinvointiin yms liittyvää. Sit mulle tulee olo että mun ois pitäny voida estää kaikki mun elämäni aikana olleet julkkisihastukset, ja melkein ehkä muutkin (oikean elämän) ihastukset. Sit kun en oo pystynyt estää niitä niin mulle tulee se olo että kaiken oon tehny aina väärin siitä asti kun oon syntyny. Nytkin tätä kirjoittaessa olo on aivan kamala. Yksi julkkisihastukseni muun muassa on kestänyt noin 3 vuotta, toinen noin 2 kuukautta. Lisäksi en usko todennäköisesti kummankaan loppuvan vielä moneen vuoteen. Tulee tunne että oon ihan oikeasti tehnyt kaiken väärin. Ja en pelkästään niiden suhteen vaan tää sama tunne tulee muustakin. Kai se on ocd:tä, vai onko? Joka tapauksessa tää on sellainen oire jonka kanssa en meinaa pärjätä. Käyn terapiassa mutta siitä ei ole vielä ollut paljoakaan apua. Voi olla et jauhan tästä ensi kerralla sille.
Onko kellään muulla tätä? Onko se ocd:tä? Myös pelkästään tän viestin kirjottaminen tuntuu väärältä, oikeesti melkein kaikki asiat tuntuu. Ja se vääryyden tunne on jotain sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Hei, onko täällä enää ketään äitiä, joilla sairaus olisi aktiivisena ja kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia sähköpostin välityksellä?
Kirjoitan itse tänne esimmäistä kertaa, ja koen että vertaistuki olisi suureksi avuksi elämäntilanteessani.
Olen uupunut sairauteeni, enkä elä sellaista elämää kuten haluaisin. Terapiasession (kela 3v) olen käynyt läpi, jossa käsiteltiin traumaattista lapsuuttani---> ilmenee pakko-oireiluna, ja olen pian aloittamassa uuden jakson omakustanteisteisesti, josta toivottavasti saisin apua arkeeni.