Muita jotka eivät halua uraa

mielestäni sairaanhoitajalla ja opettajalla on yhtä hyvä ura kuin akateemisella, kunhan on kunnon ammatti, yleensä koulutuksella saatu.

tarkoitetaan uralla? Työuraa se kaupan kassakin tekee.

Koulutuksen kanssa on ihan eri pohjalla, kuin vain peruskoulun tai lukion suorittaneena.



Ihan yleistähän se on, että osa porukasta haluaa mahd. pian työelämään kiinni minimiopiskeluajalla. Ihan jees.



Itse en todellakaan tee uraa vaikken kotiäiti ole koskaan ollutkaan. Mutta luo turvallisuutta, kun tietää että kykenee elättämään oman perheen jos mies jäisi työttömäksi.

työlle en haluais enempää antaa kuin arkisin 8-16. Mun ongelma on se, etten löydä mieleistä työtä, vaikka on yliopisto- ja amk-koulutus.

ihan sama missä työskentelet?

Sillä on kyllä merkitystä pidemmän päälle nousetko mielelläsi aamulla töihin vai kiroilet joka aamu työtäsi!! Henkisesti, sekä myös taloudellisesti.

lastentulon jälkeen, etten ota pulttia työstäni. Eli samat huonot piirteet, jotka aiemmin vaivasivat, eivät vaivaa enää. Käyn töissä, hoidan työni ja nostan palkkani. Elämä on sitten muualla.

No argumentointina sen ottaa, jos sen tähän ketjuun lykkää. Jos vaan hyvän jutun kerroit, olisit aloittanut oman ketjun. Noin voi tosiaan käydä, mutta en lähtisi sillä mässäilemään ja iskemään muita naisia päähän. Mutta juokse sinä vaan pitämässä itseäsi miehiä varten kondiksessa kaikin puolin. Voin kertoa, se on turhaa. Kun mittariin tulee tietty luku, olet mummo miesten silmissä. Uralla ja timmillä perseellä ei ole väliä.

Täsmälleen aiheeseen sopiva juttu ja siksi nimenomaan tähän ketjuun kuuluva.



Kerroin sen selkeästi silti yksittäistapauksena, enkä väittänyt, että niin käy aina. Erittäin hyvä minusta ap:n ja muidenkin silti pitää mielessä!



12/20

naisen pitää tehdä niitä valintojaan aina myös itseään ajatellen, ei muuta perhettä saati vain sitä.



Jos oikeasti valitsee urattoman elämän, kannattaa vain miettiä, mistä sen toimeentulon hankkii myöhemminkin. Ja kannattaa myös miettiä, miksi valitsee urattomuuden. Jos sen tekee vain ja ainoastaan muiden takia ja lyhyellä perspektiivillä, tuollainen romahdus on vielä paljon pahempi! Siinä on sitten uhrannut ihan kaiken saamatta itse mitään.

Valmistun nyt duunariammattiin ja kesällä haen yliopistoon. Noin neljässä vuodessa pitäisi valmistua, koska minulla on pohjalla jo opintoja. Sama se sitten alanko siivota työkseni vai olenko töissä kelassa tai sossussa. Mun pitää saada tää kouluttamisen tarve ulos systeemistäni. En osaa olla ja elää ilman opiskelua.

Huh, enpä voisi olla enempää eri mieltä...



No, onneksi joku haluaa istua siellä kaupan kassalla. Minua siihen hommaan ei saisi vaikka mitä maksettaisiin.



t. Juristi ja kahden lapsen onnellinen uraäiti

Siis ei uria tai urattomuuksia miesten tai lasten tai keidenkään muiden vuoksi. Ja mikä tuossa olikohan 12 tai 20 kirjoituksessa niin ärsytti, niin juuri se, että naiset pistävät sielussaan niin usein sekaisin sen mitä itse haluvat suhteessa siihen mitä koko muu maailma meiltä odottaa. Tällaiset kirjoitukset tässä yhteydessä ovat juuri niitä naista tallaavia tarinoita. Jos ystävä olisi ollut koulutettu uratykki, suhde olisi kestänyt? Tutkimusten mukaan kotiäidit eroavat harvoin, miestään suurempaa palkkaa saavat ovat erityisess erouhassa, keksiverto mies haluaa hoivaavan ja pehmeän naisen nimen omaan ei uraohjusta... onhan näitä selvitelty. Että siinäkin mielessä tuo juttusi oli kuriositeetti. Ja kaikista tutkimuksista viis, kaikkien naisten olisi aika oppia tekemään asioita, joista itse nauttivat.

Sinä vain nyt vedit herneet niin nenuun, ettet osannut enää edes lukea!



28

Vierailija:

olen kuitenkin ollut " vain" kotiäitinä 10 vuotta. Nyt olen kyllä menossa töihin, mutta ihan sama menenkö koulutustani vastaavaan vai Saarioisten pakkaamoon. Töitä teen vain saadakseni rahaa. Perheen säästöt ovat täysin huvenneet kotiäitivuosien aikana, lastenkin rahat lainattu. Kunhan talous on taas kunnossa rupeamme lastensuojelun kriisiperheeksi, niin pääsen taas jäämään kotiin :D

Voisi olla minun " läppäristäni" . Paitsi, että kotiäiti vuosia takana vasta vajaa 5 ja toivoisinkin niitä vielä vaikka puolet lisää. Niin ja koulutuskin " vain" ammattikorkeakoulusta.

Tulevaisuuden haaveet vaikuttavat hyvinkin samanlaisilta.

Ekasta kirjoituksestasi ei kyllä sitä keskeisintä saanut irti. Minusta tärkein asia tässä koko pulinassa on siinä, että tekee valintoja pitkällä tähtäimellä ja itseään ajatellen.

Itse olen muuten ollut kotona pitkään ja pohtinut niin, että silläkin uhalla että joskus ihana avioliittomme päättyisi riitaisaan avioeroon jossa mies vie tuhkatkin pesästä, haluan olla kotona nämä vuodet. Tosin minulla on vakituinen työ, akateeminen koulutus ja hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työtilanteeseeni tulevaisuudessa. En siis ole heittäytynyt tyhjän päälle. (En kuula kullan valkeana).

Mutta kiitoksia virkistävästä väittelyseurasta, kaksi tytärtä ja Pieni talo preerialla kutsuu...

Ura ei ole itseisarvo. Iso palkka ei ole itseisarvo.



Niillä pitää saada jotain, josta pitää ja nauttii.



Useimmat kuitenkin NAUTTIVAT ihan itse siitä, että tekevät haasteellista ja mielenkiintoista työtä ja saavat mukavankokoista palkkaa. Ei siinä mietitä sitä, mitä " yhteiskunta" arvostaa, vaan sitä, mitä itse siitä saadaan. On aika hassu ajatuskin, että ihmiset istuisivat vuositolkulla yliopistossa ja ottaisivat muhkeasti lainaa ihan vaan muita miellyttääkseen!



Joten jos ap aidosti on tyytyväinen työhönsä ja oloonsa, niin hyvä niin. On kuitenkin hölmöä kuvitella, että muut olisivat myös yhtä tyytyväisiä, jolleivät " haluaisi olla muita parempia ja yhteiskunnan silmissä hienompia" .



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että työn sisältö ON todella tärkeä. Ihminen viettää aika ison osan valveillaoloajastaan töissä, joten ei ole samantekevää, miten sen palkkansa ansaitsee.



Mikä tietenkään ei merkitse, etteikö moni oikeasti viihtyisikin esimerkiksi juuri myyntityössä.

Käsittääkseni varsinainen uran luominen on sitä, että vaihtaa aina 3-5 v. välein korkeampaan ja paremmin palkattuun asemaan. Määrätietoista eteenpäin pyrkimistä siis.



Minusta on vähän sääli, että niin harva nainen on oikeasti kiinnostunut etenemään urallaan, vaikka koulutus siihen antaisikin edellytykset. Miksihän näin mahtaa olla?



Itsekin olen akateeminen eikä varsinainen ura em. mielessä kiinnosta. Ajattelen kuten moni muukin täällä, että oikea ja oma elämäni on työpaikan ulkopuolella. Arvostan myös luultavasti liikaa omaa vapaa-aikaani.

Pelkkä korkeakoulutus ei tokikaan ole ura. Uran luominen tarkoittaa selvää eteenpäin pyrkimistä jatkuvalla lisäkoulutuksella ja uusien työtehtävien hakemisella.

Vierailija:

Käsittääkseni varsinainen uran luominen on sitä, että vaihtaa aina 3-5 v. välein korkeampaan ja paremmin palkattuun asemaan. Määrätietoista eteenpäin pyrkimistä siis.

Minusta on vähän sääli, että niin harva nainen on oikeasti kiinnostunut etenemään urallaan, vaikka koulutus siihen antaisikin edellytykset. Miksihän näin mahtaa olla?

Itsekin olen akateeminen eikä varsinainen ura em. mielessä kiinnosta. Ajattelen kuten moni muukin täällä, että oikea ja oma elämäni on työpaikan ulkopuolella. Arvostan myös luultavasti liikaa omaa vapaa-aikaani.

Itse rakastan työtäni, mutta en myöskään ole halukas käyttämään siihen kamalasti yliaikaa. Nytkin olen osittaisella hoitovapaalla. Joten haen tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.

että mies hoitaa lapset tai sitten ura pitää tehdä ennen lapsia.



Minä tein nyt sitten uran ennen lapsia.

Vierailija:

Käsittääkseni varsinainen uran luominen on sitä, että vaihtaa aina 3-5 v. välein korkeampaan ja paremmin palkattuun asemaan. Määrätietoista eteenpäin pyrkimistä siis.

.