Rv 38+3 ja vauva perätilassa. Sektioonko?

Tismalleen sama kokemus minulla, enkä ole toisia yllätys-perätiloja tavannut.

Oletko sinä?

ja hyvin meni. Saatiin ulos nopeasti eikä sydänäänet romahtaneet. Itselle hyvä kokemus

Mulla kaksi pt-sektiota takana, rv 39 ja 39+1 suunnitellusti. Lapsilla ikäeroa 1v4kk:tta.



Minä en olisi ikinä lähtenyt alakautta synnyttämään, vaikka harmittikin etten " aitoa" synnytystä ikinä pääse kokemaankaan. Meillä siis mahdolliset tulevat lapset syntyvät myös sektiolla. Ilmeisesti minulla sen mallinen kohtu ettei vauva mahdu kääntymään kun kerran kumpikin on jäänyt perätilaan.. Asiaa ei ole tutkittu.



Kumpikin sektio meni todella hyvin, parannuin nopeaan ja kaikki meni hyvin. Imetykset lähti hyvin käyntiin kummankin lapsen kanssa, sairaalassa olimme esikoisen kanssa kolme yötä, pikkukakkosen kanssa vain kaksi yötä. Leikkauksesta toivuin hyvin, olin 30v ensisynnyttäjä.



Itse otan mielummin itselleni sen riskin sektiossa, kun riskeeraisin vauvan terveyden alatiesynnytyksellä. Kääntöyritystäkään en halunnut, minulla oli alusta asti tosi vahva tunne että tapahtuneella on jokin syy, että en lähde " urheilemaan" asian kanssa, en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos synnytyksessä jotain tapahtuisi, vauvalla olisi napanuora kaulan ympärillä tms. Kääntöyritysessähän ollaan kokoajan valmiudessa lähteä leikkuriin, vauvan sydänääniä tarkkaillaan jne, mutta silti tahdoin suoraan " buukata synnytyksen" , eli kun Kättärille menin asiasta juttelemaan, varattiin samantien synnytyspäivä.



Kaikinpuolin positiivinen kokemus oli kummankin lapseni synnytys.

Tsemppiä. Kuuntele itseäsi, ja jos vähänkin on sellainen olo että joku menee pieleen mahdollisessa synnytyksessä, eikös sitä kannata kuunnella sisintään.. :)



Onnea matkaan.

loppuun asti perätilassa.

Esikoiseni oli peratilassa ja tukholmalainen katiloni kannusti sektioon, vaikka aiemmin olimme valmentautuneet alatiesynnytykseen. Syina riskit sikiolle ja vahemmassa maarin aidille. Lancet rocks, kannattaa lukea!

asian voi hoitaa vaikka laittamalla sormet pilluun ja siirtämällä niitä pöpöjä sektiovauvaan?

Minulla takana kiireellinen sektio -03 ja vuoden takainen pt-imukuppisynnytys. Vielä pissa karkailee kovasta jumpasta huolimatta, vaginan tuntostatus heikko, en saa vieläkään kontaktia lantionpohjaan. Yksit. fysiossa olen juossut ja maksanut itseni kipeäksi. Sektio oli viikon juttu paranemisineen.

Gastroleku totesi vain viime viikolla korjauskeikkausta suunnitellessaan, että miten sinä alistuit alatiesynnytykseen. Ei nykyään enää eletä kivikaudella. (Hänellä 3 suunniteltua sektiota takana).

Että näin. Jos imukuppi uhkaa, ÄLÄ LÄHDE KOKEILEMAAN!



t löysä alapää (lääkäri itsekin)

Miten mulla on ollut sellainen käsitys ettei se ole mahdollista? Kiinnittyykö se muka siihen pehmeään pakaraan vai mihin se laitetaan?

No mulla vauva perätilassa tänä vuonna maaliskuussa ja kyllä tasan tarkkaan KOLME LÄÄKÄRIÄ yritti kääntää vauvaa perätilasta pois Kotkassa synnärillä. Siis tänä vuonna. Kyllä yritettiin.

En tiedä mistä tietosi on peräisin. Ei se ainakaan paikkaansa pidä.

Kääntäminen ei onnistunut, ja meni sektioksi, sen vuoksi että kokoarvio oli yli 4kg ja ensisynnytys kyseessä.

Joa aiwllä on joku puolihullu vanha jäärä, voi hyvinkin tulla pakotettuja alatiesynnytyksiä :(

ensimmäinen oli raivotarjonnassa ja tuli normaalisti alakautta.

Toisen tiedettiin olevan poikkitilassa ja häntä yritettiin kääntää ekan vauvan synnyttyä rt:aan. Ei onnistunut.

Sitten yritin pusata 2 tuntia vauvaa kantapää edellä maailmaan -tuloksetta.

Oli ihan helvetillistä, kun suoneen tupattiin täydet oksitosiinit ja supistukset oli viedä tajun.

Vielä leikkaussalissakin yritettiin viimeiseen asti ja sitten viime hetkellä vauva leikattiin ulos.

Oli sillä hilkulla, ettei tullut vauvalle vaurioita. Äitin vaurioista ei niin väliä, mutta jos multa olisi kysytty niin olisin voinut kertoa asian laidan jo paljon aikaisemmin. Silti yritin kaikkeni.



Että ei se toinen tule sieltä perästä välttämättä kuin " blub" vaan.

No tiesinpähän taas synnyttäneeni...

sorry, kirjoitusvirhe. Siis imukuppi liittyi jälkimmäiseen synnytykseen, vauva raivotilassa (vauva kasvot eteenpäin, pää usein kiertynyt hankalasti, ja jää helpommin jumiin).

Mutta halusin painottaa, että jos PONNISTAMINEN PITKITTYY, vauvan stressi ja riskit kasvavat sekä äidin riskit vammautua lisääntyvät.

Koettu on. Tuntuu nyt turhalta, ettei pienen viillon uhalla voinut säilyttää itsetuntoa naisena. Harmittaa niin vietävästi.

-tena

perätila huomattiin torstaipäivänä ja sektio laitettiin heti seuraavalle tiistaille, kun tilaa oli , tämä tapahtui Jorvissa. Vauva syntyi rv 38+3.



Itse tosin olin vähän mietteliäs synnytystapaa pohtiessani, en ollut yhtään etukäteen osannut ajatella mitään perätilamahdollisuutta. Lääkäri sanoi minulle, että itse en lähtisi synnyttämään alakautta, enkä tytärtänikään kehottaisi. Ja niin oli meilläkin napanuora kaulan ja kainaloiden ympärillä

apu on kuitenkin heti siinä jos jotain sattuu ja leikkaus on aina leikkaus.

Ihan normaali synnytys se perätila on kuitenkin.

Synnytys alkoi harvakseltaan tulevilla supistuksilla. Muutama tunti myöhemmin meni lapsivedet ja mentiin ambulanssilla sairaalaan. Sitten alkoikin supistuksia tulla säännöllisemmin. Kolme tuntia myöhemmin syntyi pikkuinen tyttö. Painoa hiukan yli 3kg ja senttejä 48.



Kaikki meni erittäin hienosti. Tosin mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada, kun synnytys eteni niin nopeasti.



Muutama extra-päivä vietettiin sairaalassa tytön keltaisuuden vuoksi. Nyt muistellaan taas miten sitä arkea eletään vauvan kanssa.



T:Perheestään onnellinen ap =)

ja lääkärille mars

Säilyikö vauva ilman vaurioita ?

t. yllätysperätilan alateitse synnyttänyt 111

Mieluummin ottaisin itse itselleni sektion riskit (käytännössä nolla) kuin altistaisin vauvan perätilasynnytyksen (hapenpuute, näön menetys/huononeminen, CP-vammaisuus, kehitysvammaisuus) riskeille.

miksi sitten synnytyslääkärit kannustavat synnytykseen? Tuskin he lapsen pahinta haluavat