Onko lasten pakko ulkoilla joka päivä???

"me ei ulkoilla ja meidän lapset on hoikkia" niin täytyy todeta, että se ulkoliikunta on tärkeää myös siksi, että se kehittää lapsen lihaksistoa ja koordinaatiota. Näiden ylipainoisten lasten lisäksi näkee surullisen paljon lapsia, jotka ovat kyllä hoikkia mutta täysin vailla lihaksia. Lisäksi hoikkienkin kunto on huono, sitä kuntoa kun ei kasvateta kotona.

Kun joku sanoo ettei ulkoile PÄIVITTÄIN niin toinen vetäisee johtopäätöksen että lapset eivät pääse ulos suunnilleen koskaan ja kotona on likaista ja tunkkaista ja äiti makaa sohvalla ja polttaa tupakkaa - voi lapsiparkoja -, raitista ilmaa eivät saa eikä lihaksisto kehity.



Me ei úlkoilla joka ikinen päivä, säässä kuin säässä, enkä usko lasteni siitä mitenkään kärsivän. SItäpaitsi siistimpää meillä on aina silloi jos ei ulkoilla. Silloin ehdin siivota. Lapsilla on kivaa tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin, molemmissa viihtyvät. Energian purkamiseen meidän piltit ei tartte sitä ulkoilua, ovat sen verran perusrauhallista sorttia.



Minulle myös ulkoilu on itsestään selvyys ja osa elämää, muttei jokapäiväinen pakollinen toiminto.

tässähän vastataan ja perustellaan asiaa =)

Enkä usko olevani ainoa äiti, jolle ulkoilu on itsestäänselvyys ja osa elämää - siksi sitä ihan aidosti hämmästyy kun tajuaa, että jotkut perheet viettävät päivänsä sisällä eivätkä lapset pääse ulos.

Että kun teillä ulkoillaan päivittäin, niin tottakai ne, jotka eivät ulkoile _päivittäin_ on puolittain alkoholisoituneita, tupakkaa ketjussa polttavia laiskoja mammoja, joilla on lihavat, tyhmät muumeja töllöttävät lapset. Mua aina vaan jaksaa ihmetyttää tää av:n tapa, että yhden kommentin perusteella luullaan, että tiedetään koko vastaajan elämäntyyli, ulkomuoto, koulutustausta... Huuoohhh...

samasta. Aamuisin n.klo 9.30 lähdemme pihalle, ja joko käymme ratas/pyörälenkillä, olemme hiekkalaatikolla, siivoamme pihaa n.tunnin-puoltoista tuntia. Sitten syömään sisälle, päiväunille pienin 1v. Ja iltaisin vielä uudestaan pihalle. Nyt kun on pimeää ja eikä ole lunta, on tietenkin ulkoilu "tylsempää", mutta ilomielin meidän 5-vuotiaat kaksostytöt lähtevät iltaisin vaikka pyörälenkille, minä kävelen reippaasti rattaiden kanssa ja tytöt tulevat pyörällä. Kyllä maittaa ruoka ja unikin paremmin kun lapset ovat raittiissa ilmassa.

En yhtään häntä syytä kyllä siitä, tylsää se minustakin on. En muista miten ulkoiltiin silloin kun olin alle 5, sen jälkeen olin pihalla ilman äitiä silloin kun huvitti niin paljon kuin huvitti. Joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus koko päivän, joskus en yhtään. Viihdyn hyvin ulkosalla, mutta en joka päivä. Esim. kesällä on kirjaimellisesti käyty vaan nukkumassa sisällä, syysmyräkässä taas voi vierähtää päivä sisällä kauppareissua (kävellen) lukuunottamatta lukien, leikkien ja kotitöitä tehden.

Minusta on ihan normaalia, että ulkoillaan sen mukaan kun haluaa eli vaihtelevasti. Ihan sama kuin muissakin asioissa, jos väsyttää niin nukutaan enemmän, jos ei ole nälkä niin ei ole pakko syödä kolmen ruokalajin ateriaa...

Kertokaas minulle mikä siinä ulkoilussa on niin suunnattoman erinomaista että sitä olisi ihan _pakko_ tehdä vaikkei _ketään_ (siis sekä lapsia että aikuisia) huvittaisi? Meillä ainakin energian purkaminen onnistuu sisälläkin (saa tanssia, hyppiä myös sohvalla, heitellä kuperkeikkoja, juosta käytävässä kunhan ei ole liukkaat sukat) joten se ei ole syy. Harvinaisen terveitäkin ollaan, edellisen kerran sairaus iski heinäkuussa vesirokon muodossa, sitä ennen helmikuussa kun yksi viikonloppu sairastettiin nuhakuumetta joten siihenkään ei jokapäiväsitä ulkoilua tarvita. Eikä ole ylipainoa tms.

Enkä yhtään ihmettele, että lapsi ei viihdy pihalla jos ja kun se mamma siinä vieressä seisoo naama mytryssä kelloon vilkuillen. Lapset kun aistivat vanhempiensa tunnetiloja todella hyvin. Asenteet opitaan jo kotona.

Tehdäänpä pieni gallup: miten olette itse lapsena ulkoilleet ja miten ulkoilevat lapsenne nyt? Korreleiko oma lapsuus nyt omien lasten lapsuutta?

t. äiti joka ulkoili lapsuutensa kavereiden kanssa ja jonka lapset ulkoilevat päivittäin kavereiden kanssa, hyvä kun sisällä käyvät syömässä (ja pienempänä siis ulkoiltiin äidin kanssa päivittäin, nyt liikkuvat jo itsekseen)

Silla meidan lapset ovat koulussa 9-15.30 ja kotiin ehditaan klo 16. Sitten valmistelen ruoan poytaan ja lapset syovat noin 16.30-17.00. Hoitolapsia tullaan hakemaan viimeistaan 17.30.



Sen jalkeen katsotaan mita on laksyiksi, kaydaan kylvyssa, joskus pitaa kayda kaupassa, yhtena iltana on urheiluharrastus.



Pimea tulee nain talvisaikaan klo17. Pilkkopimea. Meilla ei siis viikolla oikeastaan lapset ulkoile kuin matkan autolta kouluun-ja takaisin plus valitunnit.

Jos oikein hyva ilma on ja puisto ei ole mutainen menemme puistoon noin 15 minuutiksi koulus jalkeen.



Hoitolapsen kanssa kavisin mielellani puistoissa nain talvellakin, mutta varustus on niin puutteinen, etten oikein voi. Hanella on ollut yhdet ja ainoat lenkkarit nyt 5kk putkeen jalassa, eika ikina vaihtovaatteita mukana (lukuisista pyynnoista huolimatta!). On sen verran pieni viela etta menee ensimmaiseen latakkoon ja lentaa nurin tasaisin valiajoin... Joten ilmeisesti aitinsa ei katso ulkoilua tarpeelliseksi! Kaymme kerhoissa yms paivisin, tai ratasajeluilla. Kevaalla ja kesalla, tai kuivalla saalla kaymme leikkipuistoissa yms.



Viikonloppuisin kaytamme lapsia puistoissa, leikkipuistoissa jne joissa voivat pyorailla, kiipeilla ja riehua sydamensa kyllyydesta. Omasta etuovesta lapsia ei voi yksin laskea mihinkaan, liian vaarallista.



En kylla laskisi varmaan Suomessakaan. Enka ymmarra sita pakko ulkoilua saalla kuin saalla!

no me ei ainakaan ulkoilla joka päivä ja ihan omaa sanotaan sitten että laiskuuttani.. Synnytys kahen viikon päästä ja niin kova turvotus ettei saa käsiä nyrkkiin ja roskia kun yrittää viedä niin jalat sattuu niin kovaa että heti pitää hetki levätä.. Nyt ihmetelen miksi täällä nimenomaan äidin pitäisi viedä lapset ulos.. Jos mies tulee töistä neljältä niin mulla on ainakin lapset välillä valmiiksi puettuna ja sanon että heippa,pidä hauskaa..



Tottahan se on meidän kohalla että se tunti ulkona saa lapset syömään paremmin ja nukkumaan ehkä paremmin, mutta joskus on vaan kivempi köllötellä ja katella vaan muumia=)

Synnytys kahen viikon päästä ja niin kova turvotus ettei saa käsiä nyrkkiin ja roskia kun yrittää viedä niin jalat sattuu niin kovaa että heti pitää hetki levätä..

Meillä ainakin lapset saa kulumaan vaikka koko päivän sisällä ihan vaan leikkimällä. Ja itselläni nyt tekemistä riittää sisällä vaikka kuinka.

Mä en ymmärrä miten ajan saa kulumaan kun on koko päivän sisällä.

Ei säät haitanneet, sen aikaiset vaatteet eivät tosin olleet kuin nykyään joten saattoi mennä 3-4 ulkovaatteet/pvä. Naapuruston lasten kanssa riekuttiin ulkona hämärään saakka, keksittiin leikkejä milloin mihinkin aiheeseen liittyen. Ulkoillut olenkin sitten koko ikäni monta kertaa viikossa kävelylenkeillä, luonnossa tms.

Nyt 8 kk ikäisen pojan kanssa ulkoillaan väh. tunti päivässä vaunuilla -vaikka sataisikin =). Kyllä tääki juttu menee siten miten on itse lapsena tottunut....

ei mikään sisäliikunta vastaa ulkona samaa. Raittiista ilmasta puhumattakaan, eikä se ihan riitä että sitä saa ikkunasa...

Kertokaas minulle mikä siinä ulkoilussa on niin suunnattoman erinomaista että sitä olisi ihan _pakko_ tehdä vaikkei _ketään_ (siis sekä lapsia että aikuisia) huvittaisi? Meillä ainakin energian purkaminen onnistuu sisälläkin (saa tanssia, hyppiä myös sohvalla, heitellä kuperkeikkoja, juosta käytävässä kunhan ei ole liukkaat sukat) joten se ei ole syy. i]

Sulta kirjoittelu kuitenkin onnistuu iha hyvin?

Synnytys kahen viikon päästä ja niin kova turvotus ettei saa käsiä nyrkkiin ja roskia kun yrittää viedä niin jalat sattuu niin kovaa että heti pitää hetki levätä..

Tuskin tässäkään perheessä on kyse siitä ettei ulkoilla KOSKAAN.

ei mikään sisäliikunta vastaa ulkona samaa. Raittiista ilmasta puhumattakaan, eikä se ihan riitä että sitä saa ikkunasa...

Kertokaas minulle mikä siinä ulkoilussa on niin suunnattoman erinomaista että sitä olisi ihan _pakko_ tehdä vaikkei _ketään_ (siis sekä lapsia että aikuisia) huvittaisi? Meillä ainakin energian purkaminen onnistuu sisälläkin (saa tanssia, hyppiä myös sohvalla, heitellä kuperkeikkoja, juosta käytävässä kunhan ei ole liukkaat sukat) joten se ei ole syy. i]

ja muuminkin sain laitettua päälle.. =)

Just käynnistin koneen kun luin uutisia ja katoin mitä hassua täällä tänään puhutaan.. Enkä kirjota kädet nyrkissä..

Synnytys kahen viikon päästä ja niin kova turvotus ettei saa käsiä nyrkkiin ja roskia kun yrittää viedä niin jalat sattuu niin kovaa että heti pitää hetki levätä..

Mutta kuten joku jo sanoikin, kyllä mekin ulkoillaan - mutta ei _joka_ päivä, jos kukaan ei halua, ollaan kipeitä jne. Kerro minulle mitä lisähyötyä on ulkoilla joka ikinen päivä 365 päivänä vuodessa verrattuna siihen että ulkoillaan sanotaan vaikka 340 päivänä vuodessa? Onko se joku terveysriski jos ei ulkoile joka ikinen päivä riippumatta tilanteesta?

Jos talossanne ei ole suurta jumppasalia,

ei mikään sisäliikunta vastaa ulkona samaa. Raittiista ilmasta puhumattakaan, eikä se ihan riitä että sitä saa ikkunasa...

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että lapsetkin on erilaisia. Todellakaan kaikki lapset eivät nauti ulkoilusta. Tätini kaksi poikaa, joilla on ikäeroa 1,5v. ovat kuin yö ja päivä. Vanhempi on rauhallinen, viihtyy kirjojen parissa ja inhoaa ulkoilua. Nuoremmalla taas on energiaa esikoisen puolestakin ja rakastaa ulkona touhuamista. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään tottumuksesta tai kasvatuksesta johtuva ero, sillä molempia on taatusti pakotettu/päästetty ulos yhtä paljon.



Ymmärrän kyllä että ulkoilusta saa raitista ilmaa, jos sattuu asumaan maalla. Ja että erilaisessa maastossa kulkeminen kehittää motoriikkaa ja tasapainoa. Mutta en todellakaan sitä että kaatosateessa pitää mennä istumaan hiekkalaatikolle vain siksi että on pakko.

Liikunnalla ei tarkoiteta urheilua, vaan normaalia leikinomaista liikkumista esim. ulkona. Tämä on fakta, joka perustuu suomalaiseen elintapatutkimukseen.



Kodit ovat harvoin niin isoja, että niissä voi liikkua vapaasti ja riehuen, kuten ulkona. Liikuntasaleissa tai uimahalleissa liikkuminen tietysti onnistuu, kuten ulkonakin.



Sisällä kodissa kaiken päivää nyhjöttäminen ei tee hyvää kenellekään, oli sitten kyseessä vauva tai vaari.



Omat poikani ulkoilevat lähestulkoon säässä kuin säässä, haluavat itse ulos ja vauhtia siellä tuntuu riittävän. Sisällä sitten jaksetaan olla rauhallisemmin, kun on purettu liika energia ulkona.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että lapsetkin on erilaisia. Todellakaan kaikki lapset eivät nauti ulkoilusta. Tätini kaksi poikaa, joilla on ikäeroa 1,5v. ovat kuin yö ja päivä. Vanhempi on rauhallinen, viihtyy kirjojen parissa ja inhoaa ulkoilua. Nuoremmalla taas on energiaa esikoisen puolestakin ja rakastaa ulkona touhuamista. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään tottumuksesta tai kasvatuksesta johtuva ero, sillä molempia on taatusti pakotettu/päästetty ulos yhtä paljon.

-- Mulla kaksi poikaa ja tyttö. Tyttö on aina lähes inhonnut pihallaoloa. Yleensä hänen tuleekin sitten kylmä. Pojat sen sijaan ovat nauttineet kaikenlaisista leikeistä, sekä hiekkalaatikossa että muualla. Mutta sitä minäkään en ymmärrä että mennään joka päivä jonnekin hiekkalaatikolle. En mä ainakaan saa siitä mitään irti!

Edelllisessä paikassa emme edes voineet mennä minnekään kävelemään kun vieressä oli vain iso valtatie. Nyt kun asumme paremmassa paikassa niin käymme joskus iltaisin pyöräilemässä tai kävelyllä. Mutta EI LÄHESKÄÄN JOKA ILTA TAI PÄIVÄ!! Meidän ulkoiluja rajoittaa se, että mies on iltatöissä ja pikkuveli menee yöpuulle jo klo 19. Eli sen jälkeen olemme me muutkin sisätiloissa, eihän pikkuveikkaa voi yksin jättää! Pimeälle pihalle en muita lapsia kyllä lykkää yksikseen jos eivät halua. (asumme kerrostalossa).

Muutamme pian omakotitaloon ja varmasti alamme olla enemmänkin pihalla. Mutta näin marraskuun aikoihin ei ulkoilu kyllä kovin hauskaa ole, kun on niin rapaista ja märkää:((.

Itse pienenä muistan että ulkoilin tosi paljon. Mutta olen aina tykännyt ulkoilusta.