Kuunnelkaa! Harvinaisen järkevästi lastenkasvatuksesta
Tänä aamuna Radio Suomen Ykkösaamussa oli vieraana kaksi erittäin järkevää miestä, rehtori sekä lasten-ja nuorten psykoterapeutti. Oli kyllä pitkästä aikaa järkevää puhetta lastenkasvatuksesta! siinä aamupalanlaiton ja lasten kouluunlaittamisen lomassa kuuntelin ja nyt piti kuunnella uudestaan. Kuunnelkaapa tekin! Oli asiaa juuri tästä, että vanhemmat pyrkivät nykyään liikaa olemaan kavereita lapsilleen sen sijaan, että uskaltaisivat olla selvä auktoriteetti ja tuottaa lapselle myös pettymyksiä asettamalla rajoja. Ja siitä, että vanhemmat pelkäävät nykyään koskea lapsiinsa, koska puhutaan niin paljon siitä, ettei lapseen tule kajota. Pahoinpitely ja riehumisen lopettaminen tiukoin ottein on kuitenkin kaksi ihan eri asiaa.
http://areena.yle.fi/hae?keyword=ykk%C3%B6saamu
Sieltä to 30.10. ohjelma ja näiden asiantuntijoiden haastettelu tuli ohjelmassa (joka alkaa kahdeksan uutisten jälkeen ja kestää yhdeksään) noin puoli yhdeksän jälkeen eli ei kuulu heti ohjelman alussa.
terkuin neljän pojan äiti
Kommentit (8)
Ajatuksia?
Laitoin itse sen tähän taustalle kuulumaan ja selailin samalla av:ta.
Ap
Minulla tuntui pisto omassatunnossa kun terapeutti puhui siitä emotionaalisesta läsnäolosta. Minä olen sinänsä paljon kotona, koska teen osa-aikatyötä, mutta tietokone ja kännykkä kyllä varastavat aikaa lapsilta. Pitääpä tänään sulkea tietsikka kun lapset tulevat koulusta :)
Rajojen asettamisessa olen aina ollut hyvä, en pelkää itkupotkuraivareita. Sen sijaan olen aika kärsimätön, mikä ei varsinkaan luonteeltaan sulkeutuneemman tyttäreni kanssa aina oikein toimi.
ainakin minä olen kuullut koko vanhemmuusaikani.
Sama pisto tuntui minulla. Ja olen sentään ollut jo useamman vuoden kotiäitinä eli aina kotona. Mutta en varmastikaan läheskään aina läsnä!
Sitä kun on nettiinkin syventyneenä ja lapsi tulee jotain kertomaan tai kysymään, saattaa sanoa vain että "joo joo" - ajattelematta, mitä se lapsi todella sanoi.
Minä lupaan kans vähentää ko. toimintaa ja painaa sitä valkoista rastia punaisella pohjalla oikeasta yläkulmasta, kun lapsella on asiaa.
Ap
Mutta ei ole mitään haittaa, että puhutaan edelleen. Aina tulee uusia äitejä ja isiä, joille se on ajankohtaista. Ja kaikesta puheesta huolimatta niitä kaveri-vanhempia tuntuu olevan. Esim. Sinkkuäidin Regina kuulosti yhdessä jaksossa kertoilevan, että koska hän on ollut tyttärensä kanssa jo niin kauan kahden, heillä on enemmänkin kaverisuhde kuin lapsi-vanhempi suhde ja he tekevät asioita kavereina. Ei ehkä paras mahdollinen esimerkki, mutta jokaiselta löytynee läheisempiä esimerkkejä vähintäänkin tuttavapiiristään.
Ap
Anoppini on välill ä opettajan työssään välillä aivan helisemässä yläkoululaisten oppilaidensa kanssa ja usein kun hän ottaa yhteyttä vanhempiin, tulee sieltä vastaukseksi lähinnä "h. v. sinä et tiedä mitään, kyllä meidän lapsi pärjää." Että vanhemmat haistattelee ihan siinä missä oppilaatkin.
kasvatusasenteissa on korjattavaa, eivät yleensä tällaisia juttuja edes jaksa/viitsi/innostu kuuntelemaankaan.
Opettajana sanoisin, että suurin osa oppilaista (70%) tulee tavallisista perheistä, joilla nämä jutut ovat ihan normaalisti hallinnassa, mutta se loppuosa onkin sitä hankalinta ja näkyvintä porukkaa (lapset ja vanhempansa), joita tällaiset jutut ei edes kiinnosta.
Ei tarvitse kuntavaalikotkotuksia alusta kuunnella! :)
Ap