Onko lasten pakko ulkoilla joka päivä???

Ulkoilu on tietysti terveellistä, ja sitäkin tulisi tehdä, mutta ei se nyt ole yksittäisistä päivistä kiinni.



Vähän sellainen pakkoneuroosi se joillekin äideille on.

ei huvita lähteä tuonne kylmään.

Ulkona voi juosta ja riehua, hengittää raitista ilmaa keuhkojensa kyllyydestä (paitsi jos asuu jossain tunkkaisessa keskustassa).

Ihan sama mitä selitätte, ei sisälläolo mitenkään korvaa ulkoilua. JOKA päivä ei ole pakko, mutta pääsääntöisesti on.

Mies teki tosi pitkiä työpäiviä. Kukin kolmesta lapsestamme sairasti vuorollaan viikon verran. Ulos pääsivät vain sunnuntaina ne, jotka olivat terveitä. Tuollaisen jälkeen ei tunnu missään jos jostain syystä jonain päivänä jää ulkoilu väliin.

Mutta joku tuulee KOVAA vaikka jäistä tihkua ja lapsi parkuu kun naamaan sattuu niin eihän sinne ole pakko mennä. Meillä on jäänyt väliin nuo sairaspäivät ja lisäksi ainoastaan ihan muutama päivä. Eli olen ulkoilun kannattaja ja kökin siellä lätäköiden reunalla mutta PAKKO sinne ei ole kenenkään mennä.

Minustakin on pääasia, että lapsi saa huomiota ja touhuta. Meillä aikankin muksut pysyy ihan hyväntuulisina kunhan vaan jaksan leikkiä niiden kanssa. Ja väsyvätkin leikeissä.



Tykkään kyllä ulkoilustakin, mutta ei me näillä säillä joka päivä...

kun te itse ette VIITSI vaivautua lasten kanssa ulos. Niin av:ta, niin av:ta....

Tää on vaan klassinen pätemisen aihe äideille, jotka painivat omien riittämättömyyden tunteidensa kanssa. Kun laittaa lapsensa pihalle vaikka kaatosateessa, niin edes jossain asiassa katsoa muita nenän vartta pitkin. Että näin hyvä äiti MINÄ olen! :)

Ihan kivaa ja hyödyllistähän se on, mutta mielestäni ei mitenkään pakko.



Mitä järkeä siinä on että äiti (tai isä) naama vääränä ja ärsyyntyneenä käkki jossain ulkona, vaan sen takia että jokin kirjoittamaton laki määrää että lapsen on PAKKO ulkoilla päivittäin??



Lähden lapsen kanssa ulos kun tuntuu siltä, kun on hyvä sää ja siellä on mieleistä tekemistä. Samoin leikin lapsen kanssa kotona sen mukaan miten itse jaksan ja silloin kun on joku hyvä leikki-idea.

Ei mun ole mielestäni vanhempana mikään pakko leikkiä lapsen kanssa, minähän olen jo leikkinyt leikkini lapsena, nyt on lapseni vuoro.



Eikä lapselle pidä järjestää joka hetki jotain ohjelmaa, vaan lapsuuteen kuuluu että välillä on tylsää. Sehän kirvoittaa sitä omaa mielikuvitusta.

Vaikka olisi pää kainalossa ja ulkona sataisi puukkoja ja kiukkuisia ämmiä niin sinne on PAKKO mennä. Ihan sama vaikka lapsi ei haluaisikaan vaan mieluummin vaikka maalaisi tai rankentaisi legolinnoja, niin pihalle vaan.

päivittäin! Säälittää ne lapset, joiden äidit ovat niin laiskoja etteivät viitsi lapsiaan ulos viedä - sillä siitähän se on kiinni. Toki asiaa voi selitellä vaikka miten.



Ulkoilussahan on kyse raittiista ilmasta (jonka veroista ei kotona sisällä ole) ja siitä, että lapsi pääsee liikkumaan kunnolla vaihtelevassa maastossa. Sitä ei se huiminkaan askartelu kotona korvaa, vaikka joku äiti haluaisikin itselleen niin uskotella.



Ei todellakaan ole aina kivaa ja helppoa pukea koko arsenaalia päälle, mennä ulos ja olla siellä ja lopuksi pestä kuravaatteita jne. Mutta kun se äitiys ei ole aina kivaa ja helppoa ja aina ei voi asettaa omaa mukavuuttaan etusijalle.

Haluaisin nähdä sen lapsen joka ei viihdy ulkona! Poissulkien tietenkin ne lapset, jotka eivät ole tottuneet olemaan ulkona, eivät tiedä mitä siellä voisi tehdä ja joiden vanhempien ulkoiukielteinen asenne vaikuttaa lapseen suoraan tai epäsuorasti.



Naapuritalossa asuu perhe, jonka lapset pääsevät vain harvoin ulos, useimmiten äiti näyttää kuskaavan lapsia kaupungille ja takaisin, Koko naapurustoa säälittää nämä lapset, v'älillä ovat kotona nenä kiinni ikkunassa ja katselevat kaihoten ulkona leikkiviä lapsia. Perheen esikoinen ei edes kunnolla osaa liikkua kuin tasaisella. Sääliksi käy.

eikä paljastaa kuinka kivaa se on. Sittenhän ne osaavat jopa vaatia sitä eikä mamma voikaan maata sohvalla! Kääk!

Mutta ois tietty hyvä mennä edes pari kertaa viikossa, niin saa lapsikin liikkumisen puitteissa purettua energiaa ja raitista ilmaa. Meidän lapset ainakin nukahtaa paremmin päikkäreille kun on ensin oltu ulkona vaikkakin vaan 20-30 min. Ei siellä kamalan kauan täydy olla. Ja pienellä sateella olen laittanut sadekamppeet päälle ja sitten vähäksi aikaa ulos. No totta on etten minäkään ole joka päivä jaksanut mennä lasten kanssa ulos. Mutta jos energiaa on (äidillä) enemmän, niin mennään välillä leikkipuistoon.

Ulkomailla asuminen vähän suhteutti asioita. Ulkoilu on tärkeää ja hyvä juttu, mutta on naurettavaa tehdä siitä tuollaista numeroa. Todellakin kielii minusta heikosta itsetunnosta äitinä.



Eikä tässä monikaan ole puhunut siitä, ettei ulkoilua arvostaisi, ja yleensä sitä harrastaisi, vaan siitä, että sen joskus voi huoletta jättää väliin.

Eli sitä parempi äiti on, mitä kamalammassa säässä vie ne lapset ulos. Kärsimys kaunistaa.



Itse en ole mikään pahimman luokan pihanatsi, mutta kyllä siellä nyt melkein joka päivä ollaan. Ei tulisi mieleenkään kieltä lapselta lätäkössä rypemistä sen takia että äiti ei viitsi eikä jaksa eikä halua, nyyh.

Meillä ei ole naapurustossa muita samanikäisiä lapsia ja leikkipuistoonkin on yli 4 km. Pihallamme olen yrittäny keksiä lapselle kaikenlaista aktiviteettia mutta ei vaan ulkoleikit tunnut kiinnostavan. Väkisin joutuu lasta patistamaan ulos, mieluummin askartelee tai leikkii sisällä. Tykkää kyllä käydä uimassa ja satujumpassa käy säännöllisesti, joten liikuntaa tulee muuten kyllä.

En ymmärrä mitä mielekästä siinä on että lapsi istuu naama vääränä hiekkalaatikon reunalla ja mankuu koko ajan takaisin sisälle. Ulkoilut sujuvat paljon paremmin kun ei mennä joka päivä eikä ihan joka säällä.

Kaikki lapset eivät myöskään tarvitse "energianpurkua" riehumalla, se on temperamentista kiinni.

lapset ulkoilee 2 kertaa päivässä. Aamupäivällä ja iltapäivällä. Ulkona ollaan 1-2h kerralla. Toki jos vettä sataa kamalasti niin sit pysytään sisällä. Lapsia 4kpl ja kyllä pihalle saa jätettyä suuren määrän energiaa ja uni ja ruoka maistuu ulkoilun jälkeen.

Ja varsinkaan näillä ilmoilla!

Ei meidän lapset ainakaan viihdy tuolla märässä ja kurassa. Liekö itse olen siihen opettanut, varmaan, mutta siis en näe siinä mitään järkeä että pakko mennä ulos- ilma kuin ilma.

Huvittaa vaan lähinnä ne superäidit jotka raahaavaat itsensä ja lapsensa ulos kaatosateeseenkin! :)



Mutta tämä on meidän perheen tyyli, jos joku tykkää toisesta tyylistä niin se on hänen valintansa.

Huvittaa vaan lähinnä ne superäidit jotka raahaavaat itsensä ja lapsensa ulos kaatosateeseenkin! :)

Vaikka olihan sulla tuo hymiö tuossa...

Jos lapset mankuu aamusta asti pihalle, lätäkköön, jee, niin pitää olla aika superäiti jos jaksaa kuunnella sitä vinkumista iltaan asti :)

tiloissa koko päivää. Käyttekö edes kaupassa tai missään pienellä kävelyllä? Vai ulkoiletko itse samalla kun käyt parvekkeella röökillä?



Voin vaan kuvitella miltä tällaisen sisällä makaavan av-mamman kotona näyttää ja haisee, yöks. Tämän ketjun aloittajalla ei muuten takuulla ole leikki-ikäisiä. Kukaan aikuinen ei jaksa rakentaa sisällä sohvatyynyistä majoja koko päivää. Luulen, että näillä viimeksi kesällä ulkoileilla ei muutenkaan ole hirveän terveellinen meininki...