Oudoin tuntemasi lasten nukuttamistapa?

vauvana nukahti tissille. Jäi viereen nukkumaan, kun en jaksanut kymmentä kertaa yössä siirtää pinnasänkyyn.



Unikoulua kokeiltiin ekan kerran puolivuotiaana. Parin kuukauden välein sitten jatkettiin kokeilua, kun ei onnistunut millään.



Siis se unikoulu ei todellakaan mennyt niin kuin kaikissa ohjeissa väitettiin. Lapsi alkoi huutaa kurkku suorana heti kun laitettiin pinnasänkyyn, eikä rauhoittunut millään muulla kuin tissillä. Mutta kun täysimetystä suositeltiin puolivuotiaaksi, niin täysimetin puolivuotiaaksi.



Imetyksen sain lopetettua muutaman tunnin huudoilla, mutta viereen nukuttamista en. Oltiin molemmat miehen kanssa liian väsyneitä, lapsi vaan huusi tunnista toiseen. Eikä sitä kidutusta voinut kuunnella. Ihan sama mitä teki, niin ei se oppinut nukahtamaan pinnasänkyyn.



Neuvolan täti vaan hoki oppaasta lukemaansa tekstiä, mm. siitä, että lapsi rauhoittuu silittelemällä ja hoki " ei tässä lempeässä unikoulussa ole tarkoitus huudattaa vauvaa" . Kysyin, että mitäs sitten kun se huutaa, niin hoki vaan, että ei ole tarkoitus huudattaa!? Mutta kun se huusi!!! Täti väitti, että unikoulu sopii kaikille ja vauvat eivät huuda tässä unikoulussa. Vaikka sanoin vauvan huutavan... Meinasin tehdä unikoulustamme filmin terkkarille, mutta jäi tekemättä...



Nyt lapsi on 1v 10kk ja nukkuu edelleen vieressä. Muutaman kerran on nukahtanut omaan petiin samaan huoneeseen. Pelkää pimeää, siinä varmaan yksi syy siihen, että haluaa nukkua vieressä.



Pian varmaan aloitan unikoulun, joka todennäköisesti jo onnistuukin. Terkkari väitti, että lapsi ei IKINÄ opi nukahtamaan omaan sänkyyn, jos ei sitä opeta siihen viimeistään 8-kuisena. Just joo. Varmaan nukkuu vielä kolmekymppisenäkin sitten vieressä...

Meillä juuri tuollaisia vauvoja. Ainoa millä ollaan selvitty vauva- ja taaperoaika hyvillä mielin ja mukavilla muistoilla on, ettei olla otettu mitään paineita tai syyllisyydentuntoja niskaamme.

Nukutamme niinkuin nukutamme lapset, ilman suurempia numeroita (syliin, sohvalle, viereen sängylle) esikoisen katastrofaalisesta pakolla-omaan-sänkyyn-yksin-hiljaa-kun-muutkin-nukuttamisesta viisastuneina.

helkutin turhautavaa lukea, kun omat lapset on olleet koliikkisia. Niitä todellakin on hejattu sylissä, vaunuissa, missä vaan sinne yhteen asti yöllä jolloin lapsen olo on helpottanut. Onneksi vain kolme kuukautta kumpaakin.



Vasta sitten alkoi se nukkumaan opettelu, ja tosiaan, vauva oli tottunut hytkyttelyihin -miksihän? Äly hoi... tilanteet on erilaisia.

...että kun sen vie sänkyyn, se on sanonut pari kertaa hilpeästi, että tätätätä ja nukahtanut itsekseen siihen paikkaan. En usko, että olen mitenkään erityisen lahjakas kasvattaja, onpahan vain tullut jättipotti tuossa lotossa. Ja olen kyllä nähnyt, että joitakin vauvoja ei saa nukkumaan MILLÄÄN.



Okei, sitä vähän ihmettelin, kun yksi äiti makasi koko 12 tuntia lapsen vieressä, kun tämä nukkui. Äiti oli siis itse aivan valveilla, mutta lapsi ei saanut nukkua yksin. Lapsi oli terve.

Meilläkin esikoisella on aina ollut hyvät unenlahjat. Nuorempi lapsi sitten riehuu (=huutaa) kaikki yöt :o Illalla on nukahtaminen tosi vaikeaa ja heräilee pitkin yötä vaikka on jo lähes 2 v.

Sunkin lapses jos vaan valvois ja möykkäis puoli yötä niin oppisit ymmärtään ettei sille välttämättä vanhemmat mitään mahda. Vai antaisitko unilääkettä?

Vierailija:

luomu ystävälläni on hieman erikoinen elämä

hänen 1,5 vuotias tyttärensä saa nukkua kun itse haluaa. Viime yönäkin oli kuulemma mennyt nukkumaan kahdelta yöllä. Kyllä ne miehensä kanssa välillä pistävät tytön sänkyyn kymmeneltä ja makailevat tunti-tolkulla siinä vieressä, että tyttö nukahtaisi. Mutta harvemmin nukahtaa....tai herää tunnin päästä ja valvoo sitten yli puolenyön.

Mä en tota pysty ymmärtämään

oma samanikäinen nukkuu klo 20:00-8:00

Oudointa on se, että ihmiset luulevat kaikkien lasten " oppivan" nukahtamaan itse yksin omaan sänkyyn, kun niin vain tekee syntymästä saakka. Jos jonkun 4 lasta ovat niin tehneet, ei siitä vielä saa vedenpitävää teoriaa.



Oma esikoiseni nukkui pikkuvauvana helposti. Nukhati tissille ja siitä pääsi omaan sänkyyn. Jos ei iltasyötön jälkeen vielä nukkunut, nukhati kyllä sängyssä hetkessä. Söi yöllä ja nukahti taas. 5 kk iässä piti siirtyä pullolle. Vauva sänkyyn, pullo suuhun, vähän silittelyä - ja johan nukahti. Kaveri, jolla oli täysin toisenlainen lapsi, oli samaan aikaan epätoivoinen kanniskellessaan vauvaa kaiket illat.



Meillä suoritettuista käytännöistä huolimatta tilanne muuttui lähempänä yhden vuoden ikää. Ei enää auttanut vain laittaa lasta sänkyyn. Alkoi vieressäköllöttely- ja maitopullorumba. Asiaan ei tosiaan auttanut se, että lapsi oli pienenä aina vain laitettu omaan sänkyyn.



Mitä haittaa kellekään on siitä, että köllöttelee lapsen vieressä? Siinäsaa itsekin levätä. Kuinka paljon ihmisillä on muita töitä, jos lapsen nukuttaminenkin on kaikesta muusta pois?