Oudoin tuntemasi lasten nukuttamistapa?
Kommentit (106)
Vierailija:
Mutta miksi ihmeessä viitsitte tehdä tuon kaiken, kun vauva oppii ilman huutoja nukahtamaan OMAAN SÄNKYYNSÄ parissa illassa.
Paitsi, jos vauva on opetettu nukahtamaan omaan sänkyynsä jo heti synnärillä, niin sittenhän näistä ei tarvii tapella.
Ja se, että 3-4- vuotiaitakin vielä hyssytellään unten maille? KIESUS!
T. neljän äiti
Otat kunnian kaikista lastesi hyvistä luonteenpiirteistä. Lapsesi ovat varmastikin myös sosiaalisia, liikunnallisia, empaattisia ja vaikka mitä, kun äiti on heitä vauvasta asti kohdellut niin johdonmukaisesti ;o)
Miten helvetissä kiintymyssuhde kärsii siitä, jos minun lapseni osaa nukahtaa itse sänkyyn ja en löpise hänelle keskellä yötä satuja? Ei mitenkään. Minulla on ihan normaalit ja tervepäiset lapset, joiden nukahtamistapoja jaksaa vieraat aina kerrasta toiseen hämmästellä ja kadehtia. Ei kärsi kiintymyssuhde siitä. Ei ole lapset huutaneet sängyissään. He ovat vauvasta asti tienneet, että oma sänky on turvallinen paikka, vaikka äiti ei siellä makaisi seassa.
Vierailija:
Kaikki menevät iloisin mielin nukkumaan. Iltasuukot ja halit riittävät.
Sen jälkeen äiti ei suinkaan mene baariin, vaan miehen kanssa nautiskelemaan illasta. Sorge! =)
Minä tein nuo teidän samat virheet esikoiseni kanssa, kunnes siperia opetti.
Ihan oikeesti, ne hörhellykset jää pois, kun lapsia on useampia kuin se yksi.
t. neljän äiti
Ei hemmetti miten voi ihminen päästä noin vanhaksi tajuamatta että lapset on erilaisia? Miten se on mahdollista? Eikö sulla ole yhtään ystävää? Sukulaista?
Mun kaveri on tasan sitä mieltä että lasten pitäis nukahtaa yksin omaan sänkyyn pienestä asti. Ja todellakin pyrkimys on ollut siihen. Arvaa onnistuuko niiden _herkän_ mukulan kanssa? No ei! Lapsi huutaa pitkin yötä säälittävästi siellä omassa sängyssään. Muutenkin on takertuva ja pari kertaa on tehnyt mieli sanoa, että älkää tehkö tuota lapsellenne, kun siitä ei ole nukahtamaan noin pienenä vielä yksin.
Toisen kaverin lapsi taas ei ole taaperona suostunut nukkumaan vanhempiensa vieressä vaan kömpinyt aina ihan itse omaan sänkyyn, vaikka on joskus viereen annettu nukahtaa.
kuopus ei pelkää, vaikka saman äidin pelkoa aiheuttavan läsnäolon on joutunut kokemaan... ;)
t. pelokkaan äiti
Vierailija:
He ovat vauvasta asti tienneet, että oma sänky on turvallinen paikka, vaikka äiti ei siellä makaisi seassa.
Omani eivät ole omanneet tuota suurta viisautta vauvana, vaan ovat huutaneet jos on jätetty yksin nukahtamaan. Sinä varmastikin koulutit vauvasi jo raskausaikana. Itse en sitten raaskinut pitää unikoulua vastasyntyneelle, vaan pidin nukuttamisen parempana vaihtoehtona. Eikä siitä ole kärsinyt kukaan.
Vierailija:
44, lyön vetoa, että useimmat teistä tässä keskustelussa ovat vain yhden lapsen äitejä.
Minä tein nuo teidän samat virheet esikoiseni kanssa, kunnes siperia opetti.
Ihan oikeesti, ne hörhellykset jää pois, kun lapsia on useampia kuin se yksi.
t. neljän äiti
Enkä koe tehneeni virhettä siinä että olen nukuttanut kaikkia lapsiani.
44 & 50
Meinasin menettää pienen ennen kuin hän oli edes puolivuotias. Nukutan siis oikein mielelläni.
Meidänkin kolme lasta on aina nukkuneet hyvin omissa sängyissään, eikä ole tarvinnut mitenkään " nukuttaa" . Että kyllä niinkin voi oikeesti hyvällä tsägällä käydä.
jokainen lapsi on huudatettu puolivuotiaana, siis hylätty omaan huoneeseen pinnasänkyyn, ja sillä on saatu lapsi " koulutettua" nukkumaan yöt läpi. Sitten varmaan parinkymmenen vuoden päästä ihmetellään, että miksi se psykoterapiaa tarvii? Ainahan me sen tarpeista huolehdittiin...
Sitä huutamista oli oikeasti ihan tuskaa kuunnella, lapsi saattoi huutaa tunninkin putkeen ennen kuin uskoi, ettei kukaan tule.
Meillä nukutetaan viereen kun lapsi on väsynyt. Menee vartti. Ihan hyvä kompromissi. Itse en henno huudattaa lasta.
T. Tuo yksi, joka on kuunnellut kaverinsa taaperon itkua yksin pinniksessään.
ja täysin samaa mieltä tämän toisen neljän äidin kanssa!
Ja meillä on kaikki lapset aivan eri temperemantilla varustettuja!
Toki esim toka lapsi oli ns koliikkivauva joka huusi ensimmäiset 3kuukautta,ei sen jälkeen herännyt kertaakaan yössä ja nukahti iltarutiinien jälkeen,niinkuin kaikki muutkin.
Jos annetaan lapsen päättää että haluan myös toisen sadun tms niin aika ikävä tilanne.
Eihän lapsi moista asiaa päätä.
YKSIKÄÄN meidän neljästä ei nukahda noin vain parissa minuutissa ja hymyssä suin?
Meillä on perusrutiinit ja aikataulut käytössä, aina siihen asti kunnes lapset ovat sängyssä ja unen pitäisi tulla, mutta kun ei tulekkaan.
Kaikilla on jääneet päiväunetkin tosi aikasin pois, eivät vaan yksinkertaisesti nukahda vaikka päiväkodissa on joka päivä sama johdonmukainen uniaika.
Tunnen monta perhettä, joissa toimitaan samoin kuin meillä ja lapset nukahtavat omia aikojaan ilman kummempaa huomiota, mutta ei meillä.
Ei kukaan usko, että näin on ennenkuin on ollut meillä ja nähnyt sen.
Ole onnellinen hyvistä nukkujistasi vaikka harmi, ettei edes yksi teidän lapsista olisi voinut olla huono nukkuja niin olisit tippunut ylivoipaisuuden palliltasi.
Vierailija:
Minä tein nuo teidän samat virheet esikoiseni kanssa, kunnes siperia opetti.
Ihan oikeesti, ne hörhellykset jää pois, kun lapsia on useampia kuin se yksi.
t. neljän äiti
Synnäriltä asti laitoin vauvan tissiltä sänkyynsä nukkumaan. Jos itki, niin toki menin siihen, otin kädestä tai hieroin masua, kun rauhoittui, menin pois. En edes odottanut nukahtamista. Niin vauva oppi nukahtamaan itsekseen TURVALLISIN mielin. Saihan sitä alkuun tehdä useastikin, jopa kymmeniä kertoja yössä plus tissittelyt päälle. Ja opettelu oli kova tietämään, onko vauvalla nälkä, koska nälkäänhän annetaan heti rintaa, eikä huudateta. Mutta kyllä se vauva oppii nukahtamaan itsekseenkin hyvällä mielellä, jokellellen.
Ja tosiaankin, kun näkee vähän vaivaa ja yrittää lukea lasta, niin myöhemmin pääsee helpommalla.
T. neljän äiti
ps. tämä ei siis päde koliikkivauvoihin
lapsensa vieressä nukuttamalla pelkäämään nukkumista jne. Ihme kyllä neuvolakortissa ei lue lapsen kohdalla säälittävä pikku rääpäle, vaan päinvastoin kehuja. Vauva-aikana lääkäri sanoi että onnellisen oloinen vauva. Viimeksi 3vee neuvolakortissa luki että tosi reipas, luottavainen poika. Myös päivähoidosta on tullut kehuja. Viimeksi sain kehut tasapainoisesta lapsesta yhdeltä terveydenhoitoalan ammattilaiselta.
Että missäköhän vaiheessa se pilalle meneminen alkaa vaikuttaa?
Vierailija:
Ja opettelu oli kova tietämään, onko vauvalla nälkä, koska nälkäänhän annetaan heti rintaa, eikä huudateta.
Sitä saa kyllä antaa myös läheisyydentarpeeseen. Perhepedissä se on onneksi myös helppoa.
Joitakin äitejä käy kehumassa miten ovat opettaneet vauvat jo vastasyntyneinä nukkumaan yksin.
Loppujen lopuksi yksikään ei osaa sanoa miten se käytännössä tapahtuu.
Ehkä heillä on siis vain helpot vauvat, jotka nukahtavat helposti?
Tai toinen vaihtoehto on huudatus...
2,5v ja nukuttamiseksi menee. Ei puhettakaan että voisi toimia samoin kuin esikoisen kanssa. Unikouluja on pidetty ja pidetään edelleen joskus onnistuu joskus ei. Tällä hetkellä nuorempi nukkuu vieressä ja nukutetaan viereen. Kyllä hän joskus oppii omaan sänkyyn. Meillä on sentään ihan oikea puolustus. Vai luuletko ettei lapsemme pelkää yksin nukkumista kun sai kovia kramppeja ja kipuja kun hänet laskettiin makamaan. Kyllä siinä kyllä koitettiin monet hyssytykset ja konstit. No nyt niistä kärsitään.
Kaikki menevät iloisin mielin nukkumaan. Iltasuukot ja halit riittävät.
Sen jälkeen äiti ei suinkaan mene baariin, vaan miehen kanssa nautiskelemaan illasta. Sorge! =)