Miksi naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin?

halunnut pitää omaa ruotsinkielistä sukunimeäni, joka ei nyt vain sopinut suomalaiseen etunimeeni. Eli vaihdoin naimisiin mennessäni tyttönimeni miehen ihan neutraaliin suomalaiseen sukunimeen. Lasten sukunimeksi halusin myös mieheni nimen. Kyse ei ole perinteistä, vaan siitä etten omastani erityisemmin pitänyt.



Kyse on valinnanmahdollisuudesta nykypäivänä eikä mistään naisen alistamisesta. Voi tsiisus taas mitä ihme femakkoja linjoilla.

Dorka vaikutelma kyllä syntyy. Vähän yksinkertainen.

oikein kerjää verta nenästään ja kommentteja tyyliin " taidat olla katkera lehmä kenen kanssa kukaan ei halua naimisiin" .

sitten profiiliin: Kouluttamaton vähän hölmö juntti.

Vierailija:

Se on ikiaikainen patriarkaalinen käytäntö. Nainen siirtyy miehen suvun ominaisuudeksi, mutta onneksi moderni emansipoitunut nainen tajuaa tämän.

(okei, von Bonsdorff olen aina halunnut olla, mutta muuten pidän oman nimeni)

Se, että naiset ottavat avioituessaan miehensä sukunimen on verrattain UUSI käytäntö, joka oli siis voimassa vajaan sata vuotta 1800-luvun lopulta 1970-luvulle, ja vain länsimaissa. Ok se on tullut voimaan patriarkaalisen yhteiskunnan huippuvaiheessa, mutta se ei nykyäänkään ole vaoimassa tämän hetken patriarkaalisimmissa yhteiskunnissa, eikä mitenkään ole Ikiaikainen. Lisäksi on helppo todistaan mistä tahansa käteen osuvasta perhe- tai oikeushistorian kirjasta, että nainen EI avioituessaan siirtynyt miehensä suvun omaisuudeksi (eikä ominaisuudeksikaan) vaan päin vastoin, pysyi koko avioliittonsa ajan miehen suvulle vieraana ja oman sukunsa jäsenenä. TÄmän takia esim lapsettomien leskien asuinpaikkakysymys oli vaikea, koska heillä ei ollut oikeutta miehensä suvun kotipaikkaan vaan heidän olisi pitänyt palata lapsuudenkotiinsa. Kiistoja ratkottiin rikkaammissa piireissä myötäjäisillä ja huomenlahjoilla, talonpoikaisnaiset lähinnä toivoivat saavansa lapsia - niillä lapsilla kun oli oikeus isänsä kotiin, ja lasten äitinä äitikin saisi sinne jäädä.

Moderni emansiopitunut nainen taas rakentaa identiteettinsä mille haluaa. Jotkut muuttavat etunimiäänkin.

Minä vaihdoin koska oma sukunimi oli pitkä ja minulla yhdysnimi..ei sellainen mahdu mihinkään. Nykynen sukunimi lyhyt ja poissa ainainen ongelma. Halusin myös että koko perheellä on sama sukunimi eikä muiden tarvi aina muistaa eri nimiä.

En olisi vaihtanut mihinkään Korhoseen tai Niemelään. ..

Huvittavaa lukea kuinka jotkut omat sukunimensä pitäneet naiset haukkuvat. Kuitenkin kun heiltä kysyy, suurin osa on antanut lapsilleen heidän isänsä sukunimen. Tuo jos mikä on vanhanaikaista.

Mutta jokainen tekee tyylillään, yhdistelmänimet on mun mielestä kamalia.

sitä pitäisi luopua omasta nimestään? Ei se tee siitä avioliitosta parempaa/kestävämpää vaikka ollaankin samalla nimellä!

ja nimetä lapset miehen nimen mukaan, mutta vanhanaikaista nimetä samalla tavoin isän mukaan, mutta pitää oma nimensä? En ihan tajua logiikkaasi...



Oma nimihän on jo se oma identiteetti, lapsille identiteetti vasta muodostuu ja he ovat puoliksi isänsä lapsia joka tapauksessa. Vaimo ei ole samalla tavoin miehensä " omaisuutta" - kait?

Ensinnäkin meillä ainakin on lasten hoitajiin ja opettajiin niin hyvät välit, että tietävät keiden äiti olen. Silti esittelen aina itseni koko nimellä.



Toisakseen, tapanani on esitellä itseni. Kun soitan oudommalle opettajalle tai hoitajalle, kerron tietysti kuka olen (koko nimeni) ja kenen äiti. Jollain muullakin lapsella voi olla sama sukunimi eikä pelkkä oman nimen kertominen selvennä, kenen äidistä on kyse (olipa eri tai sama sukunimi).



Siskoni on opettaja ja sanoi olevan rasittavaa se, että joku äiti / isä soittaa ja olettaa opettajan tajuavan heti, kenen vanhemmasta on kyse. Opettajalla on muutama muukin oppilas luokassa ja joskus menee hetki ennen kuin hoksaa, että kullanmurun äiti sieltä nyt soittaa. Helpointa siis on, että jokainen vanhempi kertoisi esittäytymisen jälkeen kenen vanhempi on. Silloin päästään heti asiaan.

menehtyy.... vaikkapa ennen häitä.....



Näitä elämäntilanteita kun on niin monenlaisia, vai mitä 101?

Kyllä niitä uteluita tulee ihan oikeassa elämässä kasvotusten ihmisiltä

ja taivasteluita siitä ettei meitä voi pitää avioparina kun on eri nimet.

Hoh hoijaa sanon minä. Mulle on ihan yks ja sama pitääkö muut meitä avioparina, tärkeintä on että itse tiedän asian oikean laidan :)

Silti ei aina jaksais kuunnella uteluita ja typeriä kommentteja.

Minulle on ihan yks ja sama vaihtaako muut naiset nimensä avioiduttuaan vai ei.

Vierailija:

Onko tmä todellakin joillekin elämä suurempi kysymys joillekin ja tästä on kaivettava jokin merkitys johonkin?

Kukaan ei muuten koskaan aloittele ketjua " miksi joku ei vaihda nimeään naimisiin mennessään" tai " miksi mennä naimisiin elei halua vaihtaa koko perheelle samaa nimeä, eläisivät avokkeina" , eli niitä jotka vaihtavat nimensä ei taida paljoakaan vaivata toisten nimen vaihdot/vaihtamattomuudet.

Miksi oman nimensä pitneitä vaivaa se, että kaikki eivät sitä pidä?

Jos vähän tutustuu asiaan, huomaa että se on verrattain uusi perinne. Naisen oli pakko avioituessaan ottaa miehen sukunimi vain n. 50 vuoden ajan. Isossa osassa Suomea ei ennen sukunimilain voimaantuloa edes ollut sukunimiä, vaan käytettiin patronyymejä tai talonnimiä.



Itse pidin oman sukunimeni naimisiinmennessäni. Minusta olisi ollut järjetöntä ottaa mieheni sukunimi, sillä enhän minä ole hänelle mitään sukua. Joku tuolla aiemmassa kommentissa perusteli yhteistä sukunimeä sillä, että helpottaa sukututkimusta. Ei ole tainnut kirjoittaja itse koskaan tehdä sukututkimusta, kun tällaisia kommentteja viljelee.



Itse menin naimisiin 30-vuotiaana ja siihen ikään mennessä oli tullut tehtyä jo jonkin verran töitä ja erilaisia julkaisuja omalla nimelläni, joten nimenvaihto olisi ollut tyhmää ihan oman uran kannaltakin. Jos olisin töpännyt jossain pahasti, niin sitten olisin voinut harkita asiaa ihan jälkien häivyttämisen kannalta...



Omassa tuttavapiirissä oman nimensä ovat pitäneet ennen kaikkea akateemisesti koulutetut, jo työelämässä ennen avioitumistaan pitempään olleet naiset. Tosin yksi nimeä luonut taiteilija vaihtoi nimensä, mutta tämä liittyi ilmeisesti siihen, että hänellä oli erittäin yleinen etunimi+sukunimi -yhdistelmä ja sai mieheltään harvinaisen sukunimen, joten kokonimikaimoja ei varmaankaan enää löydy.

Vierailija:

Ja ei, ei se oikeastaan ole kauniimpi kuin omani.

Minä vain haluan mieheni sukunimen! Haluan sen perinteisen kaavan, että olen mieheni vaimo ja kannan hänen sukunimeään, oksentakaa jos siltä tuntuu.

En minä luule, että avioliittoni kestää sen paremmin, jos meillä on sama sukunimi. En ole myöskään tyhmä. Minusta vain on mukavaa, tyydyttävää ja jopa hiukkasen seksikästä saada mieheni sukunimi!

en vaihtanut nimeäni vaikka miehen sukunimi on omaani kauniimpi ja symppiksempi. Oma nimeni on harvinainen mutta melko tylsä, miehen nimi taas niin tavallinen että olisin saanut roppakaupalla täyskaimoja.



Olisi tuntunut jotenkin oudolta vaihtaa nimeä, ehkä joskus nuorempana olisin helpommin vaihtanut.

Kuulun myös näihin, joiden mielestä perheellä on hyvä olla sama sukunimi. Minulla identitteetti ei ole mitenkään riippuvainen nimestäni. Joitain julkaisuja on tyttönimelläni, mutta eipä tuokaan ole ongelmia tuonut.



Sekä tyttönimeni että tämä nykyinen sukunimeni ovat harvinaisia ja erikoisia.



Minulle tuo ei ole mitenkään suuri juttu, enkä ajattele sen kummempia niistä, jotka ottavat miehensä nimen, niistä jotka pitävät omansa tai niistä, jotka ottavat yhdistelmänimen. Kukin tehköön oman ratkaisunsa.

Kenelläkään tässä ketjussa ei ole tulllut ilmeisesti mieleen, että mies voi ottaa yhtä hyvin naisen sukunimen. Miehen sukunimi ei voi aina olla kauniimpi ja harvinaisempi, se on tilastollisestikin mahdotonta.

Tietyt jutut ovat kulkeneet hänen suvussaan perintönä aina vanhimmalle pojalle ja tuo perintöketjun jatkuvuus on hänen suvussaan ollut tärkeämpää kuin omassa suvussani, joten sen vuoksi mieheni sukunimi.

Vierailija:

Kenelläkään tässä ketjussa ei ole tulllut ilmeisesti mieleen, että mies voi ottaa yhtä hyvin naisen sukunimen. Miehen sukunimi ei voi aina olla kauniimpi ja harvinaisempi, se on tilastollisestikin mahdotonta.

Yksinkertaiselta ihmiseltä yksinkertainen vastaus ;)

Vierailija:

Koska he ovat vähän yksinkertaisia