Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin?
Kommentit (100)
Vierailija:
Onko kyse siitä että avioliitto ei ole varmalla pohjalla ja sit ollaan kateellisia muiden onnesta???? Vai miksi, selittäkää!t: 28, mm.
Huokaus. Jos minä olisin halunnut vaihtaa mieheni nimen, olisin tehnyt sen. Minulla on massanimi, miehellä tosi harvinainen. Mutta omalla osallani olen esim. tehnyt uraani omalla nimelläni, julkaisut ovat omalla nimelläni ja näin ollen nimen vaihtamisesta ei olisi koitunut mitään hyvää. Miehelle oli ihan sama, millä nimellä kuljen. Lapsen nimi arvottiin.
Kateellisuuskortin iskeminen pöytään on aika helppo ratkaisu. Sikäli kun tiedän, kaikki oman nimensä säilyttäneet pariskunnat ystäväpiirissämme ovat onnellisia, mutta yksi pariskunta, joilla on yhteinen nimi, eroaa juuri. Eikä siitä varmaan voi silti päätellä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi?
Täällä nimenomaan hyökkää ja haukkuu ne tyttönimensä säilyttäneet. Hassu juttu!
Onko kyse siitä että avioliitto ei ole varmalla pohjalla ja sit ollaan kateellisia muiden onnesta???? Vai miksi, selittäkää!t: 28, mm.
Avioliittomme on kestänyt eri nimillä toistakymmentä vuotta, jos se joskus päättyy eroon, tuskin sukunimen takia.
Minun puolesta jokainen saa valita minkä sukunimen tahtoo. Kauhean mielenkiintoista vaan lukea näitä mielipiteitä ja syitä, ihan ilman mitään arvosteluja. Se on minusta vähän erikoista, jos joku ei yhtään välitä, vaan vaihtaa nimeä, koska niin vaan kuluu tehdä. Mutta valintahan sekin, kai :-)
isän nimi. Jos haluaa oikein negatiivisesti ajatella, niin kysymys on vain siitä kumman miehen omaisuudeksi haluat itsesi miellettävän. Mutta eiköhän tuollainen ajattelu ole jo menneisyyttä.
Itse kyllä pidin tyttönimeni, koska olen identifioitunut siihen niin vahvasti. Lapsilla on sitten isänsä nimi, koska se on kauniimpi ja sointuu hyvin heidän etunimiinsä.
Niinhän puolet väestöstä on tehnyt lähihistoriamme ajan, sen, minkä sukunimet on ollut järjestelmällisesti käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vai onko siihen joku muunlainen este, kuin esim. bio isän suostumattomuus?
Mun mielestä se on ihan hyvä syy olla vaihtamatta. (Ja bio isällä ei olisi ollut tähän mitään sananvaltaa, kun ei ole huoltaja.) On myös tapauksia, että uusi mies ei halua, että edellisen liiton lapset saavat hänen nimensä. (Näin tosin ei ollut meillä.)
-51
tällä nimellä syntyneeni ja sillä myös kuolevani ;) Lapsemme ovat silti miehen sukunimellä. Ehkä juuri siksi etten koe tarvetta jatkaa yhtä Suomen suosituinta sukunimeä :D. Alunperin suunnitelmissani oli vaihtaa äitini harvinainen ja todella kaunis sukunimi ja antaa se myös lapsillemme. Mutta mies ei silloin ajatuksesta pitänyt, että a) minä pidän oman sukunimeni/äitini tyttönimen b)lapsi saa äitini tyttönimen. Joten teimme kompromissin. Minä pidin sukunimeni ja lapset saivat isänsä.
Vierailija:
Itse kyllä pidin tyttönimeni, koska olen identifioitunut siihen niin vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan yhtä tylsiä molemmat. Mies ei halunnut vaihtaa nimeään, mulle asia oli todellakin yksi ja sama, paitsi että tuntui yksinkertaiselta olla saman nimisiä. Kuulun siis tähän vanhanaikaiseen joukkoon, jonka mielestä perheellä pitää olla yksi sukunimi.
Tuntuu siltä, että jos todella ainoa/tärkein peruste nimen vaihtamiseen on saada kaikille sama nimi, niin miksi sille naiselle aina sattuu se huonompi nimi, josta pitää päästä eroon? Miksi niin harva mies vaihtaa?
t. aidosti ihmettelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle on erittäin tärkeää pitää oma nimi. Miehelle perheen yhteinen nimi ei ole tärkeä enää siinä vaiheessa, kun hänen pitäisi olla se ainoa perheessä, joka vaihtaa nimensä.
Ottakaa naiset opiksi.
Vierailija:
Tuntuu siltä, että jos todella ainoa/tärkein peruste nimen vaihtamiseen on saada kaikille sama nimi, niin miksi sille naiselle aina sattuu se huonompi nimi, josta pitää päästä eroon? Miksi niin harva mies vaihtaa?t. aidosti ihmettelen
Pääsin samalla eroon ärsyttävistä täyskaimoista joiden postia ja puheluita mun piti hoitaa. On kiva että kaikilla on sama nimi mutta ei se ollut se varsinainen syy, vaan jos oma nimeni olisi ollut minulle jotenkin tärkeä niin olisin varmaan pitänyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä usein naisella pitäisi olla se kauniimpi nimi, joka olisi johdonmukaista ottaa koko perheen nimeksi. Kuitenkin nainen on lähes aina se, joka vaihtaa nimensä.
Mun tädin mies otti naimisiin mennessään vaimonsa sukunimen.
Vierailija:
Eikö teitä häiritse se, että nimi vaihtuu?
Mun tädin mies otti vaimonsa nimen mennessään naimisiin.
En ole koskaan kokenut kuuluvani isäni sukuun, enkä sitä kautta ole myöskään pitänyt sukunimestäni liiemmin. Se on myös hyvin tavallinen, ja täyskaimojakin oli useampia. Aviomieheni sukunimi on äärimmäisen harvinainen ja kaunis.
Olen vielä sen verran nuori, etten ole ehtinyt tehdä suurta uraa tyttönimelläni - verkosto tosin on laaja, mutta olen vielä niin olennaisesti sen osa, että tieto nimenvaihdoksestani levisi varsin nopeasti, kun se sitten avioliiton myötä tapahtui. Suhteita menneisyyteen en varmasti ole katkaissut. Onhan nykyään myös Koulukaverit, Facebook ym. kanavat, joiden myötä kaukaisemmatkin tuttavat helposti löytävät minut myös jatkossa.
Minulle mieheni sukunimen ottaminen oli monella tapaa harkittu ja merkittävä asia. Meillä on yhteinen sukunimi, muodostamme perheen. En millään muotoa ajattele, että toisin tekevät olisivat väärässä tai että kaikkien tulisi toimia samoin. Nykyään perhesuhteet vain ovat niin hajanaisia, etten pidä pahana tällaista yhdistävää tekijää.
Ja ei, ei se oikeastaan ole kauniimpi kuin omani.
Ja ei minulla myöskään ole mitään ongelmaa ollut sen kanssa, että tähän asti olen kulkenut eri sukunimellä kuin lapseni.
Minä vain haluan mieheni sukunimen! Haluan sen perinteisen kaavan, että olen mieheni vaimo ja kannan hänen sukunimeään, oksentakaa jos siltä tuntuu.
En ole alistunut kellekkään. Naisten oikeudet tässä maailmassa ovat hyvin lähellä sydäntäni, mutta kykenen niitä puolustamaan muutenkin kuin vetämällä herneen nenään joka hemmetin traditiosta, joihin ei ole pakko suostua perinteisellä tavalla, jollei halua.
Mutta mitä helvetin jyräysmeininkiä täällä taas harrastetaan näiden hemmetin " älykköjen" kesken? Ja pistäkää siis tosiaan lainausmerkit merkille.
En minä luule, että avioliittoni kestää sen paremmin, jos meillä on sama sukunimi. En ole myöskään tyhmä. Minusta vain on mukavaa, tyydyttävää ja jopa hiukkasen seksikästä saada mieheni sukunimi!
Mun tyttönimi on niin yleinen enkä siitä koskaan tykännyt, joten mielelläni otin miehen sukunimen.
Siis ei mun mies ole ulkomaalainen! Ihan suomalainen, Suomessa syntynyt ja kasvanut! Vain sukunimensä on ulkomaalaisPERÄINEN, mutta ei kai nimi miestä pahenna?? Ihan hieno nimi se on, mutta kuten sanoin, en ehkä osaisi liittää sitä identitettiini yhtä vahvasti kuin jos nimi olisi esim. Voutilainen tai Lehto, koska olen itse niin supisuomalainen, sekä nimiltäni että sielultani. Vai että vielä prinsessaunelmaa... Miksi olet noin ilkeä?
42