Miksi naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin?

En tiedä, olen sitten kai vanhanaikainen. Sekä uusi että vanha nimi ovat mielestäni " samanarvoisia" ei kovin yleisiä ja alkavat samalla kirjaimella.

Lisäksi halusin unohtaa elämäni entisellä nimelläni, aloitin siis puhtaalta pöydältä ;) Henkisesti sillä oli tärkeä merkitys, älkääkä vaan kysykö miksi.

Omassa kaveripiirissä n. 40% on pitänyt oman nimensä ja n. 60% vaihtanut nimen, mutta minä olen ainoa, jonka lapset ovat äidin nimellä. Ilmeisesti tämä on edelleen monille naisille ja miehille liian radikaalia.



Sen sijaan tuo prinsessaihanne yhdestä nimestä/perhe romuttuu todella monella perheellä kun se avioero tuleekin ja muodostetaan se uusperhe.



Mikään nimi (yhteinen tai eri) ei pidä perhettä kasassa.

Itse kun tykkään omasta, persoonallisessta, suomalaisesta ei-tusina-nimestäni. Ja miehen nimi on ulkomaalaisperäinen, jota en voisi koskaan kokea " omakseni" , siis kokonaan. Hassu yhdistelmä siitä kyllä tulee, kun oma nimeni on pitkä ja " supisuomalainen" ja siihen yhdistetään eteläeurooppalainen nimi. Toisaalta olen ajatellut, että se yhdistelmä tekeekin nimestäni juuri uniikin - eipä ole sitten toista samannimistä maailmassa (vaikkei se tietysti mikään itseisarvo ole). Lapsille tulee sitten kuitenkin isän nimi, ja tuskin postiluukussakaan se minun nimihirviöyhdistelmäni tulee lukemaan, perheen yhteinen sukunimi vain. Mutta omastani en halua kokonaan luopua, koska ihan suomalainen olen.

Eikä olla edes ainoita tuttavapiirissä!

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyy muitakin useammin eroon ja lapsiakaan ei välttämättä tule.

Avioliitossa omaisuus ei ole yhteinen. Avioliiton päättyessä puolisot saavat puolet yhteenlasketusta omaisuudesta osituksena. Avioliitto päättyy kuolemaan tai eroon. Osituksessa ei saada siis omaa osuutta vaan puolet yhteenlasketusta.

Sen mikä siinä oli olennaista. Jos et, lue uudelleen.



36

tilanne oli itsestäänselvyys; yllätys itsellenikin. Lapsi muuttaa niin paljon katsantokantoja. Ja toisekseen miehelläni oli sen verran erikoinen nimi, että oma nimeni, mikä oli puhelinluettelon yleisin, sai rauhassa jäädä " entiseen elämään" .

Meillä on mennyt niin, että päiväkotiin ei ole tarvinnut selventää, kenen äiti olen eri sukunimestä huolimatta. Päiväkodissa hoitosuhde on tiivis ja hoitajat tietävät nimeni kuultuaan kenestä on kyse. Jos eivät tietäisi, niin vaihtaisin päiväkotia ;)



Kouluun soitettaessa kerrotaan oma nimi + lapsen nimi olipa sama tai eri sukunimi lasten kanssa. (Siis jos olet fiksu.) Tuo yhden ylimääräisen sanan sanominenko sulle on vaikeaa? :D



Enemmän vaivaa on kuule siitä korttien vaihtamisesta, mitä nimenvaihto aiheuttaa. Paitsi tietty, jos se teidän lapsi on jokin ongelmatapaus koulussa ja joudut päivittäin sinne soittamaan... Ja siinä tapauksessa taas opettaja varmaan osaa jo tunnistaa äänesi eikä sun tartte esittäytyä ollenkaan. Vielä helpompaa!



Lisäksi menetät yhteyden vanhoihin tuttuihin ja kavereihin, jotka eivät tiedä uutta nimeäsi. Karsea vaiva kaivella luokkakokoukseen tmv nimensä vaihtaneiden naisten yhteystietoja!

ja peruskiltit naiset vaihtavat enemmän kuin muut. Taiteilijat, älyköt ja personnaliiset ihmiset vähiten.



Kaikista typerintä on mielestäni se, että jos naisella on ennestään lapsi, niin uusiin naimisiin mennessään ottaa uuden miehen nimen. Jos siis itse on Virtanen ja lapsikin on Virtanen eikä isänsä nimellä. Sitten nainen menee uuden miehen kanssa naimisiin ja on sitten Mäkinen. Ex-liiton lapsi ei ole sitten äidin eikä isän niminen vaan äidin tyttönimellä. Ihmetyttää, että miksi tuossakin tilanteessa on pakko ottaa uuden miehen nimi. Tällaisia tiedän useammankin.

Jos päätän joskus vaihtaa sen, mitä epäilen suuresti, siihen on ihan muu syy kuin avioliitto. Olisin mielihyvin antanut miehelleni nimeni, ja lapsillekin, mutta päädyimme sihen, että mieskin pitää omansa ja antoi sen myös lapsillemme.

Näin esimerkiksi mulle. Mun lapsilla on mun tyttönimi ja mulla on mieheni sukunimi. Ei ne perhe- ja äitilapsisuhteet siitä mihinkään muuttunu, vaikka sukunimi vaihtuikin.

Sen kummempia ideologioita siinä ei ollut.

Vaihtuvat nimet nimen omaan ovat sukututkijan rasite.

jos ovessa lukisi kaksi-kolme (toisiinsa täysin sopimatonta) nimeä. Ja voihan se mieskin nimensä vaihtaa!

Meillä molemmilla oli rumat savo-karjalaiset nimet joita ei haluttu pitää.

Vai onko siihen joku muunlainen este, kuin esim. bio isän suostumattomuus?

Vierailija:

on niitä, jotka kerää sitten lapsikatraan, jossa jokaisella on aina isänsä nimi...

Miksi?

Täällä nimenomaan hyökkää ja haukkuu ne tyttönimensä säilyttäneet. Hassu juttu!

Onko kyse siitä että avioliitto ei ole varmalla pohjalla ja sit ollaan kateellisia muiden onnesta???? Vai miksi, selittäkää!



t: 28, mm.