Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sijaisperheille maksetaan yllättävän hyvin, yli 5000 kuussa
24.10.2013 |
Hesarin Torstai-liitteessä oli tänään mielenkiintoinen juttu väliaikaisesta sijaisperheestä. Siis perheestä, johon voidaan hyvinkin nopealla varoitusajalla sijoittaa lapsi, joka voi viipyä yhdestä vuorokaudesta useampaan kuukauteen. On mahtavaa, että tällaisia sijaisperheitä löytyy!
Juttu oli tehty varmasti myös vähän houkutukseksi, että useampi perhe ryhtyisi tällaiseksi väliaikaissijoitusperheeksi (vai miksi sitä pitäisi kutsua). Jutun ohessa kerrottin faktoja Helsingin kaupungin osalta:
-sijaisperheessä pitää toisen vanhemman olla pois muusta työelämästä
-jos perhe on valmis ottamaan yhden lapsen, niin joka kuukausi saa 668 euroa riippumatta siitä, onko perheessä lapsi vai ei
-jos perhe on valmis ottamaan kaksi lasta, on tämä korvaus 1206 euroa kuussa
-lisäksi joka lapsesta saa noin 60-80 euroa vuorokaudessa
-kahden lapsen hoidosta maksetaan (jos ovat kuukauden) 5209 euroa, josta 1343 euroa on kulukorvauksia ja loput veronalaista tuloa
Minusta aika varteenotettava vaihtoehto sellaiselle, joka haluaa työskennellä kotona ja omaa ison sylin vieraalle lapselle. Itsestäni ei puuhaan olisi.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Muuten ok, mutta kotia ei tarvitse avata, eikä avata vaikeille biovanhemmille vaan tapaamiset hoidetaan muualla. Tarvittaessa kriisivanhempi saa turvakiellon.
Been there, done that.Toki näin on. Kuitenkin sijaisvanhemmalla uhka on paljon tuntuvammin läsnä kuin jollain ihan randomihmisellä. Suhteellisen helppo se on kuitenkin selvittää ihmisten kotiosoitteita ihan vaan vaikka autoa seuraamalla, jos siis on tarpeeksi aikaa ja riittävän sairas pää. Ei se turvakielto ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Tästä on ihan ennakotapauskin, biovanhemmalle on kahden vuorokauden sisällä kerrottava lapsen osoite. Turvakiellon voi hakea vasta kun biovanhempi on jo uhannut henkeäsi, jolloin hän yleensä jo tietää osoitteesi. Mitäs iloa turvakiellosta on enää siinä vaiheessa (jollet aio muuttaa)?
Ei ole tarvinnut kertoa osoitetta, eikä sitä ole kerrottu muualtakaan. Meille on tullut lapsia eri instansseista ja sama käytäntö ollut kaikilla. Sosiaalityöntekijän soittaessa tulevasta lapsesta on hän heti kertonut, mikäli biovanhemmat tai suku ovat sellaisia, ettei tapaamiset ole meillä ja osoitetta he eivät saa. Tottakai aina on riski kaikessa elämisessä, mutta mitäänhän ei voisi tehdä, jos koko ajan pelkäisi.
Näin se menee. Vaikka biovanhemmilla on oikeuksia, niin ei ne oikeudet nyt sentään jumalalliset ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Muuten ok, mutta kotia ei tarvitse avata, eikä avata vaikeille biovanhemmille vaan tapaamiset hoidetaan muualla. Tarvittaessa kriisivanhempi saa turvakiellon.
Been there, done that.Toki näin on. Kuitenkin sijaisvanhemmalla uhka on paljon tuntuvammin läsnä kuin jollain ihan randomihmisellä. Suhteellisen helppo se on kuitenkin selvittää ihmisten kotiosoitteita ihan vaan vaikka autoa seuraamalla, jos siis on tarpeeksi aikaa ja riittävän sairas pää. Ei se turvakielto ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Tästä on ihan ennakotapauskin, biovanhemmalle on kahden vuorokauden sisällä kerrottava lapsen osoite. Turvakiellon voi hakea vasta kun biovanhempi on jo uhannut henkeäsi, jolloin hän yleensä jo tietää osoitteesi. Mitäs iloa turvakiellosta on enää siinä vaiheessa (jollet aio muuttaa)?
Ei ole tarvinnut kertoa osoitetta, eikä sitä ole kerrottu muualtakaan. Meille on tullut lapsia eri instansseista ja sama käytäntö ollut kaikilla. Sosiaalityöntekijän soittaessa tulevasta lapsesta on hän heti kertonut, mikäli biovanhemmat tai suku ovat sellaisia, ettei tapaamiset ole meillä ja osoitetta he eivät saa. Tottakai aina on riski kaikessa elämisessä, mutta mitäänhän ei voisi tehdä, jos koko ajan pelkäisi.
Näin se menee. Vaikka biovanhemmilla on oikeuksia, niin ei ne oikeudet nyt sentään jumalalliset ole.
Paitsi, että noin se ei mene kaikissa kaupungeissa. Tuo on teille sijoittavien tahojen tulkinta, joka btw. on laiton, jos joku biovanhempi älyää nostaa metakan.
Syytä huomioida "isossa" palkassa myös heidän työaikansa. Jos perhepäivähoitaja hoitaa tavallisia lapsia 8h/vrk ja 5pv/viikko ja saa siitä noin 2200e/kk, niin ihan kellon ja kalenterin kanssa voi jokainen laskea, paljonko on kohtuullista maksaa ihmiselle, joka hoitaa huostaanotettuja, usein moniongelmaisia ja traumatisoituneita lapsia kotonaan 24h/vrk ja 7pv/viikko.
Työtä tuokin on, ja sitä tehdään kellon ja viikon ympäri koko vuoden ajan. Lomia saa pitää sitten, kun kaikki lapset ovat lähteneet seuraavaan paikkaan, eikä ketään ole just tuotu edellisenä yönä kiireellisenä päivystyksenä.
Ihan muutama fakta tähän, jos joku sijaisvanhemmaksi haluava (tai kadehtiva) tänne eksyy:
- Hoitopalkkio määrytyy lapsen hoitoisuuden mukaan, mitä vaikeampi ja haastavampi lapsi, sitä korkeampi korvaus, joka tarkistetaan vuosittain ja pienenee tilanteen helpottaessa. (Nurinkurista, teet työsi hyvin, niin palkka laskee)
- Avaat ovesi tuntemattomille, tarkastuksille, sosiaalityöntekijöille ym.
- Elämäsi pengotaan läpi perinpohjaisesti, olet ilmoitusvelvollinen yksityiselämäsikin käänteistä, kaikki raha-asiat, terveystietosi, kaikki missään rekistereissä olevat tietosi ja parisuhdeasiatkin kuuluvat sosiaalityöntekijöille.
- Oikeus vapaaseen periaatteessa on, kaksi päivää kuukaudessa. Nämä voi joko kerryttää lomaksi tai pitää kuukausittain. Muuten olet töissä 24/7. Käytännössä vapaat harvoin toteutuu ja suurin osa kunnista ei korvaa menetettyjä vapaita rahallisesti.
- Kaikkeen pitää olla lupa. Matkustaakaan ei voi ainakaan ulkomaille ilman sos.työn lupalappua. Lapsen asioita ei voi hoitaa normaalin huoltajan ominaisuudessa, vaan moniin asioihin pitää kysyä sosiaalityön, usein biol. vanhempienkin lupa.
- Suurin osa lapsista ovat traumataustaisia, heillä on monenlaisia vaikeuksia ja häiriöitä, joskus laiminlyönnin seurauksena jopa fyysisen kasvun häiriöitä. Velvollisuutesi on kuljettaa terapiaan ja toimia yhteistyössä moniammatillisten ryhmien kanssa ja laittaa lapsen tarpeet etusijalle kaikessa. Altistat kotisi ja perheesi väkivallalle, varkauksille ja monille muille ikäville asioille.
- Kotisi on vastattava vaatimuksia, jotka on asetettu sijaisvanhemmille, niin turvallisuuden, koon kuin varustelun puolesta. Kotisi käydään arvioimassa kerran vuodessa - parissa virallisen arvioijan toimesta - paloturvallisuus, pelastustiet, yleinen siisteys ja kodin tilojen toimivuus jne.
- Olet velvollinen säilyttämään kaikki lapsia koskevat asiakirjat lukkojen takana ja luovuttamaan asiakirjat kunnan arkistoitavaksi sijaisuuden päätyttyä.
- Olet vaitiolovelvollinen. Et voi jakaa kuvia taikka tarinoita perhe-elämästänne sosiaalisessa mediassa. Et voi kertoa lasten asioita ystävillesi ja lähisukulaisillesi.
- Et voi viedä lapsia "naapuriin hoitoon" tai pyytää ketä tahansa lapsenlikaksi. Kaikkien sijaislapsia hoitavien ihmisten on oltava sosiaalityöntekijän hyväksymiä.
- Toivotat tervetulleeksi elämääsi myös lapsen biologiset vanhemmat ja sukulaiset, he ovat aina mukana ainakin jossain muodossa, tapaamisissa, puheissa, henkilöhistoriassa jne. Joskus asiat menevät hyvin, aika usein ei.
- Lapset tulevat usein hyvin rankoista taustoista, he voivat olla pahoinpideltyjä, hyväksikäytettyjä, laiminlyötyjä, manipuloituja, arkoja, uhkaavia, pakko-oireisia, häiriköitä, karkailijoita, takertuvia, torjuvia, tarvitsevia.. kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja sinä mukaudut, olet hyvä aikuinen ja vanhempi ja teet parhaasi vakauttaaksesi lapsen ja tarjotaksesi hänelle hoivaa ja hellyyttä, huolimatta siitä millainen lapsi on.
- Seuraat mukana kriiseissä, poliisitutkinnoissa, oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa, psykologin ja psykiatrian tutkimuksisa ja arvioinneissa jne. Jos on tarve.
Tässä on positiivinenkin puoli, mutta rahasta tähän ei kannata alkaa. Jos palkka houkutteleekin, niin kannattaa ensin miettiä, mihin hintaan on valmis myymään elämänsä ja yksityisyytensä, koska niistä on vaihtokaupassa luovuttava.
Kyllä hyvin tienaa sijaisvanhempina. Eräällä tutulla neljä sijaislasta ja saa tällä hetkellä käteen nettona yli 6000 euroa kuukaudessa. Ja ei koe työtä ollenkaan raskaana, ovathan lapset päivisin koulussa, jolloin sijaisäidille jää hyvin vapaata omiin esim. omiin harrastuksiin. Tietenkin oma perhe mukana lasten hoidossa iltaisin ja viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kertoa niistäkin puolista, joiden vuoksi työtä on mielekästä tehdä? Silmät kyllä avautuivat lasten karmeista kohtaloista ja siitä, miten ne vaikuttavat heihin läpi elämän. Esim. rikollinen ura ei ole mikään ihme noilla taustoilla.
Minä voin. Toivottavasti luet vielä. Kaiken sen, mitä lapsi tuo tullessaan, oppii hän myös ajan kanssa luottamaan turvalliseen aikuiseen. Kiintymys suhde, lapsen onnistumisen tunne, itku, nauru, halaukset, jopa sanat "minä rakastan sinua", on suurin palkka tehdystä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaan pitää kouluttautua. Perhehoidon työntekijät käy läpi taustat ja motivaation. Seuraa teidän ja lasten yhteiseloa, jos teille lasta ensinkään tulee vaikka olisittekin valmiudessa. Homma voidaan viheltää poikki milloin vain.
Että näitä lapsia ei siis vaan anneta kaikille jotka kaipaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyvin tienaa sijaisvanhempina. Eräällä tutulla neljä sijaislasta ja saa tällä hetkellä käteen nettona yli 6000 euroa kuukaudessa. Ja ei koe työtä ollenkaan raskaana, ovathan lapset päivisin koulussa, jolloin sijaisäidille jää hyvin vapaata omiin esim. omiin harrastuksiin. Tietenkin oma perhe mukana lasten hoidossa iltaisin ja viikonloppuisin.
Jos ovat kouluikäisiä. Jos eivät karkaa koulusta. Jos eivät lyö, kiusaa, aiheuta hässäkkää. Jos päätyvät kouluun joka päivä.
Kotiin tullessa (jos tulevat) läksyt. Tappelua. Karkaamista. Aamulla opettajalle soittoa. Onko yöllä nukuttu?
Uskon kun näen, että jollakin on 4 sijaislasta, jotka käyvät koulua ilman, että se on joka päivä työllistävää myös kotona.
Vähimmillään lapset pitää tuoda ja viedä itse. Joka päivä. Puhua opettajien kanssa jatkuvasti. Konsultoida sossua joka konsultoi biovanhempia joka konsultoi sossua ja haluaa osalliseksi. Ja opettajalla on liikaa tai liian vähän mielipiteitä.
Ja sitten ne läksyt...
Ja aamulla herääminen, pukeminen, syöminen, tavarat, autoon saaminen. Joka askeleella sota. Neljän kanssa neljä sotaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikainen sijaisäiti kirjoitti:
Ihan muutama fakta tähän, jos joku sijaisvanhemmaksi haluava (tai kadehtiva) tänne eksyy:
- Hoitopalkkio määrytyy lapsen hoitoisuuden mukaan, mitä vaikeampi ja haastavampi lapsi, sitä korkeampi korvaus, joka tarkistetaan vuosittain ja pienenee tilanteen helpottaessa. (Nurinkurista, teet työsi hyvin, niin palkka laskee)
- Avaat ovesi tuntemattomille, tarkastuksille, sosiaalityöntekijöille ym.
- Elämäsi pengotaan läpi perinpohjaisesti, olet ilmoitusvelvollinen yksityiselämäsikin käänteistä, kaikki raha-asiat, terveystietosi, kaikki missään rekistereissä olevat tietosi ja parisuhdeasiatkin kuuluvat sosiaalityöntekijöille.
- Oikeus vapaaseen periaatteessa on, kaksi päivää kuukaudessa. Nämä voi joko kerryttää lomaksi tai pitää kuukausittain. Muuten olet töissä 24/7. Käytännössä vapaat harvoin toteutuu ja suurin osa kunnista ei korvaa menetettyjä vapaita rahallisesti.
- Kaikkeen pitää olla lupa. Matkustaakaan ei voi ainakaan ulkomaille ilman sos.työn lupalappua. Lapsen asioita ei voi hoitaa normaalin huoltajan ominaisuudessa, vaan moniin asioihin pitää kysyä sosiaalityön, usein biol. vanhempienkin lupa.
- Suurin osa lapsista ovat traumataustaisia, heillä on monenlaisia vaikeuksia ja häiriöitä, joskus laiminlyönnin seurauksena jopa fyysisen kasvun häiriöitä. Velvollisuutesi on kuljettaa terapiaan ja toimia yhteistyössä moniammatillisten ryhmien kanssa ja laittaa lapsen tarpeet etusijalle kaikessa. Altistat kotisi ja perheesi väkivallalle, varkauksille ja monille muille ikäville asioille.
- Kotisi on vastattava vaatimuksia, jotka on asetettu sijaisvanhemmille, niin turvallisuuden, koon kuin varustelun puolesta. Kotisi käydään arvioimassa kerran vuodessa - parissa virallisen arvioijan toimesta - paloturvallisuus, pelastustiet, yleinen siisteys ja kodin tilojen toimivuus jne.
- Olet velvollinen säilyttämään kaikki lapsia koskevat asiakirjat lukkojen takana ja luovuttamaan asiakirjat kunnan arkistoitavaksi sijaisuuden päätyttyä.
- Olet vaitiolovelvollinen. Et voi jakaa kuvia taikka tarinoita perhe-elämästänne sosiaalisessa mediassa. Et voi kertoa lasten asioita ystävillesi ja lähisukulaisillesi.
- Et voi viedä lapsia "naapuriin hoitoon" tai pyytää ketä tahansa lapsenlikaksi. Kaikkien sijaislapsia hoitavien ihmisten on oltava sosiaalityöntekijän hyväksymiä.
- Toivotat tervetulleeksi elämääsi myös lapsen biologiset vanhemmat ja sukulaiset, he ovat aina mukana ainakin jossain muodossa, tapaamisissa, puheissa, henkilöhistoriassa jne. Joskus asiat menevät hyvin, aika usein ei.
- Lapset tulevat usein hyvin rankoista taustoista, he voivat olla pahoinpideltyjä, hyväksikäytettyjä, laiminlyötyjä, manipuloituja, arkoja, uhkaavia, pakko-oireisia, häiriköitä, karkailijoita, takertuvia, torjuvia, tarvitsevia.. kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja sinä mukaudut, olet hyvä aikuinen ja vanhempi ja teet parhaasi vakauttaaksesi lapsen ja tarjotaksesi hänelle hoivaa ja hellyyttä, huolimatta siitä millainen lapsi on.
- Seuraat mukana kriiseissä, poliisitutkinnoissa, oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa, psykologin ja psykiatrian tutkimuksisa ja arvioinneissa jne. Jos on tarve.
Tässä on positiivinenkin puoli, mutta rahasta tähän ei kannata alkaa. Jos palkka houkutteleekin, niin kannattaa ensin miettiä, mihin hintaan on valmis myymään elämänsä ja yksityisyytensä, koska niistä on vaihtokaupassa luovuttava.
Aivan ihana kuulla että valvonta on näin tiukkaa ja tarkkaa.
Ihmettelen sitten vain, miksi julkisuudessa on verrattain paljon kertomuksia laiminlyönneistä mitä näissä sijaisperheissä tapahtuu.
Ei kai pakko ole kouluikäisiä kotiinsa ottaa? Eikö voi sitoutua hoitamaan esim. vain vauvaikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoituslapset ovat aina traumatisoituneita! Vaatii kyllä alan ammattilaisen kasvattajaksi eikä se ole helppoa vanhempienkaan kanssa jotka yleensä on sitä mieltä että sijoitus on tehty turhaan. Itsestäni ei olisi tuohon.
Hyvinvointi bioperheissä lisääntyisi ja sijoitukset vähenisivät, jos edes murto-osalla noista summista tuettaisiin bioperheitä.
Täällä on nyt uhriuduttu, miten se lapsen etu pitää aina laittaa edelle ja ei voi extemporee mihinkään mennä. No kuulkaa sellaista on yh:n elämä ihan päivästä päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Jutun juoni on se, että pitää olla lasta tukeva aikuinen - ei sellainen, joka itse tarvitsee jatkuvasti tukea joltain.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole kouluikäisiä kotiinsa ottaa? Eikö voi sitoutua hoitamaan esim. vain vauvaikäisiä?
alapeujuttajilla parempaa tietoa? Kävin etsimässä tietoa ja monessa paikkaa sanotaan, että sijoitettavan lapsen tulisi tulla perheen nuorimmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole kouluikäisiä kotiinsa ottaa? Eikö voi sitoutua hoitamaan esim. vain vauvaikäisiä?
alapeujuttajilla parempaa tietoa? Kävin etsimässä tietoa ja monessa paikkaa sanotaan, että sijoitettavan lapsen tulisi tulla perheen nuorimmaiseksi.
Eli minne se vauva on tarkoitus heivata sitten kun ei ole enää vauva?
Pitkäaikainen sijaisäiti kirjoitti:
Ihan muutama fakta tähän, jos joku sijaisvanhemmaksi haluava (tai kadehtiva) tänne eksyy:
- Hoitopalkkio määrytyy lapsen hoitoisuuden mukaan, mitä vaikeampi ja haastavampi lapsi, sitä korkeampi korvaus, joka tarkistetaan vuosittain ja pienenee tilanteen helpottaessa. (Nurinkurista, teet työsi hyvin, niin palkka laskee)
- Avaat ovesi tuntemattomille, tarkastuksille, sosiaalityöntekijöille ym.
- Elämäsi pengotaan läpi perinpohjaisesti, olet ilmoitusvelvollinen yksityiselämäsikin käänteistä, kaikki raha-asiat, terveystietosi, kaikki missään rekistereissä olevat tietosi ja parisuhdeasiatkin kuuluvat sosiaalityöntekijöille.
- Oikeus vapaaseen periaatteessa on, kaksi päivää kuukaudessa. Nämä voi joko kerryttää lomaksi tai pitää kuukausittain. Muuten olet töissä 24/7. Käytännössä vapaat harvoin toteutuu ja suurin osa kunnista ei korvaa menetettyjä vapaita rahallisesti.
- Kaikkeen pitää olla lupa. Matkustaakaan ei voi ainakaan ulkomaille ilman sos.työn lupalappua. Lapsen asioita ei voi hoitaa normaalin huoltajan ominaisuudessa, vaan moniin asioihin pitää kysyä sosiaalityön, usein biol. vanhempienkin lupa.
- Suurin osa lapsista ovat traumataustaisia, heillä on monenlaisia vaikeuksia ja häiriöitä, joskus laiminlyönnin seurauksena jopa fyysisen kasvun häiriöitä. Velvollisuutesi on kuljettaa terapiaan ja toimia yhteistyössä moniammatillisten ryhmien kanssa ja laittaa lapsen tarpeet etusijalle kaikessa. Altistat kotisi ja perheesi väkivallalle, varkauksille ja monille muille ikäville asioille.
- Kotisi on vastattava vaatimuksia, jotka on asetettu sijaisvanhemmille, niin turvallisuuden, koon kuin varustelun puolesta. Kotisi käydään arvioimassa kerran vuodessa - parissa virallisen arvioijan toimesta - paloturvallisuus, pelastustiet, yleinen siisteys ja kodin tilojen toimivuus jne.
- Olet velvollinen säilyttämään kaikki lapsia koskevat asiakirjat lukkojen takana ja luovuttamaan asiakirjat kunnan arkistoitavaksi sijaisuuden päätyttyä.
- Olet vaitiolovelvollinen. Et voi jakaa kuvia taikka tarinoita perhe-elämästänne sosiaalisessa mediassa. Et voi kertoa lasten asioita ystävillesi ja lähisukulaisillesi.
- Et voi viedä lapsia "naapuriin hoitoon" tai pyytää ketä tahansa lapsenlikaksi. Kaikkien sijaislapsia hoitavien ihmisten on oltava sosiaalityöntekijän hyväksymiä.
- Toivotat tervetulleeksi elämääsi myös lapsen biologiset vanhemmat ja sukulaiset, he ovat aina mukana ainakin jossain muodossa, tapaamisissa, puheissa, henkilöhistoriassa jne. Joskus asiat menevät hyvin, aika usein ei.
- Lapset tulevat usein hyvin rankoista taustoista, he voivat olla pahoinpideltyjä, hyväksikäytettyjä, laiminlyötyjä, manipuloituja, arkoja, uhkaavia, pakko-oireisia, häiriköitä, karkailijoita, takertuvia, torjuvia, tarvitsevia.. kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja sinä mukaudut, olet hyvä aikuinen ja vanhempi ja teet parhaasi vakauttaaksesi lapsen ja tarjotaksesi hänelle hoivaa ja hellyyttä, huolimatta siitä millainen lapsi on.
- Seuraat mukana kriiseissä, poliisitutkinnoissa, oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa, psykologin ja psykiatrian tutkimuksisa ja arvioinneissa jne. Jos on tarve.
Tässä on positiivinenkin puoli, mutta rahasta tähän ei kannata alkaa. Jos palkka houkutteleekin, niin kannattaa ensin miettiä, mihin hintaan on valmis myymään elämänsä ja yksityisyytensä, koska niistä on vaihtokaupassa luovuttava.
Tarvetta sijaisperheelle ei olisi, ellei lapsen kotioloissa ole jotain häikkää. Siksi en ymmärrä tätä valitusta. Niin, ja jokainen lapsi on jollain tapaa tarvitseva. Ei pidä hamuta montaa eri sijoituslasta, jos ei jaksa. Mutta raha edellähän tässä mennään. Silloin jopa vieraasta lapsesta pitäminen alkaa tuntua työltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole kouluikäisiä kotiinsa ottaa? Eikö voi sitoutua hoitamaan esim. vain vauvaikäisiä?
alapeujuttajilla parempaa tietoa? Kävin etsimässä tietoa ja monessa paikkaa sanotaan, että sijoitettavan lapsen tulisi tulla perheen nuorimmaiseksi.
Eli minne se vauva on tarkoitus heivata sitten kun ei ole enää vauva?
No takaisin omaan kotiin tai pitkäaikaiseen sijoitukseen, täällähän kerrottiin että sijoitus on mitä vain päivästä reilu vuoteen...? Puhun nyt kriisiperheenä toimimisesta.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tarvinnut kertoa osoitetta, eikä sitä ole kerrottu muualtakaan. Meille on tullut lapsia eri instansseista ja sama käytäntö ollut kaikilla. Sosiaalityöntekijän soittaessa tulevasta lapsesta on hän heti kertonut, mikäli biovanhemmat tai suku ovat sellaisia, ettei tapaamiset ole meillä ja osoitetta he eivät saa. Tottakai aina on riski kaikessa elämisessä, mutta mitäänhän ei voisi tehdä, jos koko ajan pelkäisi.