Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sijaisperheille maksetaan yllättävän hyvin, yli 5000 kuussa
24.10.2013 |
Hesarin Torstai-liitteessä oli tänään mielenkiintoinen juttu väliaikaisesta sijaisperheestä. Siis perheestä, johon voidaan hyvinkin nopealla varoitusajalla sijoittaa lapsi, joka voi viipyä yhdestä vuorokaudesta useampaan kuukauteen. On mahtavaa, että tällaisia sijaisperheitä löytyy!
Juttu oli tehty varmasti myös vähän houkutukseksi, että useampi perhe ryhtyisi tällaiseksi väliaikaissijoitusperheeksi (vai miksi sitä pitäisi kutsua). Jutun ohessa kerrottin faktoja Helsingin kaupungin osalta:
-sijaisperheessä pitää toisen vanhemman olla pois muusta työelämästä
-jos perhe on valmis ottamaan yhden lapsen, niin joka kuukausi saa 668 euroa riippumatta siitä, onko perheessä lapsi vai ei
-jos perhe on valmis ottamaan kaksi lasta, on tämä korvaus 1206 euroa kuussa
-lisäksi joka lapsesta saa noin 60-80 euroa vuorokaudessa
-kahden lapsen hoidosta maksetaan (jos ovat kuukauden) 5209 euroa, josta 1343 euroa on kulukorvauksia ja loput veronalaista tuloa
Minusta aika varteenotettava vaihtoehto sellaiselle, joka haluaa työskennellä kotona ja omaa ison sylin vieraalle lapselle. Itsestäni ei puuhaan olisi.
Kommentit (81)
Miten tuohon pääsee ja ollaanko siinä sitten samalla työttömänä vai miten? Eli jos lapsia ei tulekaan niin saa sen suurinpiirtein työttömyyskorvauksen suuruisen rahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja miten ruusuiset kuvitelmat teillä tästä hommasta on.
Nimim. Kuolemanväsynyt erityislasten sijaisäitiNiinpä. Miksi valittaa, kun sijaisvanhemmuus on oma valinta? Eikö muka saa purettua sijaisvanhemmuutta ? Kun käy liian raskaaksi pitää nostaa kädet pystyyn ja lopettaa sijaisvanhempana toimiminen. Tavan perheessä on vaan sinniteltävä vaikka olis kuin puhki.
Niin no, ne sijaisperheisiin sijoitetut lapsethan nimenomaan ovat niitä, joiden omat vanhemmat eivät ole enää hetkeen jaksaneet edes sinnitellä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Kiitos tästä. En minäkään hahmottanut mitä tuo työ on, nyt hahmotin paremmin. Ja tulee niin paha mieli noiden lasten puolesta... :,(
En kyllä ymmärrä biovanhempien loputtomia oikeuksia. Siinä kohtaa jos lapsi on pakko kriisisijoittaa, niin ei minusta vanhemmilla tarvitse olla oikeutta tietää mitään sijaisperheen osoitteita. Riittää että on yhteystiedot sosiaaliviranomaiseen.
Voisin ryhtyä sijaiskodiksi kissoille. Siinä ei taida moiset summat kyllä liikkua 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivat kyllä olla hankalista oloista, laiminlyötyjä ja vaikeasti käyttäytyviä lapsia. Eiköhän sellaisen hoitaminen ole täysin kokopäivätyötä. Mieluummin mä käyn töissä ja tienaan sen 6000/kk, vaikka ei saakaan kotona olla.
Rankkaa hommaa ja vaatii sitoutumista työhön. Pitää olla valmis kohtaamaan kovia kokeneita lapsia ja heidän vanhempiaan, joilla elämänhallinta ja mielenterveys voi olla niin ja näin.
Ei olisi minusta tuohon. Onneksi on kuitenkin ihmisiä joista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan todella suuresti sijaisvanhempien työtä. Läheltä seuranneena voin vain todeta, että minusta ei olisi tuohon koskaan milloinkaan ikinä. 24/7 pienellä palkalla. Täytyy olla suuri kutsumus tuohon hommaan.
No thanks.
Nojaa. Itse tässä sijaisvanhempana juuri mietin miten selvitään. Toinen puoliso täysin ilman tuloja ja itsellä se hirvittävä tonnin palkkio sijaisäitinä olemisesta. Verohan siitä luonnollisesti menee. Tervetuloa vaan alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös huomioida, että nämä ovat vain Helsingin kaupungin käytänteitä. Itse en tiedä omasta maakunnastani, että missään maksettaisiin ns. "tyhjiltä kuukausilta" mitään korvauksia. Eli sijoitusten tullessa kysytään missä perheessä on sellainen tilanne, että voi ottaa lyhyellä varoitusajalla lapsen ja korvaukset lähtevät pyörimään sijoituksen alkamispäivästä. Puhumattakaan siitä, että palkkiossa ja kulukorvauksessa päästäisiin tuohon 5000€/kk. Kriisisijoitusten kestoa on vaikea tietää etukäteen ja jos lapsen kohdalla valmistellaan huostaanottoa, saattaa sijoitus venähtää useisiin kuukausiin. Pisin aika joka itse on tullut kohdalle, on ollut lähes vuosi. Eli perheen pitää olla valmistautunut siihen, että sijoituksen pituutta ei aina tiedä etukäteen.
Ja joka sanoo tätä bisnekseksi? Lapsen on lähes aina parempi päästä asumaan perheeseen, kuin laitokseen. Laitoksessa oleminen se vasta maksaakin ja vaurioittaa lasta entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Muuten ok, mutta kotia ei tarvitse avata, eikä avata vaikeille biovanhemmille vaan tapaamiset hoidetaan muualla. Tarvittaessa kriisivanhempi saa turvakiellon.
Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kadehtiko sijaisvanhempia. Harva pystyy sitä hommaa tekemään, vaikka maksettaisiin mitä tahansa - ja osa siitä harvastakin joukosta on sellaisia, joiden ei sijaisvanhempia pitäisi edes olla (sijaisperheistä on pulaa ja raha houkuttelee kyseenalaisin motiivein kaikenlaisia ihmisiä). Nostan hattua niille sijaisvanhemmille, jotka oikeasti jaksaa ja pärjää. Hyvä vanhemmuus ei tarkoita että pitäisi olla terapeutti tai kasvatusalan ammattilainen, mutta on paljon helpommin sanottu kuin tehty se, että täyttää kaltoinkohdellun tai laiminlyödyn lapsen perustarpeet sekä tarjoaa perus turvantunteen ja pyyteettömän hoivan. Usein kiireellisesti sijoitetut tai huostaanotetut lapset ovat traumatisoituneita, heillä on merkittäviä psyykkisiä ja jopa fyysisiä oireita sekä syvään juurtuneita, kielteisiä toiminta- ja ajatusmalleja, jotka vaikuttavat haittaavasti lähes jokaiseen lapsen elämän osa-alueeseen.
Nimim. lasten- ja nuorisopsykiatrialla sekä lastensuojelussa työskennellyt.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhytaikainen perhehoitaja eli kriisivanhempi ei myöskään saa työttömyyskorvausta, koska silloin pitää olla aina valmiina ottamaan työtä vastaan. Tämä tietää sitä, ettei vapailta päiviltä tule mitään korvausta ( paitsi niissä isoissa kaupungeissa, joissa on kuukausittainen päivystyskorvaus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Muuten ok, mutta kotia ei tarvitse avata, eikä avata vaikeille biovanhemmille vaan tapaamiset hoidetaan muualla. Tarvittaessa kriisivanhempi saa turvakiellon.
Been there, done that.
Toki näin on. Kuitenkin sijaisvanhemmalla uhka on paljon tuntuvammin läsnä kuin jollain ihan randomihmisellä. Suhteellisen helppo se on kuitenkin selvittää ihmisten kotiosoitteita ihan vaan vaikka autoa seuraamalla, jos siis on tarpeeksi aikaa ja riittävän sairas pää. Ei se turvakielto ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö te kritisoijat, mitä kriisisijaisperheen työ ihan oikeasti on? Se on esimerkiksi sitä, että sinulle soitetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolmelta, että tunnin päästä pitää olla 60 kilometrin päässä kotoasi. Sitten haet kotiin seksuaalisesti hyväksikäytetyn esikoululaisen, joka ei anna kenenkään koskea, ja joka ei ole antanut pestä tai muuten hoivata itseään viikkoihin. Kenellekään et saa kertoa, mitä kaikkea kamalaa olet siitä lapsen taustasta kuullut, ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on niin kiireinen, että saat kiireelliseksi kokemaasi soittopyyntöön vastauksen ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, jos sossu on jäänyt sairauslomalle eikä ketään löytynyt tilalle.
Sinulla on velvollisuus kohdella sitä lasta liki kuin omaasi, osoittaa lapselle lämpimiä tunteita, olla turvallinen aikuinen johon kiintyä. Ja sitten se lapsi viedään pois ihan yhtäkkiä, ja jäät yksinäsi tekemään sen tunnetyön. Apua ja tukea siihen on saatavilla hyvin vaihtelevasti, koska yleinen asenne on, että sijaisperheet ovat niitä tämän yhteiskunnan ainoita tukipilareita, joiden on pakko jaksaa lähes mitä tahansa.
Sitten kun sulle sattuu hoidettavaksi psyykkisesti niin sairas lapsi, että pelkäät oman terveytesi, kotisi ja omien lastesi hengen ja terveyden puolesta, niin kauan saat elää sen syyllisyyden ja ehkä syyllistämisenkin kanssa, että olet lapsiraukalle tuottanut jo ties kuinka monennen, syvästi vahingoittavan hylkäämisen kokemuksen.
Käytännössä joudut avaamaan kotisi ja elämäsi myös niille lapsen biovanhemmille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa alkaen tuomituista henkirikollisista ja päätyen parainoidiin skitsofreenikkoon. Nämä tietää sinun osoitteesi ja elät joka hetki sen tiedon kanssa, että periaatteessa se kännikaverinsa tappanut alkoholisti-isä voi olla koska tahansa ovesi takana ja sanoa, että lapsi muuten lähtee nyt takaisin kotiin ja heti tällä paikalla.
Ja sitten kaiken muun päälle joudut luopumaan siitä sinun omasta palkkatyöstäsi, joka isolla osalla meistä on A) parempipalkkaista, B) helpompaa, C) ajallisesti vähemmän sitovaa ja D) turvallisempaa.
Muuten ok, mutta kotia ei tarvitse avata, eikä avata vaikeille biovanhemmille vaan tapaamiset hoidetaan muualla. Tarvittaessa kriisivanhempi saa turvakiellon.
Been there, done that.Toki näin on. Kuitenkin sijaisvanhemmalla uhka on paljon tuntuvammin läsnä kuin jollain ihan randomihmisellä. Suhteellisen helppo se on kuitenkin selvittää ihmisten kotiosoitteita ihan vaan vaikka autoa seuraamalla, jos siis on tarpeeksi aikaa ja riittävän sairas pää. Ei se turvakielto ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Tästä on ihan ennakotapauskin, biovanhemmalle on kahden vuorokauden sisällä kerrottava lapsen osoite. Turvakiellon voi hakea vasta kun biovanhempi on jo uhannut henkeäsi, jolloin hän yleensä jo tietää osoitteesi. Mitäs iloa turvakiellosta on enää siinä vaiheessa (jollet aio muuttaa)?
Ainoa asia, mikä minua ärsyttää, on tuo sijaisvanhempien glorifiointi. Itse tiedän työni kautta kaksi sijaisperhettä, joita ei todellakaan voi ylistää. Mutta kun sehän on sijaisäiti, ei saa arvostella. Kateellinen olet, jos arvostelet. Se on niin uhrautunut, kun ottaa toisten lapsia.
Me sitten saamme ne lapset, joita nämä sijaisvanhemmat ei pysty hoitamaan ja siinähän se totuus paljastuu, mitä sen kaiken uhrautumisen takana oikeasti on.
Suurin osa toki varmaan on ihan hyviä ja tekevät kutsumustyötä
-Älkääkä unohtako sitä, että tuosta summasta maksat lapsen asumisen kulut (sijaislapselle on tarjottava oma huone), ruoka, vaatteet, matkat ym. Lääkkeet on ainut minkä voit laskuttaa. Eli mieti paljonko enemmän vuokraa maksat 2h isommasta kämpästä per kuukausi.
-vuorokaudelta, jolloin ei ole sijoituksia et saa myöskään korvausta
-lapset on sijoitettuna 1pv-1,5 vuotta. Etukäteen sitä ei tiedä kauanko sijoitus kestää
-Työstä ei saa vapaata edes jouluaattona, mutta toisaalta lapsella saattaa olla oikeus tavata biovanhempiaan jouluaattona, jolloin sinä sitten
kuskaat tapaamisiin.
-lapset oireilevat enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Eli on haastavaa käytöstä, itkua, huutoa, leikkitaidottomuutta, syömättömyyttä, ahmimista, kehitysvaurioita, vuorovaikutusongelmia. Ja sit kun saatte arjen rullaamaan, lapsi oppii luottamaan ja asettuu aloilleen hänet joko sijoitetaan pitkäaikaiseen perheeseen tai palautetaan biovanhemmille. Eli teille sijoitetaan uusi lapsi kaoottisesta tilanteesta ja rumba alkaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia, mikä minua ärsyttää, on tuo sijaisvanhempien glorifiointi. Itse tiedän työni kautta kaksi sijaisperhettä, joita ei todellakaan voi ylistää. Mutta kun sehän on sijaisäiti, ei saa arvostella. Kateellinen olet, jos arvostelet. Se on niin uhrautunut, kun ottaa toisten lapsia.
Me sitten saamme ne lapset, joita nämä sijaisvanhemmat ei pysty hoitamaan ja siinähän se totuus paljastuu, mitä sen kaiken uhrautumisen takana oikeasti on.
Suurin osa toki varmaan on ihan hyviä ja tekevät kutsumustyötä
Me? Omistatko jonkun lastensuojelulaitoksen?
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Miksi valittaa, kun sijaisvanhemmuus on oma valinta? Eikö muka saa purettua sijaisvanhemmuutta ? Kun käy liian raskaaksi pitää nostaa kädet pystyyn ja lopettaa sijaisvanhempana toimiminen. Tavan perheessä on vaan sinniteltävä vaikka olis kuin puhki.