Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Tämän työn kanssa kannattaa tosiaan muistaa se tärkein: avustajan työ riippuu äärettömän paljon siitä, ketä avustat! Millainen vamma tai sairaus henkilöllä on ja miten kemianne kohtaavat.

Itse olen opiskelija ja teen työtä useille eri avustettaville, olen tehnyt jo vuosia. Työaikoja on helppo sopia joustavasti, palkka on ihan hyvä ja useimmat avustettavat siedettäviä. Henkinen kuorma voi olla suuri joskus, mutta sitä on vähemmän jos on useita eri avustettavia. Jos käy vuosia yhden ja saman henkilön luona, työsuhde voi vääristyä ja avustajasta tulee helposti likaviemäri, psykologi tai jotain muuta mitä ei pitäisi.

Tälle alalle eivät sovi lyhytpinnaiset ja itsekeskeiset, välinpitämättömät ihmiset. Tarvitaan aitoa halua auttaa sekä vastuuntuntoa ja malttia.

Syitä on monia.

En ole siinä fyysisessä kunnossa, että jaksaisin esim. nostella avustettajaa.

Minulla ei ole kokemusta hoivatyöstä tai avustamisesta, en koe mielenkiintoa siihen myöskään.

En tykkää läheisyydestä, ajatuskin kantaa tai auttaa toista fyysisesti puistattaa.

Koska en omista autoa, työmatka olisi usein mahdoton.

Inhoan kotitöiden tekemistä enkä tosiaan aio tehdä niitä toiselle paskapalkalla.

Tutuilla on kokemuksia juurikin hajanaisista tunneista. Ja aika usein jotakin muuta pientä kuten hankala avustettava (haukkuu, on kännissä, käyttäytyy ylimielisesti ja vaatii mahdottomia, sairauksista johtuvia ongelmia mm.muistamattomuus jja epäily, häiritsee vapaa-ajalla). Ja sitten saman henkilön kanssa työskentely kokoaikaisesti. Osa avustettavista on ihan mahdottomia, vaihtavat avustajia mielivaltaisesti. Avustajana saatat joutua psykososiaalisiin keskusteluihin tämän tästä. Toki joukossa on aarteitakin , joutaa mielellään avustaa.

Mieluummin suosittelisin opiskelijalle väliaikaiseksi työksi

Millaisilla ihmisillä on henkilökohtainen avustaja? Miksi nämä ihmiset ovat sitten hyvin epämiellyttäviä, mikäli aiempiin vastauksiin on uskominen?

Ei se ole työ, jossa kuka tahansa pärjää. Vaati valtavasti sosiaalista taitoa, empaattisuutta ja usein fyysistä voimaa. Itse olen sairaanhoitaja erikoissairaanhoidossa ja en ole varma, jaksaisinko henkilökohtaisen avustajan töissä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 00:37"]

Millaisilla ihmisillä on henkilökohtainen avustaja? Miksi nämä ihmiset ovat sitten hyvin epämiellyttäviä, mikäli aiempiin vastauksiin on uskominen?

[/quote]

Ei ne ihmiset ole tavallista tallaajaa epämiellyttävämpiä vaan sairaita ja haasteellisessa elämäntilanteessa, esim. halvaantuneita tai vammaisia. Jos avustaja ei ole ammattitaitoinen, henkilökemiat ei kohtaa tai avustettava on uupunut tilanteeseensa, syntyy helposti negatiivisuuden kehä, joka ei ole vain avustettavasta kiinni.

Koska minulla on liikuntavamma jaloissa. Pystyn kyllä tekemään työtä omassa ammatissani -ja vaikka koulutukseni on akateeminen, niin ole nirso työnhakija. En vaan oman vammani takia voi työskennellä esim. henkilökohtaisena avustajana, siivoojana tai tarjoilijana. 

Työskentelen näiden asioiden parissa. Ainakaan meidän kaupunkimme ei maksa avustajille ilta-/viikonloppulisiä eikä mitään matkakorvauksia, jos avustaja joutuu liikkumaan avustettavan mukana kauemmaksi, eikä hänellä ole omaa autoa käytössä. Näitä avustajat ihmettelevät säännöllisesti ja korvaukset jäävät useimmilla työmäärään nähden todella pieneksi, mutta tilanteelle vaan ei voi mitään. Osassa tapauksia tuntuu että avustajia käytetään liiankin vaativiin tai raskaisiin työtehtäviin, mutta koska selkeää valvontaa ei ole niin tilanne kentällä on ajoittain aika villi. Myös lähentely-yrityksiä ja palkan välistävetoa on esiintynyt. Useimmiten avustajan palkka kulkee avustettavan kautta, mikä mutkistaa näitä asioita entisestään.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 23:52"]

Tämän työn kanssa kannattaa tosiaan muistaa se tärkein: avustajan työ riippuu äärettömän paljon siitä, ketä avustat! Millainen vamma tai sairaus henkilöllä on ja miten kemianne kohtaavat.

Itse olen opiskelija ja teen työtä useille eri avustettaville, olen tehnyt jo vuosia. Työaikoja on helppo sopia joustavasti, palkka on ihan hyvä ja useimmat avustettavat siedettäviä. Henkinen kuorma voi olla suuri joskus, mutta sitä on vähemmän jos on useita eri avustettavia. Jos käy vuosia yhden ja saman henkilön luona, työsuhde voi vääristyä ja avustajasta tulee helposti likaviemäri, psykologi tai jotain muuta mitä ei pitäisi.

Tälle alalle eivät sovi lyhytpinnaiset ja itsekeskeiset, välinpitämättömät ihmiset. Tarvitaan aitoa halua auttaa sekä vastuuntuntoa ja malttia.

[/quote]

Minkä takia alapeukutetaan tällaista kommenttia?

Olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan työtä ja noh, onneksi kyse oli sijaisuudesta.

Sinänsä työ on ihan kivaakin - esim. monien kehitysvammaisten kanssa ei tule minkäänlaisia "hoitotoimia", vaan pelkkää seuralaisena olemista, reissuja vaikkapa taidenäyttelyyn, kuntosalille ja elokuviin. Ko. kaupungissa maksettiin ilta- ja viikonloppulisätkin, joten palkka oli parhaimmillaan yli 20 euroa tunnista.

Miinuspuolena sitten se, että avustettava tai tämän omaiset voivat olla ihan mitä tahansa. Vammautuminen tosiaan vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen, ja se voi tehdä ihmisestä TODELLA inhottavan. Huoneisto imuroidaan väärässä järjestyksessä, tomaatit pilkotaan väärällä tekniikalla, valittamisen aiheita löytyy ikuisuuksiin. Omaisilla taas voi olla hyvinkin vinoutuneita käsityksiä siitä, mitä avustettavan kanssa saa ja mitä ei saa tehdä. Tehdessäni tuota työtä olin kirjaimellisesti päivittäin yhteydessä avustettavani asioita hoitavan perhepiiristä löytyvän edunvalvojan kanssa, onneksi sinänsä positiivisissa merkeissä. Se oli aika kuormittavaa, koska siitä ei tietenkään maksettu mitään, ja se oli ylimääräistä kuormitusta. 

Se suurin ongelma on kuitenkin palkkaus - työttömälle 30 h/kk ja 10 e/h työpaikan vastaanotto on ihan yhtä tyhjän kanssa. Löytyy sellaisia avustajia, joilla on useampi avustettava, mutta hekään eivät mitenkään kiitettävästi pääse tienaamaan. Sitä paitsi usean ihmisen tarpeet on tosi hankala sovittaa yhteen, etenkin jos avustettavat käyvät kuntouttavassa työtoiminnassa tai joku on luonteeltaan tosi vaikea ihminen.

Periaatteessa kyllä kokeilemisen arvoinen työ, ja koen oppineeni tuon muutaman kuukauden aikana paljonkin. Opiskeluiden aikana menee sivutyönä kyllä, mutta perheellisellä ei. Sitä paitsi henkilökohtainen avustaja on tosi turvattomassa asemassa esim. raskaaksi tullessaan, koska työnantaja ei ole velvoitettu huolehtimaan äitiysloma-ajan palkasta jne. Sama homma koskee käsittääkseni myös esim. sairaslomaa, jos murrat jalkasi ja menetät sen vuoksi kuukausiansiot, on tilanne avustajan kannalta voivoi. 

Ja sitten vielä sekin, että työ voi olla luonteeltaan myös sellaista "ällöä" perushoitamista, jonka ei minusta pitäisi kuulua kouluttamattomille nuorille naisille, joita avustajista on ylivoimainen enemmistö. Minusta ei ainakaan olisi ollut vaihtamaan vanhan miehen vaippoja tai suorittamaan alapesua tälle. Sitä paitsi ei ole mitenkään harvinaista, että avustajat kohtaavat seksuaalista häirintää tai jopa fyysisen väkivallan uhkaa työssään. Kuten sanottua, eivät eri tavalla vammautuneet ihmiset mitään enkeleitä aina ole. Turhautuminen omaan tilanteeseen aiheuttaa sen, että monesti sanotaan ihan liian kovaa ja ihan liian ilkeästi - ja pahimmassa tapauksessa jos erehdyt asiasta esim. sosiaalitoimeen tai omaisille sanomaan, on vastaus se loputtoman ymmärtämisen mantra. Ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, eikä esim. seksuaalissävytteistä ehdottelua sietää. Se on yksi iso syy siihen, miksi avustajia haetaan niin usein ja miksi tietyt nimet ovat hakijoina jatkuvasti. Sellaisia kannattaa vältellä. 

En tiedä yhtäkään sairaanhoitajaa joka olisi tehnyt tai suostuisi tehdä henkkarin töitä. Sairaanhoitajan peruspalkka on 2500e kk ja työ on aivan erilaista. Edes opiskelijat eivät tee niitä töitä, harvemmin edes lähihoitajat. En tiedä edes yhtäkään lähihoitajaa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 23:52"]

Tämän työn kanssa kannattaa tosiaan muistaa se tärkein: avustajan työ riippuu äärettömän paljon siitä, ketä avustat! Millainen vamma tai sairaus henkilöllä on ja miten kemianne kohtaavat.

Itse olen opiskelija ja teen työtä useille eri avustettaville, olen tehnyt jo vuosia. Työaikoja on helppo sopia joustavasti, palkka on ihan hyvä ja useimmat avustettavat siedettäviä. Henkinen kuorma voi olla suuri joskus, mutta sitä on vähemmän jos on useita eri avustettavia. Jos käy vuosia yhden ja saman henkilön luona, työsuhde voi vääristyä ja avustajasta tulee helposti likaviemäri, psykologi tai jotain muuta mitä ei pitäisi.

Tälle alalle eivät sovi lyhytpinnaiset ja itsekeskeiset, välinpitämättömät ihmiset. Tarvitaan aitoa halua auttaa sekä vastuuntuntoa ja malttia.

[/quote]

Minkä takia alapeukutetaan tällaista kommenttia?

[/quote]

Koska, jos epäonnistut tässä työssä, niin: "Tälle alalle eivät sovi lyhytpinnaiset ja itsekeskeiset, välinpitämättömät ihmiset.". Ja sitten jeesustelua: "Tarvitaan aitoa halua auttaa sekä vastuuntuntoa ja malttia.".

Olen avustaja, koulutukseltani lähihoitaja. Asiaks on monivammainen...hankin, ostan jaan ja annan lääkkeet...pistän insuliinit jne....asiakkaalla afasia...kuntoutan....pesuapua, puen, tuen, nostelen...teen ruuat yms.......ja todellakin alle 10 tuntipalkalla...ja vielä ihmetellään miksi meistä on pulaa??? Onneksi pidän työstäni ja kemiat natsaa...muuten olisin lähtenyt ajat sitten.

Täytyy myöntää, että vaikka muuten minulle kelpaisi työksi ihan mikä tahansa, niin avustajaksi en hakisi. Käytännön syy on se, että parempikuntoisilla ei riitä tunnit, ja niillä, joilla on saatavilla täydet tunnit, on yleensä niin isoja vaivoja, että jokin hoitoalan koulutus ihan lääkkeiden ym. takia pitäisi olla.

Toinen ihan yhtä iso syy taas on siinä, että kaverini oli avustaja opiskeluaikana, ja hänellä ei ollut kuin yksi positiivinen kokemus monen avustettavan jälkeen. Avustettavat eivät välttämättä mahda itse mitään sille, että vammat tai sairaudet saavat psyykenkin rakoilemaan, mutta avustajalle se tuntuu silti yhtä raskaalta, kun joutuu ottamaan sitä vastaan. Lisäksi avustettava pystyy irtisanomaan avustajan ihan milloin tahansa, eikä pienten tuntien ja pienen palkan lisäksi ole oikeastaan edes mitään varmuutta työn jatkuvuudesta. Ja kun katsoo avustajien ilmoituksia, niin samat nimethän niissä toistuvat jatkuvasti. Osalla varmaan siksi, että jos avustajia tarvitaan kolmeen vuoroon, niin vaihtuvuus voi olla luonnollistakin, mutta osassa taas haetaan koko ajan kevyeen päivätyöhön avustajaa.

Täytyy nyt sanoa, että se yksi hyvä kokemus, joka kaverillani oli, oli sitten todella hyvä, ja mikäli palkkaa saisi enemmän, hän saattaisi edelleenkin olla siinä työssä. Mutta hirveän paljon on kiinni tuurista, ja työttömällä ei ole varaa tehdä virhearviointeja nykyjärjestelmässä, jossa lyhyistä työpätkistä ja osa-aikaisuudesta rangaistaan. (Tietysti näiden uudistusten tarkoitus on ollut hyvä, mutta kolmen kuukauden käsittelyaikoja ne eivät ole poistaneet.)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 16:36"]

Ei helv, ehkei kannata hengailla aaveellä jos on noin herkkänahkainen?
Asia on tismalleen sama kuin se, ettei esim.pankinjohtajan työhön sovi, jos on lyhytpinnainen, huolimaton ja itsekeskeinen. Jokaisella alalla on omat vaatimuksensa ja hoitoalan lisäksi monilla muilla aloilla tarvitaan KUTSUMUS, eli pelkän rahan takia ei ainakaan kauan jaksa tiettyä työtä tehdä.

Jos tosiasiat ottavat päähän niin, että pitää yömyöhään alapeukutella, niin laitapa kone kiinni ja lähde vaikka kävelylle.

[/quote]

:D joku taisi ottaa hieman itseensä. sitä saa, mitä tilaa.

Lähihoitajan opinnoissa jouduin kaksi kertaa suorittamaan harjoittelun kotihoidossa. Muutama näistä asiakkaista oli aivan kamalia. En voisi kuvitellakaan, että ikinä aloittaisin henkilökohtaisena avustajana kenellekään ja en ikinä mene kotihoitoon töihin. Sellaiset traumat jäi näistä parista asiakkaasta, että vieläkin hirvittää. Näille parille asiakkaille ei mikään kelvannut. Aina haukkuivat huonoksi ihmiseksi, hyppyyttivät ja käskivät tekemään asioita ihan miten sattuu. Koko ajan jouduin sietämään heidän puoleltaan epäkohteliasta käytöstä ja nielemään kaiken sen shitin mitä niskaan tuli. Kiitoksen sanaa ei ikinä tullut. Lisäämpä vielä, että sama toistui myös ihan vakituisten työntekijöiden kohdalla jotka olivat jo ammattilaisia. Nämä tietyt asiakkaat pilasivat ihan täysin haluni työskennellä koko alalla. Itku kurkussa sai pelätä seuraavaa päivää, että joudunko taas käymään näiden asiakkaiden luona. Tämän vuoksi pysyn kaikenlaisesta avustajan hommasta kyllä erossa.

Siskoni oli noissa hommissa ja kertoi vastaavaa , surkea palkka yhdistettynä mielivaltaiselle kohtelulle jonka saat kestää yksin. Työajat epämääräiset ja rajojen hämärtyminen siitä mitä avustajan tulisi kestää avustettavalta.

Minulla on lyhyt pinna ja jos joku avustettava vaikka koskisi minuun seksuaalisesti hakkaisin varmasti hänet. Jos joku solvaisi turpiin tulisi solvaajalle. Eli kaikille ei sovi kaikki hommat.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:00"]

Siskoni oli noissa hommissa ja kertoi vastaavaa , surkea palkka yhdistettynä mielivaltaiselle kohtelulle jonka saat kestää yksin. Työajat epämääräiset ja rajojen hämärtyminen siitä mitä avustajan tulisi kestää avustettavalta.

Minulla on lyhyt pinna ja jos joku avustettava vaikka koskisi minuun seksuaalisesti hakkaisin varmasti hänet. Jos joku solvaisi turpiin tulisi solvaajalle. Eli kaikille ei sovi kaikki hommat.

[/quote]

Tässä tarkoitin tietenkin aikusia avustettavia, lapset eivät ole samallalailla vastenmielisiä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:00"]

Siskoni oli noissa hommissa ja kertoi vastaavaa , surkea palkka yhdistettynä mielivaltaiselle kohtelulle jonka saat kestää yksin. Työajat epämääräiset ja rajojen hämärtyminen siitä mitä avustajan tulisi kestää avustettavalta.

Minulla on lyhyt pinna ja jos joku avustettava vaikka koskisi minuun seksuaalisesti hakkaisin varmasti hänet. Jos joku solvaisi turpiin tulisi solvaajalle. Eli kaikille ei sovi kaikki hommat.

[/quote]

Tässä tarkoitin tietenkin aikusia avustettavia, lapset eivät ole samallalailla vastenmielisiä.

[/quote]

Jaa, eli aikuisten hakkaaminen on ihan OK sinusta?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:00"]

Siskoni oli noissa hommissa ja kertoi vastaavaa , surkea palkka yhdistettynä mielivaltaiselle kohtelulle jonka saat kestää yksin. Työajat epämääräiset ja rajojen hämärtyminen siitä mitä avustajan tulisi kestää avustettavalta.

Minulla on lyhyt pinna ja jos joku avustettava vaikka koskisi minuun seksuaalisesti hakkaisin varmasti hänet. Jos joku solvaisi turpiin tulisi solvaajalle. Eli kaikille ei sovi kaikki hommat.

[/quote]

Tässä tarkoitin tietenkin aikusia avustettavia, lapset eivät ole samallalailla vastenmielisiä.

[/quote]

Jaa, eli aikuisten hakkaaminen on ihan OK sinusta?

[/quote]

Ei ole ja ei ole aikuisen seksuaalinen häirintä eikä solvaaminenkaan oikein.

Olin nuormpana erittäin kiltti ihminen, mutta elämän kuluessa hermot ovat oikeasti menneet. Joudun tekemään töitä sen suhteen, että estän tällaisia tilanteita joissa minulla on riski hermostua pahoin.. Jos olen hyvin uupunut ja verensokeri alhaalla suutun helpommin. Henkilökohtaisenavustajan työ kuullostaa juuri sellaiselta jossa uupumus fyysisesti ja henkisesti on läsnä ellei sattumalta ole törmännyt erittäin tasapainoiseen ja kevyttä hoitoa omaavaan avustettavaan.

En psyty takaamaan, että en menettäisi hermojani jos kohtaisn henkistä taikka fyysistä hyväksikäyttöä. Ja tosiaan tämä muutos minussa on tapahtunut iän tullessa, nuorena olin kärsivällisempi. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen joutunut kohtaamaan henkistä hyväksikäyttöä.

Jonkun naisen peseminen ei sinänsä ole mahdoton ajatus, nuorena vanhainkodissa pesin muutamia. Miespuolisia avustettavia en kestäisi pestä ja koskea. En siedä olenkaan seksuaalista häirintää tai vihjailua.