Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

73 jatkaa; "Esimies on erilaisissa organisaatioissa yleisesti käytetty nimitys henkilölle, joka on esimerkiksi yritykseen, kuntaan tai valtioon työ- tai virkasuhteessa oleva työntekijä, toimihenkilö, yrittäjä tai virkamies, jolla on tai jolle on määritelty oikeus käyttää ennalta määriteltyä työnjohto-oikeutta, direktio-oikeutta, siinä laajuudessa kuin se on määritelty, se on tehtävien suorittamisen vuoksi tarpeellista tai lainsäädännön ja hyvien tapojen mukaan mahdollista. Myös vapaaehtoistyöorganisaatiossa voi usein olla esimiehiä, mutta tällöin heidän työnjohdollinen oikeutensa saattaa olla varsin rajallinen."

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:11"]

Avustettava on pomo??!!

Sehän tarkoittaa sitä että kun joudun esim sairaalaan niin minä olen niiden kaikkien lääkäreiden ja hoitajien pomo... Jos tällä logiikalla mennään :) ;)

[/quote]

Ei, kun henkilökohtaisen avustajan työssä avustettava on kirjaimellisesti pomo = työnantaja. Työsopimus tehdään avustajan ja avustettavan välillä, avustettava on työnantajarekistereissä, avustettava on se jonka nimi lukee virallisena työnantajanasi, jne. EI kaupunki/kunta/sosiaalitoimi/tms, vaikka kaupunki palkan maksaakin. Itse asiassa vammaispalvelut nimenomaan korostavat tätä, että työnantaja on itse avustettava.

...paitsi jos on jonkun firman kautta töissä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:11"]

Avustettava on pomo??!!

Sehän tarkoittaa sitä että kun joudun esim sairaalaan niin minä olen niiden kaikkien lääkäreiden ja hoitajien pomo... Jos tällä logiikalla mennään :) ;)

[/quote]

Ei, kun henkilökohtaisen avustajan työssä avustettava on kirjaimellisesti pomo = työnantaja. Työsopimus tehdään avustajan ja avustettavan välillä, avustettava on työnantajarekistereissä, avustettava on se jonka nimi lukee virallisena työnantajanasi, jne. EI kaupunki/kunta/sosiaalitoimi/tms, vaikka kaupunki palkan maksaakin. Itse asiassa vammaispalvelut nimenomaan korostavat tätä, että työnantaja on itse avustettava.

[/quote]

Näille saisi kyllä tarkemmin sitten opettaa työelämän lakipykäliä.

Tunsin kerran yhden, joka toimi tällaisena henk.koht. avustajana. Tämä tuttuni tuli sitten raskaaksi ja ilmoitti asiasta aika piakkoinkin, kun olisi piankin rajoittanut työtehtäviä (nosteluja jne.).

No, tämä avustettavahan ihan tosissaan sitten luuli, että hän voi antaa avustajalleen potkut raskauden vuoksi. En tiedä kuinka pitkällä näiden piti sitten lopulta käydä, ennenkuin lopulta avustettava suostui ymmärtämään, ettei Suomen lain mukaan raskauden takia todellakaan voi irtisanoa ketään.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:11"]

Avustettava on pomo??!!

Sehän tarkoittaa sitä että kun joudun esim sairaalaan niin minä olen niiden kaikkien lääkäreiden ja hoitajien pomo... Jos tällä logiikalla mennään :) ;)

[/quote]

Ei, kun henkilökohtaisen avustajan työssä avustettava on kirjaimellisesti pomo = työnantaja. Työsopimus tehdään avustajan ja avustettavan välillä, avustettava on työnantajarekistereissä, avustettava on se jonka nimi lukee virallisena työnantajanasi, jne. EI kaupunki/kunta/sosiaalitoimi/tms, vaikka kaupunki palkan maksaakin. Itse asiassa vammaispalvelut nimenomaan korostavat tätä, että työnantaja on itse avustettava.

[/quote]

Näille saisi kyllä tarkemmin sitten opettaa työelämän lakipykäliä.

Tunsin kerran yhden, joka toimi tällaisena henk.koht. avustajana. Tämä tuttuni tuli sitten raskaaksi ja ilmoitti asiasta aika piakkoinkin, kun olisi piankin rajoittanut työtehtäviä (nosteluja jne.).

No, tämä avustettavahan ihan tosissaan sitten luuli, että hän voi antaa avustajalleen potkut raskauden vuoksi. En tiedä kuinka pitkällä näiden piti sitten lopulta käydä, ennenkuin lopulta avustettava suostui ymmärtämään, ettei Suomen lain mukaan raskauden takia todellakaan voi irtisanoa ketään.

[/quote]

Hmm, niin. Tuosta en osaa sanoa oikein mitään. Tuossa tilanteessa avustettavan pitäisi tietysti kysellä sossusta mitä tehdä, eikä uhkailla avustajaa potkuilla. Mutta...

Jos totta puhutaan, en ole koskaan oikein tajunnut, miksi kaupunki on noin tarkka siitä, että virallinen työnantaja on avustettava, koska loppujen lopuksi on kuitenkin kaupungin velvollisuus pitää huolta siitä, että avustettava saa tarvitsemansa avun. Jos avustaja vaikkapa raskaudenkin takia tulee kykenemättömäksi tekemään töitään, jää äitiyslomalle tai sairauslomalle, tms. tms. niin kaupunkihan se on, jonka täytyy järjestää joku muu tilalle. Avustettava ei voi omista rahoistaan palkata toista avustajaa olemassaolevan lisäksi, eikä toisaalta monellekaan avustettavalle ole mitään hyötyä avustajasta, joka ei esimerkiksi raskauden takia pysty nostelemaan mitään.

Joten joo, kinkkinen juttu on. Raskaanaoleva tuttusi ei tietenkään voi saada potkuja, mutta ymmärrän kyllä avustettavaakin tuossa.

Musta tämäkin keskustelu kertoo sen, että tässä yhteiskunnassa vammaisia paapotaan yhteiskunnan laskuun ihan liikaa. Ei avustajaa tarvita seuraneidiksi istumaan tyhjän panttina, tekemään töitä, jotka vammainen voi itsekin tehdä tai muuten vaan "kiireellisenä pidettäväksi pölyjä pyyhkimään". Jos kerran avustajalla ei ole mielekästä tekemistä, niin silloin tunteja pois.

Sama alkaa jo teininä, kun teini-ikäiselle vammaiselle (jolle siis yhteiskunta on kustantanut ja kustantaa edelleen kaiken tuen ja koulutuksen moninkertaisella hinnalla vs. terve nuori) pitää vielä maksaa "pahan mielen -rahaa" Kelasta satoja Euroja kuussa, kun terve nuori saa maksimissaan alle 100 Euroa opintotukea, jos vanhemmat on p.a. Miksi?

Ja mitä tuohon työnantaja kysymykseen tulee, niin mielestäni se on työnantaja moraalisesti, joka palkan maksaa. Avustettava voi olla muka-pomo, mutta jokainen avustaja sen tietää, että palkka tulee muualta.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:11"]

Avustettava on pomo??!!

Sehän tarkoittaa sitä että kun joudun esim sairaalaan niin minä olen niiden kaikkien lääkäreiden ja hoitajien pomo... Jos tällä logiikalla mennään :) ;)

[/quote]

Ei, kun henkilökohtaisen avustajan työssä avustettava on kirjaimellisesti pomo = työnantaja. Työsopimus tehdään avustajan ja avustettavan välillä, avustettava on työnantajarekistereissä, avustettava on se jonka nimi lukee virallisena työnantajanasi, jne. EI kaupunki/kunta/sosiaalitoimi/tms, vaikka kaupunki palkan maksaakin. Itse asiassa vammaispalvelut nimenomaan korostavat tätä, että työnantaja on itse avustettava.

[/quote]

Näille saisi kyllä tarkemmin sitten opettaa työelämän lakipykäliä.

Tunsin kerran yhden, joka toimi tällaisena henk.koht. avustajana. Tämä tuttuni tuli sitten raskaaksi ja ilmoitti asiasta aika piakkoinkin, kun olisi piankin rajoittanut työtehtäviä (nosteluja jne.).

No, tämä avustettavahan ihan tosissaan sitten luuli, että hän voi antaa avustajalleen potkut raskauden vuoksi. En tiedä kuinka pitkällä näiden piti sitten lopulta käydä, ennenkuin lopulta avustettava suostui ymmärtämään, ettei Suomen lain mukaan raskauden takia todellakaan voi irtisanoa ketään.

[/quote]

Hmm, niin. Tuosta en osaa sanoa oikein mitään. Tuossa tilanteessa avustettavan pitäisi tietysti kysellä sossusta mitä tehdä, eikä uhkailla avustajaa potkuilla. Mutta...

Jos totta puhutaan, en ole koskaan oikein tajunnut, miksi kaupunki on noin tarkka siitä, että virallinen työnantaja on avustettava, koska loppujen lopuksi on kuitenkin kaupungin velvollisuus pitää huolta siitä, että avustettava saa tarvitsemansa avun. Jos avustaja vaikkapa raskaudenkin takia tulee kykenemättömäksi tekemään töitään, jää äitiyslomalle tai sairauslomalle, tms. tms. niin kaupunkihan se on, jonka täytyy järjestää joku muu tilalle. Avustettava ei voi omista rahoistaan palkata toista avustajaa olemassaolevan lisäksi, eikä toisaalta monellekaan avustettavalle ole mitään hyötyä avustajasta, joka ei esimerkiksi raskauden takia pysty nostelemaan mitään.

Joten joo, kinkkinen juttu on. Raskaanaoleva tuttusi ei tietenkään voi saada potkuja, mutta ymmärrän kyllä avustettavaakin tuossa.

[/quote]

Tässä kohtaa sitten törmätäänkin jo siihen asiaan, miksei kukaan tuota työtä halua tehdä.

Palkka on aivan surkea, mutta vastuutaso on kova. Tön luonne on kuitenkin sellaista, ettei esimerkiksi sairaslomallekaan jäädä ihan noin vain, kuten jäätäisiin esim. myyjän tai tarjoilija työstä. Kuinka pitkälle avustajan pitäisi sitten pärjätä, vaikka kuume nousisi, muttei kehtaisi jäädä saikulle, kun avustettava odottelee jo kotona ja pitäisi viedä avustettava esim. kouluun.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:47"]

Musta tämäkin keskustelu kertoo sen, että tässä yhteiskunnassa vammaisia paapotaan yhteiskunnan laskuun ihan liikaa. Ei avustajaa tarvita seuraneidiksi istumaan tyhjän panttina, tekemään töitä, jotka vammainen voi itsekin tehdä tai muuten vaan "kiireellisenä pidettäväksi pölyjä pyyhkimään". Jos kerran avustajalla ei ole mielekästä tekemistä, niin silloin tunteja pois.

Sama alkaa jo teininä, kun teini-ikäiselle vammaiselle (jolle siis yhteiskunta on kustantanut ja kustantaa edelleen kaiken tuen ja koulutuksen moninkertaisella hinnalla vs. terve nuori) pitää vielä maksaa "pahan mielen -rahaa" Kelasta satoja Euroja kuussa, kun terve nuori saa maksimissaan alle 100 Euroa opintotukea, jos vanhemmat on p.a. Miksi?

Ja mitä tuohon työnantaja kysymykseen tulee, niin mielestäni se on työnantaja moraalisesti, joka palkan maksaa. Avustettava voi olla muka-pomo, mutta jokainen avustaja sen tietää, että palkka tulee muualta.

[/quote]

No palkkaa ei tule mistään, jos ei tee töitään ja saa kenkää.. Ei voi olla totta, millasia juttuja ja asenteita teillä avustajia kaiken uhalla puolustavilla ja vääriin asioihin takertuvilla ihmisillä voikaan olla. Onkohan monikaan teistä edes tehnyt henk.koht.avustajan töitä? Eipä tunnu oikeasti olevan tietämystä mistään. Alkaa suoraan sanoen vituttamaan lukea tällaista, kun itse oman elämänsä kustannuksella ymmärtää ja joustaa avustajan hyväksi aina vaan ja aina vaan, eikä koskaan sano MITÄÄN poikkipuolista. Sitten joku kehtaa faktana kertoa, että kaikki vammaiset henkilöt ovat ilkeitä ja katkeria.. Kyllä ne ilkeet ja katkerat ihmiset saattaa yhtä hyvin löytyä avustaja-puoleltakin. Voiko jollekin tosiaan olla vaikea käsittää, että ihmiset on erilaisia - oli niillä sitten vamma tai ei. Ja tuo "yhteiskunta paapoo"-asenne.. Tuokin on ihan tuulesta temmattu väite. Yhteiskunta järjestää jokapäiväisen elämän sujumiseksi tarvittavan VÄLTTÄMÄTTÖMÄN avun. Joku ihme harha on, että kun on vamma, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.. Ei ihan oo totta. Eikä kellekään huvikseen myönnetä avustajaa, että tollaset "se pystyis iha hyvin ite sen tekeen"-jutut voi kans unohtaa.. joku nettipalstoilla huutelija kun ei kenenkään toimintakykyä oo pätevä määrittelemään & kertomaan, että mitä toinen pystyy tekemään..Mä en jaksais enää ees kommentoida, mut ihan pakko jatkaa, ku niin suuresti ihmetyttää, miten pikkusielusia ihmisiä maailmaan mahtuu... Kukaanhan ei vieraita ihmisiä elämässään HUVIKSEEN kattele.. Seuraneiti nimittäin on viimeinen asia, jota tarvitsen.  :)

....."Minua ei haittaa työn tekeminen, teen kaikkea kokkauksesta siivoukseen, petivaatteiden vaihtoon, hiusten kampaamiseen, vessassa ja kauppareissuilla avustamiseen yms. Lisäksi tietysti tulee jonkun verran seurustella asioista, koska ei voi tuppisuunakaan olla. Ja tässä työssähän näkee käsittämättömän yksinäisiä ja katkeria ihmisiä. Voin ymmärtää paljonkin kun ajattelen, miten hirveää on olla vammainen tai muuten rajoittunut, ja sinut on jätetty yksin, et koskaan pääse minnekään omin avuin."

Ei kyllä tosiaan voi kuin kauhistella, että millaisia oletuksia ja asenteita ihmisillä voi 2010(!)-luvun Suomessa olla.. Ja tän pitäis olla sivistysvaltio! Itselläni on vaikea liikuntavamma, josta en ole lainkaan katkera. Yksinäisyyskin on minulle erittäin vierasta ja siihen, että joka paikkaan ei pääse ilman apua olen jo tottunut. Minulla ei ole tarvetta orjuuttaa avustajiani, lypsää yhteiskunnalta rahaa tai laajentaa jo valmiiksi laajaa elinpiiriäni. Silti tämän palstan kirjoituksista tulee ymmärtää, että niin tekisin. Ihan vaan siksi, että minulla on vamma ja vammaisethan ovat karseita yhteiskunnan varojen kuppaajia. Tuo on just tollasta omaan elämäänsä kyllästyneiden ihmisten tarvetta päteä asioilla, joista ne luulee, että kaikki niiden juttuja lukevat tietävät yhtä vähän kuin he itsekin. Ja kuten aiemminkin joku kirjoitti, niin monilla vammaisilla on ammatti ja työpaikka. Joku on sitä mieltä, että "sossupummit" kuppaa yht.kunnan rahat, joku taas että maahanmuuttajat, samalla kun kolmas syyttää vammaisia varojen viejiksi & jopa väärinkäyttäjiksi. Suomessa kuitenkin veroja maksetaan juuri siksi, että meillä ihmisillä olisi tukea, jos elämä yllättää - te "vammaisvihamielisesti" ajattelevatkin saatatte joskus tulla tarvitsemaan yhteiskunnan apua. Kenellekään esim. ei voida taata vammatonta tai sairauksetonta loppuelämää. Jos te itse tai joku lähipiiristänne, ehkä jopa oma lapsenne, esim. vammautuu, niin sitten varmasti olette kiitollisia, että veroja maksetaan ja apua & tukea on saatavilla. Plus miettikääpä mitä kaikkia fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista syistä johtuvia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään järjestämällä tarvittava apu, tuki ym. oikea-aikaisesti. Henkilökohtainen apu on monelle elinehto.

Jokainen meistä elämänsä loppuaikoina joutuu olemaan muiden avun varassa, tietäkää se. Toivon, etenkin jokaisen, joka parjaa vammaisia muistavan tämän tuon hetken koittaessa. Muistakaa kaikki ilkeät puheenne!.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 19:54"]

Keskeisin asia tässä avustustyössä on siis se, että avustaja tekee asioita/päivittäisiä toimia, joita avustettava itse tekisi ellei olisi vammainen tai sairas.

Minua ei haittaa työn tekeminen, teen kaikkea kokkauksesta siivoukseen, petivaatteiden vaihtoon, hiusten kampaamiseen, vessassa ja kauppareissuilla avustamiseen yms. Lisäksi tietysti tulee jonkun verran seurustella asioista, koska ei voi tuppisuunakaan olla.
Ja tässä työssähän näkee käsittämättömän yksinäisiä ja katkeria ihmisiä. Voin ymmärtää paljonkin kun ajattelen, miten hirveää on olla vammainen tai muuten rajoittunut, ja sinut on jätetty yksin, et koskaan pääse minnekään omin avuin.

Rajat kuitenkin on, vaikka ne ovat häilyvät. Avustaja ei ole siivooja, kokki, psykologi, seuraneiti tai orja.

Itse olen muutaman vuoden tätä työtä eri ihmisten kanssa tehnyt ja vasta nyt on alkanut parin avustettavan kanssa tulla mitta täyteen. Otan esimerkiksi tämän toisen sanotaan nyt vaikka Sirpa. Sirpalla on vamma, joka rajoittaa hänen elämäänsä merkittävästi koska on pyörätuolissa, mutta useimmiten joudun hänen luonaan tekemään asioita, jotka hän vallan hyvin voisi itse tehdä. Esim.laittaa aamupalaa - pystyy siihen itse. Luen lehteä ääneen - pystyy siihen itse, ei ole sokea. Jne. Välillä tuntuu, että olen turhan panttina ja mietin, että pitäisi uudelleen tarkistaa avustajan tarve tai muuttaa työtuntimäärää. Joskus hänellä ei ole minulle mitään tekemistä, muutaman tunnin istun vain ja juttelen hänen kanssaan:

Toinen juttu on henkilökohtaisuuksiin meneminen. Jotkut avustettavat ihmiset eivät ymmärrä, että olen heillä töissä, en vieraana. Joskus Sirpakin kohtelee minua kuin lasta, jota hänen pitää kasvattaa. Kommentoi ikävään sävyyn ulkonäköäni, elämäntyyliäni, parisuhdettani, kaikkea. Utelee käsittämättömän kiusallisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutuilleni. Näissä tilanteissa on vaikeaa olla vastaamatta kuulostamatta töykeältä ja kun tietää toisen vielä olevan lyhytpinnainen, joka alkaa pienestä yhtäkkiä raivoamaan, ei tee mieli protestoida. Vaihdan työpaikkaa heti kun mahdollista, henkisellä puolella alkaa nyt riittämään. Ikävää, koska se työ itsessään maistuu, mutta mielestäni työ (tämä työ) ei ole sitä, että minun pitäisi murentaa itsestäni palasia toiselle ja kestää kaikki. En halua töissä puhua itsestäni muuta kuin jotain tosi pinnallista liibalaabaa. Utelut ahdistavat.

Toisen avustettavan luona ei ole usein MITÄÄN tekemistä. Tuntuu hirveältä käydä siellä kun meinaan joka kerta nukahtaa.

[/quote]

Mulla on tismalleen samoja kokemuksia.

Ja vaikka avustatettava olisikin skarppi ja työt hoidettu hyvin ja avustaja kestää olla ilman työkavereita ja työyhteisöä, on se nyt vain silti enimmäkseen todella tylsää duunia. Turha siitä on kenenkään vammaisen suuttua.

Eihän siitä työn tylsyydestä ole kyse ollutkaan. Kyse on ollut kommentoijien vääristyneestä asenteesta vammaisia ja henkilökohtaisen avustajan työtä kohtaan.

Täällä yksi avustaja Vantaalta.

Tykkään työstäni, avustettavani ovat oikeastaan ihan ystäviäni ja meillä on tosi mukavaa yhdessä. Tunnen myös tekeväni jotain konkreettista ja hyvää elämässäni, työni tuntuu mielekkäältä.

Mutta. Iso mutta.

Vantaan kaupungin järjestely on ihan tuutista. Perseestä. Kyseessä on siis tämä täälläkin paljon parjattu malli, jossa avustettava on työnantajana.

Jos minä sairastun, jää vaikeasti vammainen ihminen täysin tyhjän päälle. Mitään sijaisia ei ole. Siellähän sitten neliraajahalvaantunut jää yksinään sänkyynsä makaamaan, jos minulle vaikka sattuu kolari tai ihan vaan joku influenssa tai muu sairaus. Mitään työnohjausta ei ole. Ei työkavereita, ei kokouksia, ei yhtään mitään. Minkäänlaista valvontaa ei ole missään vaiheessa.

Lasten sairauksien vuoksi joutuu tietenkin palkattomalle vapaalle heti ekasta päivästä alkaen.

Palkka ja työehdot ovat täysin ja totaalisen hanurista vastuuseen nähden, minäkin vanha hömppähumanisti ja entinen akateeminen työtön ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta olen opetellut tekemään monimutkaisia sairaanhoitotoimenpiteitä ilman minkäänlaista valvontaa. No, olihan se oikeastaan mielenkiintoista tökkiä piikkejä toiseen ihmiseen ensi kertaa elämässäni sekä käyttämään ruokintaletkua ja putsaamaan erilaisia haavoja, ison aikuisen nosteluista puhumattakaan. Mitä, jos olisin satuttanut avustettavaa nostotilanteessa? Kaatunut itse ja vammautunut? Siinä sitten olisimme olleet yhdessä kasassa makuuhuoneen lattialla, kun mitään perehdyttämistä ei ollut tarjolla. Olen toki kokemuksen kautta ja avustettavan omalla ohjauksella oppinut vaikka mitä jo tähän mennessä. Olen kuin lähäri ilman teoriakoulutusta.

Näiden räikeiden epäkohtien vuoksi joudun mahdollisuuden eteeni sattuessa vaihtamaan työtä, vaikka siitä olenkin kovasti pitänyt ja avustettavani ovat minut ottaneet melkein perheenjäseneksi. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut tähän mennessä tehdä. Mutta ei voi mitään, jos eivät työehdot muutu.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:48"]

Täällä yksi avustaja Vantaalta.

Tykkään työstäni, avustettavani ovat oikeastaan ihan ystäviäni ja meillä on tosi mukavaa yhdessä. Tunnen myös tekeväni jotain konkreettista ja hyvää elämässäni, työni tuntuu mielekkäältä.

Mutta. Iso mutta.

Vantaan kaupungin järjestely on ihan tuutista. Perseestä. Kyseessä on siis tämä täälläkin paljon parjattu malli, jossa avustettava on työnantajana.

Jos minä sairastun, jää vaikeasti vammainen ihminen täysin tyhjän päälle. Mitään sijaisia ei ole. Siellähän sitten neliraajahalvaantunut jää yksinään sänkyynsä makaamaan, jos minulle vaikka sattuu kolari tai ihan vaan joku influenssa tai muu sairaus. Mitään työnohjausta ei ole. Ei työkavereita, ei kokouksia, ei yhtään mitään. Minkäänlaista valvontaa ei ole missään vaiheessa.

Lasten sairauksien vuoksi joutuu tietenkin palkattomalle vapaalle heti ekasta päivästä alkaen.

Palkka ja työehdot ovat täysin ja totaalisen hanurista vastuuseen nähden, minäkin vanha hömppähumanisti ja entinen akateeminen työtön ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta olen opetellut tekemään monimutkaisia sairaanhoitotoimenpiteitä ilman minkäänlaista valvontaa. No, olihan se oikeastaan mielenkiintoista tökkiä piikkejä toiseen ihmiseen ensi kertaa elämässäni sekä käyttämään ruokintaletkua ja putsaamaan erilaisia haavoja, ison aikuisen nosteluista puhumattakaan. Mitä, jos olisin satuttanut avustettavaa nostotilanteessa? Kaatunut itse ja vammautunut? Siinä sitten olisimme olleet yhdessä kasassa makuuhuoneen lattialla, kun mitään perehdyttämistä ei ollut tarjolla. Olen toki kokemuksen kautta ja avustettavan omalla ohjauksella oppinut vaikka mitä jo tähän mennessä. Olen kuin lähäri ilman teoriakoulutusta.

Näiden räikeiden epäkohtien vuoksi joudun mahdollisuuden eteeni sattuessa vaihtamaan työtä, vaikka siitä olenkin kovasti pitänyt ja avustettavani ovat minut ottaneet melkein perheenjäseneksi. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut tähän mennessä tehdä. Mutta ei voi mitään, jos eivät työehdot muutu.

[/quote]

jatkan vielä.

minulla on ollut siis useampi (3-4, riippuu viikosta) avustettava, joilla on myös hurjia kertomuksia siitä, miten vaikeaa on saada hyviä avustajia. Työehdot paremmiksi, niin varmasti löytyisi lisää väkeä!

Millä kunnilla on työ avustettava työnantajana -malli? Vantaalla ainakin.

Näissä töissä on vaihtuvuus suuri, tarvitsijat vaihtuvat jatkuvasti. Ei ole kyse mistään säännöllisestä vakinaisesta työstä. Tiedän omalta paikkakunnaltani yhden, jolla on jatkuvasti paikka auki, kun ei hänen kanssaan minkään sortin ammattilainenkaan pärjää. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:58"]

Millä kunnilla on työ avustettava työnantajana -malli? Vantaalla ainakin.

[/quote]

monilla... Itse kirjoitin tuossa ylhäällä olevani Vantaalta, vaikka olen oikeasti eräästä toisesta kunnasta. En ymmärrä, miksi tuota mallia suositaan. Mielestäni se EI toimi! Avustettava saattaa jäädä ihan tyhjän päälle.

Työnantaja mallia taitaa olla joka kunnassa. Vaihtoehtona on myös palveluseteli mutta usein se on tarkoitettu vain pienelle tuntimäärälle kuukaudessa. Palveluseteli ei tosin takaa parempaa laatua, ainostaan sen että on turaaja jos avustaja sairastuu. Niissäkin avustajia välittävissä yrityksissä on myös surkeita. Siis yritys on surkea.

Lasketaanko se työpaikaksi, että jostain on keksitty joku duuni, jossa muka tekee töitä ja piipertää 5 minuutin panoksen päivässä ja tarvii siihenkin avustajan istumaan viereen? Sitähän se monien vammaisten työssäkäynti on. Yleensä ne, jotka ei tarvi avustajaa juurikaan, on niitä, joista saattaa olla työssäkin hyötyä.

Ei kyse ole vuosituhannesta tai sivistyksestä vaan siitä, että vammaisten etujärjestöt on saaneet kohtuuttoman vallan tässä maassa ja subjektiivisia oikeuksia on liikaa.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:03"]

....."Minua ei haittaa työn tekeminen, teen kaikkea kokkauksesta siivoukseen, petivaatteiden vaihtoon, hiusten kampaamiseen, vessassa ja kauppareissuilla avustamiseen yms. Lisäksi tietysti tulee jonkun verran seurustella asioista, koska ei voi tuppisuunakaan olla. Ja tässä työssähän näkee käsittämättömän yksinäisiä ja katkeria ihmisiä. Voin ymmärtää paljonkin kun ajattelen, miten hirveää on olla vammainen tai muuten rajoittunut, ja sinut on jätetty yksin, et koskaan pääse minnekään omin avuin."

Ei kyllä tosiaan voi kuin kauhistella, että millaisia oletuksia ja asenteita ihmisillä voi 2010(!)-luvun Suomessa olla.. Ja tän pitäis olla sivistysvaltio! Itselläni on vaikea liikuntavamma, josta en ole lainkaan katkera. Yksinäisyyskin on minulle erittäin vierasta ja siihen, että joka paikkaan ei pääse ilman apua olen jo tottunut. Minulla ei ole tarvetta orjuuttaa avustajiani, lypsää yhteiskunnalta rahaa tai laajentaa jo valmiiksi laajaa elinpiiriäni. Silti tämän palstan kirjoituksista tulee ymmärtää, että niin tekisin. Ihan vaan siksi, että minulla on vamma ja vammaisethan ovat karseita yhteiskunnan varojen kuppaajia. Tuo on just tollasta omaan elämäänsä kyllästyneiden ihmisten tarvetta päteä asioilla, joista ne luulee, että kaikki niiden juttuja lukevat tietävät yhtä vähän kuin he itsekin. Ja kuten aiemminkin joku kirjoitti, niin monilla vammaisilla on ammatti ja työpaikka. Joku on sitä mieltä, että "sossupummit" kuppaa yht.kunnan rahat, joku taas että maahanmuuttajat, samalla kun kolmas syyttää vammaisia varojen viejiksi & jopa väärinkäyttäjiksi. Suomessa kuitenkin veroja maksetaan juuri siksi, että meillä ihmisillä olisi tukea, jos elämä yllättää - te "vammaisvihamielisesti" ajattelevatkin saatatte joskus tulla tarvitsemaan yhteiskunnan apua. Kenellekään esim. ei voida taata vammatonta tai sairauksetonta loppuelämää. Jos te itse tai joku lähipiiristänne, ehkä jopa oma lapsenne, esim. vammautuu, niin sitten varmasti olette kiitollisia, että veroja maksetaan ja apua & tukea on saatavilla. Plus miettikääpä mitä kaikkia fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista syistä johtuvia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään järjestämällä tarvittava apu, tuki ym. oikea-aikaisesti. Henkilökohtainen apu on monelle elinehto.

[/quote]

Minulla on juuri loppunut opiskelut (alkoi varhainen kesäloma) ja teen töitä kolmella avustettavalla. 40h, 40h, 30h. Tuntipalkka 11e, sain palkankorotuksen kun on niin monen vuoden kokemus, jee :) 

Avustettavat antavat työmatkat tunteihin eli bensakuluja ei minulle kerry. Pidän kovasti työstä, nyt etsin itselleni kokopäivä-avustettavaa! Mahtava työ, tuntee itsensä tärkeäksi.