Olenko ainoa, joka on lamaantunut maailman kriisien vuoksi eikä pysty työhön?

En ole lamaantunut mutta ahdistunut ja keskittyminen on vaikeampaa.

Eniten stressaa se että miten mun opiskelija ja lukiolainen pärjäävät ja jaksavat ja se miten talous nyt kehittyy, miten nuoret työllistyvät ja miten rahat riittää.

Ja tänä lukuvuonna myös tää ihan jatkuva sairastelu ja sen aiheuttamat ongelmat.

Unettomuus vaivaa. Jaksan toistaiseksi työssä. Olen pysynyt terveenä mutta energisyyttä ei riitä sellaiseen reippauteen mitä haluaisin.

Onhan tämä aika ollut mielelle kuormittavaa ihan kaikille. Mutta terve mieli on näistä kyllä päässyt yli käsittelemällä asioita ja uskomalla tulevaan. Jos olet todella lamaantunut näistä asioista, niin ei se ole mikään ihme, mutta samalla se on merkki siitä, että tarvitset ammattiapua. Kuorma on ollut sinun mielellesi liian suuri, ja ammattiapu pystyy auttamaan asiassa. Haluat varmaan itsekin saada työkykysi takaisin.

Ydinsota voi tulla, ei se kaukana ole. Mutta, ei ne Suomea pommita ydinpommilla. Muu maailma menee kyllä aika paskaksi ja tulee tietysti se saastepilvi.

Mutta jotenkin ajattelen sitä niin, että kyllä siitä me täällä selvitään. Voin olla väärässäkin.

Mä olen ihan hilkulla. Maailman kriisit tuntuu vaikuttavan muhun tosi voimakkaasti ja koko ajan mietin mitä voin tehdä helpottaakseni oloani. Päivä päivältä tunnen itseni väsyneemmäksi ja työkyvyttömämmäksi.

Lopeta uutisten katsominen.

On varmaan vaikuttanut omaan jaksamiseen mutta eniten harmi itselleni oli, että juuri näihin aikoihin kun korona tuli niin elämässä alkoi tapahtumaan todella kauheita juttuja. Niitä tässä sitten selvittelen ja yritän toipua, helkkarin hidasta ollut ja samalla tuntuu, että maailma on ihan sekaisin. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Töissä en ole tällä hetkellä.

Ehkä kuitenkin resilienssi olisi riittänyt mikäli oma elämä olisi ollut edes suhteellisen hyvässä kuosissa tässä kriisien keskellä mutta tuli vaan liikaa eikä enää pystynyt. Nykyään sitä haaveilee, että tämä maailma muuttuisi hyväksi yhtäkkiä ja ihmiset alkaisivat rakastamaan toisiaan. Kumpuaa vain sellaisia ajatuksia, että voi kun nyt tässä hyvyys voittaisi. Pohdin kovasti tätä elämän pimeää puolta ja epätodellisena pohdin, miten tämä voi olla tällaista. Olenko syntynyt väärään maailmaan vai miksi tänne ei tunnu yhtään sopeutuvan eikä ymmärrä pahaa puolta - eli ahneutta, vallanhimoa, suurellisuuden janoa ja petosta sekä väkivaltaa. En todellakaan tajua tätä elämää ja pahinta on, että tuntuu kuin eläisimme tuossa kaikessa alaisina ja tuo pahuus vain lisääntyy. 

Ei hetkauta pätkääkään,elän aivan samoin kuin ennenkin.

Et ole ainoa.

Itselläni on todella vaikea keskittyä töissä eikä oikein enää kiinnosta tehdä mitään.

Joo ja varmaan juuri siksi, että jäin korona-aikana työttömäksi enkä sitten ole päässyt uuteen nousuun. Jäin jumiin, kun en tiedä mikä seuraava askeleeni olisi. Jos olisi ollut päivittäinen rutiini, se olisi pysynyt yllä. Tipahdin kyydistä ja juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä aika ollut mielelle kuormittavaa ihan kaikille. Mutta terve mieli on näistä kyllä päässyt yli käsittelemällä asioita ja uskomalla tulevaan. Jos olet todella lamaantunut näistä asioista, niin ei se ole mikään ihme, mutta samalla se on merkki siitä, että tarvitset ammattiapua. Kuorma on ollut sinun mielellesi liian suuri, ja ammattiapu pystyy auttamaan asiassa. Haluat varmaan itsekin saada työkykysi takaisin.

Tietenkin haluan saada työkyvyn takaisin, mutta mistäpä työtön saisi apua, ei täällä edes ole mitään psykologeja terveyskeskuksissa ja terapiaan minulla ei ole rahaa. Ap

Olen matalapalkka-alalla p*skaduunissa. Ei kyllä jaksaisi eikä huvittaisi. 🥺

Oispa rikas mies, joka haluaisi mun jäävän kotirouvaksi. 🤩

Hei aloittaja, ei tämä ole kelan sivusto, ei tarvita mitään selityksiä, istu vain kotona ja jatka pleikkarin takomista rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen matalapalkka-alalla p*skaduunissa. Ei kyllä jaksaisi eikä huvittaisi. 🥺

Oispa rikas mies, joka haluaisi mun jäävän kotirouvaksi. 🤩

minäkin antaisin rajattomasti pimpsaa ja kakkosta ilman päänsäryn valitusta kun vain joku elättäisi

Vierailija kirjoitti:

Ydinsota voi tulla, ei se kaukana ole. Mutta, ei ne Suomea pommita ydinpommilla. Muu maailma menee kyllä aika paskaksi ja tulee tietysti se saastepilvi.

Mutta jotenkin ajattelen sitä niin, että kyllä siitä me täällä selvitään. Voin olla väärässäkin.

Suomen ja Ruotsin ne pommittaisi heti ensiksi. USAta eivät uskalla.

Ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

No päivä kerrallaan. Mieti mikä sinua ihan konkreettisesti uhkaa juuri nyt, tässä hetkessä. Ei maailman pahuutta voi koko aikaa kantaa.

Et ole.

Kyllä jaksaminen on koetuksella. Omassa elämässä surua ja menetyksiä. Niiden kanssa taistelin kestokykyni rajoilla.

Sitten tuli korona ja sota.

Äsken luin uutisista, että eduskunnan mielestä sukupuoli pitää voida määrittää itse. Haloo! Sukupuoli määräytyy hedelmöityshetkellä.

Maailma on nykyään niin sekopäinen että vaatii suurta vahvuutta että siinä selviää järjissään. Nykyajan lapsilla joille syötetään kaikkea pötyä pienestä pitäen tuskin on mitään toivoa.

Mä oireilen unettomuudella, uupumuksella, oksentelulla ja erilaisilla kivuilla. Perusturvallisuuden tunnetta ei enää ole.

Et. Sama tilanne täällä.

Höpö höpö, jos se sota olisi täällä voisi ymmärtää. Vähän asioita mittasuhteisiin nyt.