Lue keskustelun säännöt.
Puolison isovanhempien ehdotus, ryhtyisitkö tällaiseen?
28.11.2007 |
Puolisoni isovanhemmat ovat iäkkäitä (70-80v), mutta asuvat keskenään kotonaan ja ovat hyväkuntoisia, tosin kumpikin syö aika läjän lääkityksiä päivittäin.
He ovat ehdottaneet että me muuttaisimme heidän omakotitaloonsa (ennakkoperintönä) ja he rakennuttaisivat pienen vanhuudenkodin viereen, tontti on niin iso että tilaa on.
Vastineeksi me huolehtisimme heistä hautaan saakka, tarvittaessa joko menisimme heille yöksi tai he meille. Toimisimme autonkuljettajana, kaupassakävijänä, pihatöiden hoitajana, auttaisimme taitojemme mukaan kaikessa normaaliin elämään kuuluvassa ja jos johonkin vaadittaisiin vaikka sairaanhoitajaa, niin sellaiset asiat hoitaisi kotisairaanhoito.
Haluavat asua kotona eikä laitoksessa, ja lisäksi mieheni on ainoan lapsen ainoa lapsi, joka on tehnyt heille kolme lapsenlapsenlasta (kaikki alle kouluikäisiä) ja haluavat päästä seuraamaan lapsenlapsenlastensa elämää vierestä.
Miestäni syyllistävät että he vanhat kurjat ovat valmiita antamaan hartiavoimin rakentamansa omakotitalon ja mitä ovat tehneet väärin kun mies ei halua heistä huolehtia vaan lykkäisi vanhainkotiin vaikkei mies ole tällaista sanonut ollenkaan.
Minä olen kotiäiti ja mieheni opiskelee, olemme köyhiä ja asumme vuokralla. Heidän ehdotuksensa tarkoittaisi meille muuttoa syrjäiselle alueelle jossa kolmen kilometrin säteellä palveluja yksi pieni lähikauppa. Bussipysäkki löytyisi puolentoista kilometrin päässä ja kerran tunnissa olisi tilaisuus päästä asioimaan missään, olettaen että bussissa on tilaa lastenvaunuille. Ajokorttia minulla ei ole ja olisin aika sumpussa lasten kanssa. Olen kyllä valmis auttamaan, mutten uhrautumaan noin paljoa ja he taas loukkaantuvat pahasti ja syyllistävät jos kieltäydymme, mahdollisesti saavat jopa sydänkohtauksen jos joutuvat johonkin vanhainkotiin vaippoihin.
Minä nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Mitä tekisit tai ajattelisit itse vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (65)
haluavtko osua hevonvitunhumpassa vailla kavereita, pitkä matka kouluun. haluavatko he että omassa kodissa asuu kaksi dementikkoa/vuodepotilasta. Eivät varmaan halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo ehdotteluvaiheessa syyllistetään, meno ei ainakaan parane vuosien mittaan. Totta on myös se, että nimenomaan sinulta vaadittaisiin uhrautumista ja hoitamista. En itse lähtisi moiseen.
Tällainen sopimus onnistuu vain vaatimattomien vanhusten kanssa jotka ovat kiitollisia kaikesta mitä saavat eivätkä koskaan vaadi mitään. Sellaisia voi auttaa ihan hyvää hyvyyttään. Tässä sopimuksessa niin paljon huonoja puolia etten suostuisi. Omien vanhempien kohdalla tilanne olisi toinen koska suhde jo valmiiksi läheisempi mutta silloinkin harkitsisin erittäin tarkkaan. Olen vanhustyössä ja näen asioista helposti ne huonommat puolet.
En, vaikka en sitten saisi pennin killingin pyörylää penrintönä!! OMAN elämän ainakin saisin pitää enkä olla jonkun " kotiorja" !!
Jos ovat hyvät ja lämpimät, ja kyseinen talo sijaitsee esim. samassa kaupungissa missä nyt asutte niin varteenotettava vaihtoehto.
Itseäni aina surettaa kun mummoni yksin asuu isoa taloaan toisessa kaupungissa eikä kukaan sukulainen asu siellä lähellä...
Mutta eihän tähän suomalaiseen kylmään kulttuuriin kuulu vanhemmista huolehtiminen. Pois se meistä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit ovat lämpimät puolin ja toisin, mutta ainoat miinusta on juuri tämä mieheni isoäidin itsepäisyys joissain asioissa ja syyllistäminen.
Olen lähihoitaja, ja minulla on kokemusta vanhusten hoidosta, tosin vain 9h päivässä. Osaamiseni lienee osasyy siihen että haluavat meidän asuvan ihan lähellä.
Jos sanomme ei kiitos, voi olla että välit katkeavat enkä mieheni ja lastemme takia haluaisi sellaista.
Heille siis rakennettaisiin oma erillinen pieni asunto, vanhusystävällinen jossa pesutiloihin pääsee pyörätuolilla ja kaiteita tarvittavissa paikoissa jne. Mieheni sanoi että ikkunoita ei missään nimessä meidän talomme suuntaan ja että lukot vaihdettaisiin eikä heille vara-avainta.
Jos suostuisimme, menettäisimme vapaa-ajan ja yksityisyyden (ja oletettavasti mahdollisuuden huolehtia muista sukulaisista). Jos kieltäydymme, mieheni jäänee perinnöttömäksi ja saamme niskoillemme syyllistämistä ja syytökset jos isovanhemmat vaikka saavat sydärin joutuessaan laitoshoitoon.
Joutuisitteko tehdä paljon remonttia?
Minä ihan tosissaan voisin harkita tuota, siis omalle kohdalle jos kuvittelisin. Miehen puolelta on elossa vain yksi mummo, ja voisin ehkä kuvitella samankaltaisen tilanteen, vaikkakin se on hyvin vaativaa. Saattaisi olla kuitenkin palkitsevaa. Lapsenne saisivat asua isoisovanhempiensa vieressä! Wau, moni lapsi ei sellaista koe...
T: Se edellinen ei-ap-vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika halvalla olette valmiit itsenne myymään tuohon liekaan, jos se on perinnöstä kiinni.
Ja tuo on ihan naurettavaa, että mitä jos saavat sydärin jos joutuvat laitoshoitoon. IHAN SELVÄSTI OLET NYT JO SYYLLISTYNYT AP kun noin hölmöjä puhut.
t se vit**maisen mummon kanssa kasvanut
Nämä vanhukset eivät voi jättää miestäsi perinnöttömäksi, koska hän ei ole näiden vanhusten perillinen ollenkaan! Heidät perii miehesi isä. Miehesi perii sitten vasta isänsä ja saa luultavasti sitä kautta koko perinnön. Joten tuo uhkaus perinnöttömäksi jättämisestä on kyllä täysin hampaaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on 3 lasta ap, joiden äitinä olo on ihan täyspäiväistä. Ei sinusta riitä omaishoitajaksi kahdelle kohta ehkä tosi vaativalle vanhukselle. Paljonko miehesi osallistuisi? Hänenhän sukulaisia ne on...
Jos mietitte suostumista, niin tehkää pelisäännöt jo alussa selväksi ja laittakaa mieluiten kaikki myös paperille. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta voi pelastaa ristiriidoilta myöhemmin.
Teidän pitäisi ainakin tietää: Onko teillä oikeus lomaan, voivatko vanhukset toisinaan hoitaa teidän lapsianne, jos teillä on menoja (kuten kaupassa käynti, lääkäri), mitä tapahtuu, jos jompikumpi osapuoli haluaa purkaa sopimuksen, kuka rahoittaa tontille rakennettavan uuden talon, mikä on miehesi isän lakiosuus perinnöstä ja voiko hän riitauttaa asian myöhemmin. Erittäin tärkeää on sopia myös siitä, mitä sinä saat jos teille tulee miehesi kanssa ero. Eli jos olet hoitanut isovanhempia vaikka kymmenen vuotta ja joudut eron takia muuttamaan pois.
Mielestäni asetelma voi toimiakin, mutta sisältää myös paljon riskejä. Olen itse seurannut, miten vanhempani hoitivat naapurissa asuvaa äidin äitiä 17 vuotta. Etenkin äidilleni tämä oli (henkisesti) välillä erittäin raskasta. Hän ei myöskään saanut omaishoidontukea, koska mummo oli liian hyväkuntoinen. Raskasta se oli silti, eikä joutunut hoitamaan petipotilasta. Vasta aivan loppuvaiheessa heikkeni terveyskin rajusti.
Onnea joka tapauksessa ap:lle, mitä ikinä päätättekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet ammattilainen, perusta siihen uuteen rakennukseen hoitokoti. Hoidat siellä sitten muitakin vanhuksia. Otat velkaa, jotta saat siitä riittävän ison ja palkkaat muutakin henkilökuntaa. Muutama muu vanhus myös sinne ja saat itsellesi omaa rahaa ja työeläkettä kerrytettyä. Lisäksi se muu henkilökunta huolehtii välillä.
Tee siis näin ja suostu.
siis otat velkaa, jotta siitä talosta tulee isompi, jotta muut hoidettavat mahtuvat myös.
Muutoin olisi rankka sitoumus kyllä.
Tosin palkka=talon arvo, on kyllä todella hyvä myös. Tosin läheisiä ei hoideta palkan vuoksi, joten mieti ennen muuta ihmisyyden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattavat puhua " pienestä kodista tontin laidalla" , mutta käytännössä asuvat sitten teillä. Lisäksi jos sopimus on vain suullinen, teillä ei ole käytännössä oikeutta yhtään mihinkään!
Minun isoäitini asuu todella syrjässä Lapissa, bussi kulkee kerran päivässä, sairaalaan on yli 100 km, terveyskeskukseen 20 km. Ikää on 87 vuotta eikä ole enää niin hyväkuntoinenkaan. Silti asuu yksin.
Vanhuksille tarjoaa kunta taksikyydit kauppaan ja terveyskeskukseen, taloa saa rempata yhteiskunnan varoilla sellaiseksi, että siinä voi jatkaa elämistä. Turvapuhelimet on asennettu. Äitini ja kylän ihmiset käyvät kohtuullisen tiheään kylässä, lumityöt on tilattu eräältä kyläläiseltä, siivooja käy kunnalta. Vielä viime talven mummoni lämmitti talonsa puilla, nyt laitettiin sitten patterit, kun yli 60 vuotta vanhat systeemit menivät rikki.
Miehesi isovanhemmilla on lisäksi toisensa auttamassa ja seuraa pitämässä. Toinen heistä voi soittaa apua heti, kun sitä tarvitaan. Minusta sinulla ei ole mitään syytä syyllistyä, jos et sinne halua. Hyvinhän he pärjäävät!
yhdenkään vanhuksen hoitajaksi. Olen hoitanut vanhuksia ja tiedän mitä se pahimmillaan voi olla. Ja töistä pääsee yleensä vapaalle, mutta teillä ei ole sen jälkeen omaa elämää. Sitäpaitsi jos vaativat sitten että teet todella kaikkesi että heillä on hyvä olla niin onnea vaan sulle.
En ikimaailmassa jaksaisi katsella edes omia vanhempiani jatkuvasti nurkissa, etenkään jos koskaan ei tietäisi milloin he ilmestyvät paikalle. Saati sitten appivanhempia.
Että minä ainakin kehtaisin oikein mainiosti jos tilanne olisi tuo.
Vierailija:
Nyt sitten pihalle täältä. Huh huh. Miten
joku kehtaa komentaa appeaan noin. Tuota, minusta tuo on erittäin töykeää. Eikö teistäkin.Miksei appiparka saa olla kylässä niin kauan kuin haluaa.
Tosiaan, oliskin vaan kylässä silloin tällöin, istuisi vaikka olohuoneessa sillä aikaa kun minä keitän kahvit, mutta vittu kun ollaan ja tullaan niinkuin omassa kodissa (jota tämä talo heille oli ennen tietysti). Haetaan työkalut autotallista eikä välttämättä palauteta, kysellään ja kytätään. Tilaillaan lupaamatta esim. traktorin polttoaineet ja me saadaan sen tietää siinä vaiheessa kun meille pamahtaa kolmen tonnin lasku postilaatikosta. Myydään meidän metsää, tehdään sopimuksia omin päin. Rikotaan tavaroita eikä kerrota mitään, tehdään kaikenmaailman omia patentteja esim. traktoriin. Käydään sammuttamassa pihavalo jos se on appiukon mielestä ollut liian kauan päällä. Tullaan huutamaan mulle jos olen poistanut anopin istuttaman kukkapenkin (omasta puutarhastani), vedetään herne nenään jos haluan vaihtaa makuuhuoneen tapetit, koska ne ovat heidän mielestä ihan hyvät, kun he ovat ne silloin ja silloin valinneet, tullaan soittamaan ovikelloa jos mieheni autoa ei ole pihassa eikä ole työaika että " missäs se on, koska tulee" (vaikka ei ole mitään asiaa, mutta pitäähän heidän tietää), arvostellaan kodin siisteyttä (no joo, minä käyn töissä eikä ole aikaa joka päivä siivota toisin kuin anopilla joka on ollut koko elämänsä kotona), lyhyesti sanottuna valvotaan, sekaannutaan, kytätään ja suututaan jos ei eletä kuin he haluavat.
Että kyllä mä oonkin ihan hirvee ihminen kun oon joskus kun mitta täyttyy sanonut appiukolle että nyt sitten pihalle täältä tai että etköhän pysy välillä omalla tontillasi.
Vierailija:
Nyt sitten pihalle täältä. Huh huh. Miten
joku kehtaa komentaa appeaan noin. Tuota, minusta tuo on erittäin töykeää. Eikö teistäkin.Miksei appiparka saa olla kylässä niin kauan kuin haluaa.
ja on tullut nyt niin paljon järkeviä pointteja jotka on huomioitava että suosiolla taidamme lopettaa edes asian harkitsemisen.
Kiitos.
miehesi mummo on selvästikin syyllistävyydessään näihin vit**maisiin lukeutuva, joten hänen hoitamisensa on menolippu hel**ttiin.
Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta olen elänyt lapsuuteni perheessä, jossa kaikkien voimavarat ja mielenterveys meni tällaisen vmäisen mummon " hoitoon" .
Älä rupea tohon ap.