Lue keskustelun säännöt.
Puolison isovanhempien ehdotus, ryhtyisitkö tällaiseen?
28.11.2007 |
Puolisoni isovanhemmat ovat iäkkäitä (70-80v), mutta asuvat keskenään kotonaan ja ovat hyväkuntoisia, tosin kumpikin syö aika läjän lääkityksiä päivittäin.
He ovat ehdottaneet että me muuttaisimme heidän omakotitaloonsa (ennakkoperintönä) ja he rakennuttaisivat pienen vanhuudenkodin viereen, tontti on niin iso että tilaa on.
Vastineeksi me huolehtisimme heistä hautaan saakka, tarvittaessa joko menisimme heille yöksi tai he meille. Toimisimme autonkuljettajana, kaupassakävijänä, pihatöiden hoitajana, auttaisimme taitojemme mukaan kaikessa normaaliin elämään kuuluvassa ja jos johonkin vaadittaisiin vaikka sairaanhoitajaa, niin sellaiset asiat hoitaisi kotisairaanhoito.
Haluavat asua kotona eikä laitoksessa, ja lisäksi mieheni on ainoan lapsen ainoa lapsi, joka on tehnyt heille kolme lapsenlapsenlasta (kaikki alle kouluikäisiä) ja haluavat päästä seuraamaan lapsenlapsenlastensa elämää vierestä.
Miestäni syyllistävät että he vanhat kurjat ovat valmiita antamaan hartiavoimin rakentamansa omakotitalon ja mitä ovat tehneet väärin kun mies ei halua heistä huolehtia vaan lykkäisi vanhainkotiin vaikkei mies ole tällaista sanonut ollenkaan.
Minä olen kotiäiti ja mieheni opiskelee, olemme köyhiä ja asumme vuokralla. Heidän ehdotuksensa tarkoittaisi meille muuttoa syrjäiselle alueelle jossa kolmen kilometrin säteellä palveluja yksi pieni lähikauppa. Bussipysäkki löytyisi puolentoista kilometrin päässä ja kerran tunnissa olisi tilaisuus päästä asioimaan missään, olettaen että bussissa on tilaa lastenvaunuille. Ajokorttia minulla ei ole ja olisin aika sumpussa lasten kanssa. Olen kyllä valmis auttamaan, mutten uhrautumaan noin paljoa ja he taas loukkaantuvat pahasti ja syyllistävät jos kieltäydymme, mahdollisesti saavat jopa sydänkohtauksen jos joutuvat johonkin vanhainkotiin vaippoihin.
Minä nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Mitä tekisit tai ajattelisit itse vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (65)
ja ilmaista asuntoa ei ole olemassa - millä rahalla maksaisitte ennakkoperinnön verot?
Jos nuo vanhukset olisivat oikeasti fiksuja he myisivät talonsa ja ostaisivat osakkkeen palvelutalosta. Siellä on apu lähellä ja saatavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Olen sitoutunut mieheeni ja lapsiini, mihinkään muuhun en olisi valmis sitoutumaan mahdollisesti vuosikymmeniksi. Vaikka ei edes tarvitsisi hoitaa ketään, niin en haluaisi päättää tänään, että seuraavat 20 v asutaan talossa, joka sijaitsee jumalan selän takana...
Tätini hoiti mummoani 35-vuotiaaksi kotona, kun mummo (silloin 80 v) tarvitsi muka jotakuta luokseen aina. No, viime hetkellä täti perusti perheen ja muutti pois, ja mummo pärjäsikin vielä yli 10 v kotona yksin (viikonloppuisin sukulaiset kävivät). Edelleen porskuttaa, nyt jo hoitokodissa, vaikka ikää on mittarissa 98 v. Todella pitkäaikaisesta sitoutumisesta saattaa olla kyse.
Uhraat koko elämäsi ja lastesi lapsuuden jos tuohon suostut, todennäköisesti parisuhdekin joutuu koville. Vanhusten kotihoito on kaunis ihanne joka harvoin toimii. Jos verrataan vaikka siihen Afrikkaan, niin kyse on aika eri asiasta, kun eliniän odote on täällä vähän toista luokkaa...
ja voiko tontin jakaa kahdeksi eri tontiksi - riittääkö maa-ala siihen vai onko ao. tontilla nyt vain rakennusoikeutta jäljellä. Jos ne kaksi tönöä seisoisi samalla tontilla, on ongelma perinnön jaossa.
Pakko tunkea nopeesti väliin ja sanoa, että ei se ihan noin helppoa ja ruusuista ole. Ensinnäkin pitäisi olla omaishoitaja joilla on lakisääteiset vapaansa, eikä heilläkään oikein tahdo systeemit toimia, kun lomahoitopaikkoja on aika vähänlaisesti. Yleisesti kotiapu on tarpeen ja harkinnan varaista ja eipä taida nykyisessä resurssipulassa riittää syyksi, että tarvitaan vähän lomaa ja omaa aikaa.
Ap:lle: Minäkään en ihan heti suostuisi moiseen. Entä jos jompikumpi vanhuksista sairastuu, olisitteko valmiita omaishoitajiksi, sehän kai olisi oletus tässä tapauksessa?
T:Skeptikko
Isovanhemmille voitte sanoa, että olet ajatellut palata työelämään, kun lapset ovat vähän isompia. Ette siis uskalla sitoutua heidän hoitamiseensa, koska se ei olisi oikein kumpaakaan puolta kohtaan.