Lue keskustelun säännöt.
Maksatteko vuokraa jos asunto on avopuolison?
28.10.2013 |
Pitääkö mielestänne avoliittoon muuttavan puolison maksaa vuokraa avopuolisolleen, jos asunto ja asuntovelka on hänen? Onhan epäreilua, jos toinen maksaa asuntovelkaa ja toinen ei maksa asumisestaan mitään. Toisaalta on myös muuttajan kannalta epäreilua, jos hän maksaa osan toisen asuntovelasta mutta mahdollisen eron tullessa hänelle ei jää siitä mitään käteen. Mikä tässä olisi oikea ratkaisu?
(Asunnon yhteinen omistus ei tule kysymykseen, sillä toisella ei ole varaa ottaa asuntovelkaa niin paljon.)
Kommentit (103)
Lainaa en lyhentäisi. Eri asia olisi, jos kämpän omistuskin menisi puoliksi tai jollakin osuudella, silloin maksaisin sen osuuden mukaisesti. Katsos, jos asun vuokralla jossakin, voin aina tehdä sen tulevaisuuteni kannalta taloudellisesti kannattavamman ratkaisun ja hankkia omistusasunnon, ja näin vuokran sijasta lyhentää samalla rahalla lainaa ja kartuttaa omaisuuttani. Avopuolison asunnossa tämä ei ole mahdollista, jos haluamme yhdessä asua. Ja avopuolison omaisuus kun ei minulle kuulu eikä tule kuulumaan, vaikka sitten eroaisimme. Siksi.
Mieluummin tosiaan sijoittaisin kesämökkiin, joka tulisi minun nimiini, ja voisimme sitä yhdessä käyttää. Mutta niin että omakin omaisuuteni karttuisi, eikä rahani mene vain ruokaan, autoon ja bensaan... siihen peruskulutukseen.
Näitäkin tapauksia tiedän: mies omistaa asunnon ja on maksanut sen maksut, nainen maksaa käytännössä kaikki ruoka- ja autokulut. Vuosikymmenet näin, ja kas: miehelle on kertynyt omaisuutta vaikka kuinka (kun ruokaankaan ei ole rahaa mennyt), ja naisen palkka on syöty ja kulutettu ja ajettu yhdessä /perheenä. Vain siksi että mies omisti alunperin ja edelleen asunnon. Onkos reilua? Ja kenelle tämä parisuhdesijoitus olikaan taloudellisesti huono? Kuka se elääkään siivellä? Vihje: se ei ollut se nainen, joka sai "ilmaiseksi asua" (ja samalla elättää avomiestään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
59 jatkaa. Siis jos maksaisin vuokraa esim. 400€/kk, en suinkaan häviäsi vaan voittaisin 150€. Rahassa laskettuna. Mutta mikäli mies hommaisi ok-talon, niin luultavasti minulla ei olisi vuokralaisen asemassa varaa muuttaa lainkaan hänen luokseen. Ja joka tapauksessa menettäisin nykyisen asuntoni, johon olen erittäin tyytyväinen. Onhan se aikamoinen riski lähteä omasta asunnosta miehen varaan. Voipi olla, etten edes lähtisi ainakaan lyhyen seurustelun jälkeen.
Siispä, mies saisi muuttaa meille ja pistää omansa vuokralle tai myydä :) Vuokraa pyytäisin vähintään menettämieni yh-lisän sekä asumistuen verran, saisi toki maksaa puoletkin vuokrasta jos tahtoisi.
Jos jatkaa samaa 20 vuotta, niin miltä näyttää? Toiselle on kertynyt varallisuutta asuntoon, toiselle ei: hän on vain maksanut yhteisiä menoja? Rahaa tilillä on suurinpiirtein saman verran, matkan varrella omat rahasi vain ovat menneet omaan asuntoosi talteen, avopuolisosi rahat yhteiseen elantoonne, matkoihinne ja vaikka mihin kivaan! Asunnon omistaminen on kuitenkin myös oma valinta, ei siihen ole pakko rahojansa pistää, sen toisenkaan, jos se niin pahalta tuntuu.
Olisitko itse valmis mahdollisesti eron tullessa 25 vuoden päästä maksamaan yksin omistamasta asunnostasi avopuolisollesi puolet? Enpä usko. Olistko valmis korvaamaan hänelle sitten ne kulut, joita hän on puolestasi kustantanut kaikki nämä vuodet? Tasaamaan varallisuutenne tienaamassanne suhteessa? Enpä usko sitäkään...
Mulla on omistusasunto josta vielä jonkin verran lainaa maksettavana. Avopuolisolla ja mulla suunnilleen yhtä suuret tulot, mutta hän laittaa rahoistaan tosi ison osan harrastukseensa eli autoiluun ja maksaa asumiskuluista vesi, sähkö, ruoka, yhtiövastike jne, puolet, mutta ei maksa mun lainaa tai korkoja. Kun hän muutti luokseni oli puhetta siitä, että saisin käyttää myös hänen autoa, siis sitä johon rahaa menee, joka on siis harrastus eikä oikeestaan käyttöauto. Muakin siis kiinnostaa autot harrastuksena, mutta niin kauan kun on laina niin ei ole rahaa ostaa sellasta menopeliä minkä haluaisin. No eipä ole tullut miehen autolla päästeltyä viimesen neljän vuoden aikana kun vaivaset kolme kertaa, koska hän on vastahakoinen sen antamisessa mun käyttöön. että se siitä omaisuuden yhteiskäytöstä. On vähän alkanut tympimään, että mun asuntoa voi kyllä yhteiskäyttää, mutta hänen omaisuutta ei. jos ero tulee, niin mulle jää tietysti asunto turvaksi ja hänelle jää tuo auto, jonka voi laittaa rahoiksi ja siitä saa kyllä ihan mukavan summan sittenkin.
Naurattaa tämä monen saivartelu. Joku puolet vastikkeesta ja koroista mahdollistaa asumisen hyvin pienillä kustannuksilla, joka mahdollistaa sen että rahaa jää pistää tuntuva siivu säästöön tai vaikka osakkeisiin, mikä taas ei olisi mahdollista ilman avokin maksamaa lainaa, eli myös oma varallisuus karttuu toisen ansiosta! Ja se toisen varallisuus ei välttämättä edes kartu, sinkin jos asutaan jossain perähikiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:31"]
Mitä muuten avoerolaki oikeastaan tarkoittaa käytännössä? 5 vuotta yhdessä tai yhteinen lapsi, ja omaisuus on käytännössä molempien, ainakin osittain? voiko tehdä avo(liitto)ehtoa?
Näyttäisi, että ei kovasti suosita toinen maksaa asumisen ja toinen ruoan -mallia?
Onko tuo laki nyt sitten reilu ja varmuudella tasapuolinen kaikille, vai tekeekö asiat entistä hankalemmiksi?
[/quote]Pelkään, että se tekee asiat hankalammiksi. Ennen oli mahdollista sopia keskenään miten toimitaan.
[/quote]Eihän sopimista ole edelleenkään kieletty. Riitely on vaan tehty helpommaksi avoerossa. Voiko avoeronkin varalta tehdä avoehdon? Ennen saattoi suojata omaisuutensa pysymällä avoparina, miten se nyt tehdään?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:19"]
Verrataan tilannetta siihen, että se ei olisikaan omistus- vaan vuokrakämppä. Monet pistäisivät kyselemättä vuokran ja muut asumiskulut puoliksi. Miksi on enemmän ok kasvattaa vieraan vuokraisännän varallisuutta?
[/quote]
No ihan samahan se on, vuokraisännälle nyt vaan on pakko maksaa, että on katto pään päällä, mutta miksi mä maksaisin ihmiselle, jonka asunto se jo on? Joka maksaa siitä ihan saman verran, olin mä siellä tai en? Ja siis asumiseen kuluvat kulut, joihin kuuluu yhtiövastike (omistaja ei voi sen suuruuteen vaikuttaa) lämpö, vesi, sähkö jne.
On kuulkaa olemassa myös velattomia omistusasuntoja. Miksi sellaisen omistavan avopuolison pitäisi vielä tienata sillä, että hänen puolisonsa asuu hänen kämpässään? Katsoisin kyllä, että kun minulla on velaton asunto, niin sen pitää mennä myös minun avopuolisoni hyväksi samalla lailla kun se asuminen on siinä halpaa minullekin.
Ja taas jos asunto ei ole velaton, niin MINÄHÄN siinä kasvatan omaisuuttani, se toinen ei saa asunnosta palaakaan, vaan minä.
Siis käyttökulut jaetaan, se on oikeudenmukaisinta minusta.
Entä se omistamaton puoliso, miten hän kasvattaa varallisuuttaan, kun toisella on jo asunto?
[/quote]
Eli toinen asuu ilmaiseksi ja voi hankkia sijoitusasunnon, toinen maksaa yksin asumiskulut vain siksi, että sattui aikanaan yksin asunnon ostamaan? Ei kovin reilulta kuullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:54"]
Ajatuksena: Molemmilla nettotulot 2500e / kk. Toinen laittaa tuosta summasta 800e asuntolainaan ja korkoihin joka kuukausi. Toinen laittaa saman, normaalisti asumismenoihin menevän, summan omasta palkastaan korkeakorkoiselle tilille tai kerryttää omaisuuttaan muulla tavalla, koska tämä summa jää hänelle yli kun toinen maksaa asumisen. Asuntovelallinen ei saa tietenkään mitään toisen säästöpotista, joka muhii pankissa. Kuitenkin toinen osapuoli käyttää joka kuukausi velallisen omaisuutta asumalla asunnossa. Tällä ajattelulla asuntovelallisella pitäisi olla yhtä lailla oikeus käyttää toisen osapuolen säästämiä rahoja omaksi hyödykseen. Jos toinen osapuoli vaikka ostelee kalliita laukkuja omalla kuukausittain säästyvällä osuudellaan, olisi asuntokulut maksavalla osapuolella yhtä lailla käyttöoikeus näihin laukkuihin.
[/quote]
Molemmat kerryttävät siis omaisuuttaan 800 e / kk. Toinen maksaa sillä asuntoa itselleen, toinen laittaa tilille. Hyvä.
Miksi asunto-omaisuutta kerryttävällä pitäisi olla käyttöoikeus tähän tilille säästävän tiliin? Eihän sillä tilille säästävälläkään ole omistusoikeutta asuntoon. Hän ei voi realisoida sitä rahaksi. Hän ei saa siitä penniäkään jos asunnon omistaja päättää myydä asunnon. Ymmärrätkö?
Kumpikin saa käyttää rahansa valitsemallaan tavalla. Asunnon omistaja on valinnut käyttää rahansa asunnon ostoon. Jos hän ei halua puolisonsa hyötyvän asunnostaan, hänen ei kannata asua puolisonsa kanssa yhdessä tässä omistamassaan asunnossa. Pari voi muuttaa vuokralle tai ostaa yhdessä yhteisen kodin.
Se että puoliso on toisen puolison vuokralaisena yhteisessä kodissa, on jokseenkin kieroutunutta. Mitä asunnon omistaja menettää jos ottaa rakastamansa ihmisen asumaan saman katon alle ilman vuokrasopimusta? Jos rakastettu ei suostuisi maksamaan vuokraa, laittaisiko asunnon omistaja lehteen ilmoituksen ja etsisi toisen, maksavan vuokralaisen kotiinsa asumaan?
Asuntoa ei ole pakko ostaa ja omistaa. Valintakysymys. Vuokrallakin voi asua niin että molemmat maksavat puolet vuokrasta ja kumpikaan ei ei käytä toista taloudellisesti hyväkseen. Jos omistaminen ja yhdessä asuminen perustuu sille että toinen kerryttää toisen omaisuutta, ei homma ole terveellä pohjalla.
Pointtini on, että asunnon omistaja ei häviä mitään jos ottaa puolison asumaan omistamaansa asuntoon kanssaan, vaikkei tältä vuokraa vaatisikaan. Päin vastoin, hän voittaa, kun voi aamuisin herätä kumppaninsa vierestä.
Jos puolisolta vaatii vuokraa, on puolisolla silloin oltava myös vuokrasopimus eli vuokralaisen oikeudet, mm. puolen vuoden irtisanomissuoja jos vuokrasuhde on kestänyt vähintään vuoden. Suoja on voimassa myös siinä tapauksessa että asunnon omistaja päättäisi myydä asunnon. Silloin vuokrasuhde siirtyy asunnon uudelle omistajalle sen puolen vuoden ajaksi, vanhoilla ehdoilla.
Puolisonsa lainaa epävsirallisella vuokralla maksavan kannattaakin vaatia sopimus paperille jotta saa edes jonkinlaista suojaa mahdollisen eron sattuessa. Ellei sopimusta ole tehty, on puolisonsa asunnossa epävirallisella vuokralla asuvan asema heikompi kuin sijoitusasunnossa asuvalla vuokralaisella.
Tasapuolisuuden vuoksi muutetaan yhdessä yhteiseen vuokra tai omistusasuntoon ja toinen tehköön sille aikaisempi ostamalleen asunnolle mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:19"]
Verrataan tilannetta siihen, että se ei olisikaan omistus- vaan vuokrakämppä. Monet pistäisivät kyselemättä vuokran ja muut asumiskulut puoliksi. Miksi on enemmän ok kasvattaa vieraan vuokraisännän varallisuutta?
[/quote]
No ihan samahan se on, vuokraisännälle nyt vaan on pakko maksaa, että on katto pään päällä, mutta miksi mä maksaisin ihmiselle, jonka asunto se jo on? Joka maksaa siitä ihan saman verran, olin mä siellä tai en? Ja siis asumiseen kuluvat kulut, joihin kuuluu yhtiövastike (omistaja ei voi sen suuruuteen vaikuttaa) lämpö, vesi, sähkö jne.
On kuulkaa olemassa myös velattomia omistusasuntoja. Miksi sellaisen omistavan avopuolison pitäisi vielä tienata sillä, että hänen puolisonsa asuu hänen kämpässään? Katsoisin kyllä, että kun minulla on velaton asunto, niin sen pitää mennä myös minun avopuolisoni hyväksi samalla lailla kun se asuminen on siinä halpaa minullekin.
Ja taas jos asunto ei ole velaton, niin MINÄHÄN siinä kasvatan omaisuuttani, se toinen ei saa asunnosta palaakaan, vaan minä.
Siis käyttökulut jaetaan, se on oikeudenmukaisinta minusta.
Entä se omistamaton puoliso, miten hän kasvattaa varallisuuttaan, kun toisella on jo asunto?
[/quote]
Eli toinen asuu ilmaiseksi ja voi hankkia sijoitusasunnon, toinen maksaa yksin asumiskulut vain siksi, että sattui aikanaan yksin asunnon ostamaan? Ei kovin reilulta kuullosta.
[/quote]
Jos tuo asunnon omistajaa närästää, niin hänhän voi myydä asunnosta osan puolisolleen. Problem solved.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:54"]
Ajatuksena: Molemmilla nettotulot 2500e / kk. Toinen laittaa tuosta summasta 800e asuntolainaan ja korkoihin joka kuukausi. Toinen laittaa saman, normaalisti asumismenoihin menevän, summan omasta palkastaan korkeakorkoiselle tilille tai kerryttää omaisuuttaan muulla tavalla, koska tämä summa jää hänelle yli kun toinen maksaa asumisen. Asuntovelallinen ei saa tietenkään mitään toisen säästöpotista, joka muhii pankissa. Kuitenkin toinen osapuoli käyttää joka kuukausi velallisen omaisuutta asumalla asunnossa. Tällä ajattelulla asuntovelallisella pitäisi olla yhtä lailla oikeus käyttää toisen osapuolen säästämiä rahoja omaksi hyödykseen. Jos toinen osapuoli vaikka ostelee kalliita laukkuja omalla kuukausittain säästyvällä osuudellaan, olisi asuntokulut maksavalla osapuolella yhtä lailla käyttöoikeus näihin laukkuihin.
[/quote]
Molemmat kerryttävät siis omaisuuttaan 800 e / kk. Toinen maksaa sillä asuntoa itselleen, toinen laittaa tilille. Hyvä.
Miksi asunto-omaisuutta kerryttävällä pitäisi olla käyttöoikeus tähän tilille säästävän tiliin? Eihän sillä tilille säästävälläkään ole omistusoikeutta asuntoon. Hän ei voi realisoida sitä rahaksi. Hän ei saa siitä penniäkään jos asunnon omistaja päättää myydä asunnon. Ymmärrätkö?
Kumpikin saa käyttää rahansa valitsemallaan tavalla. Asunnon omistaja on valinnut käyttää rahansa asunnon ostoon. Jos hän ei halua puolisonsa hyötyvän asunnostaan, hänen ei kannata asua puolisonsa kanssa yhdessä tässä omistamassaan asunnossa. Pari voi muuttaa vuokralle tai ostaa yhdessä yhteisen kodin.
Se että puoliso on toisen puolison vuokralaisena yhteisessä kodissa, on jokseenkin kieroutunutta. Mitä asunnon omistaja menettää jos ottaa rakastamansa ihmisen asumaan saman katon alle ilman vuokrasopimusta? Jos rakastettu ei suostuisi maksamaan vuokraa, laittaisiko asunnon omistaja lehteen ilmoituksen ja etsisi toisen, maksavan vuokralaisen kotiinsa asumaan?
Asuntoa ei ole pakko ostaa ja omistaa. Valintakysymys. Vuokrallakin voi asua niin että molemmat maksavat puolet vuokrasta ja kumpikaan ei ei käytä toista taloudellisesti hyväkseen. Jos omistaminen ja yhdessä asuminen perustuu sille että toinen kerryttää toisen omaisuutta, ei homma ole terveellä pohjalla.
Pointtini on, että asunnon omistaja ei häviä mitään jos ottaa puolison asumaan omistamaansa asuntoon kanssaan, vaikkei tältä vuokraa vaatisikaan. Päin vastoin, hän voittaa, kun voi aamuisin herätä kumppaninsa vierestä.
Jos puolisolta vaatii vuokraa, on puolisolla silloin oltava myös vuokrasopimus eli vuokralaisen oikeudet, mm. puolen vuoden irtisanomissuoja jos vuokrasuhde on kestänyt vähintään vuoden. Suoja on voimassa myös siinä tapauksessa että asunnon omistaja päättäisi myydä asunnon. Silloin vuokrasuhde siirtyy asunnon uudelle omistajalle sen puolen vuoden ajaksi, vanhoilla ehdoilla.
Puolisonsa lainaa epävsirallisella vuokralla maksavan kannattaakin vaatia sopimus paperille jotta saa edes jonkinlaista suojaa mahdollisen eron sattuessa. Ellei sopimusta ole tehty, on puolisonsa asunnossa epävirallisella vuokralla asuvan asema heikompi kuin sijoitusasunnossa asuvalla vuokralaisella.
[/quote]
Itseasiassa asunnonomistajakin voittaa rahallisesti jopa tilanteessa, jossa puoliso ei osallistu lainanmaksuun tai maksa vuokraa. Yleensä ne juoksevat kulut näissäkin tilanteissa jaetaan puoliksi eli asunnonomistajan menot puolittuvat yhtiövastikkeen, laskujen ym. kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on oikeasti noin vaikeaa, niin eikö kannattaisi muuttaa pois ja hankkia ihan oma yhteinen asunto, johon kumpikin ottaa lainaa? Minusta on typerää, että joku asuu ilmaiseksi jossain, koska asumisen ei koskaan pitäisi olla ilmaista kenellekään täysikäiselle, itsestään vastaavalle ihmiselle. Jos nyt kuitenkin muuttaa rakastamansa ihmisen omistamaan asuntoon tai taloon eikä halua lisää tilaa tai sijaita muualla, niin sitten ne raha-asiat vain sovitaan yhteisesti sen puolison kanssa.
Fiksu ihminen järkkää asiansa niin, ettei jää täysin tyhjän päälle, jos ero tulee. Mikäli on tarkoitus vain asua ja seukata vuosi tai pari, niin sittenhän ei kauheasti vahinkoa ehdi tulla kummallekaan. Ihmiset ei aina mieti tällaisia, vaan se, joka ei asumisesta maksa, on tyytyväinen järjestelyyn, ja se, joka asumisesta maksaa, hyväksyy tilanteen, koska toinen maksaa sitten jotain muuta. Ei pitäisi kuitenkaan koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen ennen kuin raha-asioista on sovittu, niin epäromanttista kuin se onkin.
Minä maksan vuokraa avokilleni 300 € kuussa, lisäksi maksan puolet bensasta, ruoat, vesi- ja sähkölaskut sekä kodinkoneiden huollon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan vajaa 500 euroa vuokraa. Lisaksi maksan puolet asunnon kayttokuluista (vesi, lampo jne).
Meillä se meni niin, että muuttaessani avopuolison omistamaan asuntoon oletin maksavani puolet asumiskuluista, kuten olin aiemmin tehnyt asuessani jonkun kanssa yhteisessä vuokra-asunnossa. Mieheni teki kuitenkin heti selväksi, ettei halua tai odota minun maksavan puolta kuluista, koska asuntolaina on yksin hänen ja hän vastaa siitä itse. Kun aloin pohtia asiaa, olisi tosiaan ollut minun kannaltani aika kurja tilanne lyhentää merkittävällä summalla toisen asuntolainaa ilman, että penniäkään siitä olisi karttunut omaan pussiini.
Sovimme niin, että maksan yhtiövastikkeen. Vastike ei ollut kovin suuri, joskin asunnon kokoon nähden melko tyyris.
Muuten meillä on alusta lähtien ollut omista tileistä huolimatta osin yhteiset rahat siten, että emme ole tarkasti jakaneet esim. ruokakuluja, vaan se on maksanut kumpi on jaksanut.
Mielestäni asumiskulujen jakaminen on eri asia silloin, jos kyse on asuntolainasta kuin silloin, jos kyse on yhteisestä vuokra-asunnosta. Asuntolainan kulut eivät edes ole samalla tavalla kiinteät kuin vuokra, vaan joissain lainamuodoissa lainan kuukausittainen erä voi vaihdella paljonkin. Mielestäni lainan ottaja vastaa omasta lainastaan ja on väärin odottaa toiselta osallistumista lyhennykseen ilman, että hänen omaisuutensa karttuu lainkaan. Sitä voi mielestäni odottaa, että toisen asunnossa asuva puoliso maksaa ainakin osan esim. vastikkeesta, sähkölaskusta tms, mikäli puolisoilla on erilliset eikä yhteiset rahat.
Nämähän on ihan täysin valintoja.
Mun exällä oli omistusasunto. Puhuttiin yhteenmuutosta. Hänen mielestään mun ois pitänyt maksaa vuokraa (puolet hänen lainastaan) niiden muiden kulujen puolittamisen lisäksi.
Ilmoitin suoriltaan, että ei käy, sitten ei muuteta yhteen vaan pysyn omassani.
Ehdotin exälle, että ostan osan hänen asunnostaan ja tehdään tarkat paperit eron varalta. Ei käynyt, koska hän halusi vuokrarahat.
Loppujen lopuksi erosimme muuttamatta koskaan yhteen. Hyvä niin. Tajusin sortuneeni jo maksamaan ruokalaskut, koska exällä oli kallis auto ja harrastus. Maksoin jopa hetkittäin hänen autonsa vakuutusmaksuja. Kuten myös lähes taksihintaa, jos mentiin hänen autollaan jonnekin yhdessä, mikä oli minun ideani.
Hän siis halusi vain hyötyä musta rahallisesti.
Nykyisen miehen kanssa asuttiin ensin yhdessä vuokralla maksaen puoliksi ja sitten ostettiin asunto puoliksi ja muutenkin maksetaan elämä suurin piirtein puoliksi. Eikä mitään ongelmia ole rahan kanssa.
En missään tapauksessa suostuisi maksamaan vuokraa avopuolisolleni. Enkä näin tehnyt kun asuttiin hänen omistamassaan asunnossa. Maksoin puolet hoitovastikkeesta ja sähköstä ja vedestä mutta siinä kaikki. Muut kulut (vakuutukset, ruoka, muut menot) maksettiin tulojen suhteessa. Mielestäni tuo on reilua tilanteessa jossa syystä tai toisesta ei asuntoa haluta molempien nimiin. Vuokraa jos maksaa niin silloin pitää kyllä omistaa ko. prosenttiosuus asunnosta. Mielestäni vuokraa maksetaan ulkopuoliselle, mutta ei omalle puolisolle. Tuollainen "vuokranmaksu" luo erittäin epätasa-arvoisen aseteleman suhteeseen.
Ei missään nimessä pidä maksaa vuokraa omalle puolisolleen, eikä myöskään vaatia puolisoaan maksamaan vuokraa omasta asunnostaan.
Mieheni muutti aikanaan minun omistamaani asuntoon. Jaoimme asumiskulut ja ruokakulut puoliksi, ja oman sijoittamiseni rahoitin itse kuten ennenkin (ts. lyhensin asuntolainaani ja maksoin korkoja). Sittemmin mies on ostanut suuremman asunnon ja olemme muuttaneet siihen. Minun pienempi asuntoni on edelleen minun nimissäni, nyt vuokrattuna, ja edelleen lyhennän sen lainaa itse kuten mieheni omaa lainaansa. Vastikkeet ja ruokamenot maksamme edelleen puoliksi. Mieheni lainaa en todellakaan lyhennä, kuten ei hänkään lyhentänyt minun lainaani asunnossani asuessaan.
Kuvitellaanpa, että asuisin edelleen tuossa omistamassani asunnossa ja tapaisinkin mieheni vasta nyt. Olen ostanut tuon asunnon jo ajat sitten ja ko. lainaa lyhennän korkoineen 270 eurolla kuussa. Vastike remonttilainoineen on noin 230 euroa, eli asunnosta aiheutuu kuukaudessa minulle kuluja 500 euroa. Asuntojen arvo ja sen mukana vuokrat ovat kuitenkin nousseet huimasti ostohetkestä. Kyseisen asunnon markkinavuokra lähentelee jo tuhatta euroa kuussa. Nytkö te kumppanillanne vuokraa maksattavat olette sitä mieltä, että olisi oikeudenmukaista periä mieheltä 500 euroa kuussa vuokraa, siis puolet vastaavan asunnon markkinavuokrasta? Silloinhan mies maksaisi lainani korkoineen sataprosenttisesti ja yhtiövastikkeen myös! Hänelle ei jäisi tästä mitään käteen, mutta minun omaisuuteni karttuisi päivä päivältä. Omilla rahoillani voisin ostaa vaikkapa toisen sijoitusasunnon tai osakkeita, joiden avulla omaisuuteni karttuisi vain lisää. Reilua?
Jos jollekulle on ongelma, että puoliso asuu omassa asunnossa puolikkaan yhtiövastikkeen hinnalla, myyköön puolet siitä asunnostaan puolisolle, jolloin tämä voi lyhentää puolta lainasta omilla rahoillaan. Jos ei sattumoisin teekään mieli myydä, koska on niin kiva omistaa kokonainen asunto itse, niin sekin on sallittua. Mutta silloin ei voi vaatia puolisoaan maksamaan niitä lainanlyhennyksiä. Jokaisen tulee saada itse valita, mihin sijoituskohteisiin rahansa laittaa ja miten omaisuuttaan kartuttaa.
Maksan pelkästään puolet vastikkeelta, mutta mies saa minulta niin paljon seksiä kuin haluaa.
Yleispätevää ratkaisua tähän tuskin helposti löytyy. Yritän mietiä asiaa omalta kannaltani. Siispä, asun rivarivuokra-asunnossa. Minulla on iso, aidattu piha. Asuntoni on kunnan ja siksi edullinen yksityisiin verrattuna. Näillä näkymin myös vuokrasuhde on ikuinen, en siis joudu muuttamaan mikäli käyttäydyn säällisesti ja maksan vuokran. Tämänkaltaisia asuntoja ei saa enää kovin helposti kotikunnastani. Koska olen yh, saan noin 50€/kk lapsilisän korotusta sekä pienipalkkaisena (osa-aikatyö) asumistukea noin 200€/kk. Vuokra on 800€/kk.
Jos siis seurustelisin ja mies pyytäisi muuttamaan luokseen. Kerrostaloon en lähtisi missään olosuhteissa, rakastan puutarhanhoitoa. Kerrostaloasukas siis saisi muuttaa meille tai ostaa isopihaisen rivitaloasunnon tai omakotitaloon.
Sanotaan, että miehellä olisi samantasoinen rivariasunto kuin vuokraamani. Yhtiövastike lienee vähintään 250€/kk, sekä lainan korot ehkä samanverran. siis 500€ yhteensä. Minä suostuisin maksamaan 250€ asumisestani kuukaudessa. Yksin asuessa asumistuen ja lapsilisän yh-korotuksen vähennyksen jälkeen maksan 550€. Voittaisin 300€ kk tällä järjestelyllä. Mies voittaisi minun maksamani 250€. Jos maksaisin enemmän, häviäsin jo rahallisesti mutta myös menettäisin nykyisen hyvän asuntoni, ja avopuolisona minulla ei olisi samaa asumisturvaa, kuin vuokralaisella.