Jos menen naimisiin, onko hölmöä että itse otan uuden nimen ja lapselleni jää mun tyttönimi?
Eipä ole vielä kosittu, mutta mietinpä vain, että miten ois järkevää tossa tilanteessa. Joskus miehen kanssa asiaa varovasti puhuttiin, ja molemmille on selvää, että otan miehen sukunimen. Lapsellani on mun tyttönimi. Onko se hölmöä, että se jää niin? Mikä muukaan nimi lapselle voisi olla, kun ei mies ole lapsen isä...
Kommentit (149)
että kun nyt tämän uuden miehen kanssa perustat perheen niin teille kaikille kuuluu sama sukunimi. Sitten JOS eroat niin voitte lapsen kanssa ottaa sinun tyttönimen.
Yhdysnimet on pyllystä.
Itse pidin oman nimeni, koska menin vähän vanhempana naimisiin ja minulla oli jo ura valmiiksi luotuna ja olin luonut paljon kansainvälistä materiaalia omalla nimelläni. Nykyisellä lapsellani on isänsä eli mieheni nimi.
Se on ihan sinun omasta nupistasi se. Vastasin ap:n kysymykseen ja perustelin vastaukseni.
72
yhteenkuuluvaisuudentunteella. Miltäköhän lapsesta mahtaa tuntua, kun hän tajuaa, että äiti tahtoo mieluummin kuulua miehen sukuun kuin samaan sukuun hänen kanssaan?
Juuri tätä tarkoitan.
Jos yhteenkuuluvaisuutta haetaan ja lapsellekin halutaan se tunne luoda, uusi mies ottakoon jo olemassaolevan perheen nimen ja liittyköön siihen!
72
jo yli 20 vuotta eli ei välttämättä suinkaan. Yhtä hyvin se tuleva mies voi ottaa hänen nimensä.
Ja yhtä kaikki se on sitten hänen oma valintansa, eikä mitään äidin prinsessaleikkiä.
72
ja mies omallaan, kukaan ulkopuolinen ei tiedä, onko lapsi miehesi vai ei. Jos sinulla ja miehelläsi on eri nimi kuin tytöllä, kaikki näkevät heti, että hän ei ole miehesi lapsi, vaan edellisen liiton/suhteen tulosta.
Minusta se ei ole hyvä pohja ja lapselle hyvästä.
en ole ajatellut tuota nimiasiaa minään prinsessaleikkinä. vahingoittaako se lasta jotenkin, jos sen nimi on eri kun äitinsä? jos lapsi on rakastettu, niin onko sillä väliä? mä jotenkin aattelen nyt, että se on mulle tärkeämpää et mulla on miehen nimi, kun että lapselle se, että mikä nimi sillä on.
ulkopuoliset luulevat lastani miehen lapseksi, joka ei ole oikeasti isä? ja lapsi kyllä tietää sen muutenkin.
kuin se miltä lapsesta tuntuu?
Ja kyllä sillä todella on lapselle väliä, millainen hänen perheen on ja miltä se ulospäin näyttää ja miltä hän siinä perhekuviossa näyttää. Ei 2-vuotiaana mutta viimeistään koulussa.
mun mielestä ton lapsen nykyisen nimen takana ei ole mitään identiteettiä. ei nytkään, vaikka mulla on sama nimi. eli ei se lapsi nytkään kuulu mihinkään.
Totta kai se lapsi kuuluu johonkin, onhan hänellä äiti. Mikä ihmeen tämä nyt on, että miehen nimi on joku noin autuaaksi tekevä juttu! Et kai nai sitä miestä nyt ihan vain päästäksesi rouvasäätyyn hairahduksesi jälkeen.
Tuo teidän nimenne ei siis ole edes mikään identiteetti ja nyt jättäisit sen lapsipolosi yksin sen nimen kanssa ilman identiteettiä??
kieltämättä tässä vaiheessa paha valittaa, kun on mokannu.
mutta enhän mä voi koskaan tolle lapselle tajota sitä sellaista ydinperhettä, mitä kaikilla lapsilla pitäisi olla. sen asema tulee joka tapauksessa olemaan mahdollisia tulevia sisaruksiaan erilainen
oikein erikseen painottaa! Oikeasti mieti nyt vähän mitä puhut!
Enpä ole tätä asiaa aiemmin ajatellutkaan tarkemmin.. Tuntui vaan ihan luonnolliselta aina. Biologista isääni en ole koskaan nähnyt ja isäpuoleni on kuin " oikea" isäni. Kun näin jälkikäteen ajattelen, niin tuntuu hyvältä, että minunkin sukunimeni vaihtui. Tunnen kuuluvuutta isäpuoleni sukuun. Äitini puolen sukuun tunnen tietysti kuuluvuutta ilman äidin tyttönimeäkin! Biologisesta isästäni en ole koskaan ollut kiinnostunut.
Ehkä nämä asiat selkiytyvät siinä vaiheessa, kun on ihan oikeesti ajankohtaista.
Pakkohan se on myöntää, ettei tässä näemmä ole mahdollista tehdä sellaista perhettä, mikä olisi sellainen oikeanlainen.
ap
Silloin koko perheellä on sama nimi ja kaikki lapset, jos lisää tulee, samanarvoisessa asemassa.
Eikä lapsia ole sitten mahdollisen eron sattuessa jo kahdella eri sukunimellä.