Jos menen naimisiin, onko hölmöä että itse otan uuden nimen ja lapselleni jää mun tyttönimi?

Sitten olette kuin mikä tahansa perhe samalla nimellä. Tai sinä ja lapsi pidätte omanne.



Vain se sinun mallisi on huono. Ja se että lapsikin vaihtaa nimensä.

joutuu selittelemään koulussa, jos sun sukunimi on eri kuin lapsen. Aikuiselle se on se ja sama mikä sun nimi on.

en minä ainakaan aikoinaan tiennyt.

Ei tietysti suku olisi vieras, mutta olisi minusta silti ollut ikävää olla eri sukuniminen kuin muu perhe. Tähän varmasti suuresti vaikuttaa se, että olen paljon läheisempi isäpuolen suvun kuin äidin suvun kanssa. Ja eihän sitä tiedä mitä ajattelisin koko asiasta jos minulla olisikin äidin tyttönimi... Mutta niin kuin sanoin, en ole ikinä tätä asiaa miettinyt tarkemmin. Näin vaan tuntuu luonnolliselta.



103

ja opettajat samoin.

siis niin että äidillä ja lapsella on sama nimi. Tai sitten yhdistelmänimi.

Mutta ei niin että lapsi " jää yksin" nimensä kanssa.

Ihan fiilispohjalla tällainen ajatus, herkässä iässä oleva nuori esim. saattaa sitten miettiä tuollaisiakin asioita. Ja minusta lapsi menee edelle tällaisissa asioissa, mies on aikuinen ja se sukunimiasia ei pitäisi olla niin suuri asia hänelle, että pahasti haittaisi jos pidät saman nimen kuin lapsella.

mitä lapsi ajattelisi kun on erisukunimi, ei ehkä vielä, mutta kunhan kasvaa,,, että ehdottomasti kaikille sama ♥

mut ap:n tapauksessahan se tarkottas että mies adoptoi lapsen tai mies ottaa ap:n nimen.

Vierailija:

kieltämättä tässä vaiheessa paha valittaa, kun on mokannu.

mutta enhän mä voi koskaan tolle lapselle tajota sitä sellaista ydinperhettä, mitä kaikilla lapsilla pitäisi olla. sen asema tulee joka tapauksessa olemaan mahdollisia tulevia sisaruksiaan erilainen

Oikeesti munkin tekee ihan pahaa lukea noita sun ajatuksia. Oikein hoet koko ajan, kuinka lapsi ei ikinä voi olla tasa-arvoinen mahdollisten tulevien sisarustensa kanssa, kuinka hän on erilainen ja kuinka hän syntyi mokan tuloksena. Jos sun asenne on todellakin noin erotteleva, niin aivan varmasti tyttö todellakin saa tuntea itsensä perheessä ulkopuoliseksi. Ja sitä haluat sitten vielä kaiken päälle korostaa eri nimillä. Mutta tuo nimiasia on vain jäävuoren huippu. Itse luot sen asetelman asenteellasi.

Ja jos todella näet tilanteen niin, että tässä tilanteessa et voi ikinä tarjota tytöllesi sellaista oikeanlaista perhettä, kuin pitäisi, niin olet kyllä aivan väärän miehen seurassa. Sinuna ottaisin miehestä etäisyyttä ja miettisin perinpohjin arvoja ja elämääsi.

Siis eihän se lapsi ikinä voisi olla tasa-arvoinen miehen ja minun yhteisiin lapsiin. Tietenkin mulle pitää olla, mutta ei miehelle. Ihan on paskan puhumista se, että simsalabim tolla lapsella on täydellinen perhe. Sillä ei ole isää. En mä usko, että isäpuoli rakastaa toisen lasta kuin omaansa. Hyvä isäpuoli voi olla, mutta ei se ole isä.





Mä rakastan tota lasta, tietty olen itseeni pettynyt.

sinun pitää miettiä, onko lapsen parempi jatkaa kanssasi kahden.

Eihän siinä muutu kun katkeraks paskaks.

vaan sinä lapsellisine haihatteluinesi.

Oma mieheni tuli kuvuoihin kun lapsi oli 3v. Ehkä et ole löytänyt sitä oikeaa, tai sitten jos on vaan sun ajatuksia, ettei muka ikinä voi isäpuoli rakastaa tasa-arvoisesti, niin olet helvetin väärässä.

että piehtaroit itsesäälissä (lapsesi unohtaen) ja märehdit mokiasi (kaunis ilmaus omasta lapsestasi) ja sitten luulet, että prinsessahäät ja uuden poikaystävän nimi jotenkin poistaa nuo oman mielesi vinoumat ja lapsellisuudet.



Kuinka vanha muuten olet?

olen 22

ja testamentissa on oman lapsen kanssa samalla viivalla. On nyt 39v kun tapasimme oli 30v.

Olet hemmetin nuori ap. Jos miesystäväsi ei ole sitoutumassa lapseesi ja ei ole ottamassa sinua sen nyytin kera niin jätä väliin.



Sinä löydät vielä viisaamman. Nyt sun täytyy itse pitää asiat selvinä päässä.

sanoo suomen kielen sanakirja. Ei siinä sanota mitään sukupuolista tai suhteista.

Sulle pitää kelvata vaan se joka ottaa sut ja lapsen!

Tai sitten olet itsekäs paska ja anna lapsi adoptioon johonkin jossa ne jotka eivät ole sen biovanhempia rakastaa sitä enemmän kuin elämää!



Tajuatko ei kukaan adoptiolapsikaan saa biovanhempia mutta silti saavat rakastavat ja tasa-arvoisen aseman uudessa kodissaan.

Mä sanoin sille, että sillä ei ole mitään velvollisuutta puuttua mun lapsen ongelmien setvimiseen tai rahallisesti sen hommiin, läksyjen kuulusteluihin tai mihinkään muuhunkaan. Mutta se taas on sitä mieltä, että jos se tulee osaksi meidän perhettä, se kasvattaa mun lasta siinä missä minäkin. Kai mä tässäkin aattelen, että mun itse pitää kantaa vastuuni omista tekemisistäni. Että kun sain isättömän lapsen, niin mun on kannattava nää seuraukset yksin vielä seuraavat 16-vuotta.



ap