Elatusmaksut, raha-asiat erossa - Onko tämä vain suomalainen piirre?
Olen nähnyt useamman eron, omani mukaan lukien, ja tälläkin hetkellä perhepiirissä kaksi eroprosessia meneillään & eräässä (hyvin miesvaltaisen) harrastusryhmän keskusteluketjussa aihe kuuma juuri nyt.
Mikä siinä on, että useimmille miehille raha on se eron hetkellä tärkein asia!? Siitä puhutaan ja väännetään, lasketaan monetko toppahousut lapsi muka oikeasti tarvitsee ja paljonko kaverisynttärien lahjat maksaa. Tuntuu, että monet isät ovat valmiita tekemään melkein mitä tahansa, että omien lasten elatusmaksut olisivat mahdollisimman pienet, ja ettei tarvitsisi osallistua lapsen menoihin kuin ihan minimaalisesti. Lasten äidille ei haluta antaa penninhyrrää.
Onko tämä täysin suomalainen piirre? Olen asunut parissa muussakin maassa ja siellä isille on eron jälkeen jotenkin kunnia-asia, että pystyvät elättämään hyvin lapsensa ja osallistuvat kuluihin usein avokätisesti. Jos jostain tulee ylimääräistä, niin usein sillä ostetaan jotakin lapselle ja annetaan rahaa ex-puolisolle, että voi ostaa jotain lapselle tai käyttää muuten elinkustannuksiin. Pihistely omien lasten hankinnoissa tai se, ettei pysty maksamaan elatusmaksuja nähdään tosi häpeällisenä.
Kommentit (22)
Miehet ei ylipäänsä ajattele muuta kuin rahaa ja/tai seksiä.
Ainakaan mun ulkomaalainen isä ei maksanut mun ja veljen elatuksesta mitään. Äiti (suomalainen) ihan itse elätti meidät. Ei hakenut edes elatusapuja. Että ei ole mikään suomalainen piirre. Isäni on valkoinen, länsimaalainen eurooppalainen. Joten ihan turhaan nyt pelkästään suomalaisia miehiä syytät :D
Miten kun nainen on jättänyt miehen rahan takia? Mies ei tienaa tarpeeksi.
Maksan vajaa 500e/kk mukisematta, ymmärrän täysin systeemin, että lapsille samat olot molemmissa perheissä. Tapaan lapsia viikottain.
Ymmärrän niissä tapauksissa, joissa isä haluaisi viikko-viikko-systeemin tai olla lähivanhempi, mutta äidille se ei sovi. Oikeastihan niissä tapauksissa isä varmaan suree tapaamistilannetta ja raha-aspektiin on helpompi tarttua.
mies maksaa lapsen kulut jo verojen kauta suomessa.
En ymmärrä niitä jotka viikkoviikko systeemissä itkevät että silti pitää maksaa. Ette te maksa siitä miten paljon lapsi missäkin on. Te maksatte jos toinen tienaa vähemmän, että lapsi saa samat jutut molemmissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei ylipäänsä ajattele muuta kuin rahaa ja/tai seksiä.
Ja hyvään seksiin hyvin harvasta miehestä on. Semmoisia onnettomia nysvaajiä suurin osa. Persusteena omat ja laajan tuttavapiiriin kokemukset.
Molemmin puolin ne "mädät omenat" pilaa muidenkin maineen. On tuollaisia miehiä, mutta myös naisia jotka on tuota hyväksikäyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niissä tapauksissa, joissa isä haluaisi viikko-viikko-systeemin tai olla lähivanhempi, mutta äidille se ei sovi. Oikeastihan niissä tapauksissa isä varmaan suree tapaamistilannetta ja raha-aspektiin on helpompi tarttua.
Ei isällä ole oikeutta kostaa riitoja lapsen äidin kanssa lapselle. Turha tällaisten sankarien päätä silitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niissä tapauksissa, joissa isä haluaisi viikko-viikko-systeemin tai olla lähivanhempi, mutta äidille se ei sovi. Oikeastihan niissä tapauksissa isä varmaan suree tapaamistilannetta ja raha-aspektiin on helpompi tarttua.
Ei isällä ole oikeutta kostaa riitoja lapsen äidin kanssa lapselle. Turha tällaisten sankarien päätä silitellä.
Molemmathan tuossa käyttää lasta kostaakseen..
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei ylipäänsä ajattele muuta kuin rahaa ja/tai seksiä.
Ei vain ne tyhmät miehet joista te naiset olette kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Saman mäkin sain huomata. Tapaamissopimus oli helppo sopia joka toiseen viikonloppuun. Mut ne elatusmaksut. Ei haluaisi maksaa senttiäkään. Kuvittelee, että se raha menee äidille, ei lapsille. Joskus oikein huvittaa kuunnella miten hänen 200e kuukaudessa elatusmaksuilla on maksettu yksin kaikki lapsen tarpeet, mun auto, isompi asunto (lapselle oma huone) ja jopa mun satunnaiset teatterikäynnit. Luulisi herra pärjäävän kun itselleen jää yksin käteen yli 2500e jos jo kahdella sadalla saa kaiken tuon
40% lapsista asuu vuoroviikoin kummankin vanhemmat luona ja yksinhuoltajista noin 13 % on isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niissä tapauksissa, joissa isä haluaisi viikko-viikko-systeemin tai olla lähivanhempi, mutta äidille se ei sovi. Oikeastihan niissä tapauksissa isä varmaan suree tapaamistilannetta ja raha-aspektiin on helpompi tarttua.
Ei isällä ole oikeutta kostaa riitoja lapsen äidin kanssa lapselle. Turha tällaisten sankarien päätä silitellä.
No, voin ydinperheen äitinä ihan rehellisesti sanoa, että en ikinä suostuisi olemaan etävanhempi. Ehkä osaisin taistella suoremmin, mutta myönnän, että kyllä, taistelisin, jotta saisin olla lasteni kanssa vähintään 50% heidän elämästään.
Olen eronnut mies. Olen sopinut lasten hoidon viikko-viikko periaatteella ja elatusmaksut hoidetaan niin että kumpikin taho maksaa kuluja omien nettotulojensa suhteessa. Raha menee lapsille, enkä koe että minun pitäisi osallistua aikuisen ex-vaimoni elättämiseen. Enkä odota sitä myöskään toiseen suuntaan.
Harvemmin tulot niin suuret ettei väliä onko elarit 200 vai 1000 kuussa. Maksa siinä sitten ilolla enemmän ja jätä muut laskut maksamatta. Aina kuitenkin odotetaan miehillä olevan rahaa joka paikassa.
Koska miesten on usein huomattavan vaikea puhua tunteista: eroon liittyvästä surusta, pettymyksestä, epäonnistumisen tunteista, ehkä helpotuksestakin, analysoida omaa rooliaan puolisona ja miettiä, mikä eroon oikein johti... niin puhutaan ja paasataan sitten rahasta, siitähän saa kivan excellin tehtyä, ei tarvi paljon tunneälyä käyttää.
Monet miehet mittaa oman (ja muiden) arvon rahassa. Enemmän maksettavaa = vähemmän itsellä rahaa = alhaisempi arvo omassa mielessä.
Saman mäkin sain huomata. Tapaamissopimus oli helppo sopia joka toiseen viikonloppuun. Mut ne elatusmaksut. Ei haluaisi maksaa senttiäkään. Kuvittelee, että se raha menee äidille, ei lapsille. Joskus oikein huvittaa kuunnella miten hänen 200e kuukaudessa elatusmaksuilla on maksettu yksin kaikki lapsen tarpeet, mun auto, isompi asunto (lapselle oma huone) ja jopa mun satunnaiset teatterikäynnit. Luulisi herra pärjäävän kun itselleen jää yksin käteen yli 2500e jos jo kahdella sadalla saa kaiken tuon.