Jos menen naimisiin, onko hölmöä että itse otan uuden nimen ja lapselleni jää mun tyttönimi?

lapsi vielä vähemmän.

Meilläpä on kaikilla eri nimet. Tyyliin Herra Vasama, tämän Rouva Halonen ja tämän tytär Mäki. Iloisen sekalainen uusperhe, naimisiinkin on menty.

mulle on itsestään selvää se, että kun menen naimisiin, niin mun nimi vaihtuu. ehkä ajattelen jollain tavalla vanhakantaisesti. en kyllä kovin helpolla pistäisi lapselle miehen nimeä. ellei mies itse sitä ehdottaisi. onhan se kuitenkin iso asia. niin, kuinka iso asia joku nimi on? onko lapsi pelkästään eri nimen perusteella " poissa porukasta" . no tuskin itse asiassa uusperheessä koskaan yhteset lapset ja lapsipuolet voi olla ihan tasa-arvoisia. mulle tietysti niitten on oltava. (meneepäs jo turhan hypoteettiseksi...)



mutta jos tää nimiasia on mulle tärkeä, niin kai se on sitten lapsellekin. vaikka eihän se siitä vielä mitään ymmärrä.



ap

niitä lapsia ei ehkä kannattaisi vääntää puolihuolimattomasti avioliiton ulkopuolella kenelle sattuu. Vai mitä?

minä menin naimisiin, en todellakaan vaihtanut mitään sukua, enkä myöskään sukunimeä. Mikä muu lähtökohta voi avioliitolle olla kuin tasa-arvo? Yhdessä loimme uuden perheen, jonka jäsenillä on se nimi, jonka kukin on syntymässään saanut, ja joka siten on jokaisen OMA nimi. Lapsillamme on miehen sukunimi, koska se mielestämme sopi parhaiten esikoisellemme.

no mokastahan tuo lapsi on alkunsa saanut, mutta siitä hetkestä lähtien kun neiti on tän maailman ilmoilla tuhissut, niin se on ollut mulle rakkain. Mitään järkeä ole alkaa jossittelemaan tai harmittelemaan. Mokat tuli tehtyä, ja nyt sit eletään tällä lailla. Onnellinen olen tuosta muksusta. Onhan se valitettavaa, että lapsi tulee tietämään olleensa suunnittelematon, eikä se tunne isäänsä. Mutta mites tää asia itse asiassa liittyy tähän sukunimidilemmaan?



ap

sitä kautta että kun olet lapsen saanut yksin, sulla on suuri tarve liittyä mieheen noin " sosiaalisesti" . Mun mielestä lapsen kannalta on tärkeää sama nimi kuin sulla- ja jos sä haluat miehen nimen- niin kyllähän se kuuluu lapsellekin. Eri asia on sitten se, että onko se nyt noin olennainen asia se miehen sukunimi.



Niinkuin sukunimi sulle symboloi " rouvuutta2 symboloi se samalla lapselle yhteenkuuluvuutta. Myös ulkopuolisten silmissä.



Lapsi saa aikjuisena vaihtaa sukunimiään miten lystää- mutta eikö hän kasva teidän perheessänne- siis miksi hänellä olisi eri sukunimi? Varsinkin jos omaan isään ei oo mitään yhteyttä, eikä hänen nimeään?



Ehdottomasti sama nimi sulle ja lapselle teidän tapauksessa. ja jos ei miehelle käy- on kyllä totaalisen väärä mies elämään lapsen kanssa samassa perheessä.

Veljeni seurustelee naisen kanssa, jolla on tytär. Nainen oli ollut aikaisemmin jo naimisissa ja oli sukunimeltään ex-miehen niminen " Virtanen" tyttären kanssa.



Veljelleni ja tälle naiselle syntyi yhteinen poika, josta tuli isänsä niminen. Eli veljeni ja poika oli " Mäkisiä" . Kun veljeni meni naimisiin naisen kanssa, hän otti veljeni nimen. Perheeseen jäi nyt yksi " Virtanen" - tämä 9-vuotias tyttö. Tyttö oli itkenyt äidilleen, ettei hän halua olla ainut tämän niminen. Mutta eipä äitikään tietysti halunnut olla enää uudessa avioliitossa ex-miehensä niminen.



Itsestäni tuntuu toisinaan pahalta, että nyt tämä tyttö on vähän " eri perhettä" , kun äiti, isäpuoli ja velipuoli ovat toisen nimisiä. Tyttö on kuitenkin isänsä kanssa tekemisissä, joten veljeni ei voi myöskään adoptoida tyttöä.



Itse pitäisin ehdottomasti ap:n tilanteessa oman nimeni, tai ottaisin yhdysnimen!

et oikein voi enää elää noita prinsessahörhötysjuttujasi, vaan realiteettien mukaan.

lapsen isä on " antanut luvan" ,että jos löydän uuden miehen ja jos hän haluaa, saa adoptoida lapsen. mutta mielestäni sen pitäisi lähteä kyllä sitten täysin sen miehen halusta ja aloitteesta.



kuten aiemmin kerroin, itselleni se identiteetti oli, että mulla oli mun isän nimi, (josta olen ollut aina ylpeä).



ap

mä luulin, että se on vielä suht yleinen tapa täällä

Lapsellista hörhöttelyä.

mikäs tuomion pasuuna sinä nyt olet? On ihan inhimillistä kaivata yhteenkuuluvuutta ja miettiä tuollasia asioita. Kertoisitko hieman omasta elämäntilanteestasi, mistä käsin voi tuollaisia tuomioita heitellä?



Ei ap- kiinnostaa vaan millaiset ihmiset heittelee näitä ylimielisiä kommentteja

No kun tuossa on selvä ristiriita. Toisaalta elelet nykyaikaa ja makaat kenen kanssa sattuu ja toisaalta viisivuotiaan prinsessaleikkiä kaikkine kaavoineen.



Realismia peliin, kiitos!

t. 71

vastuullinen vanhempi ajattelee tilannetta lapsen kannalta, eikä enää toteuttele enempää omia mielihalujaan.

Ihmettelen suuresti tätä lynkkausmielialaa. Lapset on lahjoja, vaikka sitten vahinkoina syntyneet- ja ap kenties pitää lapsestaan hyvää huolta. Saahan avioliitossa lapsensa syntyneet äiditkin toteuttaa mielihalujaan ja heidän turvallisuudentarpeensa on ymmärrettävää.

Lapsikin on varmasti onnellinen jos hänellä on ehjä perhe. (joka ei muuten ole sukunimestä kiinni)



Mutta sinä 72 varmaankin esiäitien tavoin uhraudut ja ympäristö saa katsoa marttyyrin kärsimyksiäsi jos yllättäen sun kohdallesi osuu jotain ennalta arvaamatonta? Ja kenties kieltäydyt rakkaudesta lopuksi ikää?



Vai kuulutko heihin joille ei tule mitään tapahtumaan, koska olet hieman parempi kuin moni muu ja vielä onnistunut rajkentamaan elämääsi 100% turvan ja kontrollin?

no mä kieltäydyn monessakin asiassa luopumasta unelmistani lapsen takia. mutta kysymys olikin siitä, että onko siitä mitään haittaa lapselle, jos sillä on eri nimi kun mulla. eihän sillä välttämättä ole.

Lapsi on tietenkin lahja, olenko muuta väittänyt? Sitä en tajua, miksi lahja pitäisi pakata uuden poikaystävän nimellä uuteen pakettiin.



72

Minusta on itsestäänselvää, että ap leimautuu nyt olemassaolevaan ja pysyvään lapseensa, eikä uuteen poikaystävään. Poikaystävät voivat vaihtua (mikä lienee jo selvinnyt ap:llekin), mutta lapset pysyvät...