Jos menen naimisiin, onko hölmöä että itse otan uuden nimen ja lapselleni jää mun tyttönimi?

Jos ei usko liittoon, ei tee parastaan sen eteen, mikä johtaa väistämättä ongelmiin.

Mulla on 15. avioliittovuosi menossa, ihan olen oman nimiseni ollut koko ajan...

nimet on kyllä niin nuijan kuuloiset yhdessä, että ei varmaan kantsi yhdistää.



mutta todellakin olen miettinyt tätä asiaa, vaikkakin ehkä hiukka aikaisin... mulle on jotenkin " aina" ollut itsestään selvää se, että otan miehen nimen. mutta kieltämättä tää on vähä kinkkistä nyt kun on lapsi. tietenkin se nimi on osa sitä identiteettiä. omalta osaltani siksikin minulle olisi tärkeää saada miehen nimi. mutta samaan aikaan on kyse siitä lapsen identiteetistä. kuka minä olen, jos minulla on äitini tyttönimi? tokihan puolella suvusta on sama nimi, mutta mulla ei olisi. ehkä tää ei olis ongelma siinä vaiheessa, kun tyttö on 15-vuotias. toivottavasti tuo mies mua ennen sitä kosasee ;)



mutta onko kenelläkään kokemuksia?

niin eihän hänellä ole mitään yhteyttää uuteen mieheesi. Miksi ihmeessä hänelle tulisi sinun uuden miehesi nimi?

Muuten olen kyllä yhteisen nimen vankka kannattaja.

nyt sitten esität täydellistä vaimoa ja vissiin vielä uskovaista, mutta vielä tässä aiemmin kupeesi kuumenivat nuoren kollin perään ja miestäsi itketit.

Vierailija:

niin eihän hänellä ole mitään yhteyttää uuteen mieheesi. Miksi ihmeessä hänelle tulisi sinun uuden miehesi nimi?

niin eikö VÄHINTÄ mitä voi hänelle toivoa olisi lämmin ja tiivis suhde isäpuoleen? Ei sillä, että nimi tarvitsee sen takia vaihtaa, mutta jo on outo tuo asenteesi.

vaan, että hänelle jäisi tyttönimeni, joka hänellä on siis syntymästään asti ollut, mutta minä ottaisin uuden nimen. tämä on siis se, miten asian tekisin, mutta tuo mietityttää, kuinka järkevää se nyt sit onkaan.

kun olen omakohtaisesti kokenut, miten asiat voi sössiä.

Ja eihän se oman nimen pitäminen myöskään todellakaan mitenkään estä solmimasta niitä lämpimiä välejä. Vai onko niiden ehto uuden nimen käyttöön otto? Onpa lämmintä.

mä olen kyllä tuolle miehellekin alusta asti teroittanut, että jos ottaa mut niin lapsi tulee samassa paketissa. jos se hirvittää, ei saa muakaan. eihän se tietty ole sama kuin isä, eikä sillä ole isän vastuuta. mutta jos yhdessä ollaan ja varsinkin jos naimisiin mennään, niin ei ole olemassa kahta erillistä yksikköä, minä plus lapsi ja minä plus mies. kyllä me ollaan ihan perhe.



ap

Alunperin heillä oli isänsä sukunimi, jonka halusivat vaihtaa tyttönimeeni, koska eivät ole isänsä kanssa tekemisissä.



Minulla on mieheni ja yhteisen tyttäremme kanssa sama sukunimi, koska miehelle se oli tärkeätä ja minulle yhdentekevää, mikä se sukunimi on. Lapseni halusivat pitää tyttönimeni sukunimenään. Heille asia ei tunnu olevan ongelma. Yhteinen sukunimi ei ole meidän perhettä yhdistävä tekijä, se on yhteinen osoite. :)

Onneksi tää asia nyt ei ole ihan ajankohtainen tässä just nyt... Hassua kyllä, mietin tuota asiaa ennen kuin edes seurustelin, että kuinkahan sitä sit tekis.



Itse en tosiaan koskaan pitänyt harmillisena, että mulla ja äitillä oli eri nimi. Toisaalta taas, miltä mun lapsesta sitten tuntuu, jos se saa pikkusisaruksia. Sit onkin isompi poppoo ja kaikki muut on eri nimisiä.

ap

Ota sinä vain miehen nimi jos niin haluat. Ei se pelkkä eri sukunimi tee kenestäkään ulkopuolista jos ette itse kohtele tyttöä ulkopuolisena!

pitää biologisen isän tai sitten äidin sukunimen. Minulle laitettiin isäpuolen sukunimi aikanaan kun äiti avioitui uudestaan ja vaihdoin takas heti täytettyäni 18v, on kysymys SUKUnimestä sentäs. Sain niin kovan kammon etten ikinä ole ajatellutkaan et olisin ottanut aviomiehen sukunimen. Lapsilleni annoin isänsä sukunimen ja vaikka joskus kohtaisin kuinka unelmieniprinssin niin lapseni sukunimet ei muutu. Joku laki tuohonkin tarvis saada.

Kuulostaa hiukan ontolta, että teidän perheessänne olisi lopulta vaikka 5 Leppästä ja 1 Virtanen.

ap

Mies samalla kertaa adoptoi lapsen omiin nimiin. Lapsi ei biologisen isän kanssa tekemisissä ollenkaan ja äidin uusi mies oli jo siinä vaiheessa kuin isä lapselle.

Lapselle tietysti sama nimi kuin huoltajallaan jonka luona vakituisesti asuu!

jolla myös isäpuolensa nimi. Nimi on harvinainen ja hankala, ja äiti erosi miehestä melkein heti. Eli typerä tempaus.