Ehkä mauttomin lehden palstalla Jokelan murhenäytelmän tiimoilta esiintynyt kommentti tuli vapaa-ajattelijalta, joka

Olen aina halunnut päästä keskustelemaan hänen kanssaan, mutta jos lapseni kuolisi haluaisin mieluummin suruviestin kantajaksi, jonkun joka ei edusta minulle niin paljon negatiivisia asioita, kuten Jeesustelua ja kaksinaismoralismia.



Saattaisin jopa suuttua, että pappi ilmestyy ovelleni tiukan paikan tullen. Mieluummin tökerö suomalainen poliisi, kuin Jumalan sanansaattaja.

Vierailija:

pitäisi jokaisella olla mahdollisuus saada apua uskoi se sitten Jesseen tahi ei. Kirkko käyttää katastrofeja hyväkseen saadakseen kenet tahansa ovesta sisään.

Suosittelen, että riita puoliksi. Ne, jotka haluavat tunkkaista " Tutkimattomia ovat herran tiet" , Jesse pelastaa ja jos et usko, joudut helvettiin - tyylistä paasausta, kirkkoon vaan.

Ne, jotka eivät halua herkkää tilaansa käytettävän aivopesuun, saavat SPR:n oikeiden psykologien apua, jotka ovat koulutettuja ihmismielen tutkijoita, eivätkä tunge kriiseihin avuksi höpöä ja taikauskoa.

Kriisityössä ei puhuta Jeesuksesta, ellei asiakas itse halua. Kirkon kriisityössä on tekijöinä myös psykologeja, terapeutteja jne.

SPR toivoo kirkon olevan mukana kentällä, koska he itse kokevat, ettei heillä ole valmiuksia kohdata kuolemaa.

Vierailija:

Uskonto on mielestäni antanut yhteiskuntamme rakenteelle sellaisia arvoja kuin ihmisarvon kunnioittaminen, läheisten kunnioittaminen, vähäosaisten auttaminen, väkivallan tuomitseminen. Nämä asiat löytyvät esim. Raamatusta ja kirkko on omalla toiminnallaan tuonut näitä arvoja osaksi yhteiskuntaamme. Edelleen korostan sitä seikkaa, että ymmärrät varmaan, että yhteiskuntamme olisi melko lailla eri näköinen, jos eläisimme vaikkapa radikaalissa islamistisessa yhteiskunnassa.

Tästä voimme keskustella vaikka loputtomiin. Tosissasiko väität, että kristinusko on lytänyt elämän kunnioittamisessa jotakin sellaista, mihin muilla maailmankuvilla ei pysty? Älä nyt ajattele akselilla (muinainen)pakana-äärimuslimi-kristitty. Tai voi silläkin akselilla ajatella. Kaikissa näissäkin näkemyksissä sijainnista riippuen ihmiskäsitys vaihtelee hyvinkin voimakkaasti. Jotkut ovat tasa-arvoisia, toiset hyväksyisivät orjiakin, osassa voimakas patriarkaatti ja on nähty jo matriarkaalisia yhteisöjä. Tietenkin raamattu kirjana antaa kristityille säännöstöjä, mutta eivät ne toimia pyhitä. Niitä sääntöjä on sovellettu aikojensaatossa hyvinkin erilailla. Niillä säännöillä on oikeutettu ja pyhitetty monta veritekoa ja kuolemantuomiota.

Se mitä yritän tässä sanoa, on että jos yhteiskunnan rakentamisen pohjaa pelkkään uskoon on eväät todella heikot. Olet sen itsekin nähnyt ääriesimerkkinä tämänpäivän fundamentalistissa islamilaisissa valtioissa. Kristittyjen kirkkojen ja valtioiden ero ääri-islamiin ei aina ole niin kovin suuri. (Lisäksi esim. kristittyjen elämänkunnioitus käsitys poikkeaa huomattavasti esim. hindujen vastaavasta, jossa puhdasoppiset varjelevat kaikkea elämää, myös eläinten. Tätä eivät kristityt kykene sisäistämään, koska kirjassa sanotaan eläimet olevan luodut ihmistä varten. Lisää tästä aiheesta esim. www. animalia. fi/Default. aspx? tabid=3009)

Vierailija:

Mielestäni yhteiskuntavastuuta voi olla ilman politiikkaa. Aika hassu ajatus, että vain poliittinen valveutuneisuus voisi olla yhteiskuntavastuun edellytys.

Lue sanan politiikka määrite vaikka wikistä. Yhteiskuntavastuu on politiikkaa. Siinä yritetään vaikuttaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan. Ei silloin kirkko voi sanoa, ettei se tekisi politiikkaa. Minusta tämä on positiivinen asia, mutta olisi mukavaa, että se tehtäisiin avoimesti ja voitaisiin siksi myös avoimesti ottaa kantaa muihinkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, jotka sotivat kirkon arvomaailmaa vastaan. Silloin kansakin saisi tietää rehellisesti minkälaiseen laitokseen rahansa laittavat ja mitä arvoja se haluaa tuottaa.

Oli niin tai näin, niin kun sielunpaimen ei löydä viisaita sanoja tai pitää mukamas lohduttaa, kyllä se sielunpaimen sieltä yläkerrasta niitä vastauksia etsii.



Nimim. se joka vammaista lasta odotellessaan sai papilta pelkkää Jeesustelua

vastenmielisinä? Onko vaikea ymmärtää että monet haluavat kuulla sitä sanomaa kriisin kohdatessa?

käydä kriisinsä läpi. Kaipaavat ystävää ja kuulijaa. Jos jeesustelu on silloin ainut, mitä saa, niin huonoa on palvelu.



Ainakin tästä problematiikasta minä olen tässä käynyt keskustelua. Mielestäni yhteiskunnan kriisityö on syvältä, jos ei ole oikeaa kriisityötä vaan on tarjota vain " jeesustelua" .



ps. en ole sama kuin vammaista lasta odottanut.

Vierailija:

Oli niin tai näin, niin kun sielunpaimen ei löydä viisaita sanoja tai pitää mukamas lohduttaa, kyllä se sielunpaimen sieltä yläkerrasta niitä vastauksia etsii.

Nimim. se joka vammaista lasta odotellessaan sai papilta pelkkää Jeesustelua

yleensä ei ole noin

Keskustelin paljon kirkon kriisityöntekijän kanssa, joka oli ollut rauhanturvatehtävissä sotilaspappina. Se tiesi kriiseistä enemmän kuin yksikään arvostelija täällä.

kuin pappi. Odotin yksin, lapsivedet olivat menneet, piti olla paikoillaan, kaikki viittasi siihen, että keskosena syntyvä lapsi joko kuolee synnytykseen tai on pahasti vammainen.



Ja oli niin vitun tylsääkin, että seuraa oli ihan kiva saada vaikka sitten papin muodossa. Olin sekaisin, shokissa ja yksinäinen. Siihen hätään kelpasi sitten vaikka pappi.



Jos olisin saanut valita, olisin ottanut psykologin.



nimim. se " vammainen" lapsi oli sittenkin ihan täysipäinen

Vierailija:

Tästä voimme keskustella vaikka loputtomiin. Tosissasiko väität, että kristinusko on lytänyt elämän kunnioittamisessa jotakin sellaista, mihin muilla maailmankuvilla ei pysty? Älä nyt ajattele akselilla (muinainen)pakana-äärimuslimi-kristitty. Tai voi silläkin akselilla ajatella. Kaikissa näissäkin näkemyksissä sijainnista riippuen ihmiskäsitys vaihtelee hyvinkin voimakkaasti. Jotkut ovat tasa-arvoisia, toiset hyväksyisivät orjiakin, osassa voimakas patriarkaatti ja on nähty jo matriarkaalisia yhteisöjä. Tietenkin raamattu kirjana antaa kristityille säännöstöjä, mutta eivät ne toimia pyhitä. Niitä sääntöjä on sovellettu aikojensaatossa hyvinkin erilailla. Niillä säännöillä on oikeutettu ja pyhitetty monta veritekoa ja kuolemantuomiota.

Se mitä yritän tässä sanoa, on että jos yhteiskunnan rakentamisen pohjaa pelkkään uskoon on eväät todella heikot. Olet sen itsekin nähnyt ääriesimerkkinä tämänpäivän fundamentalistissa islamilaisissa valtioissa. Kristittyjen kirkkojen ja valtioiden ero ääri-islamiin ei aina ole niin kovin suuri. (Lisäksi esim. kristittyjen elämänkunnioitus käsitys poikkeaa huomattavasti esim. hindujen vastaavasta, jossa puhdasoppiset varjelevat kaikkea elämää, myös eläinten. Tätä eivät kristityt kykene sisäistämään, koska kirjassa sanotaan eläimet olevan luodut ihmistä varten. Lisää tästä aiheesta esim. www. animalia. fi/Default. aspx? tabid=3009)

Lue sanan politiikka määrite vaikka wikistä. Yhteiskuntavastuu on politiikkaa. Siinä yritetään vaikuttaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan. Ei silloin kirkko voi sanoa, ettei se tekisi politiikkaa. Minusta tämä on positiivinen asia, mutta olisi mukavaa, että se tehtäisiin avoimesti ja voitaisiin siksi myös avoimesti ottaa kantaa muihinkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, jotka sotivat kirkon arvomaailmaa vastaan. Silloin kansakin saisi tietää rehellisesti minkälaiseen laitokseen rahansa laittavat ja mitä arvoja se haluaa tuottaa.

Älä viitsi laittaa sanoja toisen suuhun. Se ei anna järkevää kuvaa ihmisestä. En myöskään ole väittänyt, että yhteiskunnan rakentuminen pohjautuu vain uskontoon, vaan että sillä on merkittävä rooli siinä. Ymmärrät toivottavasti tämän eron. Edelleen sanon samaa: uskonnolla on merkittävä rooli siinä, millaisessa yhteiskunnassa elämämme. Myönnät varmaan itsekin, että yhteiskuntamme olisi toisennäköinen, jos täällä vallitsisi mainitsemasi fundamentalistinen islam tai hindu-uskonto. Tunnen kyllä hindu-uskontoa sen verran, että kykenen sisäistämään heidän elämän kunnioituksen periaatteet. Siihen en tarvitse Animalian asenteellisia sivuja.

Wikipediasta politiikan artikkelin lukeminen ei kyllä avannut minulle sitä, miksi yhteiskuntavastuu olisi politiikkaa. Varmasti se voi olla osa politiikkaa, mutta minusta yhteiskuntavastuuta voi olla ilman politikointia.

sä olisit voinut kieltäytyä, " siihen hätään" se pappi oli sulle kelvannu, olis pitäny olla muuta, mutta kun ei ollu. Olisit sä saanu sinne psykologin, jos olisit rahalla maksanu.



Jos palvelu ei miellyttäny, niin so what, olisit miettiny ennen kuin otat apua vastaan.

Toivottavasti äitinä olet parempi kuin ihmisenä.

mitäs teit itse omaksi hyväksesi - muuta kuin kritisoit sairaalapappia, jonka kuitenkin olit a) hyväksynyt toimimaan kanssasi b) et vaatinut muuta palvelua

Vierailija:

Wikipediasta politiikan artikkelin lukeminen ei kyllä avannut minulle sitä, miksi yhteiskuntavastuu olisi politiikkaa. Varmasti se voi olla osa politiikkaa, mutta minusta yhteiskuntavastuuta voi olla ilman politikointia.

Miksi vierastat sanaa politiikka. Arkipäivän politiikka on kaikki ne päätökset, jotka tukevat jonkun arvon edistämistä tai kumoamista. Kirkko edistää omia arvojaan parhailla mahdollisilla kyvyillään ja käyttää siihen jopa alan ammattilaisia. Se on politiikkaa. Toki sitä voi nimittää hyväntekeväisyydeksi tms. Hyväntekeväisyyskin on aina politiikkaa.

saatavilla. Onneksi sitä eivät vielä vapaa-ajattelijat yms. ole saaneet poistettua.

Vierailija:

Miksi vierastat sanaa politiikka. Arkipäivän politiikka on kaikki ne päätökset, jotka tukevat jonkun arvon edistämistä tai kumoamista. Kirkko edistää omia arvojaan parhailla mahdollisilla kyvyillään ja käyttää siihen jopa alan ammattilaisia. Se on politiikkaa. Toki sitä voi nimittää hyväntekeväisyydeksi tms. Hyväntekeväisyyskin on aina politiikkaa.

Minusta yhteiskuntavastuuta voi tehdä muullakin tavoin kuin politikoimalla. Ymmärrän kyllä, että tällaisiin suuriin kriiseihin osallistuminen nähdään politikoimisena ja toki siitä tulee kirkolle täällä mainittua imagohyötyä. Mutta suurin osa kirkon työstä on hiljaista työtä, joka ei koskaan tule julkisuuteen. Autetaan ihmisiä, jotka ovat menettäneet elämässään jotain, annetaan henkistä ja taloudellista tukea. Se on minusta yhteiskuntavastuuta ilman politikointia, koska politikoinnin tarkoituksena minusta on, että se tulee julkiseksi toiminnaksi.

Tule raskaaksi, koe kaikki komplikaatiot ja makaa yksin kaksi viikkoa liikkumatta peläten lapsen kuolemaa ja vammaisuutta. Sitä ennen kaksi kuukautta olin tiennyt, että lapsi on joko vakavasti sairas tai kuolee. Mitään muuta en tiennyt.



Katotaan kuinka hyvin sulla siinä shokissa ja hormoonimyrskyssä pelaa järki ja tunteet?



Kysymys onkin kriisiavusta. Ihminen joka on niin sekaisin, että ei tiedä omaa nimeänsäkään ei saa joutua papin pauloihin. Mä olisin uskonut vaikka pieniin kiviin, jos olisi tuntunut siltä että se auttaa... järkyttynyt ihminen on aika sekaisin, vietävissä eikä siinä järki pelaa. Jos ovesta olisi kävelly joogi tai hindi tai muslimi tai juutalainen ja alkanut puhua mulle, mä olisin uskonut juuri siihen mitä se sanoo, jos se olisi ollut uskottava ja tarjonnut apuaan.



Mulla ei olisi ikinä siinä vaiheessa ollut voimia tai tahtoa ruveta hankkimaan yksityistä psykologin palveluja. Enhän mä tiennyt edes koska se lapsi syntyy ja kuolee?



Kriisiapu on sellaista, että sen pitää olla neutraalia. Shokissa ihminen kadottaa itsensä ja toivoo vain jotain apua. Silloin on huono paikka alkaa myymään jeesusta tai pieniä kiviä. Se ei ole kovin kunnioittavaa toisen surulle.