*** MARRAKSET 2005 ***

Puhihaalle jaksamista loppuraskauteen! Kohta helpottaa :)



Meillä on nyt muutaman päivän taas ollut nukkumaan meno ongelmallista. Juoksee ympäri huonetta, eikä malta nukkua. Yhtenä ilta oli kiivennyt seinään synkronoitua kirjahyllyä pitkin katonkorkeuteen ja tippunut sieltä alas. Alakertaan kuului kamala rysähdys ja sitten huutoa. Juostiin katsomaan mikä pojalla hätänä ja siellä rötkötti maassa, kädessään koristeauto, joka oli ylimmällä hyllyllä. Järkyttävää!



Touko, näin Toys" R" Us liikkeessä sellaisen prinsessamopon.



Kaipausta omiin menoihin mulla ei ole. Oli alkuun Onnista, mutta ei enää.



Käytiin eilen 2v neuvolassa. Pituutta pojalla oli 89 cm ja painoa 13,2 kg. Vähän siellä rakenneltiin tornia, piirreltiin ja juteltiin. Palloa potkittiin ja heitettiin myös.



Siskoni poika, meidän hoitopoika, sai tarhapaikan. Aloittaa tammikuun puolessa välissä tarhan, joten me jäädään oman perheen kesken. Nyt kun tarhapaikka on varma ja tiedän tarkan päivän, koska aloittaa siellä, huomaan olevani huojentunut päätöksestä. Tulee olemaan huomattavasti helpompaa vain kahden kanssa, varsinkin kun ne on omia! Pääsee liikkumaan ihan eri tavalla. Kyllä näiden kolmen kanssa on ollut vauhtia :)



Ihana pakkaspäivä! Puistossa ei tosin kyetty olemaan tuntia pitempään, hrr. Aina nämä ensimmäiset pakkaset tuntuu kylmimmiltä!





Noema

hildaliina: Heh heh, piti oikein lukaista tuo mun teksti tuosta pottailusta ja näemmä aika " kärkkäästi" olin kirjoittanut :)) Mietteitä ne vain kaikki oli, ihan kaikille yleisesti eikä suoraan sinulle ;)



noema: Jänskän kuuloisia nuo pottatarrat!! Hui kamalaa kun Onni oli tippunut alas hyllystä! Toivotaan että teillä myös nukkumaamenorumba helpottaisi pian.



puhihaa: Mukavaa kuulla teidänkin arjesta! Hyvä että remppailutkin alkaa olla valmiina, meillä edelleen edessä keittiön lattian vaihto ja pikkuvessan remppaus. Meillä nukkumaanmeno on myös aina välillä rumbaa, siksi ei vielä ole hankittukaan lasten sänkyä, koska taistelut lisääntyisivät varmasti. Eli meillä Lotta jaksaa yrittää pompottaa mua laittamaan peittoa päälleen, miljoona kertaa ja kitisee/seisoo sängyssään kun en toimi hänen toiveidensa mukaan :) Joku kaveri sanoi että 2 vuoden iässä tulee yksi hankala nukkumaanmenovaihe, eli varmaan menee jossain vaiheessa ohi ... Lohduttavaa, eikös? ;)



touko79: Ihana kuperkeikkoja tekevä Minttu :) Mulla myös kaipuuta päästä ulos viihteelle aina välillä. Mutta tosiaan ei voi olla " holtiton" , vaan järjellä otettava. Mutta oon tykännyt kuitenkin olla pois kotoa jonain iltana, saa omaa aikaa siinä samalla. Me hankittiin prinsessa-mopo erikoisliikkestä (oli tarjouksessa), mutta olen nähnyt niitä myös mm. Anttilassa.



Ulkona kylmä (vaikka pakkasta vain pari astetta), saa laittaa jo itselleen toppahousut ja -takin päälle, ei tarkene muuten. Kai se johtuu siitä kun meno on kuitenkin niin hidasta niin ehtii kylmenemään.



Viikonloppuna mulla on suunnitelmissa jouluverhojen laitto, olisi mukavaa että ne olisi ikkunassa ennen syntymäpäivien viettoa. Tulipas muuten mieleen että Lotan syntymäpäivillä ei oo vielä tähän mennessä

ollut lunta maassa, toivottavasti nyt olisi. Silloin kun itse olen syntynyt, 22 marraskuuta, reilu 30 vuotta sitten, oli kuulemma lunta paljon maassa ja 30 astetta pakkasta. Mun isä oli hakenut meidät taksilla kotiin kun meidän oma auto oli jääkylmä eikä käynnistynyt :)



Jotain kysyttävääkin mulla oli mielessä, mutta en nyt muista että mitä. Palailen myöhemmin jos mieleen tulee.



Tintta-liisa

2v-synttärijuhlinnat ja isänpäivän vietot on nyt sitten takanapäin, olikin viikonloppu täynnä tohinaa. Jessellä oli virallinen päivä viime perjantaina ja sitä juhlivat päiväkodissa laulaen ja keksejä syöden. Tädit olivat ottaneet kuviakin, toivottavasti pääsen näkemään niitä pian. Oman perheen kesken juhlittiin myös perjantaina, Jesse sai muutaman lahjan (mm kauko-ohjattavan auton isiltään) ja syötiin jäätelöä. Iloinen synttärisankari oli ja sormillaan ja sanallisesti oppi nopeasti kertomaan ikänsä. Välillä kylläkin väitti iäkseen jo kolme vuotta tai jopa " kymmenen-seitsemän" mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. ;-)



Isänpäivänä vietiin isukille lahjat ja kortti sänkyyn, Jesse oli tehnyt päiväkodissa hellyyttävän pienen taulun missä oli herran oma punaisella painettu kädenjälki. Aamiaisen tein valmiiksi, mutta sen mies sai kömpiä syömään keittiöön. Jesse on niin kova riehumaan meidän sängyssä että aamuteet ja leivät olisi ollut pian pitkin lakanoita, jos oltais viety aamiainen sänkyyn. Tykkää möyriä sängyssä peittojen alla ja päällä, tehdä kuperkeikkoja ja tietenkin pomppia ja dyykata siitä sitten vatsalleen. :-)



Isänpäivänä juhlittiin myös Jessen synttäreitä lähisukulaisten ja kummien kesken. Synttärisankari oli hyvällä tuulella ja tuntui oikein nauttivan huomiosta. Herkkuaan karnevaalikeksejä kävi santsaamassa moneen kertaan ja kakkukynttilät sai puhallettua kolmella puhalluksella sammuksiin. Voi sitä silmien säihkettä kun onnistui ihan itse ja sitten vielä sai onnittelulaulun ja taputukset. :-) Mieleisin lahja oli ehdottomasti lelukitara, sellainen oikean akustisen kitaran näköinen mutta pienempi. Sitä kanniskelee mukanaan joka paikkaan ja soittaa rämpyttää. Aiemmin kitaran virkaa toimitti iso hiekkalapio, joten oli todella toivottu lahja. :-)



Nyt pitää jatkaa töitä, nämä vain pikakuulumisina ja toivon mukaan ehdin joku lähipäivä kirjoittelemaan lisää ja osallistumaan keskusteluihin.

Palasin sit 1.11. takaisin töihin 17vkon saikun jäljiltä. Otti vähän koville tuo raskauspahoinvointi. Edelleenkin oksennan joka aamu ja pahaolo on kokopvän, mutta nyt siitä jo selviää jotenkuten...



Noorasta vähän kertoilen..

Neiti on tällä hetkellä ikävässä uhmaiässä, minä ite, minun, minä jne...

Noora osaa jo pukea aika paljon itsenäisesti päälle ja riisua liiankin hyvin. On pyyhkinyt reilu puolivuotta oman pyllyn kun on käynyt potalla(äiti pyyhkii kakat), pesee suihkussa itsensä saippualla ja aika hyvin oppinut harjaamaan hampaansa kun se muistetaan. Tosin päiväkodissa ja kotona välillä mustis kun p.kotiin tullut 9kk ikäinen vauva hoitoon. Ei olekkaan enää huomion keskipisteenä.

Noora rakastaa katsoa fröpelin palikoita ja titi-nallea, hakee välillä äitiäkin tanssimaan :)

Samoin meillä aloitettiin 2vkoa sitten astmalääkitys ja katsotaan häviääkö nooran yskä ja kyllä on jo tähän mennessä hävinnyt. Kokeilu kestää 3kk ja sitten on taukoa ja katsotaan palaako yskä. Noora ottaa eka satsin ite ja äitin avulla toisen.

Neiti punnittiin ja mitattiin sielä, mitat oli 96,1cm ja 15,6kg.

2vee.. synttärit vietetään meillä 1.12, oikeesti olis 26.11



omaa napaa senverran että mahan ympärys on nyt yhtä paljon ku noorasta vikalla kuukaudella, monet ovatkin kysyneet, että olenko varma ettei siellä ole kahta...

Nyt menossa rv 25+



jotain varmasti unohtu ja kirjoitusvirheitäkin tais tulla...



t.Nia, Noora ja toukka

Aluksi onnea Le Cheilelle pikkuisesta nyytistä!

Taisi olla jokunen toinenkin jolla ihan kohta vauva kainalossa.



Meillä vietettiin kanssa kakkosen isänpäivän yhteydessä, ihan oikeana syntymäpäivänä. Hienosti meni. Sain videokuvattua tyttöä kun hän tomerasti ilmoitti että " minä olen kaksi vuotta!" Ja sitten lauloi itsellensä Paljon onnea vaan - laulua ja pomppi sohvalla kunnes pomppasi vähän liian pitkälle, ja pää edellä maahan. Onneksi selvittiin pienellä itkulla, mutta tulisi ihan hauska pätkä tohon nelosen Hauskat kotivideot -ohjelmaan :) Kakuksi tein Niiskuneiti-kakun jota tuli ihan onnistunut. Kuvaa tytöstä koetan lähettää jahka ukko siirtää kuvat koneelle. Kauheeta kun mulla on varmasti puolen vuoden kuvat kehittämättä!



Neuvolassa oltiin perjantaina ja mitat 87 cm, 11,3 kg. Mun mielestä pituutta olisi voinut olla sentti enemmänkin, mutta neuvolatäti niin hellästi otti mittaa.



Koirallemme kuuluu parempaa. Veimme sen Helsinkiin Mevettiin Leena Saijonmaa-Koulumiehelle, joka on tällainen ihotauteihin perehtynyt eläinlääkäri. Hän totesi Kamulla olevan pannikuliitti-niminen sairaus, johon auttaa kortisonilääkitys. Viidessä päivässä patit sulivat koirasta pois ja poika tosi virkeä ja iloinen. Ihottuma tosin ei tunnu paranevan, joten en uskalla tuuletella. Koira kuitenkin syö sekä kortisonia että antibioottia. Harmi kun jouduimme ajaa koiralta turkin pois :( Se kun on pitkä luonnostaan, niin nyt aika hassun näköinen. Pääasia että toipuisi ja meillä olisi vielä muutama yhteinen kesä jäljellä.



Täytynee jatkaa koulutehtävien tekemistä, mutta terkkuja kovasti kaikille marrasmuruille ja heidän ihanille äideilleen!!

Tintta: No hätä! :)) Kukin tekee tavallaan, tässäkin asiassa.



Täälläkin toppahousut päällÄ :D Ja varpaat jäässä. Ketjua olikin villasukista ja talvikengistä. Minä olen laittanut itsellä ja lapsille. Pitääkin käydä lukemassa kuinka oikeaoppisesti pitäsi toimia. Tuntuu kuitenkin, että itsellä aina varpaat jäässä.



Nia: Mukava lukea teidän kuulumisista. Toivottavasti huono olosi pian helpottaisi, todella kurjaa! Paljon jaksamista :)

Meillä synttäripäivä myös 26.11 ja juhlitaan 1.12 :)



Puhihaalle myös jaksamista raskauden loppu metreille. Teilläkin pian nyytti kotona. Joskus olen vauvanharjoja nähnyt ihan tavallisessa marketissa.



Hauskalta ja iloiselta Jessen kakkoset kuulosti :)



Myös Minttu kuulosti oikein hauskasta synttärisankarilta :)

Toivottavasti nuha ja yskä helpottaisi. Onko asiaa tutkittu?



Onpas noema löytänyt jänskiä pottatarroja :)

Hienosti olet kyllä kolmen pienen poijaan kanssa pärjäillyt!!



Ei suurempaa kaipuuta viihteelle.



Tilasin tänään 2vee-neuvolaan aikaa ja täti kysyi olenko influenssarokotteesta kiinnostunut. 4.12 vasta saatiin neuvola-aika, mutta huomenna mennään jo ottamaan eka piikki ja sitten 4. päivä toinen. En tiennytkään, että siihen kuuluu kaksi piikkiä.



Itse menen piikitettäväksi torstaina verikokeisiin. Allergia juttuja pitäisi selvitä, jos selviää.





Nyt alkoi pako.







Hilda

Minä taisinkin meidän Isänpäivän kuulumisia raapustella tänne jo sunnuntaina joten ei niistä sen enempää.



Kiirusta on ja hässäkkää piisaa. Minä aloitan tällä viikolla yhdet pienen lisäopintokokonaisuuden avoimessa, muutaman vuoden opiskelutauon jälkeen tosi kiva taas päästä vähän jotain uutta miettimään, harvoint arjolla näin hyvää täsmäkoulutusta työhöni. Niinkin säälittävän pieni määrä kuin 6op tuntuu jo aivan valtaisalta suoritukselta=) Mutta huonoon aikaan opinnot nyt alkavat, rakentamisen lisäksi mieskin käy melkein joka viikko koulutuksessa 1-2pv 200km päässä kotoa, siihen vielä työt ja kotihommat päälle niin ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ja talo valmistuu etanan vauhtia=(



Meillä on nyt lauantaista saakka tehostetusti treenattu pottaa; välillä ehtii lirahtaa housuun, mutta välillä ehditäänkin potallekin. Ihana kumminkin, että poika tunnistaa hädän. Kakkaa ei ole kyllä koskaan tehnyt pottaan, mutta itsellä on nyt ihan toiveikas mieli. Kävin eilen ostamassa Lindexistä pojalle pussillisen pikkuhousuja, oli hyvässä alessa kun norm. hinta 4,95¿ ja nyt 1¿. Niitä näkyy tässä treenailussa kuluvan hurjalla tahdilla. Houkuttimena meillä on xylitol-pastilli jos pissa tulee pottaa.



Pojalla on kanssa nyt jotain kovaa uhmailua kans. Kohdistuu etenkin minuun; tavarat lentää päin, mopolla ajellaan äidin varpaille, yritetään lyödä ym. ym. Tänään olimme Hesessä syömässä ja poika oli tosi innoissaan. Yhtäkkiä sai kamalan hepulin: heitti ranskalaisensa lattialle, yritti huitoa minun kädestä hampurilaistani pois, yritti lyödä minua koko ajan, itki ja riekkui....



Kuuluukohan tähän ikään muuten, että lapsi reagoi poikkeuksellisen vahvasti asioihin jotka muuttuvat tai jossa jokin tuttu asia joka muuttuu erilaiseksi? (ja ok, olen jo miettinyt onko poika autistinen)Tässä meiltä muutama esimerkki, jotka ovat saaneet pojan suunniltaan:



- pinnasängystä irroitettiin 2pinnaa jotta saatiin kulkuaukko -> poika vihasi sänkyään 2 viikkoa, itku alkoi kun näkikin sängyn ja nukkui lattialla

-pyöreään junarataan ostettiin jäkikäteen silta-> hirveät raivarit jos sillan yritti liittää muihin osiin

-jos poika saa esim. uuden legoauton siihen ei saa kiinnittää muita lego-osia



-kakun päällä oli pojan lempikarkkeja-> itkua ja raivoa, yritti puhdistaa karkkeja kermasta jotta voisi syödä ne

-halusi kaakaota, mutta kun näki, että sen tekeminen tarkoittaa sitä että tuttuun maitoon sekoitetaan jauhetta seurauksena oli itkua ja yritystä eroitella jauhe maidosta pois

-laitoin murojen sekaan soppaa -> kauhistus ja huuto! Poika ei selvästi kestänyt että kun oli tottunut juomaan sopan, niin nyt sitä tarjottiinkin eri muodossa



Nämä kaikki ovat juttuja jotka ovat suututtaneet aikansa, mutta on sitten mennyt ohi ja nyt meillä jopa kärsii junaradan silta liittää muihinkin rataosiin. Luonteeltaan poika on kyllä aika tarkka monessakin asiassa.



Meillä on pojalla ensi viikolla eka influenssarokotus. 2v-neuvola on sitten vasta ihan joulun alla ja sitten saa toisen piikin. Mutta 1v10kk iässä pojalla oli mittaa 89,4cm ja 13,7kg. Oletteko muuten kuulleet sanonnasta että aikuisena poika olisi 2 kertaa niin pitkä kuin 2-vuotiaana?



Niin ja sittenhän minulla piti kirjoittaa pojan " lukutaidosta" =) Meillä on seinälle kirjoitettuna lapuille 3 sanaa (pojan oma nimi ja 2 kaupan nimeä, jotka poika on mainoksista tunnistanut jo kauan), nyt poika tunnistaa ne vaikka lappujen paikkaa kuinka vaihtaa ja esim. kauppojen nimet on kirjoitettu eri fontilla kuin mainoksissa josta ne eka oppi tunnistamaan. Samoin aakkos-julisteestaan tunnistaa jo lähes kaikki vokaalit.



Täytynee mennä iltapalalle, hirveenä tekee mieli maksamakkaraleipää...



Manna

Minttu on ollut alkuviikon pois tarhasta, mummi hoisi ensin ja mä olen tämän päivän pois töistä, kotosalla Mintun kanssa. Huomenna sitten päiväkotiin. Olen nyt ollut äippäloman jälkeen 1v 3 kk töissä ja tämä on ensimmäinen päivä kun olen hoitamassa sairasta lasta. Minttu on kyllä ollut kipeä, mutta mummut/mies ovat hoitaneet. Ja ensimmäistä kertaa mun on nyt mahdollista jäädä lapsen kanssa kotiin, koska mieskin on töissä, sai uuden työpaikan.



Meillä on töissä aika byrokraattinen tää sairaanlapsen hoito-juttu. Ensin tietysti pitää saada terveydenhoitajalta/lääkäriltä todistus töihin, että lapsi on kipeä (yleensä pitää käydä näyttämästä lasta neuvolassa.) Sitten pitää miehen toimittaa omalta työmaaltaan todistus, että on ollut samaanaikaan töissä kun mä olen ollut hoitamassa sairasta lasta.



Meillä arkea raskauttaa miehen välilevyn pullistuma. Odottaa aikaa leikkaavan lääkärin arviointiin. Kaikki mahdolliset kotihommat jää mulle, kun huilaa illat.



Mäkin olen saanut itsestäni irti facebookin kirjautua, yritän saada jotain materiaaliakin sinne sivuille tässä joskus.



Manna: meillä on ihan samanlaista välillä vetää herneet nenään aivan jostain mitättömästä jutusta, joka ei mennyt niin kuin Minttu olisi halunnut, ei kuitenkaan osaa ilmaista tarkalleen mitä haluaa. Musta tuntuu, että uhmaikäinen ei itsekään tiedä mitä tahtoo, tahtoo ristikkäisiä asioita ja sitten kiukuttelee.



Mun pikkuserkku on autistinen. Silloin kun oli pieni ei oppinut puhumaan, aluksi epäiltiin olevan kuulovamma ja oli muutenkin aika mahdoton, ei ymmärtänyt kieltoja yms. Joskus 4v. vahvistui autisti diagnoosi. Pienenä katosi aina vain jonnekin, tarkkaa vahdintaa, kommunikointi oli pitkään hyvin vähäistä, aggressioita oli yms. Kävi erikoiskoulua Porissa ja nyt käy pääkaupunkiseudulla erikoiskoulua, jossa asuntola.



Mintun nuhaa ei ole sen paremmin tutkittu. Korvia on käyty näyttämässä ja yksi korvatulehduskin oli jo välissä. Päiväkodissa tämä on nyt kolmas nuhavirus epidemia tänä syksynä. Mintun yskä oli sellaista hinkuvaa, nyt aikalailla parempi.



Touko

Heti alkuun pahan mielen purkamista.

Saatiin tänään Aatun allergiatestien tulokset, ja kissalle on selvästi allerginen kuten isänsäkin. Voi hitto. No meillä kotona ei ole kissaa, mutta mun kotona (eli äitini ja kahden siskoni luona) on kaksi kissaa. Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.. Käydään mun kotona aika harvoin, he ovat useammin meillä, enkä nyt osaisi kuvitella että he sitten hankkiutuisivat kissoistaan (=perheenjäsenistään) eroon tämän takia. Sitten tulisi itselle sellanen olo että pitäisi olla siellä joka päivä.. Aargh. No ehkä nyt sitten jatketaan kuten tähänkin asti ja toivotaan että mun siskot (täyttävät keväällä 18v) pian tajuaisivat muuttaa omilleen ja ottaisivat kissat mukaansa ;)



Myös meillä vedetään välillä herneet nenään mitä uskomattomimmista asioista! Kerrankin aatu suuttui kun telkkarista tuli joku hyvä mainos joka sitten loppui vaikka hän olisi sitä tahtonut vielä katsoa.



Paljon on taas ollut kakkosia, niistä on aina kiva lukea :)



Mä pidän lauantaina tyttöjen pikkujoulut, tulee vanhoja kavereita, ollaan meillä ja syödään ja juodaan ja lähdetään kulkuun, kivaa :)



Taidanpa nyt ottaa lohdutukseksi suklaata ja uuden kotivinkin ja mennä sohvalle peiton alle. Palaillaan taas!

Harmillista, että Aatulla kissa-allergia? Määrättiinko jotain lääkettä?

Tuleekos Aatulle pahat oireet, en enää muista mitä kerroit aikasemmin.



Itse olen allerginen kissoille ja monelle muulle asialle ja välillä vaan joutuu altistua ja kärsiä. Minun kotonani esim. on kissa ja koira. Aika harvoin siellä käydään, allergialääkkeistä on vähän apua.



Vau, Manna poika osaa jo lukea :)



Lapsilla on kyllä älytön muisti! Neidin kohdalla saa lähes päivittäin sen todeta, kun muistelee jotain tosi kauan sitten tapahtunutta hyvin pikku seikkaa.



Pertulla ei nyt ole mitään suurta uhmaa meneillään, muutenkin on niin rauhaisa poika verrattuna siskoon ( vaikka eihän lapsia saisi verrata) ettei oikein tunnu missään tytön uhmailujen rinnalla. Rattaissa aika heikosti istuu. Välillä pidetään neuvotteluja pitkin teitä että käveleekö vai istuu rattaissa. Hankalaa on kantaakin.

Tänään kyllä suostui hyvin istumaan, kun neuvolaan mentiin influenssapiikkiä ottamaan. Reipas poika olikin, no niin tuumas, kun täti otti piikin pois ja leikkeihin meni odotushuoneen puolelle.



Nyt en just keksi esimerkkiä, mutta monesti syömiseen tai leluihin liittyvät asiat pitää tehdä samalla, vanhalla, tavalla. Jos miehen kanssa tehdään eri tavalla, niin ihan hyvin siittä jotku raivouhmiskohtaukset nousee. Joskus myös neidinkin kanssa.

Kai se vaan on niin, että lapset tarvii tutut ja turvalliset tavat ja uusi asia voi olla yllättävän pelottava. Tuiki tavallisissakin asioissa.



Itse saatan vieläkin joskus olla aika ennakkoluuloinen jotain kummallista ruoka-ainetta tai muuta erikoista asiaa kohtaan, vaikkei tarvis.



Manna, varmasti teidän poika on aivan tavallinen, pikkupoika :) Taitaa tulla lukumiehis, kun nyt jo niin hienosti hallitsee kirjoituksia :)







Tänään oli kyllä ihana aurinkoinen pakkaspäivä :)









Hilda

Lohdullista kuulla, että muillakin äksyillään muutosten ja rutiinien rikkoutumisen vuoksi. Kaipa se kuuluu tähän ikään, vaikka joskus kyllä tuntuu että kohtuuton raivo alkaa, kun erehdyn panemaan lego-auton päälle vilkun yhden nappulan verran väärään kohtaan=)



Muuten meille ei ihmeempiä kuulu. Tänään kävin katsastamassa kodinkoneita. Keväällä jo kysyimme alustavan tarjouksen koneista, nyt kävin vielä livenä katsomassa millaisia ne on sekä valitsin pesukoneen+kuivausrummun. Astianpesukoneessa jäi vielä 2 vaihtoehtoa mistä valita. Tuntuu jotenkin ihan hassulta ajatella että sitten on kaikki kodinkoneet ihan uutta, ihanaa=) Mieskin taisi nyt löytää etsimänsä taulutv:n sopuhintaan. Tässä vaiheessa alkaa raha olla aika tarkalla, joten itse vielä mietin jätänkö haaveilemani mankelin hankkimatta.... olisi se kyllä ihana!



Täytyisi kai alkaa mennä nukkumaan, huomenna rankka päivä töissä tulossa. Mies vieläkin raksalla ja appi tuolla torkkuu sohvalla...



Manna

Täältä syntymäpäivä tunnelmien keskeltä terveisiä! Meillä on huomenna virallinen synttäripäivä mutta juhlitaan lauantaina lähisuvun kesken PuuhaPete tunnelmissa. Oon leiponu koko päivän, mut jää hommaa huomisellekin. Miehellä onneks vapaapäivä niin saadaan siivottua yhessä nopsaan.



Kyllä on tutun kuuloista tuo kiukuttelu ja raivoaminen pikkujutuista! Välillä en edes tajua mistäs nyt meni herne nenään..Onneks poikanen on lyhyt vihainen, leppyy ja rauhoittuu aika nopeasti.



Meillä ei olekaan neuvolaa nyt, vasta 2,5 vuotiaana seuraavaksi.



Joku kyseli onko muilla hinkua bailaamaan..No aika ajoin iskee sellanen että olis kiva mennä jonnekin. Sanotaan et n. 3kk välein käydään tuulettumassa, että ei siis kovin usein. Yksin en osaa lähteä..vaikka silloin sitä useammin pääsis kun mies jäis lasten kans. Haluan käydä yhessä miehen kans viihteellä.



Mä oon tänään fiilistelly loppuraskauden tunnelmilla leipomisen lomassa. Muistan kun juuri tänä samana päivän 2 v sitten mulla oli neuvola ja olo aivan hirveä.Kolotti ja ahdisti..terkkari sanoi että liekö tuo olis synnytystautia jo...Koko päivänä ei supistuksen supistusta ja tunne ettei se synny pitkään aikaan! Siivosin, käytiin illalla saunassa ja lopuks sitä kolmatta ässää...Ja yöllä ennen klo 01 alkoi supistukset. Taisin käydä teillekin palstalla kertomassa kuulumisia että taitaa lähtö pian koittaa.

Tosin siitähän menikin sitten jokunen tunti ennenkuin oli valmista, poika syntyi 16.11 klo 19.28 lähes 20 tunnin synnytyksen jälkeen:)

...Kaiholla muistelen meidän pientä nyyttiä joka nyt on jo muka niin iso.

Mä kyllä helliessä puhelen " äitin vauvalle" ja poikaa se naurattaa..Se on mun vauva hamaan tulevaisuuteen asti:)



Että tämmöistä meillä, tasaista hulinaa aamusta iltaan riittää. Mies on paljon töissä ja musta tuntuu välillä että tää koti kaikkineen homminenn kaatuu mun niskaan. Mutta aina sitä vaan jostain kiskoo sen ilon pilkahduksen ja selviää eteenpäin. Mä yks päivä istuskelin paperipinon kekskellä ja mietin että tää on nyt niitä elämän ruuhkavuosia joita me eletään..Yritys on kasvussa ja sehän teettää vaan töitä ja sitä kautta myös rahaa, mutta vois kai sitä helpommallakin elantonsa saada. Tai sitten ei, onhan tässä elämän tyylissä oma vapautensakin. Välillä vaan mietin että jaksaako sitä varmaan nauttia nyt lasten lapsuudesta ja siitä että ollaan heille tärkeimpiä tässä maailmassa..joku päivä sitä huomaakin että lapset on muuttaneet kotoa pois ja elävät omaa elämää kiireineen. Muistavatko ne sitten meitä varmasti...?



No mutta nautitaan nyt tästä hetkestä ja lapsista. Mä lähdenkin iltapalan tekoon, isommat lapset on pulkkamäessä. Lunta tupruttelee taivaan täydeltä.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



äitykkä ja poikanen, huomenna 2 v.

Kauniisti ja oivaltavasti kirjoitit Äitykkä. Olen itsekin monesti pysähtynyt miettimään, että tämä on nyt sitä aikaa elämässä, kun tapahtuu. Se aika, jota myöhemmin muistellaan kaiholla ja toivotaan, että siitä olisi osannut ottaa kaiken irti. Välillä se kaiho näkyy vanhojen ihmisten silmissä. Vaikka ihan ohi kävellessä. Jäävät huokaisten katsomaan kun porhallan kolme päällä tuplilla ohi ulkoiluttaen vielä samalla kahta koiraa. Useammin pitäisi itsekin huokaista onnesta, eikä turhautumisesta.



Sisulla tuli tänään täyteen 4 kk. Musta tuntuu, että hän on ollut luonamme aina :)





Noema

Oltiin tänään neuvolassa ja strategiset mitat ovat 91,5 cm ja 14,3 kg, pipo 49,5 cm.



Äitykän tapaan olen miettinyt, että nyt elän ruuhkavuosia, ei pahemmin kerkeä ajatella, kun pitää toimia. Mutta jokainen elämänvaihe on omalla tavallaan ainutlaatuista, mistäköhän se pientene lasten vaihe -kaipuu sitten myöhemmin mahdollisesti tulee?



Olisi mukava nyt lukea muutama pino marraskuulta 2005, aika erilaisia tunnelmia nyt kuin silloin. Musta tuntuu, etten ees muista millaista oli kun Minttu syntyi ja tuntuu että siitä on ikuisuus ja tapahtuiko se edes mulle?



Eilen oli kaveri 2v synttärit, tupa täynnä lapsia, joista kolme 2 v, kiukkua piisas ja vauhtia :)



Hyvää viikonloppua toivotelleen touko.

nia: Jaksamisia pahoinvoinnin keskelle! Toivottavasti helpottaisi jossain vaiheessa. Ja onpas Noora pitkä tyttö, mallinmitoissa edelleen menee :)) Ikävää kun joudutte antamaan astmalääkitystä, mutta kai parempi se on kuin antaa sairastaa ja yskiä koko ajan. Toivotaan kuitenkin että menisi ohi kokonaan.



Tiituliitu: teilläpä ollut ihanan vauhdikkaat synttärit! Onneksi koira voi jo paremmin.



hildaliina: Mun varpaat on vielä ainakin pysyneet lämpöisinä kun on ollut villasukat ja lämminvuoriset kumisaappaat jalassa. Hankintalistalla joulualesta onkin mulle uudet talvikengät.

Lotan kanssa tosin on hakua nyt kun oli eilenkin kylmät varpaat .... Ja sormetkin vaikka oli toppahanskat päällä. Tosin ei liikkunut niin paljoa kun normaalisti kun halusi pulkkailla.



Manna25: meillä myös selkeästi hermostutaan jos joku asia tehdään erilailla kuin ennen. Tutun kuuloista siis :)



touko79: uskomattoman hankalaa tuo teidän työpaikan toiminta sairaan lapsen tapauksessa! Mä en nyt tarkalleen muista miten meillä töissä toimittiin, mutta " hämärä" mielikuva oli että ilman lääkärin/hoitajan todistusta saisi olla 3 päivää kotona sairaan lapsen kanssa .. mut voi olla että muistan väärinkin :)

Niin joo, ja mut löytää sit kans facebookista. Paljoa en ehdi sitä päivittelemään, mutta aina välillä käyn sielä kääntymässä.



aatun_äippä: ikävää kyllä Aatun kissa-allergia :( Toivotaan että siskosi tosiaan ottaisivat kissat mukaansa muuttaessaan pois :)) Mukavaa illanviettoa tyttöjen kanssa!



Täällä aamulla -6 astetta pakkasta, hui kamalaa! Mitens muuten teillä muilla tarjetaan toppakengillä ja hanskoilla? Käytättekö villasukkia tai toppahanskojen alla jotain lisähanskoja? Meillä kun tosiaan tuntuu neidin sormet ja varpaat olevan kylminä. Tulivatkin miehen kanssa juuri sisälle, ja kävin testaamassa kädet ja varpaat, niin kädet oli lämpöiset mutta varpaat kylmät :(( Ja oli toppakengät, tavalliset sukat ja villasukat, mitä laitan siis??



Vaihdoin vähän jouluverhojakin jo ikkunaan, mukavemman näköistä sitten viikon päästä kun on Lotan syntymäpäivät. Joulukoristeet laittelen sitten vasta myöhemmin. Vietetään joulukin kuitenkin kotona (viime vuoden kaaottisuudesta huolimatta ..), pyydettiin isovanhemmat ja miehen veli meille aatoksi, joulu- ja tapaninpäivänä käydään korkeintaan isomummujen luona, mutta isovanhempien luona ei niin ei kenellekään tuu paha mieli. Meille toki saavat tulla halutessaan.



Pidin muuten viime viikolla tupper-kutsutkin, tänään saan tavarat ja itselleni saan vaikka mitä ylimääräistä kun oli niin hyvä myynti :) Kivaa! Onneksi tajusin kutsua 6 naapuria (jotka kaikki tulivat paikalle), koska 13:sta kutsutusta kaverista vain 3 tuli paikalle ....



Ai nii, huomenna täällä on joulunavaus kaupungilla, mennään sinne käymään ja katsomaan ilotulitusta ja josko vaikka jotain joululahjojakin saisi jo ostettua.



Nyt mentävä antamaan Lotalle ruokaa ja sitten neiti päikyille, moikka!



Tintta-liisa

Tätä jaksaa Onni laulaa aamusta iltaan. Neuvolassakin lurautti tädille, oli terkalla hymyssä pitämistä. Puistossakin laulaa ja lujaa. Autossa kuullut muutamaan kertaan, tykkään Samuli Edelmanin musiikista. Kaiken ne matkii :)





Noema

Heippa marras-taaperoiden äidit!



Kävin tänne jonkun kerran kesällä/alkusyksystä kirjoittamassa, mutta sitten kirjoittelut jäi. Olen aina yrittänyt käydä teidän kuulumisia lukemassa, ja lukemassa mitä teidän marrasmussukat osaavat, mutta välillä se tuntuu niin raskaalta.



Meidän esikoispojalla diagnosoitiin epilepsia puolitoista vuotta sitten. Nyt mukaan on tullut myös kehityksenviivästymää, karsastusta ja ties vaikka mitä. Saimme kuulla kolmisen viikkoa sitten, että pojalla epäillään jotain laajempaa sairautta; aineenvaihdunta- taikka kromosomisairautta. Pojan kehitys on tällä hetkellä 1v6kk tasolla yleisesti, puhe laahaa siitä perässä. Eetu on kaksi kertaa elämänsä aikana kerännyt hyvän sanavaraston, mutta sanat ovat kadonneet ja toisen kerran jälkeen niitä ei enää ole tullut takaisin. Tällä hetkellä ei tiedetä, oppiiko meidän ihana, rakas, pieni poika ollenkaan edes puhumaan. Eetu ei myöskään pysty mm. syömään karkeampaa ruokaa, koska nielu ei kaiketi toimi ihan " halutulla tavalla" , ja lapsonen ei pysty nielemään mitään sosetta kummempaa. Muutenkaan ei tulevaisuudesta tietoa; mitä tulee oppimaan, mitä ei jne. Kuntotuksia ollaan aloittamassa pika-pikaa.



Haluan vain teille sanoa, että nauttikaa jokaisesta uudesta sanasta, tempusta, jutusta jotka teidän pienokaiset oppivat. Siitä, että tykkäävät mutustella karkkeja, keksejä, omenoita ja oppivat syömään itse. Se ei kaikille nähtävästi ole ihan itsestäänselvyys.



Tällä hetkellä elo tuntuu hurjan raskaalta, mutta eiköhän se päivä paista taasen meillekkin. Tutkimuksia jatketaan Eetun kohdalta jo ensi viikolla, lakko/joukkoirtisanoutumiset eivät niihin tule vaikuttamaan, koska kysymys on vähän vakavammasta sairaudesta/sen etsinnästä.



Ymmärrän Manna huolesi pikkuisesi hyvinvoinnista niin hyvin. Autismista sen verran, että meillä on mm. sitäkin epäilty, mutta kaksi isointa merkkiä ovat se, että lapsi ei nuku kunnolla, eikä ota kontaktia; vetäytyy omiin oloihinsa ja ei halua mm. leikkiä muiden lasten kanssa/rinnalla. Toivottavasti teillä pikkuraivarit uusista jutuista johtuvat vain siitä, että lapsoselle tietyt rytmit tms ovat niin tärkeitä.



Ihanaa joulunodotusta teille kaikille! Me palailemme takuuvarmasti kirjoittelemaan kun saadaan elämä taas vähän uomiinsa :)



: annam ja pikku-ukot

Itku silmissä luin täällä Annamin tekstiä. Mitä tuohon edes osaisi sanoa... Voimia ja jaksamista, ei varmasti ole helppoa. Näitä kuullessaan hävettää miten itsestään selvänä välillä pitää oman lapsen terveyttä ym. Toivotaan että saadaan selville Eetun tila, ja kaikki sujuisi kuitenkin hyvin.



Mainio tapaus tuo Onni kun Samulia laulelee :) Aatu haluaa aina lähinnä vain tanssia, toki laulelee siinä sitten samalla.



Voi vitsit pää lyö ihan tyhjää mitä kaikkea piti kommentoida.. Oli eilen ne tyttöjen pikkujoulut, oli tosi hauskaa mutta pää ei ole ehkä ihan vielä mukana tässä päivässä.. :) En muista koska olisin saanut vaan nukkua näin! Tuli ihan mieleen nuo ajat ennen lapsia jolloin sunnuntait meni usein vain maatessa ja nukkuessa. Mitä ajan tuhlausta ;)



Taidanpa ottaa peiton mukaan sohvalle ja palata tänne kun taas kunnolla heräilen.. Mukavaa sunnuntaita kaikille :)

Pikaluin pinon uudestaan ;)



Kylläpä Noora tekee paljon juttuja jo itse, vautsi! Saako Noora ventolinea? Meillä on myös pieni astmaepäily päällä, aatu yskii myös.



Aatulla myös sormet aina kylmät vaikka käsissä olisi mitä, inhottavaa.



Toukolle vielä, no kylläpä on tehty hankalaksi teillä töissä jutut, hö.



Joo epä muuta, moikkamoi :)

Nyt olen myös minä facebookissa. Laitoin kutsua aatun äipälle, noemalle ha auringonkukalle. Toivottavasti meni oikein, ei olis yllätys ettei. Ei ole vielä kuvia, edes minusta, mutta koetan jotain löytää piakkoin :))







Tulen paremmalla ajalla uudestaan.



Annamin kertoma sai ajattelun aihetta. Voimia koko perheelle!





Hilda