Suurperheodottajat kylmään viikkoon 45 :)

eli kun sain lapset kouluun ja eskariin painuin saman tien nukkumaan. jotenkin olen ollut aivan hirveän väsynyt tästä muutosta ja siitä kun hoidan lapset käytännössä yksin, mutta ei valittaminen mieheni lupaili mulle joulujahjaa joka korvaa aivan kaiken tän vaivan.



Meille tulee jouluksi koiranpentu eli yksi hoidettava lisää mutta ei mikä tahansa vaan sellainen söpö ja pieni pekingese jollaista olen lapsuudestani saakka toivonut. Lapsille se on jouluylläri eli heille emme kerro mitään saa nähdä mitä ne sanoo, mä kun olen niin sanonut että koira hankitaan vasta kun omakotitalo löytyy mutta jotenkin emme jaksa enään odottaa kaipa ne asiat järjestyy kun tarpeeksi hankalan elämästään tekee.



Mulla on niin ähky olo tän raskauden kanssa. Tuntuu jotenkin mahdottomalta että tämä raskaus menisi loppuun saakka ja olo vaan suurenis ja suurenis. Miten teillä muilla?



Annlinn

Missäs kaikki suurperheelliset? Masuja kasvattelemassa! :0)



Milloinka sulla Annlinn onkaan oikea laskettuaika?



Itselle on tullut jännä olo nyt puolen välin huiteilla. Joku aika sitten tuntui vielä, että maaliskuu on todella pian ja vähän pelottikin, että olenkohan silloin " valmis" ... jotenkin rakenneultra ja se, että siellä oli kaikki hyvin, antoi hurjasti uskoa ja nyt jo odotan maaliskuuta malttamattomana! :) Ja nyt haluan jo alkaa hankkia vauvalle jotain pikkuvaatteita ja muita ihania juttuja... :) taidan olla valmis! :)



Parin pakkaspäivän jälkeen sataa taas vettä... Tuleekohan kunnon talvea ollenkaan... :( Valkea joulu ois niin ihana! Onko missään päin lunta?



Kirjoitellaan! Jaksamisia!



Omppis 21+6

Nyt ahnehdin... :/ Viikkoja siis 20+6 :)

Pikanen ilmoiuttautuminen, että kokonaisena ollaan ja tosi paksusti voidaan. Eilen oli neuvola ja vauveli oli taasen terkan mielestä väärinpäin mutta illalla sitten taisi tehdä voltin ja kääntyä rt.n ja sen jälkeen olikin sellasia suppareiyta että hetken jo luulin että lähtö sairaalaan tulee mutta laantuivat sitten ja yö meni tavalliseen tapaan muutaman kerran weskissä laukatessa ja pätkiä valvoskellessa.



Aamulla vein kuopukset kouluun autolla ja hurautin kaupoille ja leipomoon samalla ja nyt pyykkikone laulaa ja astiskone odottaa tyhjennystä ja potut kuorijaa siskonmakkarasoppaa varten..



Iltapäivästä pitää mennä kuopusten koululle vanhempainvarttia varten ja sitten ei olekkaan ohjelmaa, vois ihan hyvin vaikka lähteä synnyttämään..



Nyt leikkimään tehokasta kotiäippää. jaksuja kaikille masujen ja olojen kanssa..kyllä se siitä pikkuhiljaa päivä kerrallaan vaikka odottavan aika onkin tooooooosi pitkä !!



Isotikru+tikrunpentu rv 37+5

Viimemetrit enää, jaksahan loppuun!! Jännät ajat edessä! :) Moneskos teille olikaan tulossa ja tiedättekö kumpikos tulee? :) Utelee, Omppis :)

Aika hiljaista alkuviikkoa on ollut, onneksi Omppis ja Isotikru jaksavat vetää muita mukana.



Mulla viime ultra antoi la 30.1 eli jos sama toistuu (raskausmyrkytys) niin meille syntyy vauva 4-5 viikkoa ennen la eli siinä joulun aikaan, jälkeen tai uutena vuonna. Aika huvittavaa ajatella että jos vauva syntyy joulukuun puolella hän aloittaa koulun aiemmin kuin jos syntyy tammikuun ensimmäisenä.



Mä haluaisin jouluvauvan, olis niin ihanaa imettää kuusen alla ja se Omppisksen toivoma lumi olis tosi kiva jos ulkona satais. Eli sellainen jouluidylli.



Isotikru sulla on jännät paikat edessä ja kohta jo pääsetkin nauttimaan vauva jutuista (voi kun mullakin se jo koittaisi).



Omppis: mä olen hankkinut jo kaiken vauvalle valmiiksi ja vaatteet on kaapissa pestyinä ja silitettyinä eli enään en pahemmin mitään ostele.





Annlinn

Voi sullahan on Annlinn kans jo pian h-hetket, vaikka menisi tammikuun lopullekin.. :) Mulla tekee varmaan se, että talossa on vuoden ikäinen pikkuneiti, etten sen vuoksi ole nyt ollut kovin varhain liikkeellä vauvahankintojen kanssa. Lähes kaikki on vasta hankittu. Ja vielä jos vauva tosiaan on tyttö, vaatettakin löytyy jo kahdelta neidiltä! :) Olen varmaan ihan höntti kun mietin vielä kolmatta ultraa yksityiselle tai 4 d ultraa... kysyäkseni sitä sukupuolta... ;) Mies onneksi jarruttelee ja järkeilee ettei me olla aikaisemmissakaan raskauksissa tiedetty ja hyvä näin. Tulokas on tyttö tai poika. ;) Voi kun minäkin olisin noin rauhallinen asian suhteen.. ;) Ja olisinkin ellei ultra olisi tuonut mukanaan AAVISTUSTA! :))



Nyt kotihommiin...



O

Nyt on parit korjausompelut tehty muksujen vaatteisiin, lapaset ja pipot ym järjestetty oikeisiin koreihin ja hommat senkun jatkuu..



Tikrunpentu on meille viides kullanmuru ja sukupuolesta on aavistus mutta pidettäköön salaisuutena loppuun asti : -)

Enkä mä siks toiseks luota noihin ultriin kun olen niin monen kohdalla todennut tiedon olevan varmaksi sanottu mutta synnytys osoittanut kuitenkin asian päinvastaiseksi,.,oireiden perusteella kyllä ja vaistolla..



Nyt hommien kimppuun kun kerrankin on virtaa niin pakko käyttää hyödyksi..



Isotikru

Heti alkuun Isotikrulta uteliaana kyselen, että millaisia arviointivirheitä ultrissa on kokemuksiesi/kuulemasi mukaan tapahtunut? Tässä vain mietiskelee kolmen pojan äiti, jonka masussa majailee rv 28 arvioituna (äit.polin/synnärin ylilääkäri, kokenut utraaja) neljäs poika ;-). Muutaman pojan nutun olen jo hankkinut ja kovasti pientä poikavauvaa odottelen (onhan ihanat muistot kolmesta pienestä pojasta mielessä ja ihania ovat edelleen isompinakin nuo pienet miehet!). Tyttö on yhtä tervetullut tietenkin!



Kävin neuvolalääkärillä ja kotona sitten vertailin edellisiin mittoihin näitä viimeisimpiä: paino, verenpaine ym. ovat kuten viime kerroilla eli painoa tullut jo 18 kg, verenpaine alkaa nousta jne.



Leukosyyttejä pissanäytteessä, joten viljely tulossa. Mikä lie, kun oireita ei ole virtsatietulehduksesta tms.



Kohdunsuu on auki sentin kaksi, kohdunkaula n. 2 cm mutta ihan lötteröpehmeä. Ja viikot nyt tasan 35. Ed. kerroilla sama tilanne on ollut vasta 37+ ja 38+ viikoilla. Limatulppaa on irtoillut pikkurillinpään kokoisina paloina ja tänään aamulla peukalonpään kokoinen möhkäle. Keltaista läpinäkyvää sitkeää. Muistaakseni ed. kerroillakin on limatulppaa irtoillut 2-3, ehkä 4 vkoa ennen synnytystä. Miten teillä muilla?



Mietityttää vaan nuo pehmenneet paikat. Ei tässä muuta, kun miehellä vaan sattuu olemaan työreissuja 400 km päähän tulevilla viikoilla ja se lakkouhkakin on... Joudunko tässä vielä yksin synnyttämään? Jos lapsivesi menee, ei mies kyllä ehdi ajaa kaukaa paikalle, mikäli synnytys on yhtä nopea kuin viimeksi! Yksin pitäis TAKSI soitella ja lapsille hoitaja hommata ja selviytyä lähtemään ja ja ja... Päästänkö miehen reissuun ollenkaan?



Muita mietteitä: mietin just, että olen ollut yhtäjaksoisesti kotiäitinä kohta jo viisi vuotta! Ja kolme vuotta haluan olla jatkossa lisää. Esikoisen kanssa olin vuoden, sitten mummi hoiti 2v. asti. Onneksi oli ihana perhepäivähoitaja ennen pikkuveljen tuloa n. 6 kk. Oletteko muut olleet pitkään kotona ja viihtyneet? Itse aloin viihtyä kotiäitinä oikeastaan vasta kolmannen lapsen myötä. Jotenkin tavoitetaso laski (hauska ohje äideille onkin: " laske tavoitetasosi miesten tasolle" :-D), ja olen rentoutunut ihan eri tavalla kuin ennen. Joten että kyllä tämä iso perhe tekee HYVÄÄ!



t. Kisukatti, ponteva masuvauva rv 35 tasan ja " isot" pojat

Mun mielestä ei ole yhtään hölmöä miettiä 4d ultraa tai muuta yksityispuolen ultria koska tiedän äitejä jotka ovat menneet vain sukupuolta tarkistamaan 4d ultraan ja heiltä onkin löydetty muuta vikaa jota ei kunnan rakenneultrissa löydy.



Vian löytyminen on muutamassa tapauksessa vaikuttanut synnytystavan valintaan esim. harvinainen sydänvika vauvalla-suunniteltu sektio viikolla 36 , äiti puistossa kertoi että heidän vauvansa olisi todennäköisesti menehtynyt jos raskaus olisi jatkettu loppuun saakka ja alatiesynnytys.



Lisäksi hän oli kuulemma suunnitellut menevänsä Tammisaareen luomusynnyttämään joten käynti yksityisessä ultrassa johtikin siihen että hän synnytti sektiolla Naistenklinikalla ja paikalla oli lastensydänlääkäri. Heidän poika kävi kolme sydänleikkausta läpi ja on nyt terve lapsi ja kaikki on hyvin.



Eli suosittelen kaikille käyntiä yksityisissä ultrissa. Se ei ole turhamaisuutta vaan nykylääketieteen mahdollisuuksien hyötykäyttöä.



Muuten aivan toiseen asiaan: uusimmassa vauvalehdessä on mielestäni tosi hyvä juttu " down-tyttömme on toivottu lapsi" tälle äidille täytyy kyllä hattua nostaa miten ihana asenne hänellä on down-lapsiin. Itse ajattelen juuri samallalailla eli vauvoja saadaan ei hankita ja meille myös erilainen lapsi olisi todella toivottu. Parasta vaan olisi kun lääketiedettä voitaisiin hyödyntää siten että tiedettäisiin varautua siihen mitä tuleman pitää eikä niin että synnytyssalissa tulee ensi shokki vauvan tilasta.



Annlinn

Ollaan kolmosen kanssa oltu sairaalassa tutkimuksissa 2 päivää ja vielä olis päivä jäljellä. Yöksi olemme tulleet kyllä kotiin. Aika raskaita päiviä niin lapselle kuin myös äidille.

(.) äitipolille menen torstaina katsastamaan tilannetta. Koko raskauden aikana ei ole katsottu kohdunsuun tilannetta (ei ainoatakaan neuvolalääkärikäyntiä).

Samalla tavalla kuin Isotikru, tulee valvoskeltua öisin: häpyliitos hajoaa varmaan kohta kokonaan ja pissattaa. Nivusissa kramppaa ja kävely on aivan surkeaa.

Supistele ei, ei tietenkään.. en ole nähnyt koskaan limatulppaa etukäteen. Sit kun synnytys on lähtenyt käyntiin, on saattanut vähän veriviiruista limaa tulla vessakäynnillä.

alhaalla masussa tuntuu sellaista väreilyä, pientä.. voisin kuvitella, että Wilhelmi ottaa vettä suuhunsa ja purskuttaa sitä ulos tai sit pissaa ;) Aiemmin en ole moista tuntenut.



Lauantaina pitäisi mennä hautajaisiinkin.. Ja ensi viikolla on nelosen sairaalapäivä. Sitten joutaisi jo synnyttämään: olisi aikaa pikkuiselle.



Meillä ei lakko vaikuta muutoin kuin, että lähipitäjistä/kaupungeista ohjataan kaikki synnyttäjät meidän sairaalaan. Ihan kamala ajatus sinänsä. Voi vain toivoa, ettei tilanne pääse niin pahaksi.



Joulutortut on tänään paistettu :) Paiparkakkutaikinaa en löytänyt vielä meidän kaupoista enkä itse osaa sitä tehdä. Se jäänee myöhemmäksi.



Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille,



T.Neppis ja W 37+1

täällä ollaan! vauhti viikot menossa kun olen siivonnut perjantaista asti,pihan,varaston ja grillaus mökin. Keittiö remontinkin aloitin yms.....

Hyvin luki tuossa neuvolan antamassa vihkossa että näillä viikoilla naisilla on tapana tehdä enemmän kuin oikeasti jaksavat. Mieskin jo mua toppuutteli kun sitä hirvittää kun yhtäkkiä teenkin kaiken taas yksin kun se ehti tottua siihen että istun vessan lattialla yökkimässä tai sohvalla naama valkoisena :o)



Minä en hirveästi mitään uutta vauvalle hanki kun ennestään on jo niin paljon varastoissa valmiina tytölle sekä pojalle vaikka poikahan meille tulee :o) niin ulktran kuin omien aavistusten mukaan.

Uudet vaunut piti ostaa kun ne ekat 10 v vanhat meni ja homehtui :o/



Kisukatille: minä olen ensi kesänä ollut kotiäitinä 10 vuotta! aika hurjaa mutta hyvin on aika kulunut :o) ei ole tylsää hetkeä monesti ollut.



Jaahas nyt jalat ylös sohvalle ja mies iltapalan tekoon. Alkaa jo nälkä olla :o) yllättäen...



Niiloakseli rv 22+1

Täällä ollaan vielä hengissä :) Olen viime aikoina vain lukenut miten teidän muiden raskaudet etenee mutta en ole itse kerennyt kirjoitella.



Maha on kasvanut ja pikkuinen potkii ja riehuu mahassa kovasti. Viikkoja nyt 19. Ensi viikolla on rakenneultra ja sitten nähdään onko se poika niin kuin minusta on tuntunut alusta asti :) Mies taas on ihan varma että se on tyttö.



Synnytysasiat mietityttää jo nyt kovasti. Haluaisin niin että tämä synnytys menisi luonnollisesti ilman mitään komplikaatioita! Kaikkein mieluiten haluaisin synnyttää veteen. Mutta vaikka sairaalassamme on allas niin en ole koskaan edes siihen päässyt loikoilemaan! Joka kerta olen sanonut heti että haluan ammeeseen mutta aina kätilöt ovat pistäneet vastaan. Ekalla kerralla siellä oli joku muu. Kun amme vapautui niin en saanutkaan enää mennä koska lapsivedet olivat jo menneet. Toisessa synnytyksessä en päässyt koska olin jo " liikaa" auki. Vaivaiset 7cm! Miksi silloin ei muka altaaseen pääse? Kolmannella kerralla oli myös lapsiveden meno syynä. Jotenkin minusta vain tuntuu että kätilöt olivat kiireisiä eivätkä viitsineet värkätä sen altaan kanssa... Nyt siis näitä asioita jo ajattelen ja psyykkaan itseäni että uskaltaisin edes vähän pitää puoliani synnytyksessä. Jotenkin aina olen ajautunut siihen että olen tehnyt vain mitä kätilö käskee enkä ole osannut omaa ruumistani kunnolla kuunnella. Miten teillä muilla, oletteko olleet altaassa ja miltä se tuntui? Veteen ei varmaan kukaan ole synnyttänyt vai onko? Tunnetteko ketään joka olisi? Olen katsonut Mtv3 fakta kanavalta tulevaa synnytyssairaala ohjelmaa aina välillä ja siinä on näytetty aika monta vesisynnytystä. Kaikkein ihmeellisin huomio mitä olen niissä ohjelmissa pannut merkille on se, että alatiesynnytyksen jälkeen vauvat avavat heti silmänsä ja ovat tosi valppaita pitkän aikaa. Mutta sektion jälkeen taas vauvat eivät oikein ole kiinnostuneita ympäristöstään. Jotain siis alatiesynnytys saa aikaan myös niissä vauvoissa. Ilmeisesti jonkin adrenaliini humalan :D Meidän kolmas syntyi sektiolla mutta en itse päässyt tätä havaintoa tekemään ollenkaan koska vauva vietiin heti pois ja minä jäin ommeltavaksi.

ja väsynyttä sellaista. Iskeny varmaan loppuraskauden totaalinen uupuminen kun tuntuu ettei taas mikään uni riitä. Keskiraskauden energinen vaihekin oli täällä jotenkin superlyhyt.



LIMATULPASTA: siis sekö voi olla sellainen venyvä kellanvihertävä joiku? minä olen reppana luullu että se on aina kirkas ja veriviiruinen lima, kuten esikoiseslta olikin, muiden kohdalla mulla ei ole ollu kunniaa tavata mokomaa. Mulla on nimittäin nyt eilen ja tänään tullu tuollaista vuotoa normaalin valkovuodon lisäksi ja ihmettelin jo että onko mulla joku tulehdus.., no, jos esikoisesta ottaa mallia niin ei tässävielä tarvitse synnärille kääntää autonnokkaa(jos edes on limatulppaakaan), silloinkin meni varmaan kaksi viikkoa ennen kuin syntyi kahden päivän käynnistelyjen tuloksena 40+2 viikolla. (oli napavirtauksissa häikkää koko loppuraskauden, painoi 2970g)



Huomenna olis neuvola, saa nähdä kuinka sinne pääsen vaappumaan..

Häpyliitos on ollut ennenkuulumattoman kipeä, eilen ja tänään on vasemmalla jalalla astuessa tuntunut vasemmalla puolella häpyliitoksessa kirvelynkaltaista kipua (en keksi kuvaavampaa sanaa kuin kirvely), kuin siellä olis avohaava johon jokin hankaa. En ole ennen moista kipua kokenut ja miehelle sanoinkin että olen löytänyt taas yhden hyvän syyn sille että tässä on meidän lapsiluku: mulla ei kestä pää tätä loppuraskauden vaivalloisuutta joka vaan pahenee kertakerralta.



NIskatkin on niin jumissa että kallonpohjaa jyystää ihanasti, lähden nukkumaan ja tulen huomenna toivottavasti paremmilla fiiliksillä tuomaan neuvolakuulumisia.



Minjuska ja Manteli 36+2

Kisukatti: Minä myös olen ollut kotiäiti siitä lähtien kun esikoinen syntyi -94, siinä sivussa olen opiskellut opinnot loppuun ja joskus tehnyt sijaisuuksia mutta meidän elämä menee lasten ehdoilla eli jos ne tarvitsee mua olen aina käytettävissä joten normaali työssä käynti ei kohdallani tule kysymykseen (varmaankaan koskaan). Kyllähän ne lapset kasvaa mutta kun ne tarvii silti mua ja niillä on niin hyviä juttuja ja paljon asiaa varsinkin koulun jälkeen ja ne on aina mun lapsia.



Soffala: sinä se mietit vesisynnytystä, olen itsekin nähnyt tv:stä miten vaivattomasti vauva on veteen syntynyt. Itse en ole kylpyihmisiä eli en ajattele moista mutta varmasti lämmin vesi rentouttais ja nopeuttais synnytystä. Jotenki tulee mieleen että Tammisaaressa sellainen synnytys olisi mahdollinen kun siellä on akupunktio-juttuja ym. en tiedä.



Muuten miten paljon te muut suurperheen äidit ostatte joululahjoja lapsillenne? Mä olen niin tavara kriittinen että mun lapset saa vain vaatteita ja ne saa itse valita yhden lahjan joka on se mieleinen eli pojat haluaa kodinelekroniikkaa tai pelejä ja mun tyttö diddli-tavaraa viimejouluna pojat sai mp3-soittimet ja mun äidiltä kännykät. Nyt varmaan täytyy ostaa polkupyörät ainakin kahdelle eli siinä se lahja sitten on. Olen niin toitottanut lapsilleni että ei se määrä vaan se laatu kun ne kertoo että naaperin lapset saa noin 20-30 lahjaa ja näille ei tule kuin yksi omavalinta, muutama vaate-paketti, joulupukki-suklaata tai joka namilaatikko ja leffalippu.



Olenkohan liian pihi en vain halua opettaa niitä sellaisiksi jotka ei osaa arvostaa mitään ja jotka ei ole tyytyväisiä mihinkään ja niitähän ihmisiä meidän lähipiirissä riittää kun rahaa kaikilla on enemmän kuin tarpeeksi.



Annlinn

Nyt olis sellainen fiilis, että olis kiva ihan rauhassa kirjoittaa, mutta saa nähdä, mitä mieltä tuo kuopus on. Vajaa 5-vuotiaamme touhuaa jo yksinään tuolla pihalla. Kuopuksenkin olis sinne tietysti voinut laittaa käppäilemään, mutta luulenpa, että lumi paakkuuntuu kengänpohjiin kuten eilen ja siitä seuraa itku ;-). Eilen tosiaan aamulla satoi vähän lunta, mutta iltapäivällä se suli. Eilen illalla alkoi jo sataa ja nyt aamulla lunta on varmaan kaksi kertaa niin paljon kuin eilen aamulla. Lämpötila on tosin +1, joten tuskin nuo lumet koko päivää pysyy. Ja saa nähdä, mihin kuntoon tuo meidän päällystämätön kylätie menee. Eilinen vesisade sai sen ihan peilijäähän (tosin paikoitellen oli ihan sula). Nyt kun lunta on enemmän ja jos alkaa sataa vettä, niin varmaan koko tie on ihan peilinä :-/. Iltapäivällä pitää lähteä käyttämään tuota kohta 5-vuotiasta neuvolalääkärissä astmatutkimusten käynnistämistä varten, joten ei huvittais liukastella.



Joku kysyi kotiäitinä olosta. Minä olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien eli 98 alkoi kotiäitiurani, reilut 9 vuotta siis jo. Muutakin työtä olen kyllä tehnyt tässä ohessa, nimittäin mies kun on yrittäjä, niin minä hoidan kirjanpidon, tilinpäätökset, palkanlaskennan ym. paperihommat. Suurin työ on tietysti aina tilinpäätösaikaan. Huh huh, mitenkähän nyt vuoden vaihteen jälkeen käy, kun laskettu aika on 3.2. No vauva kyllä ehtii hyvin syntyä, veroilmoitus kun pitää jättää varmaan huhtikuun ekoina päivinä, mutta äitini kyllä silloin avuksi tänne tarvitsen. Mutta enpä ole kyllä kertaakaan sen jälkeen, kun esikoinen syntyi, tarvinnut sanoa, että " mitähän tekis" . Mieskin mulle aina naureskelee, että etpä oo tarvinnut silleen sanoa. Eli tosi hyvin olen kotona viihtynyt.



Annlinn kyseli joululahjoista. Mekään ei ostella paljoa, mutta lahjoja kertyy silti ihan älyttömästi, kun miehen vanhemmat ostaa, minun äiti ostaa, kummit ostaa. Itseä on kyllä monena jouluna ihan hirvittänyt se lahjojen määrä ja nimenomaan olen sitä ajatellut, että kun lapset ei sitten opi oikein arvostamaan mitään. Itse pyrin lahjat valitsemaan niin, että niille ihan todella olisi käyttöä. Olen niin kertakaikkisen tympääntynyt kalliisiin leluihin, jotka pyörivät nurkissa käyttämättöminä. Ja sellaiset moniosaiset lelut on meille aivan turhia, osat häviää toisistaan ja siinä sitä ollaan - rahat meni hukkaan. Olinkin tosi hyvilläni, kun meidän nelonen täyttää kohta 5 ja toivoo lahjaksi Viledan lasten siivouskärryä tarvikkeineen. Jos ne siivousvehkeet vaan ovat käyttökelpoisia, niin ilomielin ostan. Neiti kun on niin suuri apu siivouksessa, niin varmasti olis käyttöä noille siivouskamoille.



Kuopus kyllä pyörii ahkerasti tässä ympärillä. Pitää varmaan alkaa laittaa se tuonne ulos lunta katselemaan. Minjuskallakin on jo kyllä tosi mahtavasti viikkoja. Vähän käy kateeksi, mutta toisaalta ihan hyvä, että mulla on vähemmän, niin ehtii tuo kuopus vielä kehittyä. Jestas, että se välillä touhuaa... Eilen illalla se yllättäen heräsi vähän vailla 10 ja kun siinä hommani touhuilin ja klo 23.30 ajattelin, että nyt päästään nukkumaan, niin kahteen vaippaan teki vielä kakat. Ja kun kestoja käytetään, niin piti siinä tietty huuhdella vaippoja ja laittaa likoamaan ja koko sen ajan neiti touhusi vaan kodinhoitohuoneessa (missä minäkin olin). Lopulta jo hermostuin, kun alkoi käsillään läträtä lattialla ollutta vettä ja äkäisesti huuhtelin siltä kädet. Sitten menin makuuhuoneeseen ja rupesin sängylle selälleen ja nostin jalat seinälle. Neiti tuli perässä ja alkoi minut nähdessään itkeä. Ajatteli kai, että no näinkö se hänet hylkäsi ;-). Meillä on kahdella pienimmällä siskonpeti lattialla, se vaan on minun mielestä ollut paras vaihtoehto (pikkuneiti ei oo pinnasängyssä nukkunut yhtään yötä). Tarvittaessa minä menen siihen viereen (ja yleensä joka yö tarvitsee ;-). Siihen siskonpetille sitten neitosen laitoin ja rupesin ite viereen. Aluksi olin ärtynyt rasittavasta illasta, mutta sitten päätin leppyä ja rupesin antamaan neidille pusuja. Neiti käänsi saman tien kylkeään, että älä sinä siinä pussaile. Kun jatkoin pusujen antamista niskaan, niin neiti kääntyi vielä enemmän seinään päin. Ajattelin ihmeissäni, että jopas osaa olla loukkaantunut ;-). No, tutin lupsutus voimistui ja ajattelin, että nyt se nukahti. Katoin kelloa, 00.30. Päätin käydä vielä vessassa ja ruveta sit nukkumaan. No, eikö alkanut taas pikkujalkojen läpsytys kuulua, kun vessassa olin. Ajattelin, että no onpas kyllä uskomaton neiti, kun ensin niin loukkaantui ja sitten näytteli nukkuvaa ;-). Vierekkäin sitten nukuttiin lattialla koko yö. Ja kun mulla kännykkä aamulla herätti klo 7, niin neiti pomppas saman tien ylös. Oli kyllä vähän poikkeuksellinen ilta. Normaalisti neiti nukkuu ihan hyvin illasta lähtien, paitsi yleensä joka yö joutuu maitopullon hakemaan.



Nyt taitaa neidillä olla väsymys, joten täytyy alkaa laittaa ulos nukkumaan. Jaksuja kaikille raskausvaivoista kärsiville!



neronja rv 27+3

Ammeasiasta olit kiinnostunut... :) Täällä meillä päin ollaan hyvin vesimyönteisiä ja kun itse olin kolmostani synnyttämässä eikä paikat meinanneet millään aueta kipeistä supisteluista huolimatta, kätilöt ehdottivat lämmintä ammetta. No minähän olin siellä monta tuntia ja rentouduin todella hyvin kovista kivuista huolimatta! Mies suihkutti masua lämpimällä vedellä aina kipuaallon alkaessa ja kun se hellitti, rentouduin lämpimässä niin, että pääkin oli valahtaa monta kertaa veden alle! ;) En osaa sanoa oliko kipu altaassa yhtään helpompaa, mutta ainakin se auttoi rentoutumaan niin hyvin, että paikat aukesivat kokonaan! Oltiin alllashuoneessa miehen kans lähes koko ajan kahdestaan (kiireen vuoksi) ja kun mua alkoi ponnistuttaa, niin nousin vasta ylös. Se tuntui kauhealta!! Olin NIIN kipeä ja ponnistutti ja kaiken kukkuraksi kätilöt eivät uskoneet, että ponnistamisen aika tosissaan jo oli! laittoivat vielä hetkeksi käytävälle makaamaan kun synnytyssalia tyhjenettiin edellisestä synnytyksestä! No siinä minä sitten ponnistin tyttären maailmaan synnytyssalin ovella! Se oli kevään ruuhkahuippu ja joka huone täys, mutta ainakaan minä en turhaa aikaa tappanut synnytyssalissa!! ;))))



Kun tätä kuopustytärtämme synnytettiin toissa kesänä toisessa sairaalassa (oma oli heinäkuun sulussa) päästiin heti suuren ihanaan synnytyssaliin, jossa oli upea allas. Sinne suunnittelin meneväni, mutta kun kuulin, että ensimmäistä kertaa KOSKAAN saisin kivunlievitystä ellen menisi altaaseen, halusin puudutuksen ilman muuta ja silloin ei altaaseen voi mennä. Onneksi valitsin näin, koska synnytys oli ehdottomasti parhaani eikä ponnistus tai lopun supistukset tuntuneet yhtään ja tyttö tuli maailmaan niin rauhallisesti. :)



Sitä jäin ihmettelemään, miksei sua päästetty altaaseen, vaikka lapsivedet oli menny? Minäkin pääsin, ei haitannut yhtään, vaikka vedet oli mennyt jo kotona! Kai se on vähän sairaalakohtaistakin.



Yks ystäväni on synnyttänyt beljännen lapsensa veteen, mutta ei tykännyt. Sanoi, että vedessä on ihan yksin. Kätilö ei voi auttaa yhtälailla kuin kuivalla maalla. Mutta rauhallinen lapsi oli kyllä ollut syntyissään.



Valinta on tottakai sinun! Kuulostele itseäsi ja kysele vaikka neuvolassa lisää asiasta! :)



Terkuin, Omppuäippä rv 21, tasan. :)

Mulla on sen verran tuosta ammeessa olosta kokemusta, että esikoisen synnytyksesä kätilö kysyi, haluaisinko kokeilla ammetta. Lapsivettähän mulla oli ruvennut tulemaan jo kotona ja siitä sitten monen tunnin päästä oltiin siinä vaiheessa, että kätilö ehdotti ammetta. Loikoilu lämpimässä vedessä tuntui mukavalta, mutta sitten supistukset alkoi voimistua ja aloin haluta jotain vähän tujumpaa kivunlievitystä.



Pitää vielä tuota meidän siskonpetiasiaa selventää :-). Siis 10 kuukauteen asti me kuopuksen kanssa nukuttiin sängyssä vierekkäin, mutta sitten yhtenä aamuna neiti tippui sängystä, kun minä olin vielä unessa. Silloin ajattelin, että nyt me kyllä siirrytään lattialle, että siitä ei pääse minnekään tippumaan. 4-vuotiaallamme oli jo muutenkin peti siinä lattialla, kun se on vielä sen verran paljon minun perään, että pitää saada nukkua samassa huoneessa ja muutenkin, kun se näkee aika paljon painajaisia (nyt ovat viime aikoina tainneet ruveta vähenemään). Eli levitettiin petiä sitten niin, että siihen mahduin myös minä kuopuksen kanssa. Ite kyllä osan yöstä nukun viereisellä sängyllä, koska selkä ei aina välttämättä tykkää hieman kovemmalla lattiapedillä nukkumisesta. Isäntä nukkuukin sitten pojan kanssa vierekkäin meidän parisängyllä. Mies kun on tosiaan yrittäjä ja unet tahtoo sillä muutenkin jäädä lyhyiksi (herää aamuyöllä tai joskus jopa yöllä), niin tällä tavalla yritän antaa sen nukkua rauhassa edes sen aikaa, kun sillä on mahdollisuus. Meillä nuo nukkumajärjestelyt muokkautuu tilanteen mukaan. Pääasia, että kaikki saa mahdollisimman hyvin nukuttua :-).



Omasta raskaudesta sen verran, että just kun ehdin tuolla helmikuisissa kirjoittaa, miten vauva jo kovasti jytistelee masussa, niin eikös se mokoma rauhoittunut. Nyt on muutamana päivänä saanut aina miettiä, että onkohan siellä kaikki kunnossa. Kyllä se joka päivä jonkun verran potkii, mutta paljon vähemmän kuin tässä välillä. Kai sillä vaan on erityinen kasvu- ja nukkumavaihe menossa. Tänään olis kyllä mahdollisuus nelosen neuvolalääkärissä kunnella sydänäänet, mutta pitää nyt katsoa, tuntuuko se tarpeelliselta. Maanantaina onkin onneksi ultra, niin pääsee näkemään, mitä sinne masuun kuuluu. Onko teillä muilla ollut rauhallinen jakso välillä masussa? Mun mielestä aiemmissakin raskauksissa on tällaisia vaiheita ollut, mutta sitä vaan pitää saada varmistusta ja mielenrauhaa :-).



neronja rv 27+3

Kyllä kuulosti hyvältä nuo amme kokemukset. Pakko päästä ammeeseen tässä synnytyksessä! Tämä on nyt viimeinen mahdollisuus :) Noh. Ei se nyt niin tärkeää ole, kunhan pyörittelen vaihtoehtoja päässänni. Kyllä se tärkein aina on että sen lapsen saisi hengissä sieltä mahasta ulos. Mutta toki omaa kipua haluan mieluiten lievittää ensin luonnollisin menetelmin. Vasta kun on pakko niin otan lääkettä.



Joululahjoista puheenollen niin ennen en ostanut itse kuin yhden lahjan jokaiselle lapselle. Plus yksi yhteinen lahja esim. joku peli. Nyt kuitenkin ajattelin että voisi vähän enemmän ostaa ennen kuin jään äitiyslomalle ja palaan taas köyhyyteen. Vaikka lapsemme eivät mielestäni kyllä mitään materialiseja ole, niin silti ne joululahjat ovat heille tosi tärkeitä. Voi sitä näkyä kun lasten silmät kiiluuvat kun lahjavuoren ympärillä pyörivät arvuuttelemassa mitä missäkin paketissa on :) Lapset saa kyllä ihan tarpeeksi lahjoja sukulaisilta joten en tiedä kannattaako minun enempää ostaa... Katotaan nyt.

ja tottapa tosiaan on tänään parempi olo kuin eilen, numuin kuin tukki aamu 4n saakka, nappasin toisen panadolin ja nukuin 6.30 saakka. Kylläpä on ihanan levännyt olo tänään.



Ja neuvolassa kävin siis heti aamusta

rv 36+3 (tai 37+2?)

painoa tullut koko raskaudessa 3,1kg, nyt kahdessa viikossa 700g

sf mitta hirveät 35



valitin sitten epäileväni tulehdusta alakerrassa ja tätipä sinne kurkkasi todeten ettei siellä ole tulehdusta vaan se keltavihreä on tod.näk. ollut sitä limatulppaa, kohdunsuu on kiinni mutta aivan pehmeää huttua, pää todella alhaalla.



Eli kaikki tämä valitus ja voivoitus jota olette joutuneet lukemaan ei ole ollut turhaa vaan siellä on todellakin tapahtunut jotakin siellä alapäässä!!JIPII!



Pitäis kuulema antaa tälle kohdunsuulle " pippelihoitoa" , mutta millä ihmeellä saisin siitä itseni innostumaan....ja toisaalta, tahtoisin kyllä kovasti kitua vielä ens keskiviikkoon että pääsen painoarvioultraan, sen jälkeen voin lähteä milloin vaan laitokselle punnaamaan.



Odottavissa tunnelmissa

MInjuska ja Mantelí