Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni nauttii OIKEASTI lasten kanssa kotona olosta ja kotitöistä?
23.10.2007 |
Ja saatko näistä tyydytystä?
Itse koen kotona olon lasten kanssa todella tärkeäksi " työksi" . Nautin siitä että saan pestä pyykkiä, järjestellä asuntoa, siivoilla, leipoa, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa ilman kiirettä. Saan tyydytystä siitä että koti on siisti ja lapsilla/miehellä=perheellä on hyvä olla täällä kotona. Nautin siitä että saan täysin itse vaikuttaa siihen millaisia ihmisiä lapsista kasvaa, saan antaa heille joka päivä aikaa mielin määrin. Saamme matkustella, retkeillä, leikkiä ja askarrella niinkun itse haluamme, emme elä kellon mukaan. Nautin niissä ihanista illoista kun syömme päivällistä koko perhe pyödän ääressä. Nautin että he saavat ravintoa jonka olen itse valmistanut alusta alkaen, joka päivä.
En tiedä, minä saan tälläisistä asioista tyydytystä. En kaipaa elämääni muuta. Minulla on ihanat ja tasapainoiset lapset, paljon aikaa, ihana koti, upea mies ja mahtavat ystävät lähelläni.
Kommentit (156)
Muuten ihan kiva kirjoitus, mutta yleistät ja kärjistät aika rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärjistin ehkä, mutta voin sanoa että näin on kyllä aika usein tälläisissä työperheissä jossa työtä siis tehdään hulluna jotta saadaan jotain mistä ei sitten kumminkaan nautita.
Elämän voi elää monella tavalla. Olen minäkin opiskellut ja tehnyt töitä ja teen jatkossakin. Mutta en elä työlleni vaan perheelleni. Se on tärkein ja olen valmis luopumaan työstä ja sen tuomasta mammonasta jos se on lapsille parasta.
Vaikka pidänkin työstäni ja työnteosta niin en siltikään myönnä että raha olisi minulle se tärkein juttu. Olen kai sitten jotain tältä väliltä, teen työtä, mutta mielestäni vietän myös tosi paljon aikaa lasteni kanssa. Esim. viime kesäni olin yhteen putkeen lasteni kanssa kotona 2,5 kuukautta! Enkä tienannut sinä aikana juuri mitään, koska olen yrittäjä enkä saa mitään " lomarahoja" tms.
Nytkin jatkuvasti vaikka teen työtä niin yritän pitää lasteni hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Se onnistuu koska myös mieheni tekee aika epätyypilisiä päiviä.
Mielestäni tämä on paljon normaalimpi ja parempi ratkaisu kuin se, että minä heittäytyisin kokonaan kotiäidiksi ja mies joutuisi vastaavasti painamaan 10 tuntisia päiviä! Nyt voimme molemmat tehdä suht normaaleja työpäiviä (6-8 h), enkä näe että lapset siitä kärsivät.
Kesälomalla meillä ei ollut kiire vielä kertaakaan, päinvastoin.
Sinullekkin sanoisin että pienille lapsille olisi parasta että edes toinen vanhempi olis kotona. Esim. ne ekat 3vuotta ja toinen sitten tekisi vaikka niitä 10tuntisia päiviä. Parempi sekin kun kaksi töissä olevaa vanhempaa ja 6-7h päivässä muitten ihmisten hoivissa. Pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan, edes toista. Miksette eläisi näin sitä lyhyttä aikaa kun lapset pieniä? Ehditte tehdä töitä ja tienata myöhemminkin. 3-10vuotta teidän elämästänne ei ole mitään!
minäkin tykkään olla lasteni kanssa kotona ja on ihanaa kun välillä ehtii ja jaksaa myös pitää huolta kodista :) mulla on onneksi puoliso joka hoitaa oman osuutensa joten en todellakaan ole mikään kotiorja. taisi monella unohtua sun kysymys...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oikeasti en voisi olla kotona enää. Pää sekoaisi enkä vain puhu. Olin kotona kauan kahden ekan kanssa ja masennuin kovasti. Asumme paikassa jossa oikeasti on todella yksinäistä. Koko päivän aikana ei ehkä näe yhtäkään ihmistä!! Jos haluaa lasten kanssa jonnekin lähteä, niin pitää aina lähteä autolla.
Mielestäni tämä ratkaisu, että pienin on hoidossa vain 6 h/päivä 3 kertaa viikossa on koko perheen kannalta parempi ratkaisu. Koska voin paremmin, voin mielestäni antaa itsestäni myös enemmän lapsilleni silloin kun olen heidän kanssaan. Pienin lapsistamme on myös kaikista avoimin lapsistamme. Toinen lapsistamme oli niin ujo, etten olisi voinut ajatellakaan vieväni häntä hoitoon näin pienenä! Tämä kolmonen on taas ihan erilainen. En väitä, etteivätkö vanhemmat olisi hänelle parhaita hoitajia, mutta aina se ei ole mahdollista, valitettavasti.
mutta olen ammatillisesti kunnianhimoinen.
Ja äiti. HUI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsille on parasta että äiti on kotona ja isä tekee ylipitkää päivää (yleinen tilanne Suomessa). Lapset eivät opi lainkaan tuntemaan isäänsä!
Tekosyitä tekosyitä. Myönnä nyt vaan ettet jaksa lapsiasi. Miksi siis heidät olet tehnyt jos et jaksa heidän kanssaan olla sitä lyhyttä aikaa kotona kun he ovat pieniä? Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä kun työ? Kirjoituksestasi sai kuvan että kun olet työssä niin olet jotenkin jaksavampi! Missä on ihmissuhteesi, missä on elämäsi? Onko elämäsi töissä? Töitä ehdit tekemään kyllä senkin jälkeen kun lapsesi isompia. Keksi nyt hyvä nainen muutakin elämää ja tekemistä kun työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysymykset jotka esität 153:lle voisi esittää 99%:lle suomalaissta miehistä. Eivät hekään hoida lapsiaan vuositolkulla himassa. Miksi 153:n sitten pitäisi.
Työn ja äitiyden VOI yhdistää. MIKÄ IHME siinä on niin monimutkaista?
t. i-153
ja lapset ovat hoidossa kuutisen tuntia päivässä (mistä he muuten nukkuvat 2 tuntia) vanhemmat edelleen viettävät lasten hereilläoloajasta lasten kanssa n. 8 tuntia päivässä. Vuorotellen aj yhdessä.
Ja kun vuorotellaan, niin lapset tutustuvat molempiin vanhempiinsa paremmin kuin kännykkäisä-kotiäiti-mallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsotaan miten moni vauva jää ilman hoitopaikkaa. >tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijaa... Niin, noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia ajatuksia minullakin oli kun olin kotona kahden ekan kanssa. Näin kaikki työssäkäyvät toisinajattelevat vihollisina. En voinut ymmärtää miten joku voi olla erossa lapsistaan!
Niin, kuten joku kirjoittikin niin todellakin vietän enemmän aikaa pienemmän lapseni kanssa kuin hänen hoitajansa. Yleensä se on joko minä tai mies joka viemme hänet klo 9:ksi hoitoon. Sitten joko minä tai mies haemme hänet klo 15 viimeistään. Aamuisin ehdimme olla yhdessä PARI tuntia, illalla 5 tuntia ainakin. Lisäksi kuten kirjoitin niin olen myös usein hänen kanssaan maanantaisin ja perjantaisin kotona. Nyt olen minä ollut, talvella hänen isänsä tulee olemaan kotona enemmän.
Minusta on UPEA ratkaisu että isäkin hoitaa välillä lapsiaan! Minusta perheemme voi paljon paremmin näin, kuin silloin kun minä itsekkäästi pidin kiinni mielipiteestäni ETTÄ VAIN ÄITI riittää lapsille. Mies sitten vastaavasti oli paljon töissä...
Mies on itsekn nyt sanonut, että hän on tutustunut tähän kolmoseen paljon paremmin kuin kahteen ekaan lapseemme. Koska on viettänyt aikaa hänen kanssaan enemmän.
Soisin kaikille miehille vastaavaa. Että osaisivat vähän höllentää tahtia ja viettää aikaansa lastensa kanssa. Että naiset antaisivat myös heille tilaa olla isiä.
Niin, on se kumma kun niin harvoin täällä saa lukea kritiikkiä siitä, että isät painavat pitkiä päiviä! Mutta riittäähän että isä on sitten kotona 18-20 lasten kanssa, kunhan äiti on kotona koko päivän... Well bullshit!
Vierailija:
Katsotaan miten moni vauva jää ilman hoitopaikkaa. >tsiisus-- Niin sinun maailmassasihan ei tietenkään ole mitään muita vaihtoehtoja? Kuten esim. se että lapsi menee hoitoon vasta 1,5-2-vuoden iässä? Harva suomalaislapsi menee hoitoon 9-10 kk:n iässä!!! Siis todella harva! Ja hyvä niin. Muttei se silti tarkoita sitä, että kotiin pitäisi jäädä kunnes lapsi aloittaa koulun.
-- kyllä päivähoitopaikkoja järjestetään jos kuntien on pakko järjestää. Haukkuisit kerrankin niitä uraohjusisiä, joita Suomi on pullollaan!!!
Ei ne hoitopaikat kuule riitä jos kaikki pistää lapsensa hoitoon 1.5v.-2v. niinkun sinä ehdotat! Ei riitä, ei millään! Toisekseen kaikille ei riitä ne työpaikatkaan, jää sinä kotiin niin jonkun kotiäidin lapsi pääsee päiväkotiin ja saa joku äippä työpaikankin!
Niin se vaan kuulkaas on että ei riitä ne hoitopaikat eikä ne työpaikatkaan. Joten ylistys niille joittenka pää kestää kotona olon!
Itse ainakin saisin heti työpaikan jos sellaisen haluaisin. Itse asiassa sellaista tarjottiinkin viime viikolla.
t. vielä kotona oleva
ja minä olisin kotona hoitamassa yksin lapsia sen ajan ! Hienosti aikaa koko perheelle, jepjep ! Ja lapset oppisivat tuntemaan isänsä, just. Paljon parempana pidän sitä että molemmat tekevät työtä osa-aikaisesti/normaalisti ja illat , viikonloput ja lomat vietetään yhdessä.
En yhtään ihmettele että näitä salarakkaita, jos miehet pakotetaan elättämään koko perheensä hampaat irvessä....
ja toista tutkintoa tehdessä olin jo tosi vaativassa työpaikassa kun satuin hyvään saumaan. Asuin osan aikaa ulkomailla ja välillä tein kahtakin työtä yhtäaikaa. 35 v kun sain esikoiseni tuntui, että olen nähnyt jo " kaiken" . En tiedä mikä olisi se kokemus tai ura, jota kaipaisin. Mieluummin hiihtelen omilla laduillani lasteni kanssa. No, olen opiskellut harrastuksenani kolmatta tutkintoa kasaan pikku hiljaa. Olen siis ollut yli viisi vuotta kotona.
Ainoa mitä kaipaan jo kovasti on häiriötön oma aika. Kaikki muu tuli nähtyä ennen lapsia, mutta itseäni minulla on ikävä ;)
Mutta vastauksena ap:n kysymykseen: Minä nautin! Mielikuvituksettomille sopii ura(utunut) ajattelu.
Opiskellaan, opiskellaan, painetaan hulluna töitä, luodaan uraa ja stressaannutaan. on kiire, kiire koko ajan ja kauhee meno päällä, pitää saada lisää ja lisää. Siinä rytäkässä unohdetaan elää, todella ELÄÄ! Haalitaan ja haalitaan. Pitää päteä ja saada enemään ja näin ollen unohdetaan kokonaan nauttia siitä mitä jo on! Unohdetaan nauttia elämänperusasioista.
Miksette tyydy mihinkään, miksi se ura menee elämän edelle? Ette te voi todella väittää että elätte jos teidän elämänne perustuu tukkaputkella työntekoon! Oletteko todellakin onnellisia, jaksavia? Onko teillä mitään muuta juteltavaa kun työ? Onko työ elämänne?
Minulla sukulaisia jotka ovat juuri näitä, luodaa uraa ja tehdään hulluna duunia. Ostellaan hienoja asuntoja ja autoja, siinä samassa sit alkaa parisuhde takkuilee, lapset oireilee kun niille ei jää aikaa ja vanhemmat koko ajan kireitä, väsyneitä ja stressaantuneita. Annetaan aikaa lapsille, mutta ei anneta sitä aikaa " oikeasti" . Äiti ja isä ei ole läsnä, asiat pyörii vaan parereissa ja töissä. Ostellaan ja ostellaan, mutta aikaa ei jää nauttia siitä ihanasta rantasaunasta tai hienosta autosta. Lapset saa kaiken muun paitsi aikaa. Lomat menee matkusteluun jonka jälkeen yleensä ollaan entistä väsyneempiä. Ollaan niin hienoja kun on varaa lentää ulkomaille ja ostaa lapsille kaikki viimeisen päälle. Sekö on oikeaa elämää, missä on rakkaus, aika ja nautinto? Miksi materiaali, maine ja kunnia on tärkeämpiä kun aito yhdessäolo ja se AIKA!?
Onnellinen voi olla pienessä vuokra kaksioissa viiden lapsen kanssa jossain lähiössä! Vai voiko!? Onni on sitä että rakastaa ja tulee rakastetuksi. Sitä että on aikaa lähimmille ja tuntee olonsa hyväksi. En millään voi uskoa että ihminen jolla on koko ajan kiire ja jonka elämä pyörii vain töissä olisi onnellinen?