Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni nauttii OIKEASTI lasten kanssa kotona olosta ja kotitöistä?
23.10.2007 |
Ja saatko näistä tyydytystä?
Itse koen kotona olon lasten kanssa todella tärkeäksi " työksi" . Nautin siitä että saan pestä pyykkiä, järjestellä asuntoa, siivoilla, leipoa, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa ilman kiirettä. Saan tyydytystä siitä että koti on siisti ja lapsilla/miehellä=perheellä on hyvä olla täällä kotona. Nautin siitä että saan täysin itse vaikuttaa siihen millaisia ihmisiä lapsista kasvaa, saan antaa heille joka päivä aikaa mielin määrin. Saamme matkustella, retkeillä, leikkiä ja askarrella niinkun itse haluamme, emme elä kellon mukaan. Nautin niissä ihanista illoista kun syömme päivällistä koko perhe pyödän ääressä. Nautin että he saavat ravintoa jonka olen itse valmistanut alusta alkaen, joka päivä.
En tiedä, minä saan tälläisistä asioista tyydytystä. En kaipaa elämääni muuta. Minulla on ihanat ja tasapainoiset lapset, paljon aikaa, ihana koti, upea mies ja mahtavat ystävät lähelläni.
Kommentit (156)
koulutus on akateeminen, jatko-opintoja suorittelen. Varmaan tuo kodin järjestys on hyvä vastapaino henkiselle työlle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa, jolla ei rytmiä on helpointa luovuttaa ja tehdä työt sitten kun mies tai koululaiset tulee häntä hoitamaan. silloin saa tehtyä nopeasti sen mitä koko päivän on yrittänyt, mutta tosi hienoa jos ja kun jollain onnistuu. sitähän kai moni tavoittelee. itse elän kaaoksessa täällä, 5 lasta, kodinhoito ja opiskelu. ja nyt siellä miettii moni miten ehdin koneella istua. tässä on helppo heilutella vaunuja ja pitää taaperoa sylissä, ei onnistu tuolla kuumien patojen äärellä.
Sekä huiput että alhot on vaikuttavia, ja siinä välillä mennään sellaista tasapaksua arkea, että pää hajoaa. :) Mä rakastan tätä työtä ja silti huudan välillä kuin hyeena noille suloisille ilkiöille. Ymmärrän täysin, että se on ihmisestä kiinni, jääkö päivästä päällimmäiseksi hyvä vai huono olo, sen verran ristiriitaista touhua tämä on, kaiken aikaa. Mulla ei ole vielä kiire työelämään, sitä ehtii sitten tehdä aivan riittävästi. Nyt nautin tästä elämän vaiheesta.
Vierailija:
Myöhemmin on työn ja mahd. uran aika. Olen vielä onneksi todella nuori. :) Koulutukseltani olen tradenomi.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloinhan hänkin pääsee helpommalla ansiotyönsä jälkeen, ei tarvi enää siivoilla illallla.
lapset nyt ekaluokkalainen ja eskarilainen...
omaa aikaa on minulla ruhtinaallisesti, kun lapset kouluissaan!
olen silti kokenut myös työssäolon kun lapset oli pieniä, olin 2,5vuotta työssä kun lapset olivat pikkuisia,
se oli aika rankkaa aikaa!
nyt nautitaan koko perhe seesteistä aikaa, työn vuoro joskus tulevaisuudessa... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole ongelma myös miehellenikään. Toki haluan tehdä töitä, mutta minulla on rutkasti vielä aikaa tehdä niitä kun lapseni ovat koulu-ikäisiä. Äkkiseltään kun lasken niin ainakin 30vuotta. Pitää vaan toivoa että töitä löytyy sitten kun niitä olen vailla.
Ap
Kyllä yleensä leivon, laitan ruokaa ja siivoan kun lapset nukkuvat. Joskus lapset nukkuvat tunnin ja joskus kolme tuntia. Jos nukkuvat pitempään niin minulle jää aikaa lorvia kun olen ruoan ja mahd. siivoukset tehnyt. Joka päivä en toki suursiivousta täällä tee. :) Sanotaanko että ruoan laittoon, siistimiseen ja leivontaa kuluu aikaa tunnista-kahteen. Jos lapset nukkuvat kolmekin tuntia on minulla tunti siinä aikaa " vain olla" . :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-vuotias ja 5kk ikäinen nukkuvat siis samassa rytmissä kolme tuntia yhtäaikaa, ja 5-vuotiaan ilta ei silti veny kohtuuttomasti. Ja neljä lasta.
Ja vielä vauvakin. Eikä kukaan lapsista kiusaa tietenkään toisiaan, ja ole mustasukkainen, ja vauvakin saa olla aivan rauhassa. Ja ulkoilette tietysti kaksi kertaa päivässä ja täysin kotona tehtyä luomuruokaa ja kestovaipat, kantoliina? :)
Onnittelut ap, olet superäiti! :)
16 kuvasi omiakin fiiliksiäni aika osuvasti:
Meillä on usein sunnuntait tuollaisia ja niistä nautin täysin siemauksin. Jos jokainen päivä olisi tuota ja mies ei osallistuisi ja kokkaisi kanssani, niin turhauma veisi hermot alta aika yksikön. Minulle kotona olo ei riittäisi vuodesta toiseen, vaikka olen muuten todellinen kotikissa. Nuo sunnuntait ovat ihania juuri siksi, että takana on viikko, jolloin olen saanut töissä jotain omaa aikaan, mikä ei kuulu perheelleni suoraan.
Olen " kutsumus" tutkija, enkä osaisi elää 24/7 pelkästään perheelleni, vaikka siitä elämästä toki täysillä nautinkin. Olen molemmilla kerroilla (meillä on nyt kaksi alle kouluikäistä lasta) ollut n. vuoden totaalisesti poissa työelämästä, olen pyrkinyt keskittämään ajatukset aina vauva-ajaksi 100% kotiin. Yleensä ajatukseni ovat harhailleet tutkimuksen pariin muutaman ensimmäisen " pesiytymiskuukauden" jälkeen, nautin vain niin paljon myös tutkimuksen kiehtovasta maailmasta :) Onneksi näitä kahta elämäniloa tuottavaa asiaa voi yhdistää mukavalla tavalla, vaikka alavalintani onkin taloudelliselta kannalta aika surkea. Nytkin teen osapäivätöitä, jossa on mahdollista tehdä paljon etäpäiviä (pidän välillä lasten kanssa arkivapaita ja teen töitä silloin illalla).
Ihanaa ap, että elämäntilanteenne on sellainen, että voitte toteuttaa molempien unelmia :) Näin ei aina ole. Esim. tuttavapiiristäni löytyy sekä taloudellisen pakon tai painostuksen takia töihin vastentahtoisesti palanneita että hampaat irvessä työtilanteen tai painostuksen takia kotona 24/7 olevia äitejä. Tasapainon löytäminen on melkoinen haaste, samoin oman paikan löytäminen maailmankaikkeudessa. Onnea siis valitsemallenne tielle! Toivottavasti ymmärrät silti niitäkin, jotka eivät koe äitiyttä samalla tavalla - sehän on niin paljon muutakin kuin kotona olemista lasten kanssa saati kodinhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä et pärjää kotona ja sinun lapsesi eivät toimi näin niin kenenkään muunkaan kotona ei voi olla asiat hyvin?
Kyllä, meillä lapset menevät nukkumaan samaan aikaan. Niin päivisin kun iltaisinkin. 5v. ei aina nuku päiväunia, sillon yleensä katsoo jotain piirretyä ja huilaa. Mutta nukkuu lähes tulkoon joka päivä.
Lapset kyllä kiusaavat toisiaan, on uhmaa, on itkua ja rääkyä. Ihan niinkun normaaleissa perheissä on. Minä kyllä hermostun välillä, itken ja huudan, mutta omistan kyllä hyvin pitkän pinnan ja olen perusluonteeltani hyvin sitkeä ja rauhallinen.
Luomuruokaa emme harrasta, emmekä kestovaippoja. Ulkoilemme kyllä joka päivä kaksi kertaa. Lapset nukkuu päiväunet paljon paremmin kun ovat saaneet aamupäivällä happea. Kantoliinaa en ole koskaan edes kokeillut.
Että näin.
Ap
Vierailija:
5-vuotias ja 5kk ikäinen nukkuvat siis samassa rytmissä kolme tuntia yhtäaikaa, ja 5-vuotiaan ilta ei silti veny kohtuuttomasti. Ja neljä lasta.
Ja vielä vauvakin. Eikä kukaan lapsista kiusaa tietenkään toisiaan, ja ole mustasukkainen, ja vauvakin saa olla aivan rauhassa. Ja ulkoilette tietysti kaksi kertaa päivässä ja täysin kotona tehtyä luomuruokaa ja kestovaipat, kantoliina? :)Onnittelut ap, olet superäiti! :)
Minulla monia ystäviä jotka eivät ole viihtyneet kotona, eivät ole saaneet arkea rullaamaan lasten kanssa ja ovat kokeneet turhautumista. Heillä lapset ovat menneet päiväkotiin jopa 19kk ikäisenä. Ei se minua ole haitannut, heidän ratkaisu. Heilläkin lapset voivat ihan hyvin.
En koe että tämä on ainut ja/tai paras tapa elää, mutta itse tunnen että näin teen oikein perheeni kannalta ja nautin tästä.
Ap
Aamuisin menee kotitöihin ja luonaan valmisteluun n. tunti, päivällä menee tunnista-kahteen ja illalla toinen tunti. Mutta myös mieheni tekee kotitöitä iltaisin joten joskus illat ovat täysin kotityö vapaita. ;) Eli paljon tekee yhteensä?? Vastasin aiemmin vain siihen että minkä verran teen kotihommia päiväuni aikaan.
Ap
Mielummin niin päin että ensin koulu, sitten lapset ja heille aikaa. Sitten työ ja ura.
Alue: Aihe vapaa
Myöhemmin on työn ja mahd. uran aika. Olen vielä onneksi todella nuori. :) Koulutukseltani olen tradenomi.
Ap