Kuinka moni nauttii OIKEASTI lasten kanssa kotona olosta ja kotitöistä?

En yhtään ihmettele että näitä salarakkaita, jos miehet pakotetaan elättämään koko perheensä hampaat irvessä....

[/quote]

Mun mies ainakin mielellään elättää perheen, eikä tee työtä niskalimassa. nauttii työnteosta.

Mutta mä taas myös mielellään lähden töihin kuhan nuorin on pari vuotias. Mies taas toivoisi että olisin pitempään kotona. nauttinut siitä että kaikki on valmista.:) Kun hän töistä tulee. Kun minä lähen töihin niin kotihommat ja kaikki siis jakautuu..



Miehellä kyllä unelma työ ja työajat mahtavat.

Minä yritin töihin menoa, mutta lapsi sairasti koko ajan. Lapsen viemiset ja hakemiset jäivät minulle, samoin suurin osa kotitöistä. Nyt olen 2x pvää viikossa töissä, muut kotona. Olisi kiva tutustua ap:hen ja kysellä tarkemmin vinkkejä, kuinka saada arki luistamaan kotona.

En ole koskaan tajunnut tätä vänkäämistä " kotiäitien" ja " perhe- ja työelämää yhdistävien äitien" välillä. En puhu tahallani uraäideistä, koska aika harva töihin palanneista pienten lasten äideistä (tai niistä isistäkään) varsinaista uraa tekee.

Ja ap:n kysymykseen on pakko vastata, että kyllä :) Olen nauttinut kotielämästä lasten (sekä mieheni!) kanssa, vaikka 24/7-kotiäitinä en olekaan ollut kuin pari vuotta yhteensä. Nautin vapaapäivistä, pitkistä lomista ja päivittäisistä touhuista (myös kodin hoitamisesta) lasten kanssa tosi paljon, vaikka teen myös kodin ulkopuolella työtä.

Ja sitten kommentteja muuhun rönsyilleeseen keskusteluun...

Miksi nykyään naiset eivät osaa tehdä kodista paikkaa missä on hyvä ja viihtyisä olla? - - - eikai teidän elämä perustu siihen että vain työssä voitte kehittää itseänne?? :O

Aika harvan elämä näin mustavalkoista on! Itse olen kuvitellut, että on luonnollista, että ihmiset sukupuoleen katsomatta innostuvat erilaisista asioista - jopa samaan aikaan ja samassa persoonassa. Esim. se, että tykkää työstään ja jopa niistä työkavereistaan, ei toki tarkoita että EI tykkäisi kotielämästä saati omista lapsistaan, vai mitähän tällä oikein ajettiin takaa :O

pienille lapsille olisi parasta että edes toinen vanhempi olis kotona. Esim. ne ekat 3vuotta ja toinen sitten tekisi vaikka niitä 10tuntisia päiviä. Parempi sekin kun kaksi töissä olevaa vanhempaa ja 6-7h päivässä muitten ihmisten hoivissa.

Mihin ihmeeseen tämä mutu perustuu? :O Mikään tutkimus ei tue väitettä, että päivähoidosta olisi lapselle haittaa. Sen sijaan on tuotu esiin, että ylipitkät työpäivät ja -reissut saattavat vieraannuttaa pieniä lapsia (ja varmasti yli 3-vuotiaitakin) vanhemmistaan.

Minusta 6-7-tunnin hoitopäivä yli 1-vuotiaalle kuulostaakin suorastaan ihanteelliselta ratkaisulta, jos sen ansiosta lapsi saisi viettää enimmän osan hereilläoloajastaan tasapuolisesti vanhempiensa kanssa. Ja sitä päivähoitoakin on monenlaista, aina ei todellakaan puhuta " ylisuurista päiväkotiryhmistä" . On mm. kotiin tulevia hoitajia (jopa isovanhempia), perhepäivähoitoa, pieniä ja mukavia päiväkotiryhmiä jne.

Ihmisillä on nykyään niin kauhea tarve " näyttää" . Opiskellaan, opiskellaan, painetaan hulluna töitä, luodaan uraa ja stressaannutaan.

- - - Unohdetaan nauttia elämänperusasioista.

Näitäkin tapauksia ikävä kyllä löytyy, mutta yllättäen heitä on sekä kotiäitien että " uraäitien" joukossa. Kyse on nimittäin usein enemmän elämänasenteesta kuin elämäntavoista tai -tilanteesta. Jotkut eivät näe arjen pieniä iloja ennen kuin ovat lähellä menettää ne. Onneksi kai aika harva kuitenkaan oikeasti suorittaa elämäänsä vain muita varten, vaikka se siltä ulkopuolisen silmin saattaisi näyttääkin?

Miksette tyydy mihinkään, miksi se ura menee elämän edelle?

Joillekin ura/työ on luonnollinen osa elämää, ts. he elävät myös sitä uraa/työtä tehdessään täysillä elämästä nauttien! Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos itse ei ole samanlainen. Ehkä juuri siksi jotkut kommentit ovat olleet kärkeviä toiseenkin suuntaan? Siis koska on niin vaikea ymmärtää eri tavoin ajattelevia ja eläviä ihmisiä.

Miksi siis heidät olet tehnyt jos et jaksa heidän kanssaan olla sitä lyhyttä aikaa kotona kun he ovat pieniä? - - - Keksi nyt hyvä nainen muutakin elämää ja tekemistä kun työnteko.

Itse inhoan tasa-arvokortin heittämistä kehään asiassa kuin asiassa. Tähän kuitenkin on pakko kommentoida, että miksi tällaiset viestit on aina kohdistettu vain naisille? :O Aika harva kai kovin vakavissaan kyseenalaistaa omien miestensäkään isyyttä, vaikka he useimmiten palaavat työelämään tosi lyhyen isyysloman jälkeen? Ymmärrän, että lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana äidin rooli on lapsen elämässä aivan erityinen jopa isänkin rooliin verrattuna jo pelkästään imetyksen takia. Sitä en käsitä, miksi sen jälkeen isät eivät voisi ja saisi olla tasavertaisia äitien rinnalla lastensa elämässä - ja ehkä nyt 2000-luvulla pikkuhiljaa aikuistenkin ajatuksissa...

Jollekkin voi oikeasti riittää se että on lapset, koti ja mies. Uskoisin että nämä ihmiset jotka opiskelevat hulluna ja luovat uraa ovat aika pinnallisia, eivät osaa nauttia elämässään oikeista asioista.

Ensimmäisen lauseen allekirjoittaisin minäkin, mutta jälkimmäinen virke on jälleen " vastayleistys" :-/ Elämän perusasioista voi nauttia, vaikka ei viettäisikään

jokaista hetkeä

elämässään kotona perheen parissa. Aika harva kotiäitikään kai on lopulta 24/7 kotona vuosikausia? Moni tykkää perhevapaiden aikana esim. harrastaa, nähdä kavereita, tehdä vapaaehtoistyötä tai muuta " jotain omaa" - eivät kaikki, mutta monet. En siinä valossa voikaan ymmärtää, mikä siitä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä tekee niin kammottavaa? Rahako? Eivät kaikki työtä vain rahan vuoksi tee, ja vastaavasti aika harva työtä rahan vuoksi tekevä haluaa sitä rahaa vain pinnallisista syistä...

Terv. tutkimuksen maailmaan hyvällä omallatunnolla uppoutunut pienten lasten äiti, jolle läheiset ihmiset (etenkin omat lapset ja mies) ovat aidosti silti tärkeintä maailmassa

eellä ruoan laittoon ja siltikin se jäi kesken kun taapero alkoi itkeä jaloissa ja herätti vauvankin. vinkkejä otetaan vastaan miten voi kotityöt tehdä kiireettä.

Töihin palaan kuitenkin, kun lapseni on about 2 v.

Mutta eihän se mitään, jos kerran olostasi nautit. Minä nautin kotielämästä ajoittain - riippuu täysin omasta vireystilastani.

Mulla kaksi lasta ja firma kotona ja silti onnistuu.

Meillä lapset ei ole kyllä koskaan ollut kotitöiden tiellä. Vauva joskus keskeyttää ruoanlaiton yms, mutta hyvin se menee kainalossakin kun keittokulhoa kauhoo. :) Sitteri on hyvä keksintö sillon kun vauva rauhaton ja pitäis ruokaa laittaa. Nostaa sitterin keittiön pyödälle niin meillä ainakin vauva rauhoittuu kun katselee äitin hääräntää keittiössä.



Ap

Koululainen on onnellinen, että äiti on kotona iltapaivällä. Välillä on talous tiukalla, mutta pärjäämme toistaiseksi. Tärkeää on silti omat harrastukset, joihin on onneksi mahdollisuus.

Toisilla rullaa viiden vaativan lapsen huusholli, toisilla takkuaa jo yhden helpon kanssa.

ain vaiheessa ja sitten luovuttanut. mikään ei oo nii kurjaa kun leipätaikina pursuu pöydälle kun ei oo aikaa sitä leipoa jne. yleensä ne on hyviä nukkumaan jne ne joitten äidit pystyy mihin vaan. tai niillä on mummu kylässä mutta unohtavat mainita. jos sen koliikkivauvankin äiti pystyy firmaa yksin pyörittämään, niin nostan hattua kyllä.

mutta moniallerginen ja astmainen kyllä, tämä vauva.

Sit kun lapset syövät aamupalaa alan jo valmistella lounasta. Lapset syöneet niin mennään ulkoilemaan. Tullaan sisälle väh. tunti ennen luonasta. Teen ruoan siitä ja levitän pyykit. Sit syödään. Sit luetaan ja lauletaan, mahd. askarrellaan. Sitten menee lapset nukkumaan. Sillä aikaa pystyn siivoamaan, leipomaan ja tekemään päivällisen.



Sitten taas syödään, leikitään, ulkoillaan jne. jne. Kotityöt menee siinä ohessa. Leipoa voi myös lasten kanssa, kuin myös tehdä ruokaakin. Lapset voi ottaa mukaan siivoukseen. Meillä 5v. pyyhkii mielellään pölyjä.



Ap

täysin siemauksin. Jos jokainen päivä olisi tuota ja mies ei osallistuisi ja kokkaisi kanssani, niin turhauma veisi hermot alta aika yksikön. Minulle kotona olo ei riittäisi vuodesta toiseen, vaikka olen muuten todellinen kotikissa. Nuo sunnuntait ovat ihania juuri siksi, että takana on viikko, jolloin olen saanut töissä jotain omaa aikaan, mikä ei kuulu perheelleni suoraan.

Ihan itse olen kaikesta selviytynyt. Mieskin tekee vuorotyötä joten ei ole aina ollut apuna. Ystävät eivät auta näissä asioissa.



Ap

Sellaista tervanjuomista se oli. Olen itsekäs ihminen ja viihdyn omissa oloissani.

Mitä teette työksenne? (siis ansiotyöksenne)

tarkoita, että elää kellon kanssa...

Nyt nautin kun teen töitä yksin kotona.

Yksi asia näissä kotiäitikeskusteluissa risoo minua aina ihan eriytyisesti. Kotiäidit aina mainoastavat, että mielikuvituksella kotonakin voi kehittää itseään. Juuri tällaisista lauseista minulle tulee olo, että kotiäidit eivät vain ole koskaan saanut mahdollisuutta toimia työelämässä tavalla, mikä tuottaa oikeasti tyydytystä. Koska siihen tyydytykseen verrattuna, että etenee työssään jolla voi oikeasti olla jotain merkitystä yhteiskunnassa, ei oikein riitä se, että lasten hoidon lomassa vähän opiskelee uutta kieltä tms.



Tämän sanominen ei tarkoita, ettei nauttisi lapsestaan tai ottaisi lasta huomioon. Mutta ihan oikeasti uuden kielen opiskelu tai joku oma harrastus ei koskaan antaisi samaa tyydytystä kuin työni parhaimmillaan. Onneksi nyky-Suomessa ei ole pakko tehdä joko tai valintaa. Ja hyvä puoli tässä vielä on, että lapsen isä oppii kantamaan vastuuta kodista, tekemään kodista mukavan paikan ja rakastamaan lastaan ehdoitta. Tämä jos mikä on minusta tasa-arvo asia ja nimenomaan molempien sukupuolien tasa-arvo asia.