Kuinka moni nauttii OIKEASTI lasten kanssa kotona olosta ja kotitöistä?

Käykö lapsesi tavallista vai yksityiskoulua?

kysyy 101.

Eli hyvä ihminen ja hyvä äiti on vain jos luo uraa? kaikki muut ovat jotenkin vähäpätöisempiä luusereita joilla ei ole elämää?



Eli näitten uraäitien mielestä todella kaikkien pitäis luoda uraa ja pistää lapset hoitoon koska jos haluaa lapsia hoitaa kotona ja olla lastensa kanssa on todellakin huono osainen ja jotenkin vajaa ihminen.. :DD Hei miettikää vähän mitä suustanne ulos työnnätte.



Eikö oikeasti teillä tule mieleen se että joku voi oikeasti vaan haluta olla kotona sen enempää miettimättä että olisi jotenkin vajaa älynen tai jotenkin muuten yksinkertainen? Minulla monta yliopistotason ystävää jotka ovat kotiäiteinä. Heidän äö:kin varmasti yli 150. Onko se vaikea uskoa ettei kaikki halua luoda uraa vaikka siihen rahkeita olisikin? Kaikille ura ja työ ei ole elämässä se pääasia! kaikki eivät saa siitä tyydytystä. Joku voi saada tyytydystä ihan vaan siitä että on lähellä rakkaita ihmisiään??



Kertoo kyllä ura ihmisten tyhmyydestä nämä kommentit. HAH!

että varakkailta alueilta heitä löytyy ja samaten yksityiskoulua käyvien lasten vanhemmista.

tutustupa vähän tilastoihin lastensa kotona hoitamisesta ja niiden jakaantumiseen sukupuolen mukaan.



Tosiasia on, että suomalaiset miehet hoitaa lasten kotonaoloajasta noin 3-5 %



Koti-isyys on äärimmäisen harvinainen ilmiö (siis enemmän kuin pari viikkoa tai kuukautta kotona, vuosia kotona) ja liittyy pääasiassa työttömyyteen (eli työttömyyttä paetaan kotiin)

En minäkään tunne ketään jolla olisi oikeasti ollut hyvä virka ja korkea koulutus, joka olisi heittäytynyt kotiäidiksi (tai -isäksi) pitkiksi ajoiksi. Ne jotka näin ovat tehneet ovat olleet juuri matalapalkkaisilla aloilla töissä olevia, tai sitten heillä ei ole ollut töitä johon palata, tai sitten ovat jossain pätkätöissä. Minusta järkikin sanoo, että silloin on helpompaa jäädä kotiin!



Minulla nimittäin oli tällainen tilanne kun jäin kotiin kahden ekan kanssa. Oli kyllä vakipaikka, mutta en pitänyt työstäni. Irtisanouduin ja jäin kotiin. No toki sinä aikana ehdin sitten miettiä mitä oikeasti halusin elämältä ja ennen kolmosta perustin firman. Nyt kolmosen jälkeen aloitin työt nopeasti koska oikeasti yksityisyrittäjällä ei ole mahiksia olla vuosikausia poissa. Asiakkaat kaikkoavat ja työtaito rapistuu.



En silti koe että uhraan tämän kolmosen tai että hoitaisimme häntä vähemmän vain siksi että hän on ryhmiksessä päivisin. Oikeasti uskon, että kahdelle vanhemmalle olisi joskus tehnyt hyvää päästä vähän äidin helmoista poiskin://.

Siis oikeasti menestyneitä.

ja pätkä loppuu äitiysloman aikana eikä sitä uusita.



Silloin " kyllä äidin on parasta olla kotona" -fraasi voi olla myös selitys sille, ettei itsellä ole tietoa työpaikasta ja se pelottaa.



Jotkut tietenkin aidosti kokevat että kotielämä voittaa pätkätyökierteen ja haluavat olla kotona.



Mikäs siinä. Mutta tuon fraasin käyttäminen vastaan niitä naisia, jotka (kuten miehensäkin) haluavat käyttää koulutustaan ja toimia työelämässä sen lisäksi että he ovat vanhempia, on moraalitonta.

Kiire muakin ärsyttää ja ne kotityöt (mies aamusta iltaan töissä). Lasten kanssa puuhailisin kyllä mieluusti kaiken aikaa.

sinä et sitten vain osaa lukea tilastoja ja tehdä niihin perustuen johtopäätöksiä työnjaosta yhteiskunnassa.

että oikeaan menestykseen ja menestyvien pariin ei välttämättä pelkillä tilastoilla pääse!

Kertokaapa miksi työ on teille niin tärkeitä? Miten työ voi olla teidän elämässä noin paljon esillä? Mietittekö koskaan että elämän olisi voinut elää muutenkin kun työtä tehden ja sitä miettien? En tarkoita tällä nyt että pitäisi jäädä kotiäidiksi tai työttömäksi, mutta voin sanoa että jonkun sortin tyhmyydestä kertoo se että elämä=työ ja kaikki jotka eivät yllä 81 kaltaisen ihmisen tasolle ovat tyhmiä, yksinkertaisia luusereita? :D

Oletteko oikeasti sitä mieltä että kukaan nainen ei voi oikeasti haluta olla omien lapsien kanssa? Mitä teille lapset merkitsevät? Ilmeisesti ei kovin paljon koska heidän kanssa olo on vaikeaa! Tuo kommentti kertoi sen kun 81 kirjoitti että: " Kotiäidin arkeen on hyvä paeta omia toteutumattomia urahaaveita ym. ja uskotella itselleen elävänsä unelmaansa ja olevansa täysin tyytyväinen kotiäidin ympyröihin." Siis mikä siinä on vaikea käsittää että joku voi kumminkin pitkästä elämästään uhrata lapsiin muutaman vuoden tai jopa 10vuotta? Se ei ole pitkä aika jos ihminen elää n. 80vuotta. Opiskeluun ja työntekoon riittää paljon aikaa, vai onko nämä uraäidit oikeasti niin tyhmiä että kuvittelette että kaikki on menetetty jos jäättä kotiin muutamiksi vuosiksi tai vaikka 10vuodeksi? Vai oletteko te niitä vanhoja äitijä joilla loppuu aika kesken kaiken suhteen?

Minä elän unelmaani. Minulla on rinnalla upea mies, rakennamme omakotitaloa, minulla on kolme ihanaa lasta joittenka kanssa olen joka ikinen päivä. Lähelläni on paljon ihmisia ja ympyräni eivät todellakaan ole pienet, päinvastoin. Minulla on n. 5 hyvin läheistä ihmistä ja monia tuttuja harrastusten parissa. Miksi kotiäidillä on muka pienet ympyrät?? Oletteko te niin yksinkertaisia ettette voi tutustua ihmisiin muuta kautta kun työn kautta?

Heh ja mikä tuo kommentti oli että kotiäidin mies pettäisi? Miksei sinun miehesi pettäisi sinua? Kertoo tuokin sinun älykkyydestä jotain! Mikä tekee sinusta naisena paremman kun olet töissä, miksi koet ettei sinun miehesi voisi sinua pettää? Ei jumalauta miten hölmö kommentti..

Ja älä sinä huijaa itseäsi, et ole yhtään sen parempi ihminen! Voisin sanoa että olet huomattavasti yksinkertaisempi ja jotenkin jäykempi kun moni muu! Nauran katkerasti sinulle kun myöhemmin mietit että nekin vuodet kun hulluna opiskelit ja teit aamusta-iltaan töitä niin olisi voinut viettää rakkaan miehen kanssa ja lapsien kanssa. Mieskin olisi varmasti tyytyväisempi kun olisi nainen joka olisi jaksava, paikalla ja henkisesti läsnä!

Vierailija:

Yleensä siihen päätyvät ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät pärjäisi työelämässä niin hyvin kuin haluaisivat, tai jotka alun alkaenkaan eivät ole koskaan löytäneet omaa alaansa tai päässeet opiskelemaan sitä mitä olisivat todella halunneet. Kotiäidin arkeen on hyvä paeta omia toteutumattomia urahaaveita ym. ja uskotella itselleen elävänsä unelmaansa ja olevansa täysin tyytyväinen kotiäidin ympyröihin.

Kyllä se todellisuus sieltä iskee kasvoille, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai oma mies jäänyt kiinni suhteesta nuoreen, hehkeään, lapsettomaan työkaveriinsa. No, minun puolestani jokainen saa pettää itseään juuri niin paljon kuin tahtoo, ei ole minulta pois.

Älkää kuitenkaan ap ja vastaavalla tavalla ajattelevat kuvitelko hetkeäkään, että pystyisitte huijaamaan muita kuin vain ja ainoastaan itseänne.

Oikeasti kun työhön meno pelotti silloin kahden ekan jälkeen. Kun ei oikein ollut tietoa tulevasta, niin oli helpompaa piiloutua lasten taakse. Oikeasti uskon, että meille kaikille olisi tehnyt hyvää " lentää maailmalle" . Minusta kotiäitinä oleminen on jotenkin vähän sitä, että linnoittautuu pois siitä " oikeasta maailmasta" . On vähän sellainen ulkopuolinen olo, vähän kuin työttömänä olisi. Ehkä on tietysti olemassa sellaisiakin kotiäitejä jotka oikeasti ovat tosi aktiivisesti mukana kaikessa ja eivät jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Mutta ei minulla ainakaan semmoiseen riittänyt energiaa.



Nyt kun teen töitä tunnen että taas kuulun tähän yhteiskuntaan ihan toisella tavalla. Jännä juttu ja vaikea selittää.



109

uskon että jotkut naiset viihtyvät kotona ja kokevat sellaisen elämän mielekkääksi. Minä en. Kokeiltu on.



Minulle työ on niin tärkeä

a) minulla on korkea koulutus (akateeminen jatkotutkinto), jota hankin monia vuosia, lähes koko aikuisikäni olen opiskellut (usein työn ohella).



b) Olen opiskellut intohimoisesti oppiakseni, kehittyäkseni ja voidakseni käyttää oppimaani



c) teen yhteiskunnallista työtä, se on yritän omalla (pienehköllä) panoksellani muuttaa maailmaa sellaiseksi, mitä pidän itse oikeudenmukaisempana maailmana, maailmana jossa haluaisin lasteni ja kaikkien muidenkin lasten saavan elää



d) vaikken saisi työstäni palkkaa (aina en ole saanut, vaan olen tehnyt myös paljon vapaaehtoistyötä), pyrkisin toimillani edistämään näitä samoja asioita. Ne ovat minulle tärkeitä.

Tuleeko sinulle oikeasti hyvä mieli siitä, että vain miehesi tuo rahaa taloon ja kaiken lisäksi teillä on vielä ilmeisesti varaa rakentaa talokin? (joka tänä päivänä ei todellakaan ole halpaa!).



Ilmeisesti miehelläsi on sitten vielä hyvä palkkakin kun tuohon pystytte. Eikö lainan ottaminen pelota kun sinulla ei ole aikomusta palata töihin? Minusta nimenomaan elät jossain haavemaailmassa, jossa mies hoitaa kaiken " oikean työn" ja sinä leikit kotia.



Oikeasti pelottaa, että jotkut nykyajan naiset tekevät kaikkensa jotta tasa-arvo romuttuisi. Tasa-arvon eteen on tehty lujasti työtä viimeiset 100 vuotta ja sitten yhtäkkiä tuleekin naisia, joiden mielestä tasa-arvo ei olekaan enää niin tärkeä asia!

Eikö kenelläkään käy mielessä se että joku voisi haluta elää elämänsä lasten kanssa?



Minä ainakin olen lapset tyhnyt sitä varten että olen heidän kanssaan. En ole syntynyt tähän maailmaan sitä varten että teen töitä! Töissä kyllä käyn, mutta ei se ole elämäni päätehtävä. Minun elämäni on koti, perhe, ystävät, harrastukset! Ei työ. Olisi aika surkeaa vanhana kertoa lasten lapsille miten elin elämäni työnteolle enkä perheelleni. Lapset eivät ole elämäni, vaan ne ovat osa sitä. Työ ei ole minun elämäni, säälittävää jos niin olisi.



Rahkeita riittäisi luoda uraa, mutta en koe sitä tärkeäksi. Tärkeämpää on antaa lapsille nyt kaikki mitä vaan pystyy kun he ovat pieniä ja tarvitsevat vanhempiaan. Itse olen 2vuotta kotona ja sitten on mieheni vuoro jäädä kotiin. Jokaisella on mahdollisuus antaa lapsille läsnä olevat vanhemmat jos ne lapset eivät kiinnosta ja ei kestä niitten kanssa kotona oloa niin miksi niitä sitten tehdään? Miksi ura on tärkeämpää kun niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin.

Mutta ap:n kirjoitus antoi kyllä kotiäitiydestä turhan ihannoivan ja ruusuisen kuvan. Kaikille kotiäitiys ei todellakaan sovi ja tämä maa oikeasti tarvitsee älykkäitä, fiksuja uraäitejä, jotka eivät jää kotiin paistamaan pullaa.



Lopetetaan siis tämä molemminpuolinen mollaaminen ja todetaan, että molempia tarvitaan, sekä koti- että uraäitejä. :)

Olen kotona ihan vaan koska haluan olla, HALU OLLA LASTEN KANSSA! Onko se järkyttävää että HALUAA OLLA LASTEN KANSSA! En käsitä! Töitä ehdin tekemään kyllä, minulla on 40vuotta aikaa tehdä töitä, eikö se riitä??? Miksen saisi olla kotona kun siihen on varaa ja sitä haluan!?

Kyllä minulle tulee oikeasti hyvä mieli että olen kotona minulla rakkaitten lapsieni kanssa. He tarvitsevat äitiä lähelleen koska ovat pieniä. On meillä on varaa rakentaa taloa. Tulomme ovat n. 3000e/kk. Lainaa on 120 000e ja sitä lyhennetään 1000e/kk. Tulemme loistavasti toimeen.

Minä leikin kotia? Miksi sinä olet tehnyt lapsia jos et heitä sitten hoida? Tehkää te niitä töitä ja töitä ja töitä niin minä leikin kotia ja teen lapsia. Jookos?

Ehkä elän haavemaailmassa, elämässäni olen kumminkin saanut kaiken mistä olen aina haaveillut. Olen hyvin onnellinen. Minulla on kaikki mitä olen aina toivonut. Raha ei ole minulle tärkeää vaan rakkaus.

Vierailija:

Tuleeko sinulle oikeasti hyvä mieli siitä, että vain miehesi tuo rahaa taloon ja kaiken lisäksi teillä on vielä ilmeisesti varaa rakentaa talokin? (joka tänä päivänä ei todellakaan ole halpaa!).

Ilmeisesti miehelläsi on sitten vielä hyvä palkkakin kun tuohon pystytte. Eikö lainan ottaminen pelota kun sinulla ei ole aikomusta palata töihin? Minusta nimenomaan elät jossain haavemaailmassa, jossa mies hoitaa kaiken " oikean työn" ja sinä leikit kotia.

Oikeasti pelottaa, että jotkut nykyajan naiset tekevät kaikkensa jotta tasa-arvo romuttuisi. Tasa-arvon eteen on tehty lujasti työtä viimeiset 100 vuotta ja sitten yhtäkkiä tuleekin naisia, joiden mielestä tasa-arvo ei olekaan enää niin tärkeä asia!

ymmärtäisin paremmin, jos sanoisit, että lasten hoitaminenkin on työtä, jonkun se on tehtävä.



Mutta tuota työnvastaista perustelua en oikein ymmärrä.



Minusta meidän mahdollisuutemme elää lämpimissä kodeissa, joihin tulee lämmintä vettä, mahdollisuus ostaa ruokaa kaupasta, saada terveydenhoito- ja sairaalapalveluja ja lapsillemme kouluopetusta jne, nuo kaikki vaativat valtavan määrän inhimillistä työtä. Kaikki terveet ihmiset ovat vastuussa siitä, että myös he tekevät työtä tavalla tai toisella tämän yhteisen hyvän eteen, jos työtä on vain saatavilla.



Mutta, kuten sanottua, minusta myös pienten lasten kotona hoitaminen on työtä.

Oi ku mukava että on ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä omaan elämään! Ihana lukea välillä tämmösiäkin alotuksia. Eikä aina niitä ruikutuksia! Ihmisen olisi hyvä osata tyytyäkin välillä eikä aina ruikuttaa ja valittaa.



ja tuliko muilla mieleen tässä ketjussa että ihmiset ovat niin erilaisia. Toiset tykkää äitistä ja toiset isästä. Joku syö mielummin suklaata ja toinen salmiakkia. Joku haluaa tiskata käsin toinen koneella ja kolmas ei tiskata ollenkaan.





Ja kyllä ap ehtii hyvästikin vielä töissä olla ja luoda sitä uraa. Mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa. Minun isä valitsi 50-vuotiaana ihan toisen alan ja uran. Oli siis 30 vuotta luonut uraa ja halusikin elämältä ihan muuta kun 50v täytti. Ja hyvin on kerennyt ja ehtinyt päästä pitkälle. Koko elämän ajan voi opiskella ja luoda uraa jos haluaa.





Nämä on niitä elämän valintoja ja arvomaailmastahan se paljon kertoo mitä valintoja tekee.





T. Nainen 30v, joka on lasten saannin välillä pyörähellyt töissä...



Nautin ajottain paljonkin kotona olosta. Mutta on kausia että arki tuntuu niin tasapaksulta.



Ihanaa kun on erilaisia ihmisiä! Se on oikeesti rikkaus.