Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni nauttii OIKEASTI lasten kanssa kotona olosta ja kotitöistä?
23.10.2007 |
Ja saatko näistä tyydytystä?
Itse koen kotona olon lasten kanssa todella tärkeäksi " työksi" . Nautin siitä että saan pestä pyykkiä, järjestellä asuntoa, siivoilla, leipoa, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa ilman kiirettä. Saan tyydytystä siitä että koti on siisti ja lapsilla/miehellä=perheellä on hyvä olla täällä kotona. Nautin siitä että saan täysin itse vaikuttaa siihen millaisia ihmisiä lapsista kasvaa, saan antaa heille joka päivä aikaa mielin määrin. Saamme matkustella, retkeillä, leikkiä ja askarrella niinkun itse haluamme, emme elä kellon mukaan. Nautin niissä ihanista illoista kun syömme päivällistä koko perhe pyödän ääressä. Nautin että he saavat ravintoa jonka olen itse valmistanut alusta alkaen, joka päivä.
En tiedä, minä saan tälläisistä asioista tyydytystä. En kaipaa elämääni muuta. Minulla on ihanat ja tasapainoiset lapset, paljon aikaa, ihana koti, upea mies ja mahtavat ystävät lähelläni.
Kommentit (156)
On aika röyhkeää sinulta väittää, että minä en rakastaisi lapsiani vain siksi että valitsen myös käydä töissä! Kyllä minunkin elämässäni lapset ja mies ovat tärkeimpiä, menevät työn edelle. Minusta naisella on tänä päivänä oikeus saada molemmat, jonkinlainen työura ja lapset.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin olen itsekin ollut pitkään kotiäitinä. Mutta enää en olisi enkä ole. Enkä halua myöskään olla siinä asemassa, että mies " elättää perheen" , vaikka hän niin tekikin useita vuosia.
Hyvä niin jos teillä on mahdollisuus rakentaa talo vain 120 000 eurolla. Teillä on siis ilmeisesti ollut asuntolainaa aikaisemminkin tai olette saaneet perintöä?
109
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monet kokee että jaksaa paremmin kun on töissä ja just että kotona olo elämä on liian hiljaista ja yksinkertaista ja tylsää!
Onko teidän ystävät todella vain töissä? Miksi näin?
Itse kehitän jatkuvasti itseäni kotona. Tylsää päivää en ole nähnyt. Tapaan kavereita lähes joka päivä, pidemme juhlia, harrastamme, matkustelemme jne. Ei minulla ainakaan ole ollut tylsää kotiäitinä. Kertoo jonkun sortin tyhmyydestä ettei osaa kotona tehdä mitään! Mahdollisuudethan on rajattomat. Jos on ajokortti ja jonkun verran rahaa niin lapsien kanssa voi tehdä ihan mitä vaan!!
Me käydään päivisin lasten kanssa kyläilemässä, joskus ajetaan viereiseen kaupunkiin shoppailemaan, joskus käydään teattereissa, käydään kerhoissa ja muissa harrastuksissa. Illat ollaan perheen kanssa tai mennään harrastuksissa. Miksi te jumahdatte neljän seinän sisälle, missä teidän elämä ja ystävät on? Eikai ne työpaikalla ainostaan ole, eikai teidän elämä perustu siihen että vain työssä voitte kehittää itseänne?? :O
Lopettakaa jo. Yhdelle riittää kotiympyrät, eikä hän kaipaakaan sen älyllisempää haastetta, toinen kokee kotonaolon arvokkaana väliaikaisena ratkaisuna, kolmas pystyy yhdistämään työn ja perheen ja tarvitsee haasteita enemmän. Vanhemmilla on mahdollisuus valita miten tekee ja hyvä niin, pääasia, että lapsilla on turvallinen olo ja hyvää hoitoa, syötävää, lämmintä ja rakkautta.
Miksi koti olisi ja kodinhoito ja lapset kuuluisi vain naiselle?
Miksei KOSKAAN tällä palstalla kysytä miksei MIES voi tehdä kodista paikkaa jossa viihtyisi ja jaksaisi hoitaa niitä lapsiaan, ettei äidin yksin tarvitsisi tehdä kaikkea!!!!!!!!!
Kaikki ei koe itseään hyväksi työn kautta, käsitätkö sen? Minulla ei ole noloa elää mieheni varoilla, olen ylpeä siitä että minulla on mahdollisuus olla kotona lapsien kanssa. En tarvitse uraa olakseni kokonainen, ollakseni hyvä ihminen.
120 000e rakentaa kuules talon helposti. Me saatiin järvenrantatontti 10 000e. Talopaketti maksoi 45 000e. Ja lopulla saadaan kaikki muu tarpeellinen. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kukaan ei sitä käsitä. Miehet ei tähän liity mitenkään!
Vierailija:
Vierailija:
oletteko koskaan tavanneet urastaan kokonaan luopunutta, kotiäidiksi ryhtynyttä diplomi-insinööriä, lääkäriä, juristia tms. vaativalla ja hyvin palkatulla alalla olevaa naista?Minä en.
Kyllä se lähes poikkeuksetta on niin, että ap:n tavoin kotiäideiksi jättäytyneet ovat matalapalkkaisille, naisvaltaisille aloille kouluttautuneita ja suhteellisen kunnianhimottomia yksilöitä, jotka tietävät etteivät menetä yhtään mitään jäädessään kotiin ja luopuessaan " urastaan" lto:na, opettajana, sairaanhoitajana, tradenomina, parturi-kampaajana tai vastaavana.
Eiköhän suurin osa pienten lasten äideistä ole ihan tavallisia työntekijöitä em. ammattikunnista ja virkamiehiä/ylempiä toimihenkilöitä, joiden kohdalla ei voi puhua " urasta" .
Tietenkin iso palkka motivoi palaamaan töihin. pieni/keskipalkkaisilla kynnys jäädä kotiin on matalampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ei osaa rakentaa kodista viihtyisää paikkaa.
t. 130
" Eikö oikeasti teillä tule mieleen se että joku voi oikeasti vaan haluta olla kotona sen enempää miettimättä että olisi jotenkin vajaa älynen tai jotenkin muuten yksinkertainen? Minulla monta yliopistotason ystävää jotka ovat kotiäiteinä. Heidän äö:kin varmasti yli 150. Onko se vaikea uskoa ettei kaikki halua luoda uraa vaikka siihen rahkeita olisikin? Kaikille ura ja työ ei ole elämässä se pääasia! kaikki eivät saa siitä tyydytystä. Joku voi saada tyytydystä ihan vaan siitä että on lähellä rakkaita ihmisiään??
Kertoo kyllä ura ihmisten tyhmyydestä nämä kommentit. HAH!
[/quote]
"
Mensa ottaa jäsenekseen sellaisia joiden älykkyysosamäärä ylittää 130, siihen pääsee vain 2% väestöstä...
Eikö nämä neroäidit kaipaa ollenkaan työelämää tai opiskelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ekonomi koulutukseltani. Kolme lasta, esikoisen syntyessä olin 29 v., muutama työvuosi takana valmistumisen jälkeen. Kakkosen ja kolmosen välillä olin pari vuotta töissä. Yhteensä vanhempain- ja hoitovapaita kuusi vuotta.
Nyt olen 41 v. ja olen ollut kolmannen hoitovapaan jälkeen muutaman vuoden töissä. Olen markkinointijohtaja nimikkeellä monikansallisessa firmassa. Monet entiset opiskelukaverini ovat näitä " urasuuntautuneita" ja ovat rynnineet töihin heti 10 kuukauden äitiysloman jälkeen, ettei vaan " ura" kärsisi. No, nämä tyypit ovat nyt tuotepäälliköitä, markkinointipäälliköitä jne., pari on johtaja nimikkeellä duunissa. Eli ihan samantasoisissa tehtävissä kuin itsekin olen.
Uramammojen kannattais pitää mielessä, että todella harvasta on siihen mahtavaan nousujohteiseen oikeaan URAAN. Me rivityypit kyllä edetään ja saadaan tehdä niitä konttorihommiamme - ok, jopa työmatkoja ja asiakastilaisuuksia, vautsi vau - vähemmälläkin höyryämisellä. Vaan ehkäpä monet " ura" äidit sitten ovat siellä konttuurissa omaa elämäänsä todellisuuspaossa? Itsepetosta sekin...
miehesi on onnekas. Monet miehet varmasti toivoisivat vastaavaa tilannetta itselle!!!
Mutta se ei ole heille mahdollista syystä tai toisesta. Yleensä se on se raha este naisen kotona ololle.
Nauttikaa tilanteesta.
T. nainen, jonka mies haluaa elättää perheensä.:) Itse haluan töihin kun nuorin alkaa olla siinä parin vuoden kieppeillä. Nautin sekä kotona olosta että työstäni kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä olla älykäs ja jäädä kotiinkin. Kotonakin voi toteuttaa asioita. Ja älykäs on se ihminen joka antaa aikaa rakkailleen ja elää elämänsä unelmiensa mukaan. Minun unelmani on olla lasten lähellä, tehdä kaikkea mitä haluan. Sen voin toteuttaa kotoa käsin. Ei minun tarvitse uraa luoda tai hulluna opiskella vaikka äö korkea onkin.
Olet sitten onnekas jos sinulla on runsaasti ystäviä, jotka myös ovat kotona. Itselläni ei koskaan ole ollut näin vaan olen ollut kotona hyvin yksinäinen. Asumme kaiken lisäksi maalla kaukana kaikesta, joten " jonnekin vain piipahtaminen" ei ole niin vain aina onnistunut! Kaikkiin paikkoihin on älyttömän pitkät matkat ja jos rupeaisin joka päivä huristelemaan autolla jonnekin niin kyllä olisi kallista!
No, onneksi en enää ole vain kotona, vaan sekä että. Pienin lapsistani on kotona joko minun tai mieheni kanssa perjantaisin ja maanantaisin. Minusta tämä on kaikkein paras ratkaisu.
Minulle eivät myöskään koskaan ole pelkästään mitkään " shoppailureissut" naapurikaupunkiin tai retket lähimaastoon lasten kanssa riittäneet. Ehkä kaipaan enemmän jonkinlaista rutiiniakin. Että joskus saa keskittyä johonkin muuhunkin kuin pelkkiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun jälkeen rilluttelin muutaman vuoden, löysin sen elämän miehen ja tein lapset.
Nyt on siis lapset tehty ja rilluteltu, olen lasten kanssa kotona jonkun vuoden ja sitten lähden iltalukioon, samalla olen " kotiäitinä" . Kun nuorin lapsi on esikoulu ikäinen aloitan opiskelut. Opiskelen n. 4-8vuotta ja sen jälkeen mahd. alan luomaan sitä uraa. Töitä ehdin tämän jälkeen tehdä vielä n. 25vuotta.
Minusta hyvä ratkaisu näin! Ensin lapset ja sitten opinnot ja työ.
on varmasti totta että urapuheessa on paljon hötöä. Mutta miksi se urahömpötys sallitaan miehille, muttei naisille?
Ei ne kaikki viis-kuuskymppisinä infarktiin tuupertuneet stressaantuneet liikemiesisätkään mitää otsoonikerroksen paikkaamista ole työssään keksineet. Ehkä juosseet vain kieli vyön alla 40 vuotta, jotta autonvanteet tai kopiokoneet menisi paremmin kaupaksi!
Ihmisen aivothan tarvitsevat stimulaatiota, muuten ne surkastuvat. Jostain luin aika pelottavan tutkimuksen, jonka mukaan jo yli 40-vuotiaan aivot alkavat surkastua ellei hän käytä niitä kognitiiviseen ajatteluun. Usein jonkin sortin kehittävä työhän kehittää myös aivoja.
Itse olen tämän nähnyt läheltä. Äitini on ikänsä ollut kotiäiti. Hänen elämänsä on VAIN pyörinyt kodin ja lasten ympärillä. Kyllä täytyy sanoa, että hänelle olisi oikeasti tehnyt hyvää vähän irrottautua kotiympyröistä ja vaikkapa opiskella itselleen uuden ammatin tai HARRASTAA jotain missä pitää käyttää aivoja! En osaa nyt tätä oikein selittää, mutta minusta äitini elämä ja ajattelutapa ovat hyvinkin kapeita.
Saman näkee myös joidenkin eläkeläisten joukossa. Siis niiden, jotka eivät ole aktiivisia ja harrasta esim. musisointia tai lukemista tai shakinpelaamista. Ne jotka eivät kehitä itse itseään mitenkään ikään kuin taantuvat kehityksessään tai seniloituvat.
Enkä nyt tarkoita että KOTIÄIDIN kävisi näin. JOs on tarpeeksi älykäs niin varmasti älyää myös pitää huolta itsestään, liikkua, harrastaa tai opiskella että kehittyy.
Olen niin RAUKKA, koska olen aina tahtonut lapsia 3-4
(=siis siksihän tuo luku on niin iso, koska tiesin jo nuorempana, että minusta ole mihinkään, lusmukka mikä lusmukka).
Olen niin RAASU, koska päätin jo omassa lapsuudessani, ettei mun omien lapsieni tarvitse kärsiä yksinäisyydestä ja kurjuudesta
(=vaikka tosiasiassahan minä vain kyykistelen lapsieni selkien takana kurjana, surkeena ja avuttomana).
Kaikille kotiäitien väheksyjille; VAIN VILLEISSÄ UNISSANNE!
Työelämä saa odottaa. Minulla on vielä yli 30 vuotta aikaa perehtyä työelämän saloihin. Nyt on lasteni aika. Minua ei mikään eikä kukaan saa kiskottua täältä töihin. Minun työt ovat nyt täällä kotona. Vähät välitän kullasta, hopeasta saati glamourista! Vähät välitän mitä muut ajattelevat. Minun kultakimpaleet ovat kerran pieniä. Nautin heistä nyt ja tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo.
Tehkää te muut mitä haluatte, niin teen minäkin :)
T: Ylpeä kotiäiti
Ps. 6 vuotta olen ollut LUUSERIkotiäiti ja niin kauan NÖSSÖTTELEN, että nuorinkin täyttää 3 vuotta.
Miksi luulet että minulle pelkät shoppailureissut yms. riittävät. Kerroin vain että tälläisiäkin asioita voi tehdä sen sijaan että nököttää vaan lasten kanssa kotona.
Minulla on harrastuksia ja muutekin elämää, ilman niitä lapsia. Rutiinit on meilläkin. Työtä en tarvitsi saadakseni sisältöä elämään!
Vierailija:
Olet sitten onnekas jos sinulla on runsaasti ystäviä, jotka myös ovat kotona. Itselläni ei koskaan ole ollut näin vaan olen ollut kotona hyvin yksinäinen. Asumme kaiken lisäksi maalla kaukana kaikesta, joten " jonnekin vain piipahtaminen" ei ole niin vain aina onnistunut! Kaikkiin paikkoihin on älyttömän pitkät matkat ja jos rupeaisin joka päivä huristelemaan autolla jonnekin niin kyllä olisi kallista!No, onneksi en enää ole vain kotona, vaan sekä että. Pienin lapsistani on kotona joko minun tai mieheni kanssa perjantaisin ja maanantaisin. Minusta tämä on kaikkein paras ratkaisu.
Minulle eivät myöskään koskaan ole pelkästään mitkään " shoppailureissut" naapurikaupunkiin tai retket lähimaastoon lasten kanssa riittäneet. Ehkä kaipaan enemmän jonkinlaista rutiiniakin. Että joskus saa keskittyä johonkin muuhunkin kuin pelkkiin lapsiin.
Vierailija:
Itse olen ekonomi koulutukseltani. Kolme lasta, esikoisen syntyessä olin 29 v., muutama työvuosi takana valmistumisen jälkeen. Kakkosen ja kolmosen välillä olin pari vuotta töissä. Yhteensä vanhempain- ja hoitovapaita kuusi vuotta.Nyt olen 41 v. ja olen ollut kolmannen hoitovapaan jälkeen muutaman vuoden töissä. Olen markkinointijohtaja nimikkeellä monikansallisessa firmassa. Monet entiset opiskelukaverini ovat näitä " urasuuntautuneita" ja ovat rynnineet töihin heti 10 kuukauden äitiysloman jälkeen, ettei vaan " ura" kärsisi. No, nämä tyypit ovat nyt tuotepäälliköitä, markkinointipäälliköitä jne., pari on johtaja nimikkeellä duunissa. Eli ihan samantasoisissa tehtävissä kuin itsekin olen.
Uramammojen kannattais pitää mielessä, että todella harvasta on siihen mahtavaan nousujohteiseen oikeaan URAAN. Me rivityypit kyllä edetään ja saadaan tehdä niitä konttorihommiamme - ok, jopa työmatkoja ja asiakastilaisuuksia, vautsi vau - vähemmälläkin höyryämisellä. Vaan ehkäpä monet " ura" äidit sitten ovat siellä konttuurissa omaa elämäänsä todellisuuspaossa? Itsepetosta sekin...
En käsitä miksi tehdä lapsia ja sysätä ne heti hoitoon kun mahdollista! Miksei voida nauttia siitä omasta lapsesta, miksei ihmisten pää enää kestä lapsia? Joten miksi niitä tehdään!???
Työ on tärkeää jotta saa leivän pöytään, mutta tärkeämpää pitäisi olla perhe ja ne lapset. Töihin kerkiää sitten kun lapset kasvaneet!