olen NIIIN pettynyt tulevaan aviomieheeni

et sä teini ole vaan ikiteini..paras ois jos sun mieskin tajuais että kuinka paljon kärsimystä se aiheuttaa sulle...Sulla kun on niin kauhea tilanne et joku haluaa viettää elämänsä sun kaa(nii'in, se on myös elämää se "omakotitaloalueella eläminen)

halutaan samantyyppisiä asioita elämässä. Monet kaverit kärsii kun haluaisivat nähdä maailmaa, mutta mies haluaa jurnottaa mökillä kaikki kesät.Jotkut suomalaiset miehet oikeasti kieltäyy lähtemästä teneriffaa eksoottisempiin paikkoihin.



Itse muutin miehen työn takia kauas maalle täällä Suomessa ja kyllä olen siitä ollut katkera.En viihdy virkkeettömässä tuppukylässä.Toiveemme eivät tässä asiassa kohtaa, se aiheuttaa kireyttä johon puuttuu sitten anoppikin saarnaamalla että pitää sopeutua sinne missä pitää olla... En kaipaa Roomaa, pk-seutu riittäisi.



Muuten olemme matkustelleet lasten kanssa kovasti ja ihania yhteisiä kokemuksia ovat kaikki matkat olleet!

Ap, jos sulla on noin negatiivisia asenteita suomalaisuutta - omaa kulttuuriasi, omia lähtökohtiasi, juuriasi kohtaan - niin ehkä ne vaativat vähän syvällisempää tutkiskelua kuin keskustelupalstat ja kavereiden kanssa juttelu.



Nuo asenteet eivät ole terve pohja elämällesi! Mistä ne kumpuavat? Jos et voi arvostaa juuriasi, kuinka voit arvostaa itseäsi?



Ja ethän vain pidä Suomesta vain niinä hetkinä, kun saat nostaa opintotukea, työttömyysturvaa tai nauttia muista yhteiskuntamme etuuksista?

pyöriä Vauva-lehden palstalla...

että olen asunut maailmalla, ja tiedän et se arki on ihan samanlaista ku Suomessakin. En vaan siis pidä suomalaisesta elämänmenosta. En halua viettää elämääni täällä vaan tunnen itseni kotoisammaksi vaikka juuri jossain Briteissä.

että asuminen jossain Briteissä olisi niin huomattavasti erilaista kuin täällä Suomessa? Siis voihan sinnekin sitten jumahtaa.. :)

Ei kannata mennä naimisiin jos ette pääse yhteisymmärrykseen. Siis tarkoitan et mitä kumpikin haluaa elämältä jne.

Ero tulee varmasti jos yrität elää elämää jota et oikeasti halua! Se nakertaa ihmistä sisältä. Usko pois, puhun kokemuksesta.

kun teidän tavotteet on niin eri maailmoista.



Ymmärrän tilanteesi ja jos alat elämään elämää johon et ole tyytyväinen, on ero tai katkeruus avioliitossa edessä.



Itse olen siitä onnekas että meillä on mieheni kanssa yhteiset ajatukset. Molemmat olemme 'maailmanmatkaajia' ja nytkin asutaan perheen kanssa täällä kaukana kaukana eikä hinkua Suomeen ole vielä vuosiin.. jos sillonkaan.

Ruusuilla tanssimista ei elämä täällä maailmalla aina ole, muttei sitä kai kukaan väitäkään.



Ymmärrän sinua, mieti vielä!

Tuli vain mieleen eräs ystäväni, joka ajatteli aikalailla samoin kuin sinä...Nyt hän on 35 v sinkku ja kaipaisi perhettä mutta enää sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Nuorempana niitä oikeita oli mutta ystäväni ei halunnut sitoutua yhteen paikkaan jne. jne..

Miehesi ajattelee vain hyvää, oletpa itsekäs ja lapsellinen. Kerro miehellesi suoraan mitä ajattelet äläkä itke täällä keskustelupalstoilla kuinka paska miehesi on! Säälin kyllä miestäsi, et taida ansaita edes häntä.On törkeää haukkua miestäsi täällä ja antaa elätellä toiveita avioliitosta, et selvästikään ole valmis avioliittoon. Lähde reissumatkalle vaikka yksiksesi ja mieti asioita, arvostus miestäsi kohtaan voi kummasti nousta kun yksin vaeltelet maailmaa ja alat miettiä mitkä asiat ovat tärkeitä.

Eivätkös ihmiset ole muutenkin toistensa klooneja?

että olet varmaan jotain 19? Siis oikeesti?

Sun minäminäminä-asenne ei todellakaan ole vielä pysyvän ja pitkäaikaisen parisuhteen tasolla. Kierrä ja tutustu itseesi ja maailmaan. Älä yritä pakottaa toista omaan muottiisi. Vaikuttaa siltä, että se poikakaverisi vaimikäsenytoli yrittää liikaa olla sitä mitä sinä haluat - olla haluamatta lapsia, hakea töitä Intiasta jne. vaikka sisällään haluaisi ehkä kuitenkin olla se tavallinen hämäläinen ja vakiintua ehkä seudulle, jossa lähisukukin asustelee. Aika ymmärrettävää ja tavallista. Ei ehkä sinun kuviosi tässä maailmassa mutta ei se tee siitä sen huonompaakaan kuin tavoittelemasi maailmankansalaisuus...Päästä se siippaehdokkaasi vapaaksi etsimään sitä ehkä jopa Viialan omakotitaloalueelle asettuvaa puolisoaan ja jatkamaan elämäänsä vähän vähemmän eksoottisissa mutta mahdollisesti hänelle aivan yhtä arvokkaissa ympyröissä ehkä tulevaisuudessa oman perheen kanssa. Sinä löydät ehkä onnesi maailmalta tai palaat takaisin monta kokemusta rikkaampana.

Vieläkö ap jaksaa palstailla täällä vai onko jo siirtynyt sinkkusiirtolaisiin....

tulin tässä kahvitauolla kattelee et mitäs täällä tapahtuu=)



Mut joo, asiat on selvinneet, juteltiin ja kyse oli mun suunnalta aika pitkälle ylireagoinnista. Mut kiitos tosiaan kaikille vastanneille=)



Me muuten muutetaan keväällä kauas, tai mies muuttaa ja mä sit perässä=)

oli ihan itse sen tehnyt=)

Olisin suositellut jotain extremeä muutaman kuukauden reppuselkämatkailua viidakossa ja sen jälkeen sitten voisi miettiä haluaako vakiintua, mennä naimisiin ja asettua jonnekin pysyvästi.



Ja kumpi Viiala se helvetti nyt oli, Akaan vai Tampereen Viiala? (itse asun näistä toisessa niin kiinnostaisi tietää)

Siis se oli vaan eka suhteellisen pieni paikka suhteellisen ison kaupungin ns. lähiönä joka tuli mieleen:D ELI EI mitään angsteja.



Juu, tää tuleva kohde on sellainen, jossa noita viidakoitakin on että sitä odotellessa;)

... että noin minäkin 19-vuotiaana ajattelin. Ja nyt 40-vuotiaana en voisi tyytyväisempi olla. Mieheni kanssa on katseltu maailmaa 30-vuotiaaksi, ja nyt ollaan tyytyväisen keskiluokkaisia ja perheellisiä, ihan tavallisella omakotialueella. Elämään tulee sisältö ihan muualta kuin Singaporesta, se tulee ammatillisista haasteista ja omista lapsista, ja ihan niistä parisuhteen haasteista.



Voihan olla että ap ja sen mies ei pohjimmiltaan halua samoja asioita, kannattaisi selvittää sitä hieman syvällisemmin ennen kuin hankkii lapsia.

mulla on itsellä vaan jotenkin sellainen olo, että jotakin on vielä kokematta ja näkemättä ennenkuin voi hyvillä mielin asettua aloilleen. Ja eihän sitä tiedä, jos se vauvakuumekin tässä tulee, mutta tuskin vielä lähimpään kuuteen seitsemään vuoteen=) ap