Mitä jos kasvattaisin lapset 80-luvun tyyliin? Tulisiko huostaanotto vai lapsista kunnon kansalaisia?

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Koko ajanhan sitä peloteltiin neutronipommilla ja ydinsodalla, jonka Reagan ehdotti käytävän Euroopassa. Ehkä se ei pelottanut, kun meillä oli itänaapurin kanssa YYA-sopimus ja heidän ydinaseensa olivat rauhan aseita.

Mun lapset olivat syntyneet 70-luvun puolella, mutta suuri osa lapsuudesta 80- luvulla. 

Ihan samoin kasvattavat nyt omiaan kuten on heidätkin  kasvatettu. Ovat korkeakoulutettuja ja lapsensa ovat hienoja teinejä.

Miksi normaalista elämästä pitäisi tulla huostaanotto? Ilm olen kasvattanut lapseni ihan omalla tyylillä.

Oli vielä hyvää aikaa kun lähinnä oli ydinsodan pelko eikä nykyistä ilmasto rahastusta veronmaksajilta.

Silloin 4-vuotias pystyi ihan hyvin vahtimaan 2-vuotiasta pikkusisarustaan ulkona ilman aikuisia. Nykyään tuosta tulee lasu.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset olivat syntyneet 70-luvun puolella, mutta suuri osa lapsuudesta 80- luvulla. 

Ihan samoin kasvattavat nyt omiaan kuten on heidätkin  kasvatettu. Ovat korkeakoulutettuja ja lapsensa ovat hienoja teinejä.

Miksi normaalista elämästä pitäisi tulla huostaanotto? Ilm olen kasvattanut lapseni ihan omalla tyylillä.

Tässä ehkä tarkoitettiin nyt sitä 80-luvun kurinpitoa, eli kurittamista, tukkapöllyä ja korvatillikkaa, joita oli vielä 90-luvulla. Tai jos ei tarkoitettu, niin ehkä sitä että lapset saivat aika vapaasti ulkona vaeltaa jo alle kouluikäisenä, kun nykyään yksin olevasta päiväkoti-ikäisestä tulee lasu. Käytiin jo 7-vuotiaana uimarannalla monen kilometrin päässä ilman aikuisen valvontaa, ilman puhelimia ja ilman että kukaan vahti tai kyseli perään, mitä kesälomalla monen viikon ajan päivät yksin ollessa oikein tehtiin. Nyt ei saisi alle 10-vuotiasta jättää edes pakollisen työpäivän ajaksi kotiin ilman, että joku huolestuu, vaikka pakkohan se on jos meinaa töissä käydä. Silloin jätettiin vain ruoka lämmitettäväksi mikrossa, eikä tosiaankaan soiteltu perään että muistitko syödä ym.

Muistan kun olin kaverin luona ala-asteella viikonlopun kylässä joskus 11-vuotiaana, enkä nähnyt hänen vanhempiaan koko viikonlopun aikana kuin kerran lauantaina, kun teki iltaruokaa. Loput ajasta oltiin täysin keskenään, puusaunakin lämmitettiin kahdestaan ja siellä monta tuntia oltiin. Kaveri huolehti meille molemmille jotain syötävää, vahtimatta chattailtiin täysi-ikäisten ihmisten kanssa silloisessa sensuroimattomassa netissä jne.

Ei tulis nykypäivänä kuuloonkaan...

Lapset kiipeilevät liikkuvan auton takapenkillä ilman turvavöitä vanhempien kiskoessa ketjussa tupakkaa, miten ihana aika, jonka wokettava hallitus kielsi. 

Haha, mä kasvatan tuohon tyyliin. Huvituksina Pikku Kakkonen, kirjasto ja uimahalli, muuten saa keksiä itse itselleen tekemiset. Ja minä sen mitään tunteita sanoittele, enkä neuvottele lapsen kanssa, vaan tehdään mitä äiti käskee ja pulinat pois. Väkivaltaa en käytä, vaikka välillä vähän mieli tekisikin.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla ja elämä oli silloin hyvin. Ei ollut lamaa eikä sodan uhkaa.

Mitä nyt ensin pelättiin Neuvostoliiton atomipommeja ja sen jälkeen tuli suurin lama mitä Suomessa on ikinä koettu. Niin sitä aika kultaa muistot.

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsia hukkui uimarannoilla joku 30 mukulaa joka kesä. Nykyisin hädin tuskin viisi lasta hukkuu kesässä.

Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Oli vielä hyvää aikaa kun lähinnä oli ydinsodan pelko eikä nykyistä ilmasto rahastusta veronmaksajilta.

Oli silloinkin ilmastoahdistusta, mutta ei ilmastonmuutoksesta johtuen vaan otsoniaukon takia! Onneksi siihen ympäristökatastrofiin silloin puututtiin tehokkaasti kansainvälisellä yhteistyöllä. Kaikki spray-pullojen ponneaineet vaihtui ympäristöystävällisiin ja kylmälaitteiden aineet myös. Hyvä esimerkki onnistuneesta ihmisen aikaansaaman ympäristöongelman korjaamisesta.

Mikä se 80-luvun tyyli on? Ihan tavallisesti vanhempani minut kasvattivat 70- ja 80-luvulla. Hyvissä väleissä ollaan edelleen.

Silloin ei holhottu liikaa. Nyt holhotaan ja seuraukset näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset olivat syntyneet 70-luvun puolella, mutta suuri osa lapsuudesta 80- luvulla. 

Ihan samoin kasvattavat nyt omiaan kuten on heidätkin  kasvatettu. Ovat korkeakoulutettuja ja lapsensa ovat hienoja teinejä.

Miksi normaalista elämästä pitäisi tulla huostaanotto? Ilm olen kasvattanut lapseni ihan omalla tyylillä.

Tässä ehkä tarkoitettiin nyt sitä 80-luvun kurinpitoa, eli kurittamista, tukkapöllyä ja korvatillikkaa, joita oli vielä 90-luvulla. Tai jos ei tarkoitettu, niin ehkä sitä että lapset saivat aika vapaasti ulkona vaeltaa jo alle kouluikäisenä, kun nykyään yksin olevasta päiväkoti-ikäisestä tulee lasu. Käytiin jo 7-vuotiaana uimarannalla monen kilometrin päässä ilman aikuisen valvontaa, ilman puhelimia ja ilman että kukaan vahti tai kyseli perään, mitä kesälomalla monen viikon ajan päivät yksin ollessa oikein tehtiin. Nyt ei saisi alle 10-vuotiasta jättää edes pakollisen työpäivän ajaksi kotiin ilman, että joku huolestuu, vaikka pakkohan se on jos meinaa töissä käydä. Silloin jätettiin vain ruoka lämmitettäväksi mikrossa, eikä tosiaankaan soiteltu perään että muistitko syödä ym.

 

Muistan kun olin kaverin luona ala-asteella viikonlopun kylässä joskus 11-vuotiaana, enkä nähnyt hänen vanhempiaan koko viikonlopun aikana kuin kerran lauantaina, kun teki iltaruokaa. Loput ajasta oltiin täysin keskenään, puusaunakin lämmitettiin kahdestaan ja siellä monta tuntia oltiin. Kaveri huolehti meille molemmille jotain syötävää, vahtimatta chattailtiin täysi-ikäisten ihmisten kanssa silloisessa sensuroimattomassa netissä jne.

Ei tulis nykypäivänä kuuloonkaan...

Ei meillä ainakaan ollut tuollaista 80-luvulla. 

Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin.  Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle.  Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?

Aikoinaan ei vahdittu lapsia mutta toisaalta oppivat omatoimisiksi. Ei pidetty niin isoa meteliä mt-asioista, tunteista tai ahdistuksista.

Toisaalta aikuiset oli aikuisia ja vaadittiin jonkinlaista kunnioitusta ja vastuunkantoa lapsiltakin. 

Minun lapset on laitettu leireille ja liikuntaharrastuksiin vaikka korvista taluttaen, eli olen ehkä "heittänyt heidät kylmään veteen". Sittenpä ovat opetelleet uimaan. En ole ehkä kuulostellut niin tunteita ja reagoinut kaikkiin epämukavuuksiin.  Ja hyvin pärjääviä nuoria on heistä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset olivat syntyneet 70-luvun puolella, mutta suuri osa lapsuudesta 80- luvulla. 

Ihan samoin kasvattavat nyt omiaan kuten on heidätkin  kasvatettu. Ovat korkeakoulutettuja ja lapsensa ovat hienoja teinejä.

Miksi normaalista elämästä pitäisi tulla huostaanotto? Ilm olen kasvattanut lapseni ihan omalla tyylillä.

Tässä ehkä tarkoitettiin nyt sitä 80-luvun kurinpitoa, eli kurittamista, tukkapöllyä ja korvatillikkaa, joita oli vielä 90-luvulla. Tai jos ei tarkoitettu, niin ehkä sitä että lapset saivat aika vapaasti ulkona vaeltaa jo alle kouluikäisenä, kun nykyään yksin olevasta päiväkoti-ikäisestä tulee lasu. Käytiin jo 7-vuotiaana uimarannalla monen kilometrin päässä ilman aikuisen valvontaa, ilman puhelimia ja ilman että kukaan vahti tai kyseli perään, mitä kesälomalla monen viikon ajan päivät yksin ollessa oikein tehtiin. Nyt ei saisi alle 10-vuotiasta jättää edes pakollisen työpäivän ajaksi kotiin ilman, että joku huolestuu, vaikka pakkohan se on jos meinaa töissä käydä. Silloin jätettiin vain ruoka lämmitettäväksi mikrossa, eikä tosiaankaan soiteltu perään että muistitko syödä ym.

 

Muistan kun olin kaverin luona ala-asteella viikonlopun kylässä joskus 11-vuotiaana, enkä nähnyt hänen vanhempiaan koko viikonlopun aikana kuin kerran lauantaina, kun teki iltaruokaa. Loput ajasta oltiin täysin keskenään, puusaunakin lämmitettiin kahdestaan ja siellä monta tuntia oltiin. Kaveri huolehti meille molemmille jotain syötävää, vahtimatta chattailtiin täysi-ikäisten ihmisten kanssa silloisessa sensuroimattomassa netissä jne.

Ei tulis nykypäivänä kuuloonkaan...

Chattailitte netissä vahtimatta 80- luvulla? Joo, ei munkaan netin kättöä valvottu silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei holhottu liikaa. Nyt holhotaan ja seuraukset näkyy.

Holhoaminen oli paljon toisenlaista. Naapureiden tekemisiä kytättiin enemmän, sukulaiset kyttäsi enemmän ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla kaikki tiesi muiden asiat. Eikä ollut sosiaalisesti hyväksyttävää poiketa liian paljon siitä mitä yleisesti pidettiin normaalina. Nykyisin jokainen saa huomattavasti paljon vapaammin elää omannäköistä elämää. Erilaisuutta suvaitaan ja kenenkään ei tarvitse pelätä olevansa liian erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Miähän tämä suuri ero nyt sitten oli? Lähinnä tule mieleen se, miten pienetkin lapset saattoivat olla yksin.  Joskus kävelin vanhempien luvalla 3 km päiväkodista kotiin, nythän lasta ei saa luovuttaa kuin täysi-ikäiselle hakijalle.  Eli ilmeisesti aikuisten läsnäolon lisääntyminen on joku ongelma`?

Rajansa siinäkin. Lapset ovat lapsia ja heillä on ja pitäisi saada olla myös se oma maailmansa, johon aikuinen ei pistä nokkaansa.