Onko sinulla pakkomielteitä tai pakkoajatuksia?

Kurkin verhojen taakse ja tarkistan että saunan ovi on kiinni. Haluaisin päästä tästä iltakierroksesta eroon. Johtuu eräistä tapahtumista elämässäni. Kai tää tästä ajan kanssa...

Pakkoajatuksista kärsivä ihminen todellä KÄRSII näistä ajatuksista ja usein ahdistus ja häpeä omista ajatuksistaan vaan pahentaa asioita. Kyllä niitä jotenkin pystyy hallitsemaan tai lieventämään joko korvaamalla pakkoajatus jollain pakkotoiminnolla tai sitten vaan hyväksyä, että taas mä ajattelen tätä mutta se on ok, se on vaan ajatus ja se ei satuta ketään ja menee kyllä ohi.

murhaaja väitti äänen päänsä sisällä käskevän tappamaan jonkun? Onko se eri asia?



Oma lapseni kärsii pakkoajatuksista ja voi, että minä pelkään hänen puolestaan ja kärsin, vaikka en sitä hänelle näytä :( Kyseessä siis kouluikäinen lapsi. Luonteeltaan kiltti ja herkkä eikä tekis pahaa kärpäsellekään....

Pakkoajatuksia omaavilla nämä ajatukset on ahdistavia ja pelottavia. Niistä muuten kannattaa puhua jollekin johon luottaa todella paljon. Yleensä pakkoajatus hellittää kun sen saa puhuttua ulos systeemistä. Toisen pakkoajatuksia ei saisi kauhistella vaan mieluiten vaan kuitata ne neutraalisti. Toisten kauhistelu vaan ahdistaa lisää ja lisää pakkoajatuksia. Kilttien ihmisten tautihan tämä yleensä on : )

Vierailija:

murhaaja väitti äänen päänsä sisällä käskevän tappamaan jonkun? Onko se eri asia?

Oma lapseni kärsii pakkoajatuksista ja voi, että minä pelkään hänen puolestaan ja kärsin, vaikka en sitä hänelle näytä :( Kyseessä siis kouluikäinen lapsi. Luonteeltaan kiltti ja herkkä eikä tekis pahaa kärpäsellekään....

mutta ihmettelen, että mistä ne kumpuavat? Jos ahdistava lapsuus aiheuttaa niin nyt kyllä tunnen jo syyllisyyttä :( Rakastan lapsiani ja tätäkin lasta paljon. Itse muistan kyllä että minulla oli tuota laskemista lapsena esim. jos en tietyssä ajassa ehtinyt juosta jonnnekin niin se tarkoitti, että kuolen... jne. Nykyään ei pakkoajatuksia enää ole.

Itse en uskalla mennä vauva sylissä parvekkeell. Tulee älytön ajatus pudottaa hänet, ihan noin vain. Niinkuin se Michael Jackson roikotti sitä lasta. Tiedän että en tee sitä, mutta silti ajatus on kauhea, vainoava.

Pakko-oireiselle häiriölle (" pakkoneuroosi" ) on ominaista pakkoajatukset (obsessiot) tai pakkotoiminnat (kompulsiot). Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista.



Tavallisimmat pakkoajatukset ovat pelot tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä kosketellessa, pelot mahdollisista vahingossa tehdyistä teoista (esimerkiksi pelko, että loukannut ihmistä ajaessaan autoa tai että jättänyt oven lukitsematta tai uunin sammuttamatta), itsepäiset pelot sairauksista, pakonomainen tarve pitää esineet tarkassa järjestyksessä, vastustamattomalta tuntuva halu lyödä toista ihmistä tai huutaa ääneen kirkossa tai ajatuksiin itsepäisesti tunkeutuvat seksuaalisesti rivot mielikuvat.



Pakko-ajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Jos pakkoajatuksena on pelko oven lukitsematta jättämisestä, henkilö saattaa tarkistaa uudelleen ja uudelleen, että ovi ei jäänyt lukitsematta.



Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen.



Tavallisimmat pakkotoiminnat ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, laskeminen, järjestely, toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu. Äärimmillään pakkoajatuksista kärsivä voi pestä kätensä lähes verille pelätessään tartuntoja, palata tarkastamaan oven lukot uudelleen ja uudelleen muutaman minuutin välein, lievittää rivojen ajatusten tuottamaa syyllisyyttään laskemalla ritualistisesti sata kertaa tietty laskutoimitus jne.



Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä, mm. vakavissa masennustiloissa 1, monissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä 2, hypokondriassa 3 ja muissa elimellisoireisissa häiriöissä, Touretten oireyhtymässä 4 ja syömishäiriöissä. Pakkoajatuksia ja -toimintoja esiintyy myös skitsofreniassa ja psykoottisissa sairauksissa, mutta tällöin henkilö ei useinkaan ymmärrä, että pakko-ajatukset ja -toiminnot ovat liiallisia tai epärealistisia.



Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa haitaten huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää.



Esiintyminen

Noin 2¿3 % aikuisista kärsii pakko-oireinen häiriöstä. Häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä, mutta voi joskus alkaa jo lapsuudessa. Valtaosalla pakko-oireisesta häiriöstä kärsivistä oireita ilmenee vaihtelevassa määrin vuosikymmeniä. Myöhemmällä aikuisiällä alkava pakko-oireinen häiriö on usein jaksottainen. Noin joka kuudennella jatkuvista oireista kärsivällä oirekuva pahentuu vuosien myötä saattaen johtaa työkyvyttömyyteen.



Perinnölliset tekijät näyttelevät kaksos- ja sukututkimusten valossa tärkeätä osaa pakko-oireiden häiriön synnyssä. Lääkkeiden vaikutusten perusteella on todennäköistä, että häiriön taustalla voi olla aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö.



Itsehoito

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän on tärkeä vapautua häiriöön usein liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon puoleen kääntymistä.



Stressi lisää pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Oireita voi itsehoidollisesti lievittää säännöllisen liikunnan ja rentoutusmenetelmien avulla. Pakko-ajatuksista kärsivän kannattaa opetella erilaisia keinoja ohjata ajatukset muualle. Television, elokuvien katsominen, video- ja tietokonepelit, kiinnostava lukeminen, erillinen luova toiminta, piirtäminen, soittaminen, puutarhan hoito, kodin korjaustyöt, ristisanatehtävien tekeminen, jne. voivat olla tehokkaita keinoja hallita pakko-ajatuksia ja välttää hankalia pakko-toimintoja. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot (" Nuo ovat vain ajatuksia ¿ ne menevät itsestään ohi" , tms.) saattavat korvata kiusallisen ritualistiset pakko-toiminnat.



Hoito

Varsinaisesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän kannattaa aina kääntyä psykiatrin ja/tai psykologin puoleen, koska oireita voi merkittävästi lievittää erityisesti käyttäytymisterapialla ja lääkkeillä.



Oireiden hallinnassa hyödynnetään erityisesti käyttäytymisterapeuttisia keinoja katkaista pakko-ajatukset ja korvata hankalat pakko-toiminnat rakentavimmilla tavoilla. Tilanteesta riippuen jotkut pakko-oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista psykoterapioista tai pariterapiasta.



Lääkkeet voivat lievittää hyvinkin merkittävästi pakko-oireiden häiriön oireita. Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti aivojen serotoniinaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä. Näiden ohella jotkut oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista ahdistuneisuutta lievittävistä lääkkeistä.





--------------------------------------------------------------------------------

Artikkelin tunnus: dlk00403 (019.500)

© 2007 Kustannus Oy Duodecim

tuollaisia 16:n kuvailemia pakkoajatuksia. Eniten niitä taisi olla noin 9-15 vuoden ikäisenä. Aikuisena en enää muista pelänneeni vastaavia asioita.

Esim : Jossei huomenna sada , meille tapahtuu jotain kauheaa .

Tosin oireet aika lieviä onneksi. Ja tajuan kyllä että tämä on aika naurettavaa, mutta sitten " varmuuden vuoksi" pitää kuitenkin tehdä nämä pakkotoiminnot.

Mulla ilmenee esim. pyykkiä ripustaessa; olen jo laittanut vaatteen narulle, mutta tulee vahva tunne että " se on käännettävä toisinpäin" . Siis tyhmää ja aikaavievää puuhaa. Yksi korjaus kyllä yleensä riittää, en veivaa samaa vaatetta koko ajan ;) Ja ripustaminen etenee kyllä suht normaalisti, aika sulavasti jo korjaan vaatteen asennon.. (huhhuh kuullostaapa itsestäkin aika hullulta..).



Tietty " iltarukousmantra" myös käytössä, vaikken kovin uskonnollinen olekaan. Joskus vaan pelottaa että läheisille tapahtuu jotain kamalaa, ja tämä mantra " suojaa" .

Sama juttu oikeastaan kaiken tällaisen kanssa minulla, taustalla jokin menettämisen ja kuoleman pelko? Yritän " suojella ja pelastaa" perheeni ja itseni..

Olen miettinyt mahtaako syynä ola esim. teini-iässä koetut molempien isoäitien syöpä ja kuolema, otin ne aikaa raskaasti. En voinut kuulla sanaa " syöpä" ilman että kauhu valtasi mielen, hätkähdin joka kerta.



No tiedä sitten. " Mukava" kuulla etten ole ainoa.

tarkistus on sitten rasittavaa. Ihan itseäni ärsyttää kun pitää tarkistaa vaikka sekuntti sitten laittoi käsilaukun vetskarin kiinni. Ei kun uudestaan auki, että varmasti ovat sieltä hävinneet.



Hellan levyjen tarkistaminen helpottui kun on nykyään turvaliesi jonka levyt sammuvat tietyn ajan kuluttua.

Samoin kahvinkeitin on termosmalli joka sammuu itsekseen heti kun kahvi tippunut. Nämä ovat kyllä olleetkin ihan oikeita uhkatekijöitä meillä..varmaan olisi talo jo palanut ellei noita olisi..

En voi mennä vauva sylissä korkealle paikalle, vaikka edessä olisi kaide. En myöskään voi olla lähellä, jos mies seisoo kaiteen vieressä vauva sylissä. Pelkään, että lapsi putoaa alas. Sillalta käveleminen lasten kanssa on vaikeaa ja komennan koko ajan lapsia etemmäs pudotuksesta.



Iltaisin jos en saa unta, saatan ruveta ajattelemaan omaa kuolemaani. Tai jonkun läheisen kuolemaa.



Lehdistä lukemani lasten julmat kohtalot pyörivät päässäni non-stoppina. En vaan voi lopettaa niiden ajattelemista, vaikka ahdistun niin, etten saa unta.



Joskus mieleen tulee ihan älyttömiä ajatuksia jostain kirjoista: " Kohta jotain pahaa tulee tapahtumaan" tai " Hän ei tiennyt, mikä häntä odottaa" .



Sanomattakin varmaan selvää, etten enää juuri katsele kauhuelokuvia tai lue yksityiskohtia synkistä lapsikohtaloista iltapäivälehdistä...

Ulos lähtiessä pitää tarkistaa monta kertaa, että avain on mukana, takaovi lukossa, levyt pois päältä ja kaikki laukussa. Saatan palata parikin kertaa katsomaan, että kaikki on kunnossa. Tuijotan avainta laittaessani ovea lukkoon ja sanon samalla itselleni vakaasti ja varmasti: ¿avain ON mukana¿.



Toistelen mielessäni sanoja tai lauseita symmetrisesti. Teen myös käsillä tai jaloilla symmetrisiä liikesarjoja.



Nämä häiritsevät vain ajoittain lievästi. Kun olen jo ehtinyt bussipysäkille asti, pystyn yleensä hillitsemään haluni palata vilkaisemaan hellaa ja lukkoja. Ja pysäkillähän voin tarkistaa yhä uudelleen, että avain, rahapussi (kortteineen), bussikortti, kännykkä ja kaikki muu on mukana. Näin bussimatkakin kuluu rattoisasti, ei tarvitse tuijottaa tylsiä lähiömaisemia.

Alkoi ja loppu samalla liikkeellä. Tuli uskomattoman turvaton olo hänen puolestaan.

hetkenä minä hyvänsä voisin tiputtaa hänet noin vain. Lapsi on jo 5v ja näitä siis vauvasta asti.

Vierailija:

Itse en uskalla mennä vauva sylissä parvekkeell. Tulee älytön ajatus pudottaa hänet, ihan noin vain. Niinkuin se Michael Jackson roikotti sitä lasta. Tiedän että en tee sitä, mutta silti ajatus on kauhea, vainoava.

tten vaan hyppää/liukastu alas.

Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Minulla on ihan samantapaisia oireita kuin jotkut tässä kirjoittivat.

No en tiedä onko ihan tätä, mutta esimurrosikäisenä minulla oli kausi, jolloin tavallaan jumiuduin sellaiseen ajatukseen, että mitään ei kannata tehdä, kun kumminkin kuolee! Oli tosi ahdistavaa. Sama ajatus palaa aika ajoin vieläkin mieleeni, mutta nyt osaan ikään kuin järkeillä sen pois.

Omien lasten tappaminen, naapurin lasten tappaminen, katolta hyppääminen, jonkun ihmisen myrkyttäminen jne...Sitten on kevyemmästä päästä lukujonot ja jako ja kertolaskut, sekä numeroiden kirjoittaminen paperille ja saman laskun laskeminen vaikkapa kymmeniä tai satoja kertoja.

Mulla itsellä jää välillä jotenkin jumimaan päässä ja mietin samaa asiaa kymmeniä kertoja, jää kuin levy päälle. Tai sitten rupean toistamaan jotain asiaa tai joku pinttyy mieleen ja tulee aina sieltä vaikkei tarvikaan. Myös väkivaltaisia ajatuksia on, esimerkiksi jos kaadun ja isken silmän veitseen, jos kaadun ja naru hirttää pääni pois yms.