Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ideana, että pitäisi pystyä tiputtamaan muilla keinoin joku hurja osa painostaan ennen leikkausta?

Minulla on painoindeksi yli 40, mutta en ahmi, en syö "jatkuvasti" enkä käytä mainittavasti alkoholia. Toisella puolella vaa'assa painaa (heh) sitten se etten pysty urheilemaan ja kärsin pahasta ruokahaluttomuudesta, joka johtaa siihen etten syö kuin kerran päivässä vasta kun on täysin pakko, ja silloin ruuan on oltava jotain sellaista mitä saan itseni suosteltua syömään. Muuten voin olla mainiosti syömättä ollenkaan eikä sekään ole pidemmällä tähtäimellä erityisen kestävä ratkaisu työssä käyvälle. Käytän paljon salaatteja, mutta selkeästi iso osa ruuista on myös epäterveellisiä. Salaattikin lähinnä kelpaa epäterveellisinä versioina eli fetalla, kovalla juustolla, lohella tai tonnikalalla. Yleensä en suo ajatustakaan syömiselle koko päivänä ja ostan vain jotain nopeaa jonka syön kymmenen jälkeen illalla. Painonvartijat potkivat minut aikoinaan ulos ryhmästään ja muistan millaista tuskaa silloin oli koettaa syödä kaikki mitä piti, lihoihan siitä sitten tietysti. Luultavasti vain lihoisin tälläkin metodilla mitä näissä etukäteislaihdutuksissa käytetään, vaikka itse ruokamäärän rajoittaminen ja ruuan laadun parantamiseen pakottaminen leikkaushoidolla saattaisivatkin auttaa.

En kysy siksi että suunnittelisin leikkaukseen menemistä, vaan siksi että tuossa on selkeä epäkohta. Tuskin kovin moni huvikseen maksaisi yli kymppitonnia ilman sitoutumista, vaikka itselaihdutusta ei vaadittaisikaan?

Monella lihavalla on rasvamaksa ja sitä pitää kutistaa jotta saadaan instrumentit sisään niin ettei maksa saa osumaa. Ohjelmassa my 600 lb life näytetään leikkauksia ja kyllähän siellä osalla on leikkausta edeltävästä kuurista huolimatta todella rasvaisia maksoja. Amerikassa on myös kaikki suurempaa - myös leikkausinstrumentitkin?

Teet muuten monelle ylipainoiselle ja lihavalle tyypillisen virheen eli kärvistelet ravinnotta pitkiä aikoja. Päivässä pitää syödä 5-6 pientä ateriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Tiesitkö että kaikki hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi kun ohutsuoli ne pilkkoo? Ei riitä että lopettaa sokerin syönnin pitää rajoittaa myös hiilihydraatteja. Leipää tms.

Luotan ravitsemusterapeuttiin. Joko näkkileipä tai puuro 35 grammasta hiutaleita aamuin illoin, sipaisu rasvaa ja ohut juustosiivu tai kinkkusiivu. Lounaalla desi perunaa/riisiä/pastaa ja päivällisellä samoin desillisen proteiinin kanssa. Riisi ja pasta ovat tietenkin täysjyväpastaa. Eli päivässä tulee noin lautasellinen kaurapuuroa, yksi peruna, desi keitettyä täysjyväriisiä ja iltapalalla yksi näkkileipä päällisten kera. Koska nuo hiilihydraattimäätät nautitaan pieninä annoksina proteiinin kera niin silloin ei tule dumpingia. Jos syö vaikkapa kaksi desiä kääretorttua niin voi saada niin hirveät dumping-oireet että joutuu ensiapuun.

Ei niitä hiilihydraatteja voi poiskaan ottaa koska silloin tulisi puutostauti ja hillitön ummetus. Kun ei voi enää syödä kasveja ja hedelmiä kuten ennen niin sitten se kuitu pitää saada täysjyväviljasta. Minun mielestäni tuollainen 1-2 näkkileivänpalaa on kyllä todella vähän enkä lähtisi niitä rajoittamaan ilman lääkärin tai mieluummin ravitsemusterapeutin lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. 36-vuotias nainen, BMI 48 ja lääkäri pelotteli kuolemalla, ellei laihdu. Leikkauksen jälkeen meni hyvin pari viikkoa, kunnes yksin ollessaan oli tapahtunut jotain -> löytyi kuolleena lattialta. Ko. naisen äiti sanoi, ettei tiedä vieläkään kuolinsyytä, koska ei jaksa lukea sitä paperista. Asia on vaan niin raskas... Siis tiedot on tulleet aikoja sitten, tapaus on pari vuotta vanha.

Veritulppa? Leikkauksen jälkeen on kolme kuukautta kohonnut veritulppariski kaikilla leikatuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Voi sinua sisätautilääkäri, kavennetun mahan eli sleeve gastrektomian jälkeen ei pääsääntöisesti tulee dumpingia. Dumppareita tulee mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, siinä kun pussiksi pienennetystä mahasta puuttuu portti, jolloin ruoan laatu ja määrä vaikuttaa suoleen radikaalimmin.

Sinä voit olla poikkeus säännöstä mutta kyllä sisätautilääkäri on nyt tässä oikeassa ainakin omien kokemusteni perusteella.

Tutkimusten mukaan DS on erittäin harvinainen Sleeve gastrektomian jälkeen. Tuolla esimerkki tutkimuksesta, jossa se todetaan: 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4875983/

Vain 1,49 % kavennusleikkauksen läpikäyneistä sai dumping-oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ideana, että pitäisi pystyä tiputtamaan muilla keinoin joku hurja osa painostaan ennen leikkausta?

Minulla on painoindeksi yli 40, mutta en ahmi, en syö "jatkuvasti" enkä käytä mainittavasti alkoholia. Toisella puolella vaa'assa painaa (heh) sitten se etten pysty urheilemaan ja kärsin pahasta ruokahaluttomuudesta, joka johtaa siihen etten syö kuin kerran päivässä vasta kun on täysin pakko, ja silloin ruuan on oltava jotain sellaista mitä saan itseni suosteltua syömään. Muuten voin olla mainiosti syömättä ollenkaan eikä sekään ole pidemmällä tähtäimellä erityisen kestävä ratkaisu työssä käyvälle. Käytän paljon salaatteja, mutta selkeästi iso osa ruuista on myös epäterveellisiä. Salaattikin lähinnä kelpaa epäterveellisinä versioina eli fetalla, kovalla juustolla, lohella tai tonnikalalla. Yleensä en suo ajatustakaan syömiselle koko päivänä ja ostan vain jotain nopeaa jonka syön kymmenen jälkeen illalla. Painonvartijat potkivat minut aikoinaan ulos ryhmästään ja muistan millaista tuskaa silloin oli koettaa syödä kaikki mitä piti, lihoihan siitä sitten tietysti. Luultavasti vain lihoisin tälläkin metodilla mitä näissä etukäteislaihdutuksissa käytetään, vaikka itse ruokamäärän rajoittaminen ja ruuan laadun parantamiseen pakottaminen leikkaushoidolla saattaisivatkin auttaa.

En kysy siksi että suunnittelisin leikkaukseen menemistä, vaan siksi että tuossa on selkeä epäkohta. Tuskin kovin moni huvikseen maksaisi yli kymppitonnia ilman sitoutumista, vaikka itselaihdutusta ei vaadittaisikaan?

Monella lihavalla on rasvamaksa ja sitä pitää kutistaa jotta saadaan instrumentit sisään niin ettei maksa saa osumaa. Ohjelmassa my 600 lb life näytetään leikkauksia ja kyllähän siellä osalla on leikkausta edeltävästä kuurista huolimatta todella rasvaisia maksoja. Amerikassa on myös kaikki suurempaa - myös leikkausinstrumentitkin?

Teet muuten monelle ylipainoiselle ja lihavalle tyypillisen virheen eli kärvistelet ravinnotta pitkiä aikoja. Päivässä pitää syödä 5-6 pientä ateriaa.

Tiedän ihan hyvin että minun ylipainoni pohjimmainen syy on jonkinlainen syömishäiriö enkä varmasti senkään vuoksi menisi mistään noista seulonnoista läpi. Minua jopa inhottaa nähdä kuinka työkaverit syövät töissä kahvihuoneessa eväitään, ravintolassa syöminen omien ystävien kanssa sen sijaan on ihan positiivinen asia. Kahvihuonelounaiden syöminen töissä aiheuttaa minussa lähinnä jonkinlaista myötähäpeää, on jotenkin hurjan noloa että aikuisen pitää syödä töissä. Tosi kompaktissa muodossa oleva tai juuri kaupasta ostettu lounasruoka on vielä jotenkin ok, mutta ei tulisi mieleenkään laittaa omia ruokia samaan jääkaappiin jonkun toisen kotoaan tuomien määrittelemättömän sisältöisten eväiden kanssa. Tai mennä paikalle kun he lämmittävät ja syövät niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Tiesitkö että kaikki hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi kun ohutsuoli ne pilkkoo? Ei riitä että lopettaa sokerin syönnin pitää rajoittaa myös hiilihydraatteja. Leipää tms.

Luotan ravitsemusterapeuttiin. Joko näkkileipä tai puuro 35 grammasta hiutaleita aamuin illoin, sipaisu rasvaa ja ohut juustosiivu tai kinkkusiivu. Lounaalla desi perunaa/riisiä/pastaa ja päivällisellä samoin desillisen proteiinin kanssa. Riisi ja pasta ovat tietenkin täysjyväpastaa. Eli päivässä tulee noin lautasellinen kaurapuuroa, yksi peruna, desi keitettyä täysjyväriisiä ja iltapalalla yksi näkkileipä päällisten kera. Koska nuo hiilihydraattimäätät nautitaan pieninä annoksina proteiinin kera niin silloin ei tule dumpingia. Jos syö vaikkapa kaksi desiä kääretorttua niin voi saada niin hirveät dumping-oireet että joutuu ensiapuun.

Ei niitä hiilihydraatteja voi poiskaan ottaa koska silloin tulisi puutostauti ja hillitön ummetus. Kun ei voi enää syödä kasveja ja hedelmiä kuten ennen niin sitten se kuitu pitää saada täysjyväviljasta. Minun mielestäni tuollainen 1-2 näkkileivänpalaa on kyllä todella vähän enkä lähtisi niitä rajoittamaan ilman lääkärin tai mieluummin ravitsemusterapeutin lupaa.

Ei suinkaan tarvitse eikä pidä jättää hiilareita sisältäviä ruokia pois kokonaan , mutta luultavasti moni syö liikaa hiilareita. Tulostakaa kaavake jossa on yleisimpien ruokien hiilarit.

Muistaakseni löytyy diabetesliiton sivuilta ja löytyy ainakin googlaamalla.

Itse asiassa moni ylipainoimen kärsii ravitsemusvajauksesta niin nuori kuin iäkkäämpi. Pitää suunnitella ruuat niin hyvin että saa tarpeelliset ravinto, vitamiini ja hivenaineet. Ainakin kaikkien on syytä nauttia d-vitamiinilisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Tiesitkö että kaikki hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi kun ohutsuoli ne pilkkoo? Ei riitä että lopettaa sokerin syönnin pitää rajoittaa myös hiilihydraatteja. Leipää tms.

Luotan ravitsemusterapeuttiin. Joko näkkileipä tai puuro 35 grammasta hiutaleita aamuin illoin, sipaisu rasvaa ja ohut juustosiivu tai kinkkusiivu. Lounaalla desi perunaa/riisiä/pastaa ja päivällisellä samoin desillisen proteiinin kanssa. Riisi ja pasta ovat tietenkin täysjyväpastaa. Eli päivässä tulee noin lautasellinen kaurapuuroa, yksi peruna, desi keitettyä täysjyväriisiä ja iltapalalla yksi näkkileipä päällisten kera. Koska nuo hiilihydraattimäätät nautitaan pieninä annoksina proteiinin kera niin silloin ei tule dumpingia. Jos syö vaikkapa kaksi desiä kääretorttua niin voi saada niin hirveät dumping-oireet että joutuu ensiapuun.

Ei niitä hiilihydraatteja voi poiskaan ottaa koska silloin tulisi puutostauti ja hillitön ummetus. Kun ei voi enää syödä kasveja ja hedelmiä kuten ennen niin sitten se kuitu pitää saada täysjyväviljasta. Minun mielestäni tuollainen 1-2 näkkileivänpalaa on kyllä todella vähän enkä lähtisi niitä rajoittamaan ilman lääkärin tai mieluummin ravitsemusterapeutin lupaa.

Ei suinkaan tarvitse eikä pidä jättää hiilareita sisältäviä ruokia pois kokonaan , mutta luultavasti moni syö liikaa hiilareita. Tulostakaa kaavake jossa on yleisimpien ruokien hiilarit.

Muistaakseni löytyy diabetesliiton sivuilta ja löytyy ainakin googlaamalla.

Itse asiassa moni ylipainoimen kärsii ravitsemusvajauksesta niin nuori kuin iäkkäämpi. Pitää suunnitella ruuat niin hyvin että saa tarpeelliset ravinto, vitamiini ja hivenaineet. Ainakin kaikkien on syytä nauttia d-vitamiinilisiä.

Laske Finnlines avulla nuo lihavuusleikatun päivän luvatut hiilarit. Älä sekoita leikattujen ja leikkaamattomien syömisiä keskenään. Tee vaikka oma ketju leikkaamattomien hiilarinsyömisestä.

Siis Finelin avulla laske. Finnlines oli autocorrect.

Tunnen. Leikkauksesta oli sille enemmän haittaa kuin hyötyä. En ymmärrä kuka tuollaisees ylipäänsä lähtee mukaan, laihtua voi muutenkin ja ihan ilman jälkitauteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ideana, että pitäisi pystyä tiputtamaan muilla keinoin joku hurja osa painostaan ennen leikkausta?

Minulla on painoindeksi yli 40, mutta en ahmi, en syö "jatkuvasti" enkä käytä mainittavasti alkoholia. Toisella puolella vaa'assa painaa (heh) sitten se etten pysty urheilemaan ja kärsin pahasta ruokahaluttomuudesta, joka johtaa siihen etten syö kuin kerran päivässä vasta kun on täysin pakko, ja silloin ruuan on oltava jotain sellaista mitä saan itseni suosteltua syömään. Muuten voin olla mainiosti syömättä ollenkaan eikä sekään ole pidemmällä tähtäimellä erityisen kestävä ratkaisu työssä käyvälle. Käytän paljon salaatteja, mutta selkeästi iso osa ruuista on myös epäterveellisiä. Salaattikin lähinnä kelpaa epäterveellisinä versioina eli fetalla, kovalla juustolla, lohella tai tonnikalalla. Yleensä en suo ajatustakaan syömiselle koko päivänä ja ostan vain jotain nopeaa jonka syön kymmenen jälkeen illalla. Painonvartijat potkivat minut aikoinaan ulos ryhmästään ja muistan millaista tuskaa silloin oli koettaa syödä kaikki mitä piti, lihoihan siitä sitten tietysti. Luultavasti vain lihoisin tälläkin metodilla mitä näissä etukäteislaihdutuksissa käytetään, vaikka itse ruokamäärän rajoittaminen ja ruuan laadun parantamiseen pakottaminen leikkaushoidolla saattaisivatkin auttaa.

En kysy siksi että suunnittelisin leikkaukseen menemistä, vaan siksi että tuossa on selkeä epäkohta. Tuskin kovin moni huvikseen maksaisi yli kymppitonnia ilman sitoutumista, vaikka itselaihdutusta ei vaadittaisikaan?

Monella lihavalla on rasvamaksa ja sitä pitää kutistaa jotta saadaan instrumentit sisään niin ettei maksa saa osumaa. Ohjelmassa my 600 lb life näytetään leikkauksia ja kyllähän siellä osalla on leikkausta edeltävästä kuurista huolimatta todella rasvaisia maksoja. Amerikassa on myös kaikki suurempaa - myös leikkausinstrumentitkin?

Teet muuten monelle ylipainoiselle ja lihavalle tyypillisen virheen eli kärvistelet ravinnotta pitkiä aikoja. Päivässä pitää syödä 5-6 pientä ateriaa.

Tiedän ihan hyvin että minun ylipainoni pohjimmainen syy on jonkinlainen syömishäiriö enkä varmasti senkään vuoksi menisi mistään noista seulonnoista läpi. Minua jopa inhottaa nähdä kuinka työkaverit syövät töissä kahvihuoneessa eväitään, ravintolassa syöminen omien ystävien kanssa sen sijaan on ihan positiivinen asia. Kahvihuonelounaiden syöminen töissä aiheuttaa minussa lähinnä jonkinlaista myötähäpeää, on jotenkin hurjan noloa että aikuisen pitää syödä töissä. Tosi kompaktissa muodossa oleva tai juuri kaupasta ostettu lounasruoka on vielä jotenkin ok, mutta ei tulisi mieleenkään laittaa omia ruokia samaan jääkaappiin jonkun toisen kotoaan tuomien määrittelemättömän sisältöisten eväiden kanssa. Tai mennä paikalle kun he lämmittävät ja syövät niitä.

OCD? Joku hoitamaton ja / tai tiedostamaton trauma? Ei jotenkin kuulosta "normaalilta" syömishäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 16:58"]

Itse menin yksityiselle puolelle, maksoi 13.000€

Melko pieni hinta elämänlaadun parantumisesta!

Niinhän se, jos on mistä maksaa se. Mulle jo julkisen puolen 200€ aiheuttaisi ongelmia.

Jos on toimeentulotukiasiakas, niin kela maksaa tämän leikkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. 36-vuotias nainen, BMI 48 ja lääkäri pelotteli kuolemalla, ellei laihdu. Leikkauksen jälkeen meni hyvin pari viikkoa, kunnes yksin ollessaan oli tapahtunut jotain -> löytyi kuolleena lattialta. Ko. naisen äiti sanoi, ettei tiedä vieläkään kuolinsyytä, koska ei jaksa lukea sitä paperista. Asia on vaan niin raskas... Siis tiedot on tulleet aikoja sitten, tapaus on pari vuotta vanha.

Veritulppa? Leikkauksen jälkeen on kolme kuukautta kohonnut veritulppariski kaikilla leikatuilla.

Tätä itsekin arvaisin. Surullista on tosiaan, että kumpikaan vanhemmista ei ole jaksanut katsoa papereista kuolinsyytä. Kysymys on tädistäni ja hänen miehestään. Ovat vieläkin lamautuneita tästä.

Omituista on, että tämä serkkuni oli nuorena ihan liikunnallinen ihminen. Vielä vajaa kolmekymppisenä oli täysin normaalipainoinen ja kävi kuntokeskuksessa jumpissa. Jotain tapahtui siinä kolmenkymmenen jälkeen ja lihoi vuodessa/kahdessa tuplaten painonsa. Oli taukoa näkemisestä miltei kaksi vuotta ja meinasin tuoliltani tipahtaa, kun näin. Kyllä, itsekin lihon herkästi ja jojoilen, minulle en ole koskaan nähnyt kenenkään lihovan noin paljon noin pienessä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:13"]Tunnen, työkaveri laihtui leikkauksen jälkeen alle 10 kg, ei kestänyt kauaa kun oli jo leikkausta edeltävissä mitoissa. Kyseessä 50/60-vuotias nainen.

Mä tunnen samanlaisen tapauksen. Ei vaan voinut lopettaa ahmimista.

Kuinka paljon leikkauksen jälkeen tulee automaattisesti terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään.

Itse laihduin yli 40kg vuoden aikana ja on pysynyt poissa jo 2 vuotta.Leikkauksesta siis kohta 3 vuotta. Painoindeksi on nyt 21.

Miten pääsit leikkaukseen kun olit noin pieni että 40kg tiputuksella bmi 21?

Tunnen. Iha yhtä iso se on vielki ja mässää.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä edellisen kans, että maksakoon ite omat läskinsä, jotka hankkineet syömällä.

Aivan turhaa terveydenhuollon varojen tuhlausta, jotka me maksamme veroina näille tankeille, sitten haetaa myötätuntoa ja keksitään selityksiä ,kun on hmm niin erikoinen aineenvaihdunta, että siksi lihoo.

Olen myös nähny näitä punkeroita työn puolesta, pitäis lailla kieltää nuo leikkaukset.

Mites, pitäisikö sun mielestäsi seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita lapsia auttaa?

Nyt siellä varmaan mietit miten nämä liittyvät toisiinsa. Vaikkapa siten, että lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt hyvin usein oireilevat syömishäiriöillä ja ovat merkittävästi lihavampia aikuisena kuin "normaalit" aikuiset.

Mutta eikös niin, että oma vika? Ja joo, en väitä että jokainen lihava olisi lapsena hyväksikäytetty. VÄitän että SINÄ et tiedä kuka on lihava ja mistä syystä. Ja väitän että jokaisen taustalla on tarina, joka on jotain ihan muuta kuin laiskuutta ja tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ideana, että pitäisi pystyä tiputtamaan muilla keinoin joku hurja osa painostaan ennen leikkausta?

Minulla on painoindeksi yli 40, mutta en ahmi, en syö "jatkuvasti" enkä käytä mainittavasti alkoholia. Toisella puolella vaa'assa painaa (heh) sitten se etten pysty urheilemaan ja kärsin pahasta ruokahaluttomuudesta, joka johtaa siihen etten syö kuin kerran päivässä vasta kun on täysin pakko, ja silloin ruuan on oltava jotain sellaista mitä saan itseni suosteltua syömään. Muuten voin olla mainiosti syömättä ollenkaan eikä sekään ole pidemmällä tähtäimellä erityisen kestävä ratkaisu työssä käyvälle. Käytän paljon salaatteja, mutta selkeästi iso osa ruuista on myös epäterveellisiä. Salaattikin lähinnä kelpaa epäterveellisinä versioina eli fetalla, kovalla juustolla, lohella tai tonnikalalla. Yleensä en suo ajatustakaan syömiselle koko päivänä ja ostan vain jotain nopeaa jonka syön kymmenen jälkeen illalla. Painonvartijat potkivat minut aikoinaan ulos ryhmästään ja muistan millaista tuskaa silloin oli koettaa syödä kaikki mitä piti, lihoihan siitä sitten tietysti. Luultavasti vain lihoisin tälläkin metodilla mitä näissä etukäteislaihdutuksissa käytetään, vaikka itse ruokamäärän rajoittaminen ja ruuan laadun parantamiseen pakottaminen leikkaushoidolla saattaisivatkin auttaa.

En kysy siksi että suunnittelisin leikkaukseen menemistä, vaan siksi että tuossa on selkeä epäkohta. Tuskin kovin moni huvikseen maksaisi yli kymppitonnia ilman sitoutumista, vaikka itselaihdutusta ei vaadittaisikaan?

Monella lihavalla on rasvamaksa ja sitä pitää kutistaa jotta saadaan instrumentit sisään niin ettei maksa saa osumaa. Ohjelmassa my 600 lb life näytetään leikkauksia ja kyllähän siellä osalla on leikkausta edeltävästä kuurista huolimatta todella rasvaisia maksoja. Amerikassa on myös kaikki suurempaa - myös leikkausinstrumentitkin?

Teet muuten monelle ylipainoiselle ja lihavalle tyypillisen virheen eli kärvistelet ravinnotta pitkiä aikoja. Päivässä pitää syödä 5-6 pientä ateriaa.

Tiedän ihan hyvin että minun ylipainoni pohjimmainen syy on jonkinlainen syömishäiriö enkä varmasti senkään vuoksi menisi mistään noista seulonnoista läpi. Minua jopa inhottaa nähdä kuinka työkaverit syövät töissä kahvihuoneessa eväitään, ravintolassa syöminen omien ystävien kanssa sen sijaan on ihan positiivinen asia. Kahvihuonelounaiden syöminen töissä aiheuttaa minussa lähinnä jonkinlaista myötähäpeää, on jotenkin hurjan noloa että aikuisen pitää syödä töissä. Tosi kompaktissa muodossa oleva tai juuri kaupasta ostettu lounasruoka on vielä jotenkin ok, mutta ei tulisi mieleenkään laittaa omia ruokia samaan jääkaappiin jonkun toisen kotoaan tuomien määrittelemättömän sisältöisten eväiden kanssa. Tai mennä paikalle kun he lämmittävät ja syövät niitä.

OCD? Joku hoitamaton ja / tai tiedostamaton trauma? Ei jotenkin kuulosta "normaalilta" syömishäiriötä.

No nykyään kaikkein yleisin syömishäiriö on epätyypillinen syömishäiriö, eli sellainen joka ei täytä selkeästi anoreksian, bulimian tai Ahmimishäiriön tunnusmerkkejä.

En todellakaan tunne ketään, joka olisi käynyt lihavuusleikkauksessa tai joka edes tarvitsisi sellaista. Olen ajatellut enemmänkin homman olevan jenkkiläisten touhua, en ajatellut sen olevan näin yleistä Suomessa. Sitäpaitsi kyllä sodankäynyt isoisäni kääntyisi haudassaan, jos saisi kuulla, että nykyään ihmisiä leikataan, koska he ovat LIIAN LIHAVIA

Mä laihdutin ilman leikkausta 80kg, tarjottiin kyllä mahdollisuutta mennä kyseiseen leikkaukseen, en halunnut. Laihdutuksesta on nyt 8v aikaa ja edelleen samoissa mitoissa, tosin ylimääräinen iho poistettiin julkisilla varoilla ja sitä oli 8kg eli kokonaispainonpudotus 88kg.

Hyvällä ystävälläni oli n. 50kg ylipainoa, meni lihavuusleikkaukseen, laihtui normaalipainoiseksi, mutta tästä vuoden sisällä alkoi lihoa takaisin ja nyt on ylipainoa 60kg.

En tunne ketään jota leikkaus olisi auttanut. Ongelmat ovat vain vaihtuneet toisiin tai paino on tullut takaisin monen vuoden jälkeen. Huijausta koko leikkaus suoraan sanottuna. Paljon vähemmän tunkeutuvilla toimilla voisi auttaa paremmin, jos terveydenhuoltoa kiinnostaisi oikeasti hoitaa ihmisiä, eikä vain motkottaa että syö nyt porkkanas.