Jos menettäisit kaksi lastasi kerralla - kuinka selviäisit?

Nyt tuntuu, etten selviäisi, mutta kun jäisi vielä kolme lasta, niin pakko olisi yrittää. Minun vanhimmat tytöt on juuri samanikäiset kuin nuo surmatut ja kun ajattelen, että jos heidät menettäisin, niin ei siitä voisi selvitä.

Mielestäni he menettivät kaikki kolme lasta. 2 hautausmaalle ja yhden vankilaan josta kaidalle tielle pääseminen on hankalaa

Esikoinen kuoli myöhäisillä raskausviikoilla vatsaan ja 19v myöhemmin hänen vanhin elossaoleva lapsensa päätti päivänsä. Helppoa ei ole heillä ollut, jotenkin kuitenkin on pärjännyt, hänellä vielä 3lasta jäljellä kuitenkin.

Minä olen menettänyt kaksi lastani, tosin 2 kk erolla. Toinen kuoli synnytyksessä ja toinen sitten synnytyksessä tulleeseen vammaan.

Nyt aikaa siitä reilu 2 v ja vieläkin ovat mielessäni joka päivä.

Lapsesi olivat siis kaksoset? Saako kysyä mitä kävi?

en tiedä-



kai sitä selviää- psykoterapian avulla ja muuttiaisn toiselle paikkakunnalla- aloittaisin elämän alusta?

tosin isojen lasteni menetys olisi varmasti paljon rankempi kuin vastasyntyneen, johon en ehtinyt tutustuakaan.

siis kaikki yhtäaikaa. perheeseen jäi vain nuorin lapsi :( se oli tosi kamalaa :*(

siitä on jo monta vuotta, mutta ei oo vanhemmat oikein kunnossa vieläkään.

Eräs ystävä menetti ainoan lapsensa kolmisen vuotta sitten ja hänkin pärjää. Miksen minä sitten, vaikka lasteni kuolema minua syvästi järkyttäisikin. Rakkaideni kanssa vaikean ajan ylitse rutiinien kautta.

Toipua vois, ehkä... Jos menis noi kaksi nuorinta, en varmaan koskaan selviäis.

Jotka menettivät onnettomuudessa kaksi lastaan, 3 vuotiaan ja 9kk vanhan vauvan.

Kaikki heidän lapset siis menivät rytäkässä:(

Ihan kamalaa,meinaa itku tulla vieläkin kun miettii asiaa.

Tarkoitatko sitä että kun esim. nro 14 on menettänyt vastasyntyneen ja pari kk vanhan vauvan, sillä ei ole niin kamalasti mieltä hetkauttavaa vaikutusta kuin esim 19 vuotiaan menetys.

Kyllä mä luulen että vastasyntynyt on ihan yhtä rakas kuin 19 v.

Puhuin tästä tätini kanssa jolta siis nuo kaksi lasta on kuollut ja hän sanoi että on ihan eri asia menettää lapsi jonka kanssa on elänyt pitkään yhteistä elämää kuin lapsi jota ei oikeasti tunne. Suru on erilaista, menettämisen tuska toki molemmista hirvittävä.

Tunnen kyllä kaksi henkilöä, jotka molemmat ovat menettäneet kerralla sekä puolisonsa että kaikki kolme lastaan ja selvinneet. En voi lakata ihmettelemästä sitä (vaikka toki olenkin iloinen heidän puolestaan että elämä on vaikeuksita huolimatta voittanut). Mutta ehkä ne kunkin voimavarat vasta paljastuu siinä tilanteessa, kun on seinä vastassa, ei niistä etukäteen osaa mennä sanomaan mitään.

Miksi pitäisikään selvitä? Lapseni ovat elämäni sisältö, mitään ei ole ilman heitä (2 kpl). En edes haluaisi elää ilman lapsiani.

Jos menettäisin lapset esim. onnettomuudessa jossa itse jäisin henkiin, en haluaisi elää etenkään jos onnettomuus olisi mitenkään minun syytäni.



Jos menettäisin lapset isälleen erossa niin voisin elää asian kanssa mutta tulisin olemaan katkera koko ikäni.

tosin jos nuorin olisi kuolleiden joukossa, varmaan menisin perässä, on niin elämäni valo tuo nappula.. " isommat" ehkä kestäisin nuorimman vuoksi, mutta en varmaan jaksaisi olla tukena isommille lapsilleni jos toinen heistä kuolisi ja nuorin myös..hölmöä ja puolueellista, mutta en voi tunteelle mitään..

kolme nuorinta kuoli. Vanhemmista molemmat saivat myöhemmin mielenterveysongelmia ja suru oli läsnä vuosikausia.

Jos jäljelle jäviä lapsia olisi niin heidän takiaan täytyisi jatkaa, mutta tuossa tilanteessa... Pitäisi kai pyrkiä ajattelemaan miestä sitten, että mmolempien lapsiensa menetys olisi hänelle jo niin kova paikka ettei tarvitsisi siihen enää vaimonsa kuolemaa lisäksi kestettäväkseen.



Muuten minusta tuntuu uskomattoman pahalta vertailu siitä onko jonkin ikäisen lapsen menetys pahempi kuin toisen ikäisen (vrt nämä 19v - vastasyntynyt). Varmasti jokaiselle vanhemmalle lapsen kuolema on todellinen elämän loppu eikä pahempaa voi kuvitella. En näe syytä vertailla näiden menetysten aiheittamaa tuskaa keskenään.

Vastasyntyneeseen ei ole ehtinyt kiintyä, ei tiedä lapsen ääntä, päivärutiineja, mistä lapsi pitää, lapsi ei osaa puhua, ylipäänsä oma elämäntilanne ei muutu vastasyntyneen kuollessa niin paljon kuin jos 10-vuotias kuolee. Vastasyntyneen kanssa ei ole elänyt vielä ollenkaan perhe-elämää jne.



Toki vastasyntyneenkin kuolema on hirveää, mutta lasta ei kuitenkaan tunne niin kuin vanhempaa lasta eikä lapseen ole ehtinyt kiintyä vielä kunnolla.