Lue keskustelun säännöt.
lapsi lääppii, mua rasittaa. mitä tehdä?
12.10.2007 |
kirjoitin aiemmin samasta asiasta ja sain ihan asiallisia neuvoja (mm. ohjata lapsen huomio kivempaan tapaan olla lähellä), mutta musta tuntuu etten osaa nitä noudattaa oikein ja lääppiminen vaan pahenee.
lapsi on melkein 2 ja puoli vuotta. " lääppiminen" (anteeksi vaan ruma sana, mutta sellaista se on) on sellaista että hän vajoaa ikäänkuin sisäänpäin, alkaa hyräillä sellaista monotonista " unilaulua" , tunkee tai nojaa ihan lähelle minua ja silittää, puristelee, kokeilee, raapii ja lääppii ja TUNKEE MUN IHOLLE NIIN ETTEI MULLA ENÄÄ OO MITÄÄN OMAA IHOA PELKKÄÄ LÄÄPPIMISTÄ VAAN.
lapsella on kova läheisyyden tarve, ja olen parhaani mukaan tarjonnut sitä hänelle. imetin pitkään, kannoin liinassa, nukutaan perhepedissä (toistaiseksi, mulla on menossa hermo yölliseen lääppimiseen), sylitellään, halitaan, pussataan jne. myös henkistä läheisyyttä pyrin tarjoamaan, ja tykkään olla lapseni kanssa ja hänen lähellään.
lukuunottamatta tätä järjetöntä hiplaamista.
annan esimerkin mua hermostuttavista tilanteista:
ollaan lähdössä ulos, puen lattialla itkevää vauvaa (joka ei tykkää pukemisesta, itkee aina pukemistilanteessa), yritän pitää kiirettä ja itkeminen stressaa. olen kumartuneena vauvan puoleen ja 2v bongaa mun selkään nousseen paidan alta suikaleen paljasta ihoa, ja iskee samantien kiinni. nojaa ihan kiinni mun selkään, työntää kädet kokonaan paidan alle, alkaa hyräillä monotonisesti. käsken lopettaa, ei kuule. sanon nousevani, ei kuule. nousen, lapsi nojaa mukana kunnes kaatuu lattialle.
siis oikeesti mua inhottaa, anteeksi nyt vaan kun sanon (ja tunnen) näin. ei yksi tilanne mitään, mutta tää on JATKUVAA. K-O-K-O A-J-A-N.
en halua loukata lasta, mutta viime aikoina oon sanonut jo aika ilkeästi (kun kiltti sanominen tai hiplaavien käsien pois siirtäminen 80 kertaa peräkkäin ei auta mitään), olen huutanut että " lopeta NYT se lääppiminen!" tai " irti minusta NYT HETI!" yms. ei sekään kyllä auta, mutta musta tuntuu että mun hermot (siis ihon tuntohermot) on ihan tulessa, että sitä hiplaamista ja lääppimistä on LIIKAA. hyvinä päivinä pystyn suht hyvin puremaan hammasta ja kestämään, huonoina päivinä huonommin.
sanokaa nyt mitä mä teen.
Kommentit (49)
että annan 2v:n olla vauva, en ole painostanut hänta kasvamaan isoksi vaikka vauva tulikin. 2v:tä ei edes kutsuta isosiskoksi vaan meillä on kaksi pikkusiskoa. 2v sanoo usein että " mä oon ihan pieni vauva" , jolloin minä sanon että niin olet, olet äidin oma rakas pieni vauva, ja sitten " hoidan" sylissä isompaa vauvaani.
yritän helliä lasta paljon myös puheella, kehun häntä suoraan, ja lapsen läsnäollessa muille ihmisille. lapsen isän töistä tullessa kerron päivän uutiset, mitä kaikkea tosi hienoa lapsi on keksinyt tms.
en pyri henkisesti enkä fyysisesti etäälle lapsesta, mutta mä en halua että se puristelee mun tissejä tai tunkee mun paidan alle kun on jo valmiiksi kuuma ja pitäisi lähteä ulos.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon olen koittanut löytää juttuja aiheesta, muttei oikein löydy mitään muuta kuin näitä keskustelupalstoja. Itselläni on sellainen tilanne, että puolison lapsi joka on jo kohta 6-vuotias tekee tätä samaa. On tehnyt sitä isälleen ja äidilleen pitkään ja nyt samaa minulle. Itselläni on vanhempia lapsia, joiden kanssa en ole kokenut koskaan vastaavaa ja olen tavallaan hieman huolissani tästä kohta eskarilaisesta "lääppijästä". Aina kun tilaisuus avautuu, tulee hän kainaloon tai muuten vaan koskettelemaan - ja niin kiinni kuin vaan pääsee. Useimmiten tunkee omia kasvoja minun tai puolisoni kainaloon, räplätää kainaloita, koskettelee väkisin minun rintoja. Aina kun tekee tätä, imee alahuultaan samalla tai juurikin pitää sellaista kummallista hyminää. Olen huomannut ahdistuvani kovin näistä tilanteista. Ei auta, että sanoo asiasta tai suoraan jopa kieltää. En haluaisi torjua lasta tai kieltää läheisyyttä kokonaan, mutta rajansa meillä kaikilla. Olen kertonut lapselle moneen otteeseen, että kainaloon saa aina tulla ja haleja saa kun haluaa ja on sopiva hetki, mutta täytyy myös kunnioittaa sitä jos jokin ei tunnu mukavalta. Mutta luulen, ettei lapsi pysty itseään hillitsemään ollenkaan. Kainaloon kasvojen hinkkaaminen ja kaikenlainen räplääminen ei rajoitu vain omaan kotiin vaan sitä tapahtuu ravintolassa, bussissa, vierailuilla muiden luona.... Ja se on tosi turhauttavaa! Mitä mä voin "äitipuolena" tehdä?! Lapsen isää ärsyttää myös asia, muttei ole huolissaan.
Ei kai ihan ole tuon ikäiselle "normaalia" käytöstä?
Apuva kirjoitti:
Paljon olen koittanut löytää juttuja aiheesta, muttei oikein löydy mitään muuta kuin näitä keskustelupalstoja. Itselläni on sellainen tilanne, että puolison lapsi joka on jo kohta 6-vuotias tekee tätä samaa. On tehnyt sitä isälleen ja äidilleen pitkään ja nyt samaa minulle. Itselläni on vanhempia lapsia, joiden kanssa en ole kokenut koskaan vastaavaa ja olen tavallaan hieman huolissani tästä kohta eskarilaisesta "lääppijästä". Aina kun tilaisuus avautuu, tulee hän kainaloon tai muuten vaan koskettelemaan - ja niin kiinni kuin vaan pääsee. Useimmiten tunkee omia kasvoja minun tai puolisoni kainaloon, räplätää kainaloita, koskettelee väkisin minun rintoja. Aina kun tekee tätä, imee alahuultaan samalla tai juurikin pitää sellaista kummallista hyminää. Olen huomannut ahdistuvani kovin näistä tilanteista. Ei auta, että sanoo asiasta tai suoraan jopa kieltää. En haluaisi torjua lasta tai kieltää läheisyyttä kokonaan, mutta rajansa meillä kaikilla. Olen kertonut lapselle moneen otteeseen, että kainaloon saa aina tulla ja haleja saa kun haluaa ja on sopiva hetki, mutta täytyy myös kunnioittaa sitä jos jokin ei tunnu mukavalta. Mutta luulen, ettei lapsi pysty itseään hillitsemään ollenkaan. Kainaloon kasvojen hinkkaaminen ja kaikenlainen räplääminen ei rajoitu vain omaan kotiin vaan sitä tapahtuu ravintolassa, bussissa, vierailuilla muiden luona.... Ja se on tosi turhauttavaa! Mitä mä voin "äitipuolena" tehdä?! Lapsen isää ärsyttää myös asia, muttei ole huolissaan.
Ei kai ihan ole tuon ikäiselle "normaalia" käytöstä?
16 vuotta vanha aloitus.
Olet sairas AP. Mun 6v vieläkin nukkuu vieressä ja puristelee tissejä.
Jopa eläimet nauttii läheisyydestä. Sinkin kannattaisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et oikeasti kestä oman lapsesi läheisyydenkaipuuta, mene hoitoon.
Olet selvästi ihminen, joka ei osaa antaa läheisyyttä ja puhut lääppimisestä.
Oksennan koska kuulostat ällöttävältä. Jos olet kehitysvammainen, pyydän anteeksi kommenttiani.
Olet kaiketi liian väsynyt ja siksi tuntuu, että et jaksa vastata lapsen hellyyteen ja tunnet tästä syyllisyyttä alitajuisesti ja hermostut ja turhaudut siihen, että joudut pettymään itseesi. Unirytmi ja ruokavalio kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi tuollainen erityisherkkä ällötys on alunperinkään pariutunut ja lisääntynyt?
en halua tehdä vahinkoa lapselle, enkä kieltää häneltä mun läheisyyttä. me halitaan joka tapauksessa, sovitusti ja spontaanisti. ollaan sylikkäin, lapsi nukahtaa mun kainaloon niin päikkäreille kuin yöunilleenkin, on nukahtanut koko elämänsä.
nyt lapsi on keksinyt nenäpusut, ilmestyy mun naaman eteen ja hieroo nenällään mun nenää, tää on musta ihanaa ja hauskaa.
imetyksestä ollaan puhuttu lapsen kanssa, kuinka vauvat juo maitoa äidin tissistä, mutta että muuten tissiin ei koskettaisi, vain jos juodaan maitoa.
mä tasapainoilen siinä rajalla että miten annan lapselle sen läheisyyden mitä hän tarvitsee, ja miten säilytän itselläni osan mun määräämisoikeudesta omaan kehooni.
mun lapsi hiplaa myös jaloilla. kun nukutaan vierekkäin niin pyrkii työntämään jalkojaan mun housujen sisään, tai sitten kääntyy poikittain sänkyyn ja hivelee jalkapohjilaan mun selkää. isänsä kertoi kerran säikähtäneensä kovasti kun herätessään tunsi jotain kummaa peppuvaossaan. lapsen jalkahan se siellä, oli ujuttanut koipensa isänsä pyjaman housuihin.
ap
ap