Lue keskustelun säännöt.
lapsi lääppii, mua rasittaa. mitä tehdä?
12.10.2007 |
kirjoitin aiemmin samasta asiasta ja sain ihan asiallisia neuvoja (mm. ohjata lapsen huomio kivempaan tapaan olla lähellä), mutta musta tuntuu etten osaa nitä noudattaa oikein ja lääppiminen vaan pahenee.
lapsi on melkein 2 ja puoli vuotta. " lääppiminen" (anteeksi vaan ruma sana, mutta sellaista se on) on sellaista että hän vajoaa ikäänkuin sisäänpäin, alkaa hyräillä sellaista monotonista " unilaulua" , tunkee tai nojaa ihan lähelle minua ja silittää, puristelee, kokeilee, raapii ja lääppii ja TUNKEE MUN IHOLLE NIIN ETTEI MULLA ENÄÄ OO MITÄÄN OMAA IHOA PELKKÄÄ LÄÄPPIMISTÄ VAAN.
lapsella on kova läheisyyden tarve, ja olen parhaani mukaan tarjonnut sitä hänelle. imetin pitkään, kannoin liinassa, nukutaan perhepedissä (toistaiseksi, mulla on menossa hermo yölliseen lääppimiseen), sylitellään, halitaan, pussataan jne. myös henkistä läheisyyttä pyrin tarjoamaan, ja tykkään olla lapseni kanssa ja hänen lähellään.
lukuunottamatta tätä järjetöntä hiplaamista.
annan esimerkin mua hermostuttavista tilanteista:
ollaan lähdössä ulos, puen lattialla itkevää vauvaa (joka ei tykkää pukemisesta, itkee aina pukemistilanteessa), yritän pitää kiirettä ja itkeminen stressaa. olen kumartuneena vauvan puoleen ja 2v bongaa mun selkään nousseen paidan alta suikaleen paljasta ihoa, ja iskee samantien kiinni. nojaa ihan kiinni mun selkään, työntää kädet kokonaan paidan alle, alkaa hyräillä monotonisesti. käsken lopettaa, ei kuule. sanon nousevani, ei kuule. nousen, lapsi nojaa mukana kunnes kaatuu lattialle.
siis oikeesti mua inhottaa, anteeksi nyt vaan kun sanon (ja tunnen) näin. ei yksi tilanne mitään, mutta tää on JATKUVAA. K-O-K-O A-J-A-N.
en halua loukata lasta, mutta viime aikoina oon sanonut jo aika ilkeästi (kun kiltti sanominen tai hiplaavien käsien pois siirtäminen 80 kertaa peräkkäin ei auta mitään), olen huutanut että " lopeta NYT se lääppiminen!" tai " irti minusta NYT HETI!" yms. ei sekään kyllä auta, mutta musta tuntuu että mun hermot (siis ihon tuntohermot) on ihan tulessa, että sitä hiplaamista ja lääppimistä on LIIKAA. hyvinä päivinä pystyn suht hyvin puremaan hammasta ja kestämään, huonoina päivinä huonommin.
sanokaa nyt mitä mä teen.
Kommentit (49)
että ongelma on jatkuvassa iholla olossa, perhepedissä, liinassa jne. Enkä todella syytä tai mitään, imetin itsekin yli vuoden ja saman verran kuopus oli vieressäni.
Mutta rajansa kaikella. Kuopus alkoi nukkua esikoisen kanssa latenhuoneessa 1v 2 kk lähtien ja hyvin on mennyt.
En usko, että perhepeti enää palvelee teitä. Suosittelen myös ehdottomasti psykologin pakeille hakeutumista. Ei tuo ihan kuulu normaalin rajoihin enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en tässä ole hetkeäkään epäillyt, vaan epäilen, että omassa lapsuudessasi on kenties suhtauduttu nihkeästi fyysiseen läheisyyteen ja tunteiden osoittamiseen. Mitä itse arvelet?
Ilman muuta on yksilöllistä se, miten läheisyyteen suhtautuu. Samassa sisarparvessakin - siis samanlaisen lapsuuden ja kasvatuksen kokeneilla - voi olla " kyljessä nyhjääjiä" ja " kosketuksen karttelijoita" . Mutta aloituksessasi pistää silmään juuri korostettu inho ja se, että tulkitset oman pienen taaperosi koskettelun reviiriloukkaukseksi, mikä ei monella äidillä tulisi näkökulmana edes mieleen.
Niin tai näin, on loistava asia, että pohdit asiaa! Koska netitse on meidän mahdoton analysoida asiaa kunnolla, yllytän sinua tosiaan olemaan topakka ja pyytämään aikaa neuvolapsykologille. Siinä ei ole mitään noloa, ainoastaan fiksua.
se sanoi että olen liioitellut koko asiaa, että ensinnäkin lapsi ei lääpi mua _koko aikaa_, ja että toisekseen mun on turha liioitella omia reaktioitani tai tuntemuksiani, ja ettei se nyhvääminen ja kylmällä kätösellä hiplaaminen tunnu kenestäkään hauskalta.
tarkkailin sitten illan asiaa, ja tosiaan, lääppimistä oli ehkä 10 min kaiken kaikkiaan, pienissä pätkissä. illalla ja yöllä ei yhtään sillä lapsen isovanhemmat oli meillä yötä ja lapsi pujahti sukkelasti heidän väliin vuodesohvaan :)
mulla oli eilen väsy, sillä kuten sanoin, olin valvonut suuren osan yötä koska lapsi hiplasi minua unissaan. siksi liioittelin asiaa ja kirjoitin negatiivisemmin sanakääntein kuin normaalisti olisin kirjoittanut.
ei siinä, olen joka tapauksessa jo ennen tätä ketjua ajatellut sitä neuvolapsykologia, ja mies oli myös sitä mieltä ettei mua haittaa jutella tuntemuksistani. mies (selväjärkinen empaattinen ihminen) sanoi ettei meillä oo muita vuorovaikutushäiriöitä kuin se että mä turhan herkästi korotan ääntä lapselle. se nyt ainakin on totta, eikä sinänsä ole vähäpätöinen asia.
en huuda joka päivä, enkä huutaessani solvaa tms. lasta, vaan lisään ääntä ja toistan aiemmin sanomani (esim. " nyt lelut pois ja kengät jalkaan!" ), joka ei normaaliäänellä oo mennyt läpi.
ap
että tuollaiset " lääppimis" ongelmat tulee nimenomaan liian pitkään lähellä pidetyille lapsille. Eli niin kuin ylläkin moni on kirjoittanut, niin lapsen symbioosi äitiin jatkuu liian pitkään ja itsenäistyminen häiriintyy.
En pysty kuvittelemaan vastaavanlaista tilannetta, sillä meillä halitaan ja pussaillaan paljon mutta enemmän vanhempien aloitteesta :) Lapsikin hakeutuu syliin ja halimaan, mutta harvemmin kun on niin kovin villi ja meneväinen yksilö. Jokatapauksessa noihin intiimi paikkoihin poika ei ole kiinnostunut koskemaan. Tissiä haluaa joskus painaa (nänniä niin kuin nappulaa) mutta se on vain hauskaa...sille nauraa ja lopettaa pariin painallukseen. Mitään hiplaamista ei meillä tapahdu.
Ehkä tästä ketjusta voi päätellä, että liiallinen ja liian pitkä iholla pito ei välttämättä ole hyväksi. Eiös se ollut tossa puolenvuoden kohdalla kun vauva alkaa tekemään itsestään yksilöä..vai jopa aikasemmin? Ehkä silloin olisi hyväksi välillä nukkua yksin ja olla yksin vaunuissa +sitterissä.
Tämä vain minun ajatukseni....
että tuollaiset " lääppimis" ongelmat tulee nimenomaan liian pitkään lähellä pidetyille lapsille. Eli niin kuin ylläkin moni on kirjoittanut, niin lapsen symbioosi äitiin jatkuu liian pitkään ja itsenäistyminen häiriintyy.
En pysty kuvittelemaan vastaavanlaista tilannetta, sillä meillä halitaan ja pussaillaan paljon mutta enemmän vanhempien aloitteesta :) Lapsikin hakeutuu syliin ja halimaan, mutta harvemmin kun on niin kovin villi ja meneväinen yksilö. Jokatapauksessa noihin intiimi paikkoihin poika ei ole kiinnostunut koskemaan. Tissiä haluaa joskus painaa (nänniä niin kuin nappulaa) mutta se on vain hauskaa...sille nauraa ja lopettaa pariin painallukseen. Mitään hiplaamista ei meillä tapahdu.
Ehkä tästä ketjusta voi päätellä, että liiallinen ja liian pitkä iholla pito ei välttämättä ole hyväksi. Eiös se ollut tossa puolenvuoden kohdalla kun vauva alkaa tekemään itsestään yksilöä..vai jopa aikasemmin? Ehkä silloin olisi hyväksi välillä nukkua yksin ja olla yksin vaunuissa +sitterissä.
Tämä vain minun ajatukseni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimim. lääppimistä kestänyt jo viisi vuotta :/
En oikein tiedä kumpaa säälisin...
Oletko yrittänyt viedä eri huoneeseen, arestiin, jos tuntuu, että liikaa hivelee.. Sano, että käden yläselkää saa hivellä, ei muuta... Tarjoa hänelle vaihtoehto. Ja jos koskee muualle, niin istumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta iholle tunkeminen ei ole ollut koskaan noin kokopäiväistä.
Meillä se on kuitenkin huomionhakua sen loputtoman läheisyydentarpeen lisäksi. Voisikohan tuonikäiselle jo yrittää opettaa, että on tietty(jä) paikka(oja) joissa saa lääppiä ja toisaalla sit taas ei? Esim. sängyssä ei saa lääppiä, mutta sohvalla saa.
Ja sit joskus yllätät ja pyydät lapsen itteki nohvalle nuhjaamaan...
Tuntuuko yhtään järkevältä?
että meilläkin 1,5 vee pikkusisarus. Ja nuhjaamisen liittyy ihan selvästi siirtymätilanteisiin (pukeminen ulos, nukkumaanmeno) sekä siihen että lasta väsyttää. Väsyneenä se oli väliin ihan samankaltasita kuin ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon pitänyt rajaa, että mun intiimeille alueille (siis alkkareiden ja rintsikoiden alle jäävät alueet) ei kosketa, mutta lapsi ei juuri kunnioita mun rajoja. saatan olla imettämässä vauvaa sängyssä kyljelläni maaten, niin 2v liimaantuu mun selkään ja väen vängällä työntää kättään mun kyljen ja käden välistä, pyrkii koskemaan sitä vapaata rintaa. yritän puristaa kättä tiukasti kylkeen, mutta lapsella on niin pieni käsi että se pääsee mun puolustuksen läpi. kiellän koskemasta tissiin, lapsi on siirtävinään kättä mutta palaa pian takaisin. kiellän 10-20 kertaa, huidon kättä pois. lopulta suutun ja tiuskaisen tai huudan " ÄLÄ KOSKE MUN TISSIIN! MÄ EN HALUA ETTÄ SÄ KOSKET, SE TUNTUU MINUSTA PAHALTA." lapsi vetäytyy pois ja tuijotaa uhmakkaasti, sitten ottaa vauhtia ja lyö minua, rupeaa itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka antamani esimerkit muuta antavat ymmärtää.
ap
Sellaista ärsyttävää hiplaamista ja hivelyä mm. mahaani tunkee yllättäen naamaansa... vituttaa suoraansanoen välillä.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä harminne ihan täysin, meillä myös on ollut samaa ongelmaa, mutta eikö siitä koskettelusta vois myös nätisti yrittää ohjata pois, ettei menis huutamiseksi? Meillä jopa tälle asialle oli käytössä tarrataulu, mutta ehkä se oli helpompi toteuttaa, kun hiplaaminen keskittyi pelkästään äidin rintoihin.
Läheisyyttä kyllä annetaan paljon edelleenkin. meillä oli myös pitkät imetykset, kantoliinat, perhepedit jne. Tälläisiä lapsiako niistä sitten tulee? :)
lapsi ei lääpi tehdäkseen mulle pahaa (tai vauvalle, isälle, muorille, enolle... mä en ole ainoa lääpittävä, vaikkakin ensisijainen), enkä siksi osaa ruvetä jäähyttelemään tai muuten rankaisemaan.
ja sitten tilanne meneekin siihen että multa kimpoaa primitiivireaktio. ristiriitaista..
ap
Isä saa osansa posken silittmisellä ja jatkuvalla hiplaamisella. mummo ja ukkikin joutuvat välillä sanomaan, että noniin nyt riittää jo...
Ymmärtäisin jos lapsi saisikin tai olisi saanut vähän hellyyttä, mutta ei. nukkuin välissämme pitkään ja kannoin " rinkassa" lähemmäs vuoden ikään.
Joka päivä ennen eskariin lähtöä halit ja pusut tullessa samat kuuluimisien yhteydessä ja iltaisin satu ja halit ja pusut.
Siihen päälle vielä muut.
2
Me puhutaan hiplaamisesta. ;) Menin päiväunille lounaan jälkeen. Sanoin lapselle, että tule sinäkin hetkeksi lepäämään. Lapsi:saanko sitten hilpata sua? ;) Joo, tulihan se ja hiplasi taas. Hilpaa kaiket yöt. Alkaa mennä hermo. Nukkuu siis alkuyön omassa sängyssä, mutta jossain vaiheessa siirtyy väliimme...
Toisaalta mua ei ketuta tuo, mutta toisaalta se on raivostuttavaa. Etsii aina jostain sen palan ihoa... Oli se sitten jalka tai käsi, mutta paljasta pitää olla.
Nimittäin tuo sinun suhtautumisesi! 2v on hirmuisen pieni ja kun siihen lisätään vielä vauva, niin läheisyyden tarve on pienellä suuri. 2v näkee miten vauvaa imetetään ja häntä ei. Vauva saa olla paljon lähellä jne. Melkoisen tunnevammainen tulee lapsesta, jos kiellät hänen hellyyden osoituksensa.
Silloin kun esi. puet vauvaa ja 2v tulee osoittamaan hellyyttä, niin ole jämäkkä. Ota lapsen kädet pois puserosi alta. Sano vaikka että ' halitaan sitten kun vauva on puettu' ja sitten halitte. Muista kertoa usein miten rakas 2v on ja miten tärkeä hän on myös vauvalle.
Ei tuo vaihe kauaa kestä. Muutaman vuoden kuluttua lapsi ei enää lääpi sinua. Ja jos kiellät lääppimisen nyt, niin samalla rikot lapsen tunnevammaiseksi.
lapsi sanoo aina nukkumaan mennessä että " haluun tulla kainaloon, hiplaa sun mahaa" .
mahan hiplaaminen on sitten semmoista että lapsi pyörittää kädellä iso ympyrää mun mahalla niin että ranne on löysänä ja mun ihoa viistää vuoroon kämmen, vuoroon kämmenselkä. koko ajan se ympyrä hiukan laajenee rintakehälle päin ja mä vahdin tarkkana milloin mun mielestä alkaa olla tissi liian lähellä, kiskon paitaa alemmas.
ja paljasta ihoa pitää olla. joskus huvitun kun tulen suihkusta pyyhe päällä niin lapsi oikein tunkee mun seuraan, pitää istua sylityksin sohvalla ja halia ja nojailla, silitellä mun jalkoja.
yritän olla lapselle hellä, ei mua häiritse koskea häneen. esim. nukkumaan mennessä lasta pitää " hieroa kynnellä" (eli rapsutella hiljaa) selästä ja kyljistä, ja mä " hieron" ihan mielelläni.
ap
Olette itse opettaneet lapsenne perhepedin ja kantoliinailun myötä siihen, että olette ns yhtä. Lapsi ei erota eroa sinun oman tilasi ja teidän symbioosinne välissä. Suosittelisin nyt alkuun lopettamaan perhepedissä nukkumisen ja ostamaan lapselle oma sänky. Mitä pidemmälle viette tämän, sen vaikeampaa lapsella itsellään tulee olemaan. Tuo kuvailemasi hyminä kuulostaa myös oudolta, eihän lapsella vain ole muita autistisia piirteitä?