Lue keskustelun säännöt.
Tunnin oon itkenyt. Taas romahdin totaalisesti lapsen edessä... =' (
02.10.2007 |
Olen niiiiiiiiiin huono äiti ja varmasti lapsella jo kauheat traumat kaikesta minun takia. Huudan, syyttelen, yms.
Viikko oltu kaksistaan ja hyvin mennyt tähän iltaan asti. Päivittäin puuhasteltu kaikkea kivaa, kokkailtu yhdessä, luettu kirjoja, herkuteltu...
Nyt se sitten tuli taas, täysi romahdus. Käytiin uimassa ja sen jälkeen jäätelöllä. Eka tikki oli se, kun lapsi tiputti jäätelöt pitkin mäkkärin lattioita. Tiuskasin oikein syyttävästi lapselle =( No, syötiin siinä sitten loppuun. Tarkoitus oli, että suoraan kotiin, äkkiä pientä iltapalaa ja nukkumaan. Hyvällä mielellä tultiin molemmat sisälle ja mentiin syömään. Seuraavana lensi täysi lasillinen maitoa pitkin ihan kaikkea! Tuolit, pöytä, lattiat. Ne vitun lattiat, jotka tänään juuri luuttusin. Huusin, huusin, taisin haukkuakin lasta tai ainakin sätin inhottavasti. Kannoin vessaan suihkunurkkaukseen pesua odottamaan ja käskin seistä siellä miettimässä, mitä teki. Kuulin kyllä keittiöön, kun siellä kiukuspäissäni luuttusin, kun lapsi valitti pissihätää, mutta en välittänyt. Menin takaisin vessaan, lapsi oli pissinyt housuun ja sitä oli pitkin lattioita. Samalla huomasin, että pesukonekin valuttaa saippuavettä pitkin lattioita. Se oli se viimeinen, purskahdin hysteeriseen itkuun ja lapsi tietty perässä. Siinä sitten itkettiin kilpaa. Sain lapselta vaatteet pois ja suihkutin nopeaan ja kannoin sänkyyn odottamaan pyyhkeen kanssa. Itse romahdin eteisen lattialle itkemään. Siinä sitten itkin, sängystä kuului vähän väliä " anteeksi äiti" , " älä itke enää äiti" ...
Musta ei vaan kertakaikkiaan ole äidiksi. Ihan kun niillä lattioilla olisi jotain väliä. Mitä sitten jos pissi tuli housuun, pyykkiin ne vaatteet oli muutenkin menossa. Kasvatan pelokasta lasta, joka pelkää äitiä ja äidin reaktioita. Tää on ihan hirveää =' ( Miksi mä olen tällainen?! Miksi mulla ei ollut aamulla aikaa ottaa lasta viereen ja lukea kirjaa, kun aamulla kirjan kanssa tuli sängyyni ja halusi kainaloon? Siksi, kun itsekkäänä halusin päästä helpolla ja olla tekemättä sitä... Varmasti kaikki pahaolo ja pelko mikä lapsella on, on minun aiheuttamaani.
Kommentit (75)
Mä olen vain niin väsynyt. Mäkin yritän kauheasti. Meillä on pienempi lapsi sairas ja mulla on vielä siinä hässäkässä opiskeluja ja mies käy vuorotöissä.
Vaikka mäkin aina päätän, että en hermostu turhasta, niin siltikin meidän 4v. käy välillä uhmineen ja törttöilyineen hermoon ja tosi kovaa. Ikinä en ole onneksi käynyt käsiksi lapseeni, eikä ole ollut lähelläkään sellainen, mutta sanallista tykitystä on saanut kyllä osakseen :(
Kuule ap, mä uskon ja toivon, että jos me oltaisiin vähän armollisempia itsellemme, niin me ehkä oltaisiin sitä myös lapsillemmekin. Joten eiköhän huokaista syvään ja yritetään ottaa vähän rennommin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maan niin että kummallakin on hyvä olla.
jos toi sai sut hermoromahdukseen ni kannattaisi tehdä jotain hermoille.
Minun päiväni yksinhuoltaja on melkein joka päivä tuollaista ja välillä pahempaakin, mutta hermoromahdukseen ei yh:na ole varaa...
ja ihan normaalia elämää alpsen kanssa tommonen on...
taitaa kotona olo pehmentää aivot missä pumpulissa te ne kakaranne kasvatatte!! ihan normaalia käytöstä äidiltä
jos ei jatkuvasti ole tollasta teillä.
Päivät kuluu normaalisti ihan mukavasti. Nämä pitkät yksin olot lapsen kanssa vaan ovat niin raskaita. Kun ei vaan pääse minnekään pois, kun tuntuu että homma leviää käsiin! Normaalisti, miehen ollessa kotona, voin lähteä käymään vaikka yksin kaupassa, jos siltä tuntuu.
Pelkään sitä, mitä romahtamiseni aiheuttaa lapselle? Kun äiti yhtäkkiä alkaakin vaan itkeä eikä " pysty" tekemään samoja juttuja kuin joka ilta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
pitäiskö sun kuule hakee lapselle tarha paikkaa?
Jos olo on tuo, on haettava apua. Ei yksi viikko voi olla niin vaikeaa?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin on käynyt meilläkin. Et ole mitenkään epätavallisen paska ihminen, kenelläpä ei pinna palaisi. Lapsen on hyvä nähdä, että äitikin on ihminen. Anteeksi pyytäminen on myös tärkeää ja asian selvittäminen, senhän tietysti tiedät ja teetkin. Relaa hiukan ja anna itsellesikin anteeksi! Hyvää yötä.
Itsesi ja lapsen vuoksi. Kuulostaa, että ihan jaksamisen äärirajoilla olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ehkä viestistäsi konkreettista apua tukaliin tilanteisiin.
Minulla oli myös vähän " huono äiti" päivä tänään.... Tosi morkkis olo nyt.
Mies juuri sanoi, että voidaankohan me toista lasta hankkia, kun minulla menee niin hermo välillä tämän yhdenkin kanssa..
Tsemppiä ap:eelle ja kaikille muillekkin!
Minulla auttoi keskustelut psykologin kanssa, sekä se, että hain ja sain lapsille osa-aikaiset hoitopaikat.
Kun ei jaksa niin ei jaksa. Se ei ole laiskuutta, se ei ole huonoa äitiyttä, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Tie parempaan elämään ON olemassa.
Soita neuvolaan jo huomenna. Tee se, ja saat huomata, että pian teillä on asiat paljon paremmin.
Voimia sinulle, ap.
T: saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen viikot kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa yksin!
Tuttua miullekkin tuo maassa välillä itkeminen ku ei vaan jaksa. Se mitään masennusta välttämättä ole.
Tsemppiä!
JOTAIN RAJAA! Ja se raja menee siinä että lapsi pelkää sua niin että pissaa housuunsa.
Tässä ketjussa kukaan ei ole " tuominnut" . Puhuminen neuvolassa ei ole paheksuttavaa; sen tekee se joka oikeesti haluaa lopettaa tapansa kun lapsi pissaa kun äiti sekoaa.
Kukaan normaali äiti ei tiuski jos lapsi VAHINGOSSA pudottaa ja sotkee. Lapsella on pienet nakkisormet jokka kasvaa ja ollaan kömpelöitä, mitä tekee luonteelle kun äiti sekoaa vahingosta?
Haukkuuko sun mies sut jos läikytät maitoa? Miksi teet noin lapsellesi?
Et todellakaan käy täysillä jos tollasta vollaat tunnin. Mutta hei, tilanne ei ole menetetty. Älä ole itsellesi liian raaka. Lopeta suorittaminen. Nyt et mene herättään lastasi. Mutta jos teet jatkossa vielä jotain yhtä väsynyttä niin soitat neuvolaan; jos mielestäsi lapsesi ansaitsee äidin joka ei kuseta pelosta soikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ap ittees ja hanki jotain apua. OIKEESTI!
Vierailija:
JOTAIN RAJAA! Ja se raja menee siinä että lapsi pelkää sua niin että pissaa housuunsa.Tässä ketjussa kukaan ei ole " tuominnut" . Puhuminen neuvolassa ei ole paheksuttavaa; sen tekee se joka oikeesti haluaa lopettaa tapansa kun lapsi pissaa kun äiti sekoaa.
Kukaan normaali äiti ei tiuski jos lapsi VAHINGOSSA pudottaa ja sotkee. Lapsella on pienet nakkisormet jokka kasvaa ja ollaan kömpelöitä, mitä tekee luonteelle kun äiti sekoaa vahingosta?
Haukkuuko sun mies sut jos läikytät maitoa? Miksi teet noin lapsellesi?Et todellakaan käy täysillä jos tollasta vollaat tunnin. Mutta hei, tilanne ei ole menetetty. Älä ole itsellesi liian raaka. Lopeta suorittaminen. Nyt et mene herättään lastasi. Mutta jos teet jatkossa vielä jotain yhtä väsynyttä niin soitat neuvolaan; jos mielestäsi lapsesi ansaitsee äidin joka ei kuseta pelosta soikeaksi.
Lapsi siis pissasi housuunsa ja pelkäsi sitä mitä hänelle siitä sanon. Ei siis toisinpäin.
Mutta ehkäpä annan itselleni armoa, vaikka tiedän että asioiden on muututtava. " Kiva" kuulla, että muillakin on vaikeaa ja hermot menee. En ole yksin tässä veneessä. Ehkä peliä ei ole kokonaan menetetty.
En halua tuomita, mutta kyllä noin lyhyt pinna ei mitään normaalia ole. Sinulla on mielestäni mahdollisuus toimia kuten hyvä äiti ja hakea apua omaan tilanteeseesi. Katse pois omasta navasta ja ala ajatella lapsesi parasta. Sinulla voi olla huono olo mutta tuskin lapsellasikaan hyvä olo lähelläsi on, jos noin käyttäydyt.
mutta lasta en olis pissattanut housuun vaan sanonut, että menee pöntölle/potalle.
Ja mä pyydän aina anteeksi lapsilta. Inhosin kun mulla oli äiti, joka ei koskaan ikinä pyytänyt mitään anteeksi, ei edes silloin kun joskus isompana alaluokkaisena yritin ensin itse pyytää, että hänkin olisi sen sanonut..mutta ei! Äitini haukkui minua ja oli itse tietysti aina oikeassa.. Päätin ettei minusta tule samanlaista ja siksi olenkin kaikkia hermostumisiani pyytänyt anteeksi.
Pitääkö tosiaan lastaan pelottelevalle olla kiltti ja mukava kun se tekee VÄÄRIN?
Kerro neuvolassa että lapsi kaato maidon, veit vessaan odottaan jossa pissas housuunsa SILLÄ AJAN KUN KIUKUTTELIT -ja lapsi pelkäsi sen ajan! Pissa on reaktio huutoosi. Ei se ollut sitä että " hei, olis pisuhätä" vaan lapsesi pelästyi koska TAAS sulla napsahti ja käyttäydyt oudosti, jätät yksin vessaan. Se on lapsen pelko joka sen pissan aiheutti housuun. Jos lapsi ei pissaamisesta puhunut ruokapäydässä, olisi lapsi jaksanut pidätellä 10 sekunttia pidempään kuten tavallisesti jos menestyksellisesti on ollut ilman vaippaa!!!!!!!! Ota nyt se aivo käteen ja katso sitä: pelotat lastasi niin että pissaa housuunsa. Vai pissaako tosiaan muutenkin, jos ei niin osun väärään. Sitten paijaan sua päähän.
Mutta jos lapsi on kuiva ja jaksaa odottaa 10 sekunttia kun tuntee pissantarpeen niin mene itseesi ja kunnolla. En sano että vollaa tunti ja se on siinä. Ei mikään itku auta jos sulla on asiat päin persettä ja kostat lapseesi pahan olosi.
Sää laitat HUOMISESTA eteenpäin lapsesi lattian siivoomisen edelle: jos kaataa maitoa paljon niin soita neuvolaan -ne sanoo että kaikki lapset tekee sitä tossa iässä! Äidin reaktio ei ole sekoominen VAHINGOSTA. Tahallinenkin pitäisi hoitaa järjellä.
39
Minkä ikäinen lapsi?
Yritä aina viimeiseen asti hillitä purkausta. Päästä se valloilleen vaikka lapsen päiväunien aikaan tai illalla hänen mentyään nukkumaan. Tee tietoinen päätös, jossa yrität jaksamisesi rajoissa pysyä. Nyt jotenkin tuntuu, että annat itsesi " hajota" kun siltä tuntuu. Mieti rajojen asettamista. Et varmaan esimerkiksi hakkaa lastasi tai tee muutakaan selkeästi vahingoittavaa lapsellesi kun pinna palaa? Miten sitten oikeutat huutamisen ja haukkumisen, jok aon myös vahingoittavaa? Miten olet itsellesi selittänyt sen, mihin vedät rajasi " romahduksen suhteen" ?
Ja sitten, jos ylilyönti kuitenkin tapahtuu. PUHU siitä lapsen kanssa myöhemmin. Pyydä anteeksi vilpittömästi, selitä että olit väsynyt ja hermostunut, vika ei ole lapsen. Kerro, että käytös oli väärää ja olet pahoilasi.
Ja jos oikeasti olet väsyksissä, ota yhteys vaikkapa paikkakuntasi perheneuvolaan. Voit saada monenlaista apua, keskusteluavusta kodinhoitoapuun. Ja perheneuvolat eivät muuten todellakaan ole jotain sosiaalitapausten viimeisten toivojen paikkoja. Itse kävin (akateeminen, ydinperheellinen normikolmekymppinen) perheneuvolassa säännöllisesti ylivilkkaan kuopukseni takia, ja sain kamalasti sekä vertaistukea että käytännön neuvoja. Perheneuvolan ryhmässä tapasin mm. tohtorin, joka opettaa yliopistolla, isoäidin, joka on saanut lapsen huoltajuuden vanhempien kuoltua auto-onnettomuudessa, sikarikkaan yh-yrittäjän jne. Sinne vaan, mukaan mahtuu kuka vaan. Apua saa kun sitä hakee.
ISO TSEMPPI!