Lue keskustelun säännöt.
Tunnin oon itkenyt. Taas romahdin totaalisesti lapsen edessä... =' (
02.10.2007 |
Olen niiiiiiiiiin huono äiti ja varmasti lapsella jo kauheat traumat kaikesta minun takia. Huudan, syyttelen, yms.
Viikko oltu kaksistaan ja hyvin mennyt tähän iltaan asti. Päivittäin puuhasteltu kaikkea kivaa, kokkailtu yhdessä, luettu kirjoja, herkuteltu...
Nyt se sitten tuli taas, täysi romahdus. Käytiin uimassa ja sen jälkeen jäätelöllä. Eka tikki oli se, kun lapsi tiputti jäätelöt pitkin mäkkärin lattioita. Tiuskasin oikein syyttävästi lapselle =( No, syötiin siinä sitten loppuun. Tarkoitus oli, että suoraan kotiin, äkkiä pientä iltapalaa ja nukkumaan. Hyvällä mielellä tultiin molemmat sisälle ja mentiin syömään. Seuraavana lensi täysi lasillinen maitoa pitkin ihan kaikkea! Tuolit, pöytä, lattiat. Ne vitun lattiat, jotka tänään juuri luuttusin. Huusin, huusin, taisin haukkuakin lasta tai ainakin sätin inhottavasti. Kannoin vessaan suihkunurkkaukseen pesua odottamaan ja käskin seistä siellä miettimässä, mitä teki. Kuulin kyllä keittiöön, kun siellä kiukuspäissäni luuttusin, kun lapsi valitti pissihätää, mutta en välittänyt. Menin takaisin vessaan, lapsi oli pissinyt housuun ja sitä oli pitkin lattioita. Samalla huomasin, että pesukonekin valuttaa saippuavettä pitkin lattioita. Se oli se viimeinen, purskahdin hysteeriseen itkuun ja lapsi tietty perässä. Siinä sitten itkettiin kilpaa. Sain lapselta vaatteet pois ja suihkutin nopeaan ja kannoin sänkyyn odottamaan pyyhkeen kanssa. Itse romahdin eteisen lattialle itkemään. Siinä sitten itkin, sängystä kuului vähän väliä " anteeksi äiti" , " älä itke enää äiti" ...
Musta ei vaan kertakaikkiaan ole äidiksi. Ihan kun niillä lattioilla olisi jotain väliä. Mitä sitten jos pissi tuli housuun, pyykkiin ne vaatteet oli muutenkin menossa. Kasvatan pelokasta lasta, joka pelkää äitiä ja äidin reaktioita. Tää on ihan hirveää =' ( Miksi mä olen tällainen?! Miksi mulla ei ollut aamulla aikaa ottaa lasta viereen ja lukea kirjaa, kun aamulla kirjan kanssa tuli sängyyni ja halusi kainaloon? Siksi, kun itsekkäänä halusin päästä helpolla ja olla tekemättä sitä... Varmasti kaikki pahaolo ja pelko mikä lapsella on, on minun aiheuttamaani.
Kommentit (75)
Ota aamulla syliin, hali kunnolla ja pyydä anteeksi.
Istukaa mahdollisimman pitkään sylikkäin ja jutelkaa.
Voit kertoa lapselle, että teit väärin kun huusit pikkuasiosta, ja että sinullakin on paha mieli.
Kyllä se siitä. Lapset antavat vanhemmilleen yllättävän paljon anteeksi.
Ja oma olosi helpottuu, kun sovitte asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäiskö sun kuule hakee lapselle tarha paikkaa?
Anna armoa itsellei! mene nyt lapsesi luo ja kanna hänet viereesi sängyllesi, nukutte likikkäin. Jos hän havahtuu siihen niin pyydät anteeksi raivoamistasi, kerrot että rakastat. Tai sitten teet sen aamulla!
Jos jälkimmäinen, hae mielialalääkitys lääkäriltä. Jos eka, tarvitsee lapsi seuraavan työmatkan ajaksi turvallisemman hoitajan.
Voimia sinulle! Juttele aamulla lapsesi kanssa tapahtuneesta ja pyydä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lopetat itsesi soimaamisen ja alat uskomaan, että olet hyvä äiti. Kukaan ei ole täydellinen, virheistään oppii!!!
Käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, tuo kuullostaa aika pahalta. Lapsi ei mene yhdestä kerrasta rikki, mutta sinä taidat jo olla palasina.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen äiti on varmasti nyt väsynyt,mutta kaikki vanhemmat tekevät joskus virheitä! On tärkeää,että juttelet lapsen kanssa tapahtuneesta huomenna ja kerrot rakastavasi häntä. Yritä jaksaa!
Mies on työ-/harrastusreissussa pohjoisessa... Tästä kaikesta tekee, niin pahaa ne lapsen ilmeet ja reaktiot. Sillä sekunnilla, kun tulin vessaan (kun vahinko oli sattunut), näin jo lapsen naamasta miten hän pelkäsi. Pelkäsi sitä, miten äiti huutaa ja syyttää... Ja näin jälkikäteen... Tää on vaan niin hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piristy, mulle ainakin on käynyt noin sata kertaa enkä silti pidä itseäni a) mielenterveyspotilaana 2) masentuneena. Tosi täydellistä porukkaa täällä taas on liikkeellä, kun tuollaisesta soimataan.
Mä olen samanlainen ja varsinkin kiireisenä ja väsyneenä. Pidä huomenna halipäivä. Hali ja kehu lasta paljon. Nauti lapsestasi. Anna hänen vaikka maalata ja tehdä kaikkea kivaa. Kyllä se siitä. Näitä päiviä on kaikilla varmasti, kun mikään ei suju. Äitiys on mun mielestä kaikista haastavinta elämässä. Työkään ei ole niin raskasta ja vaativaa. Muistakaa, että me äiditkin ollaan ihmisiä enkä ole äiti-Teresamaiseen ihmiseen vielä törmännyt. Mäkin haluaisin olla äiti, joka puhuisi vain lempeästi lapsilleen ja kaikki olisi kuten Pieni talo preerialla -sarjassa, mutta tulisen temperamentin omistajana en siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki käskisivät eroamaan heti. Naista vaan paijataan päähän ja kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavan kerran kun meinaa mennä huudoksi, niin koita ajatella niin että olisit itse lapsen asemassa? mitä haluisit että oma äiti tekisi tossa tilanteessa?
Tuskin lapsi on vielä pilalla!
Ap:n olisi hyvä saada vähän levätä, jotta jaksaa paremmin lapsen kanssa. Aamulla juttuhetki lapsen kanssa, hellyyttä ja kauniita sanoja, sitten järjestämään äidille hetki omaa aikaa.
" Romahdus" ei välittömästi tarkoita masennusta, " romahdus" voi olla ihan tilapäisestä väsymyksestä johtuvaa.
Älkää, naiset, ihan totta aina olko viemässä lapsia äidiltä pois, jos äiti ei ole täydellinen!
t:joku jo aiemmin vastanneista.
Minä tiedän äidin, joka tekee tuollaista jatkuvasti ja luulee vielä olevansa hyvä kasvattaja...
Vierailija:
Mies on työ-/harrastusreissussa pohjoisessa... Tästä kaikesta tekee, niin pahaa ne lapsen ilmeet ja reaktiot. Sillä sekunnilla, kun tulin vessaan (kun vahinko oli sattunut), näin jo lapsen naamasta miten hän pelkäsi. Pelkäsi sitä, miten äiti huutaa ja syyttää... Ja näin jälkikäteen... Tää on vaan niin hirveää.
Lukematta ketjua sen kummemmin, kuulostat aivan siltä että olet kaiket päivät kotona, ja silloinhan ne asiat monesti alkavat kertautua...ja kun on väsynyt niin kärpäsestä tulee härkänen, ja vaikka kuinka tietää että pitäis olla aikuinen, niin tulee käyttäydyttyä toisin.
Onko siulla yhtään aikaa ittelles, jos ei niin alat ottamaan aikaa. Edes sen verran että lenkillä tms. teet ja käyt ihan ittes kesken. Ja irtaudut niistä rutiineista.
Kun mulla alkaa seinät kaatua päälle, mä sovin miehen kanssa että mulla on shoppailupäivä, ja hän hoitaa kodin ja lapset...tai sitten jotain muuta. Mieli lepää mulla kaupungilla yksinäni, ja on taas kivempi olla äitinä omille lapsilleen kun saa hiukan latailla akkuja, ja pääsee hälinästä irti.
mammoja liikkeellä,että....
Voimia ap:lle!Käy läpi tilanne lapsesi kanssa aamulla.
Oletko nyt siis lisäksi raskaana?
ootko sä masiksessa?