En pysty enää viemään lasta päiväkotiin!

Meillä 3v. käyttäytyi juuri samoin ensimmäisten viikkojen ajan. Päiväkotiin meneminen alkoi kuitenkin helpottaa aika pian alun jälkeen, jolloin enää edes sitä pientä eroitkua ei enää tullut. Toki lapsi aina silloin tällöin nurisee aamulla päiväkotiin lähtöä (kotona on kivempia leluja), mutta jäisinhän minäkin mielummin kotiin leikkimään kuin tekisin töitä. Meidän lapsi oli vielä harvinaisen arka ja ujo, mutta hyvin päiväkotiin sopeutuminen sitten loppujen lopuksi meni. Lapsi rauhoittui alusta alkaen nopeasti lähtöni jälkeen. Eikös teillä ap ole aivan samoin? Lapsella on mielestäni silloin hyvä perusturvallisuus, kun hän pystyy luottamaan hoitajiin niin että antaa heidän lohduttaa ja pystyy tyyntymään heidän avustamana.

aloitusaihe. Eläköön naisten keskinäisen solidaarisuuden puute, joka varmistaa vaikeudet työelämässä ja miesten ylivalta jatkuu. Kiitos tämän syväänjuurtuneen asenteen, joka estää normaalin yhteistyön naisten välillä.

vaikka tää juttu onkin alkanut taas rönsyilemään, että jos lapsi kuitenkin on ihan tyytyväinen päivän jälkeen, niin älä suotta lopeta hoitoa. Kolmevuotiaalle hoidon aloittaminen voi olla helpompaa, mutta ei siitäkään ole mitään takeita. Kaksivuotias tottuu kuitenkin vielä helpommin uusiin tilanteisiin, uusiin rutiineihin. Jos isä voisi viedä lasta hoitoon, niin se helpottaisi tietysit vähän sun oloa.

Alotusvaikeudet menee helpoimmin ohi jos vanhempi ei jää aamulla roikkumaan, vaan lähtee mahd. nopeesti. Tsemppiä !!!

Odotapa ap kun lapsi ei enää itkekään perääsi vaan jää vilkuttelemaan pk-tädin syliin. Yhtäkkiä siinä voi tuntea olonsa huonoksi äidiksi kun lapsi ei edes itke perään! Hassua, mutta mulle kävi noin.



Itsekin lapsia hoitaneena olen sitä mieltä, että nopea " hei" ja lähtö on paras kun lapsen jättää hoitopaikkaan. Jos jää lohduttelemaan itkevää lasta, niin palkitsee itkun.

Ainakaan meillä ei ole ollut. Täällä toinen äiti, jonka sietokyky alkaa ylittyä. Hoidon aloituksesta on kulunut kolme viikkoa, eikä helpotusta nähtävissä. Meillä itkut eivät jää aamuun, vaan jatkuvat pitkin päivää. Ja kyseessä 3-vuotias poika.

Kertaakaan ei ole itkenyt tarhaan menoa. Aina innolla menossa kun on kivoja kavereita.

Jos olisin 2vuotiaana vienyt, varmasti olisi ollut erilaista.

Meillä muksut ovat olleet ujoja pienenä ja 3vuotta täytettyään reipastuneet todella.

Eipä sitä huonoa omaatuntoa kai pääse enää pakoon, kun sen lapsen on kerran tähän maailmaan tehnyt. No, me jatkamme samalla linjalla, mies saa loppuviikon viedä lapsen ja katsotaan, miten elämä lähtee sujumaan. Kiitos kaikille!



Ap

Eli aamusta itkevät aikansa. Sitten ehkä rauhoittuvat apaattisena hetkeksi, mutta päiväunien jälkeen se huutoparku on taas huipussaan ja jatkuu vaihtelevasti koko iltapäivän.

Ja tottakai sitten kun äidit/isät hakevat lapsensa iltapäivällä ovat lasten suut hymyssä kun näkevät taas äidin/isän -siitäkö hymystä päättelette että hauskaa on ollut? Ja hoitotädit mielinkielin lepertelemässä vanhemmille siitä kuinka hyvin on mennyt (mun mielestä vaikka olisikin nukkunut ja syönyt hyvin se ei todista että muuten on mennyt hyvin).



Tässä kun ikkunasta on vuositolkulla tuota touhua katsonnut niin ei mene kyllä meidän lapset alle 3 v hoitoon EI!



Ja en hauku nyt niitä hoitotätejä, koska parhaansa tekevät eikä se palvele ketään että kertoisivat lapsen päivästä negatiiviseen sävyyn jos lapsen on pakko olla sielä hoidossa.



Ja toki on olemassa myös niitä lapsia jotka " viihtyvät" päiväkodissa jo ihan pieninä, mutta suurin osa alle 3-4-vuotiaista (lapsesta riippuen) olisi mielummin kotona.



Sen sijaan yli 4-vuotiaista suurin osa tykkää käydä tarhassa ja viimeistään eskariin on mielestäni mentävä jotta kouluunmeno ei ole niin suuri " shokki" .

Vierailija:

Luuletko, etten todellakaan huomaisi, jos lapseni ei olisikaan nukkunut 2 tunnin päiväunia? Kyllä ainakin meillä lapsi tsippaisi viimeistään kuudelta sohvalle, jollei päiväunia nukkuisi. Tai luuletko, etten huomaisi, jos hän ei olisi syönyt koko päivänä mitään? Olin itse myös päiväkodissa viikon ajan " salaa" koko päivän (siis niin ettei lapsi tiennyt), joten olen pystynyt seuraamaan, mitä siellä tapahtuu. Mutta ilmeisesti sinä tiedät kuitenkin paremmin ystäväsi luotettavan kokemuksen perusteella:)

Ap

Minäkin ihmettelen miten olet pystynyt viikon ajan olemaan tuntitolkulla päiväkodissa niin ettei lapsesi huomannut? Mitä teit siellä?

No toivottavasti liioittelit koska kuullostaa aika oudolta.



Ensin hiukan vertaistukea: oma lapseni aloitti elokuussa hoidon 3-vuotiaana. Eilen oli ensimmäinen aamu kun ei jäänyt itkemään perääni. Varsinkin alussa se lapsen itku tuntui sydäntäsärkevältä.

Eli välttämättä se hoidon aloitus ei ole helpompaa 3-veenä kuin 2-veenä. Tosin oma lapseni oli 2-vuotiaana niin arka ja takertuva että uskon ettei hoidon aloituksesta vuosi sitten olisi tullut mitään.

Lapseni on myös välillä itkenyt päivällä ja hokee usein jo aamuyöstä ettei halua hoitoon, eihän ole hoitopäivä. ) :

Päivä päivältä helpottaa.



Sitten päiväkodin arkea: Olin ennen lapsen saamista, nyt eri alalla, töissä päiväkodissa ja kyllä me ihan totta silottelimme vanhemmille sitä päivää.

Tietysti lapsista pidettiin hyvää huolta eikä vanhemmille ihan suoranaisesti valehdeltu, mutta aika lähelle kuitenkin.

En kyllä jonkun mainitsemaa litanniaa: söi hyvin, nukkui hyvin jne muista hokeneeni, mutta usein päivä meni ihan hyvin tarkoitti sitä että lapsi ei huutanut joka välissä.

Tietysti jos oli suuria hankaluuksia niistä mainittiin. Mutta päiväkodissa tiedetään se että vanhemmallekin ero lapsesta voi olla rankkaa ja vanhempia haluttiin tavallaan säästää siltä lapsen pahalta ololta. En kyllä käsitä mitä järkeä siinä oli, mutta sen linjan omaksuin pian itsekin.

voi käytännössä lietsoa tätä lapsen käytöstä? Mistäs hän nyt tietää, että äiti ei enää roikukaan siellä, jos aiemmin roikkui? Ja jos olet roikkunut, oletko tehnyt sen millä mielellä? Lapset aistivat tavattoman hyviä meidän omia fiiliksiämme. Eli jos äiti on ahdistunut, lapsi on sitä takuuvarmasti.

Eli kyllä ainakin meillä sai tutustua 2 viikkoa niin, että ekan viikon olin lapsen kanssa siinä mukana koko ajan (tai siis oltiin kolmena päivänä tuona viikkona) ja sitten tokalla viikolla olin aamulla hetken mukana ja sitten " lähdin" eli tein kahvihuoneessa omia hommia ja sain käydä aina välillä salaa kurkkimassa, miten menee. Kun lapsi nukahti, tultiin minulle kertomaan ja sain käydä kurkkaamassa ja taas kun heräsi, minulle tultiin kertomaan jne. Olin siis koko ajan paikalla sillä varauksella, että aluksi ei olla pidempään kuin miltä lapsesta tuntuu hyvältä. Tämäkin siis tehtiin portaittain ja viikon kolme vikaa päivää olin käytännössä pois koko ajan. Siis niin, että lapsi ei minua nähnyt.



Harmi jollei kaikkien päiväkodissa ole tätä mahdollisuutta, se ei silti tarkoita, ettei joillakin voisi olla.



Niin ja vielä tuosta, että lapsi lopettaa itkun heti kun vanhemmat lähtee. Kyllä ainakin meidän ryhmässä näin oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Eli yksi lapsi tuolla (tosi pieni vielä) itkee vähän väliä. Muiden en ole nähnyt itkevän juuri koskaan aamuitkuja lukuunottamatta. Ja kyllä tuon yhden vanhemmille on asiasta aina kerrottu ja käyty keskustelua, mitä asian kanssa voisi tehdä. Jos sen jonkun naapurissa päiväkodissa lapset itkevät koko päivän, kuulostaa kyllä tosi pahalta. Kuulostaa ehkä vähän jopa liioitelluta, eikös totta? Tosin varmaan syyskuussa on ollut paljon uusia ja itkuakin varmaan on enemmän kuin vaikka parin kuukauden päästä.



Ilmeisesti olen sitten onnekas kun olen löytänyt näin hyvän päiväkodin. Se on jännä, että vaikka aloitukseni koski sitä, että kaipaisin lohdutusta lapsen hoitoon jättämiseen, niin silti monen pitää ehdoin tahdoin yrittää vakuuttaa minulle, että lapseni kärsii siellä päiväkodissa ja minulle valehdellaan, jos sanotaan, että menee hyvin jne. Ja nämä ihmiset ovat kuitenkin niitä, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta päiväkodeista. Itsekin suhtauduin aika negatiivisesti päivähoitoon ennenkuin näin, mitä se käytännössä on. Eli ei nyt niin hirveästi siitä kannattaisi huudella, jollei tosissaan tiedä mistä on kyse.



Ap

että nämä faktojen esittäjät eivät tuntisi päiväkoteja?



Huonoja päiväkoteja on oikeasti olemassa. On ihan turha teeskennellä muuta ja leimata kaikki muun tiedon esittäjät valehtelijoiksi. pelottelijoiksi jne. Älä ammu viestintuojaa!



Meillä on toiminut paljon paremmin sellainen cold turkey -käynnistys. Eli ei roikuta siellä päiväkodissa loputtomiin ja pitkitetä sitä lapsen jäämistä ja prosessia jne.



Tietenkään siihen ei pysty, jos epäilee päiväkodin tasoa.

En käsitä, mikä nyt on ollut roikkumista. Siis eihän lapsi ole tiennyt, että olen päiväkodissa, ei hän ole minua nähnyt (tai haistanut, tai vaistonnut tai muutakaan). Miten sitten muut olette hoitaneet tutustumisjakson? Itse ainakin olin loppuun saakka hoitovapaalla, joten virallisesti lastahan ei saa jättää päiväkotiin vielä tuolloin. Kuitenkin yksinolemista on käsitykseni mukaan paras harjoitella porrastetusti ja noinhan se juuri hoitui. Eli lapsi sai sen käsityksen, että oli päiväkodissa yksin ensin pari tuntia, sitten vähän enemmän, sitten vielä vähän enemmän ja lopulta pari täyttä päivää ennen kuin hän sitten ihan oikeasti jäi yksin hoitoon. Samalla tavalla tuossa sanottiin heipat ja lähdettiin. Eli en minä missään ikkunan takana ole ahdistuneena hönkinyt, jos joku nyt sitä luulee. Ihan kahvihuoneessa tai tietskahuoneessa tai milloin missäkin.



Ilmeisesti tämä on sitten ihan hullu käytäntö. Näin meille ainakin ehdotettiin ja koin se hyväksi

Vierailija:

Itsekin lapsia hoitaneena olen sitä mieltä, että nopea " hei" ja lähtö on paras kun lapsen jättää hoitopaikkaan. Jos jää lohduttelemaan itkevää lasta, niin palkitsee itkun.

Meillä molemmille lapsille on ollut tärkeää - ja on vieläkin, että äiti/isä pysähtyy hetkeksi hoitopaikalla viennin yhteydessä. Äiti/isä riisuu lapsen ja pitää hetken sylissä. Samalla vaihdetaan kuulumiset hoitotätin kanssa.

Jos lapsi on itkenyt (onneksi aika harvoin), sanon usein, että äiti tietää, sinua surettaa, niin minuakin. Ja rutistan lasta vielä extrapaljon. Sitten sanon, että menepä tädin syliin, äiti lähtee töihin, isi tulee sitten hakemaan. Ja halaan vielä kerran. Täysin kiireettä, mutten mene lapsen suruun kovin mukaan. Kerron kuitenkin, että on ihan ok surra.

Nuorempi lapsi on 2v4kk. Ollut hoidossa jo jonkin aikaa. Esikoisen kanssa menettelemme samoin. Vientihetki on aina rauhallinen ja kiireetön, ja jos lapsella on vaikeampi hetki, se on ihan sallittua.

Iltaisin haemme lapset hoidosta suurin piirtein vuorotellen. Joka päivä meitä liihottelee vastaan kaksi onnellista lasta, joiden on hieman vaikea irroittautua mukavista leikeistä, mutta silti äidin/isän näkemisen riemu on vielä voittanut. Niin, ja esikoinen on reilut viisi vuotta.

Meillä varmaan lapset järkyttyis, jos heidät " heitettäisiin" hoitoon. Aikaahan se vie, mutta onnekseni minulla on liukuva työaika ja aamunvirkut lapset. Kotoa lähtökin sujuu rauhallisissa merkeissä.

tiedän kokemuksesta että se on varmaan pahempaa äidille kuin lapselle. itse olen kaki lastani kummatkin vienyt hoitoon himan vajaa kahden vuoden ikäisinä, ja aika nopeasti ovat päässeet mukaan touhuun ja innoissaan jääneet sinne touhailemaan. älä itse vaikeuta sitä lapsen tilannetta näyttämällä tuskaiselta, itkuiselta ja roikkumalla aamulla tilanteessa. ihanvarmasti laspesi on hyvä olla siellä päivän aikana.

Ja olen todella kysellyt ja jutellut tästä aiheesta ihan kaikkien tuttujen äitien kanssa (eri puolilla Suomea) viimeiset neljä vuotta, kun olen miettinyt omien lasteni " hoitouraa" . Onpa tuttavapiirissä myös tämän kaupungin päivähoidontarkastaja, eikä hänkään koskaan puhunut moisesta mallista.

Jääkö muilla lapset sitten ekaa kertaa yksin heti koko päiväksi kun vanhemmat menevät ekana päivänä töihin. Siis ihan tosta vaan koko päiväksi?



Ap, jonka pitää nyt valitettavasti poistua

Eli joka päivä (ok, liiottelua sillä en ole ihan joka päivä kuuntelemassa, mutta joka päivä kun olen joka on usein koska olen kotiäiti) siellä joku parkuu päivisinkin (ei pelkästään siis aamuisin). Ja toki tiedostan sen tosiasian että ei ne samat siellä koko ajan paru vaan jotkut sopeutuu " alkushokin" jälkeen. Jotkut sitten parkuvat vuoden jotkut vain 2 viikkoa, mutta aina sielä joku parkuu äitiään. Ja se on sydäntäraastavaa!!! varsinkin kun itsellä on samanikäisiä lapsia tyytyväisinä kotona.



Sen lisäksi nuo alle 3-vuotiaiden ulkoilut ovat säälittävää katsottavaa! Pienimmät istua kököttää rattaissaan tai hiekkalaatikolla. Isommat tappelee ja kiusaa toisiaan sillä harvemmin noin pienet osaavat sovussa leikkiä.



Sisätiloista en tiedä mitään, mutta kun kävelen ohi niin yhdestä ikkunasta näkee niitä pieniä (n. 1-vuotiaita) seisomassa pinnasängyissä ja katselevat apaattisina ulos ikkunasta. Ja tuo apaattisuus on kamalaa. Ei ne paljon siellä hymyile...



Eli enemmän kuin tyytyväisenä hoidan omani vähintään 3-vuotiaiksi kotona.

Se toimii meillä, kun lapsella on hieman vaikeuksia erottautua vanhemmasta, mutta hän ei kuitenkaan ole itkuinen tai poissa tolaltaan.