En pysty enää viemään lasta päiväkotiin!

jotta saisit edelleen sitä kotihoidontukea töihin menoon asti?



Monihan harjoittelee sen päiväkotiuran ihan omasta pussista, ei ajattele tässä ensisijaisesti rahaa, vaan lapsen parasta. Eli jättää lyhyiksi rupeamiksi/päiviksi, jotta lapsi saa harjoitella turvallisesti, muttei roiku siellä vaanimassa sen takia, ettei menetä killinkejä.

3-vuotias on jo niin iso että hän osaa ja voi jo protestoida lujempaa ja kovempaa sitä hoitoonjäämistä! Itse uskon, että ihmislapsi kyllä tottuu hyvinkin nopeasti hoitoon mitä pienempi hän on hoidon aloittaessaan. Siitähän tulee SITÄ ARKIPÄIVÄÄ hänelle! Kun taas lapsi joka on tottunut olemaan äitinsä kanssa, hänelle muutos voi olla kovempi.



Ainakin meillä oli/on näin. Kaksi vanhempaa aloittivat vasta 3-vuotiaina eikä hoidon aloitus ollut helppoa yhtään. Olin muutenkin ollut tosi paljon yksin lasten kanssa eivätkä he olleet tottuneet muihin hoitajiin (paitsi isäänsä). Heitä oli tosi vaikea viedä ja jättää minnekään. Vasta nyt kun ovat eskari-iässä ovat jo " reippaampia" .



Kuopus aloitti tässä syksyllä nyt 1,5-vuotiaana. Alku takkuili, mutta nyt kuukauden jälkeen jää hoitoon hyvin. Tänään ei itkenyt ollenkaan! Enkä usko, että on pahitteeksi että minä aina " eron hetkellä" pidän yllä pirteää ja iloista naamaa. Oma ahdistus tarttuisi takuuvarmasti poikaankin.



Itse yritän ajatella että enhän minä poikaa huvin vuoksi hoitoon vie. Kun emme me ilmallakaan elä ja vanhemmat lapsetkin tarvitsevat vaatteita ja ruokaa ja kattoa pään päälle:). Lapsihan syntyy perheeseen, hänen on sopeuduttava tilanteeseen.

eli omat lapsesi ei koskaan itke? teiltä ei koskaan kuulu itkua? ja miltähän se mahtaisi kuullostaa jos lapsia olisi kymmeniä enemmän ja jokainen tirauttaisi aina joskus?



tää on sitten ihana ikuisuuskysymys, mun lapset ainakin on viihtyneet hyvin ihanassa päiväodissaan ja kasvaneet ja kehittyneet erinomaisesti ja fiksuiksi lapsiksi päivähoidosta hulomatta.

itsekin olen lolut vajaan vuoden vanha kun olen aikonaan päiväkotiin mennyt ja kuitenkin ihan DI:ksi onnistunut itseni silti lukemaan ja elämään ihan onnellista ja tasapainoista elämää ;)

Tosin oltiin silloin vain kolme päivää viikossa kahden viikon ajan, joista toisella viikolla sitten lapsi oli porrastetusti yksin. Minulla ainakin alkoi työt heti täysipainoisena, joten harjoittelu piti hoitaa kotihoidontuen aikana. Olisiko siis pitänyt olla koko kuukausi ilman rahaa ja maksaa lisäksi täysi päivähoitomaksu siitä ilosta, että olisin saanut jättää lapsen yksin jo harjoittelujaksolla kahdeksi päiväksi. Olisi siinä tullut päiville hintaa. Tai että lapsi olisi jätetty heti yksin täydeksi päiväksi (9h) kun äiti on töissä, vaikka sen tutustumisen ja totuttautumisen voi porrastetustikin hoitaa.

En nyt muista sitä numeroa, kuka näin kommentoi, mutta oletko todellakin tätä mieltä? Ymmärrätköhän edes mistä tässä on kyse? Nimenomaan myös lapsen edusta, koska äiti on noudettavissa heti jos siltä tuntuu. Eli ekat päivät mitoitetaan juuri sen mukaan, mitä lapsi jaksaa. Meillä ainakin toimi hyvin ja on nyt iloinen päiväkotilainen toista vuotta.

Meillä 3-vuotias aloitti hoidon vajaa kuukausi sitten ja sen lisäksi, että itkee kotona lähtiessä ja päiväkodissa sinne jätettäessä, jatkaa itkemistä pitkin päivää. Kun se itku loppuisikin sitten, kun vanhempi lähtee, mutta ei... Joten ole onnellinen, jos lapsesi kuitenkin viihtyy päiväkodissa. Näin ei aina ole.

jolla ihmiset sen tekee. Ei kai se raha siinä olennaisinta ole? Vai?

Täällä tapa on se, että lapsen kanssa voi käydä tutustumassa jonkin kerran, mutta sitten lapsi harjoittelee yksin jne.



Kun lapsen jättää sinne yksin, maksu alkaa juosta. Minusta se kustannus on ihan olematon. Vähän alle 3-vuotiaasta saa jo hyvin pientä kotihoidontukea ja jos se lakkaa tulemasta 1 - 2 viikkoa ennen 3-vuotispäivää ja vastaavasti niiltä päiviltä menee jo hoitomaksu, kustannus on kyllä hyvin pieni.

tosiaan, taisin menettää jopa muutaman euron esikoisen sisarkorotuksestakin tuon harjoittelun takia. Kauheaa!

palata takaisin mukavaan työhöni ja työkavereitten luo...

vuotiailla meni tosi hyvin päiväkodin aloittaminen mutta taas yli kolme vuotiaalla oli tosi vaikeaa. Eli en sitten tiedä voiko sitä iän mukaan sanoa miten lapset sopeutuu. Kuitenkin hoitotädit ovat koulutuksen saaneita ja hyvin työlleen antautuneita ihmisiä (ainakin meillä) joten kaikesta huolimatta en edes miettinyt, että lapsi lopettaisi. Kuukausi oli vaikein ja sitten vähitellen helpotti. Myöhemmin tuli vielä taantuma joka ajan kanssa myös meni ohi. Koita jaksaa, voimia! Kyllä ne asiat siitä järjestyy.

Onneksi olkoon; sinun vanhemman vaistosi ovat kunnossa :-).



Minustakin tuntui aina pahalta viedä lapsia hoitoon, ja nyt olenkin kotona 2½ ja 4 vuotiaiden kanssa ;-).. vakityöpaikka (hyväpalkkainen sellainen) saa odottaa vielä ½ vuotta.



Onneksi mieheni on samaa mieltä; taloudellisesta tilanteesta ollaan valmiita tinkimään lasten edun vuoksi. Meillä lapset menevät työn edelle.



Tsemppiä! Toivottavasti teet oikean ratkaisun lapsesi suhteen!

kun hän oli 2-vuotias. Minusta ei vain ollut viemään häntä päiväkotiin.



Nyt on 5 ja aloitti eskarin ja kyllä olen tyytyväinen, että sai tähän asti olla " vapaalla" .

etköhän nyt vain koita hakea oikeutusta omille haluillesi jättää työelämä ja palata kotiin. jos laspi kerran kuitenkin viihtyy ihan hyvin hoidossa päivisin. eiköhän se nyt ole ihan normaalia että lapset varsinkin alussa itkeskelevät aamuisin kun jäävät hoitoon, ja että äidille tulee paha mielei sen takia. mutta se menee ohi äkkiä kun siihen asiaan ei anna itsensä takertua.