¤¤ Sissit viikolla 39 ¤¤

Rakkausvauva kyseli noista silmien väristä. Meillä miehellä on ruskeat, mulla siniset. Esikoisella on ruskeat ja samoin hiukset on tummat. Kakkosella on aivan vaalea pää ja kirkkaan siniset silmät.

Esikoisen silmät olivat alusta asti tummat mutta siniset kuitenkin, n. vuoden iässä muuttuivat kokonaan ruskeiksi. Nyt olen sitä mieltä että vauvalle on tulossa myös ruskeat silmät, tietyssä valossa kun katsoo niin näkee sen ruskean sävyn.



minttupipsa

Aamu ja päivä alkanut kivasti, mummi ja pappa kävivät tyttöä katsomassa heti aamusta ja neito meni rauhallisesti päiväunilleen noin puoli tuntia sitten. Yöllä tosin heräili kolme kertaa tissittelemään, mutta jospa ottaisi hieman myöhemmin tänään itsekin päikkärit. Miehen töihinpalu lähenee ja kovin tuntuu miestä harmittavan moinen. Mielellään kuulema jatkaisi tätä koti-isä hommaa ja on ainakin olevinaan ihmeissään, kun kaverit ja sukulaismiehet vitsailee, että " varmaan jo odotat, että pääset töihin lepäämään..." . Ajateltiin tänään poiketa lasten kanssa Vantaalla ja/tai Helsingissä päin katselemassa ja mahdollisesti myös ostamassa matkarattaat, samalla käydään ehkä pienimuotoisesti shoppailemassa ja syömässä. Sitä punaviiniä ajattelin tänä iltana lasillisen tai kaksi maistaa...



Jäi harmittamaan kun eilen tuo yksi kuva jäi miniksi, joten uusi yritys.



http://www.aijaa.com/v.php?i=1031200.jpg



Muuten joko teidän vauvoilla iho " uusiutuu" , meidän neidillä on kasvoihin oikea finniarmeija pesiytynyt :). Tänään aamusta aikas hurjan näköinen, mutta eiköhän se siitä taas normalisoidu.



Nyt menen heittämään korttelikierroksen vaunujen ja vauvan kera.



Mukavaa perjantaita kaikille!

Tervehdys kaikille!



Kirjoitin Sisseihin ihan muutaman kerran joskus viime talvena. Sitten kirjoittelu ja palstan lukeminenkin jäi pitkäksi aikaa. Rakasaikana olin jotenkin todella väsynyt ja voimaton (johtui kaiketi matalasta hemoglobiinista).

Nyt kuitenkin loppuraskaudesta kävin jonkun verran lueskelemassa Sissien kuulumisia ja yritin muutenkin orientoitua tulevaan synnytykseen=).



Meille syntyi suloinen " pikku" -herra 14.9 klo 20.01. Painoa tiitiäisellä oli 3960g ja pituutta 52cm. Synnytys meni ihan hyvin ja oli aika nopea -kun vihdoin lähti pari yötä supisteltuaan kunnolla käyntiin.



Tämä uusin untuvainen on meidän perheen neljäs. Nyt on kasassa kahden tytön ja kahden pojan tiimi -noin kahden vuoden ikäeroilla.



On ollut mukava lukea teidän vauvakuulumisia. Ja nyt kun vihdoinkin sain tämän esittelyviestin aikaiseksi, niin mielelläni kertoilen myös meidän kuulumisia=).



Nyt kuitenkin täytyy mennä katsomaan, mitä isoveli 2,5v. puuhailee vessassa -kuulostaa epäilyttävältä...



Aurinkoa!

kakkupohja uunissa.. Tytön kanssa leivottiin! Tahtoi olla kananmunat pitkin keittiön lattioita.. :)

Aamulla jäi tuo kirjoittelu lyhyeen, vaikka eipäs mulla kai mitään erityistä kirjoitettavaa ollut..



Tervetuloa riveihin tiukutuike.



Haikarapolska kyseli tuosta vauvan ihosta.. Meidän poitsulla iho " uusiutui" muutama viikko sitten.. Hilseili tavallaan ohut iho kerros pois.. Nyt on siisti iho, kun rasvailtiin sitä hoito öljyllä.



Täällä myös mies harmitteli silloin kun joutui lähtemään isyyslomalta takaisin töihin.. Niin nopsasti tuo aika meni. Nyt onkin ollut puhetta, että hän pitäisi sitten keväällä, alkukesästä tuon isä kuukauden.. Onko muilla sellaisia suunnitelmia?

Onpas taas ollut päivä.. Mukelo on ollut kovasti seurustelevainen joten en ole koneelle ehtinyt tai mitään muutakaan tehnyt kuin suunnilleen koko päivän ollut tissi vauvan suussa. Éli heti tuli huoli, riittääköhän mun maito sittenkään?? Kun se melki koko ajan haluaa imeä ja on ollut hereilläin koko päivän. Tosin hyväntuulisena mut silti..

Koitin eilen pumpata, mutta tulos oli lähes nolla. Sama tänään. Toissapäivänä tulikin sit yli 100 milliä. Onkohan se nyt niin että mulla tulee sitä maitoa liian vähän??? Vauva kyl kakkaa ja pissaa paljon. Eli enkö saa pumåattua siksi kun maitoa ei ole vai siksi kun vauva koko ajan riippuu tissillä? Heh, taas uuus probleema.. Silloin toussapäivänähän mä en viel oikein osannu imettää joten ehkä sitä sit sai niin hyvin pumpattua. Jokatapauksessa annoin just varnuuden vuoksi korviketta 60 milliä ja kaikki kyllä upposi..

Maitohumala vei pienelta tajun kankaalle. On tää jännää kun on eka lapsi. On niin pihalla koko ajan!

Järki sanoo että jos maito ei riitä niin vauva huutais kun tapettava ja että paino ei olis noussu 200 grammaa sunnuntailta, mut ei nyt järki taas auta. Niin ja penskalla on lisäks ylähuulessa rakko, lienee kuitenki normaalia ja johtuu imemisestä vai mitä viisaammat sanotte?



Ihania kuvia teillä! Mä en saa kameraa viel purettua kun meillä on tämä uusi kone ja tietenkään kameran asennuslevyt ei toimi Vistassa. Ja vaikka netistä imuroin uudet käyttärit niin en saanut siltikään toimimaan. Enkä ole viel jaksanut enempää panostaa siihen asiaan.



Vauvan jättämisestä on ollut puhetta. Mä kävin koiran kanssa about ½ tunnin pissatuksella alkuviikosta ja se oli ihanaa. Ens viikolla menen kampaajalle, tosin se on naapuritalossa (mähän käyn siellä palvelutalon kampaajalla =D) joten tunnin tai reilun voin kyllä olla erossa. Musta on ihanaa kun mies hoitaa vauvaa. Tosin tuo pari tuntia taitaa aiheuttaa hälle jo valmiiksi harmaita hiuksia =).

Ristiäisiä ei olla viel suunniteltu ollenkaan, tarvii eka tehdä ne isyyden tunnustamis hommatkin. Mut joskus marraskuun lopulla varmaan sitten pidetään. Mä kyllä meinaan turvautua 100% johonkin leipomoon.. Korkeintaan teen jonkun suolaisen piirakan jos sitäkään, mä olen kyl aika hyvä kokki, mutta leipoa en kyl osaa sitten pätkääkään. Enkä tahdo opetellakaan. No, ehkä sit lapsen kanssa joskus pullaa ja pipareita jos on pakko, muttei muuta!



Miehellä on varpajaiset, saas nähdä missä kunnossa herra saapuu.. Toivottavasti ei menis koko huominen ihan käsille kun mä en jaksais kauheasti olla myötätuntoinen jos sillä on krapula. Vaikka toisaalta, se kultahan ei tosiaan ole käynyt kun kerran koko mun raskauden aikana missään, joten suotakoon tämä hälle. Ja luultavasti on krapulakin kun itepäs laitoin 0,75 l viskin ja sikareita isyyspakkaukseen.

Jotenki on vaan niin huoli toisesta kun se on tuolla " pelottavassa ulkomaailmassa" . Musta tuli jotenki arka tossa loppuraskaudessa ja sama jatkuu näkojään vieläkin. Heh, vaikea kuvitella, mä olin sentään noin 10 kk sitten viel varsinainen bilehile!

Nyt mä taidan mennä suihkuun kun tuo lapsi tosiaan nukahti kunnolla. Ootteko muuten ajatelleet kuin rankkaa olis olla yksinhuoltaja vastasyntyneelle? Toki osahan on muutenki joutunu oleen heti yksin aika lailla, niinkun Kewa ainakin. Huh, sä olet kyllä sitkeä nainen!! Ja kyllähän se kai menee kun vaan muistaa lepäillä sillon kun siihen on mahdollisuus ja pyytää apua jos sitä vaan on saatavilla.



Nyt sinne suihkuun. Hyvää yötä!



Colis ja Kihlis 7 vrk

Onnittelut haikarapolskan söpöliinille ensinmäisen kuukauden johdosta:)Hitsi kun aika rientää ja vauvelit senkus kasvaa.Kyllä noi vauvat on niiiiiiiiin hellyyttävän halittavn ja pusittavan näköisiä=)



Tiukutuikelle tervetuloa mukaan vaan.Mistäpäin suomea kirjoittelet?



Colis:joo selainen rakkula löytyy meidänkin tytön ylähuulesta kun on kova imiä myöskin.Kitalaessakin on rakkula ja neuvolassa sanottiin että johtunee myös tuosta kovasta tutin ja tissin imemisestä.

Sitä yksinhuoltaja kysymystä olen ajatelut aikaisemminkin kun esikoisella oli se koliikki niin mietin että onneksi en ole yh ja sitten kun syntyi pienellä ikäerolla toinen niin olisi ollut kyllä TOSI rankkaa olla yh.Ja vaikka nytkin kun on rauhalinen vauva niin onhan se aina kuitenkin rankkaa kun on vauva kun on noi yö heräämiset ja päivällä imetykset ja kaikki.Äitiys on rankkaa mutta kyllä tosi antoisaa ja ihanaa!!Siinä vaiheessa kun on aivan kiinni vauvassa 24h ja väsynyt ei paljon lohduta sanonta että aikansa kutakin ja vauva aika menee tosi pian ohi mutta totuus on se että näinhän se asia on ja sitä aikaa ei saa enään koskaan takaisin kun on sylissä pieni jolle oma äiti on maailman kaikeus!Olen väsynyt mutta tätä kullankallista aikaa en pois antaisi!!!Sydän sulaa kun kultapieni tapittaa minua isoilla tappisilmillään ja tuhisee onnesta kun on rinnalla.Silloin tunnen että olen tärkeä ja olen aikaansaanut jotakin niin suurta ja kaunista mitä ei voi edes sanoin kuvailla!!!!



Nyt pitääkin jo lopettaa kun neito heräs.Eikun syöttämään...



palataan taas.Hyvää ja rauhallista yötä kaikille:)



rakkausvauva on 3 viikkoa ja 1 päivän

IHANIA KUVIA!!!

meidän pojalla on kai silmätulehdus???? aamulla herää silma ihan vihertävässä rähmässä, päivällä putsan ja sitten ok, mutta amulla taas silma kiinni. apteekkissa sanoivat että keitetyllä vedellä vaan puhdistus, ja murphy laki, terveydenhoitaja oli eilen sairaslomalla ja mies huomenna reissuun. en tiedä pitäiskö mennä lääkärin???

iho hilseilee meidän pojalla myös. muistakseni esikoisella tuli kaksi kertaa kaikki iho pois.

vuva pissaa tosi paljon, vaatteet aina märät??? vaipat kuitenkin se 3-6 kiloa, eiköhän ne vielä riittä kun poju itse alle 4 kiloa? miten muilla?

colis-kyllä se sun maito riitta, ei pumpamalla voi mittailla. jos vauva kakkaa ja pissaa, niin kaikki ok. kyllä ne pojat varsinaisesti tissittelijät ovat. luotta vaan itseensä.

kewa ja poju 9vrk

Elien oli vieraita ja tänään tulee taas vieraita, eli pikaisesti täällä. Ihan hyvin sujuu, kun vaan jaksaa vauvelia nukutella. Nyt neiti nukkuu jo toista tuntia ulkona, ah.



Mulle sitten pukkas se meidän perhettä vaivannut flunssa. Kuumetta 38, mutta lääkettä kehiin ja kun vieraat oli kovasti tulossa, totesin, että lämpöä vaan... Olo on ihan siedettävä, onneksi tää on mulla ja esikoisella lievempi kuin muilla oli. Eikä ole mun mielestä vaikuttanut maidon määrään. Se riittää nyt yksistään.



Colis, luota vaan itseesi. Rakot huulessa on normaaleja ja jos kakkaa ja pissaa tulee ja paino nousee, vauva saa riittävästi maitoa. Voithan mielenrauhan vuoksi silloin tällöin tarjota lisämaitoa, mutta kyllä se lapsi olisi väsynyt ja kitiseväinen, jos olisi vielä nälkä.



Hmmm... Nyt vielä vilkaisemaan, onko odotuspuolella uutisia... Ja palaan sitten varmaan huomenna vasta. Kummitäti tulee kattoon tyttöä!



Mua muuten huvitti tuo yh-kommentti colikselta, kun näin suurperheellisenä mun mielestä pelkästään vauvan kanssa olo on " lomaa" , kun ei ole noita muita hästäämässä...



apinaemo ja oona kanerva 3 vkoa 1 pvä

Vesli-poju on jo 8 vrk, mutta vasta nyt pääsin kirjoittelemaan. Eli poika syntyi 21.9. klo 19.09 imukupilla.Synnytys ja etenkin ponnistusvaihe oli sen verran kamala, että ainakin vielä tuntuu ettei toista tule ja jos tulee niin muutaman vuoden päästä vasta.



Supistukset alkoi yorstai-perjantai välisenä yönä ja oli tosi kipeet, mut ei niin säännölliset. Aamulla yheksän jälkeen suostuin viimein miehen pyyntöön et lähetään sairaalaan. No siellä olin vain auki sormelle ja kanava hävinnyt. Kipujen takia jäin jo osastolle ja sain kipupiikin, joka ei auttanu mitään. Supistukset oli valtavan kipeitä ja lopulta päivällä tilanne katottiin uudelleen ja olin jo reilulle kahelle sormelle auki. Päästiin synnytyssaliin ja sain ihanaa epiduraalin. Aluks anestesialääkäri ei olllut varma voiko mulle sellaista laittaa selän takia, kun ei meinannu edes löytää kohtaa, mutta onneks sai sit sen laitettua. melkein heti sen jälkeen kalvot puhkastiin ja olinkin jo 6 cm auki. Loppu avautumisvaihe meni nopeesti ja pian olinkin täysin auki. Vauvan sydänäänet laski aina välillä tosi alas ja poju oli virhetarjonnassa eli kasvotarjonnassa. Tästä syystä paikalle hälytettiin lääkäri, joka leikkas välilihan ja otti imukupin esille. Lääkäri sit repi kupilla hartiavoimin ja kaks kätilöä painoi mun mahaa ja mä huusin ja pönnäsin.20 min kesti ponnistusvaihe ja lopulta poju saatiin pihalle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kamalaa se oli,mutta palkinto oli sen arvonen.



Sairaalassa en heti päässyt vauvan hoitoon käsiksi kun olin niin huonossa kunnossa. Ekan yön poika olikin hoitajilla ja mä sain nukkua rauhassa yön. Mullahan ei taju pysynyt ollenkaan synnytyksen jälkeen , kuin makuultaan. Istumaankaan en pystyny. Kerran pyörryin vessan pöntölle...



Seuraavana aamuna poika sit tuotiin mulle ja sain aloittaa vauvan hoidon. Edelleen olo oli heikko eikö mikään ihme kun hemppa oli vain 80. Sain sitten kaks pussia verta ja olo alko koheneen. Hemppakin nousi sitten 94. Edelleen on vähän heikko olo,mutta joka pivä on käyty rattailla ulkoilemassa.



Miehestä ollut todella suuri apu pojan hoidossa. Sairaalassa en vaihtanu vaippaakaan varmaan kuin kaks kertaa ja edelleenkään en ole kylvettänyt. Kotona mun ei ole tarvinnut tehä oikeestaan yhtään mitää. Mies on hoitanu ruokapuolen, siioamisen, pyykkäämisen ym. Nyt mua onkin alkanu pelottaa et miten pärjään sitten kun mies joutuu lähteen reissun päälle taas. Tänäänhän sillä ois ollu lähtä välimerelle seitsemäks viikoks, mut se kieltäyty siitä. Onneks. Nyt vain toivon et tulevat reissut ei ois niin pitkiä. Tammikuussa nyt kuitenkin ois ilmeisesti lähössä punaselle merelle seitsemäks viikkoo...



Meillä poika ei sairaalassa nukkunu hyvin. Varmaan oli pääkipeä ym. Saatiin öisin nukuttua vain noin kolmin tuntia. Nyt kotona on ainakin toistaiseksi yöt sujunu loistavasti. Itekin saan nukuttua 6-7 tuntia yössä. Lisämaitoa joudumme antamaan varsinkin iltoisin. Eilenkin Poju oli tissillä kolmen tunnin aikana kolmesti ja silti horas päälle 60 ml korviketta. Vasta sitten uni maittoi.



Eka päivänä sairaalasta kotiuduttuammehan mä olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Mä olin pohjattoman väsynyt, mun nännit oli ihan verillä, maito nousi rintoihin niin ettei imettämisestä tullu yhtään mitään. Onneks äitini tuli hätiin ja antoi pojalle korviketta ja mies haki kaupasta mulle rintapumpun. Sitten vielä päälle kunnon yöunet ja seuraavana päivänä oli jo paljon parempi päivä.Silloin ekana päivänä must tuntui etttä mua huonompaa äitiä ei ole ja etten mä tuu ikinä pärjäämään.



Rinnat mulla on edelleen rikki ja joudunkin aina välillä käyttämään tai oikeestaan koko ajan rintakumia. Muuten sattuu niin että voisi vain huutaa. Meidänkin pojun toinen silmä rähmii todella paljon.Vähän väliä saa putsailla. Onneks tiistaina on taas neuvola niin saa näyttää niitä.



Niin joo meidän pojuhan oli syntyessään 3450 ja 51 cm. Kotiin lähtiessä paino oli 3340 ja kaks päivää siitä se oli jo hieman yli syntymäpainon. Ja koko nimihän pojalla on Vesli Nuutti Mikael.Ja tiistaina mies menee tekeen isyydentunnustuksen niin saadaan poika vielä isän sukunimelle.



Nyt olo on välillä aika itkunen ja surullinen. kai se johtuu hormooneista. Toivottavasti ei oo masennusta tulossa. Mullahan on siihen taipumusta. söin aikoinani joitain vuosia lääkkeitä masennukseen , ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Raskauden aikana en ole onneks tarvinnut mitään.



Niin joo ja Kewako se kirjoitteli et maha on jo aikalailla palautunut? Mulla ei todellakaan ole. Maha on edelleen kuin olisin 6-7 kk raskaana. Julmetun kokonen lölläre. Joka päivä olen koittanu käydä kerran tai kahesti kävelyllä. Jospa se tästä. 20 kiloa tai no ainakin se 15 pitäs saada poies¿



Mutta nyt lähen pikkuhiljaa levähteleen, kun pojukin nukkuu niin makosasti.



Uma + Vesli 8 vrk



niin joo ja muutama kuva pojasta. Otettu sairaalassa.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1035636.jpg



http://www.aijaa.com/v.php?i=1035649.jpg

Niin vaan rivit vähenee odotus puolella ja toivottavasti lisääntyy täällä päässä. Dumlekaan ei taida ihan heti ehtiä päivittelemään listoja :)!



Eilen oltiin sitten koko konkkaronkka liikenteessä ja pienimmälle sitten löydettiin ja ostettiin matkarattaat. Iskä tykkäsi, että " köyhän ei kannata ostaa halpaa" ja niin mukaan lähti Lastentarvikeliikkeestä Peg Peregon Pliko P3 Completot. Hui, vähän sydäntä kylmäsi niitä maksaessa, mutta vanhasta kokemuksesta tiedämme, että tulevat olemaan kovassa käytössä ja kai niillä jonkinlainen jälleenmyyntiarvokin on... Sen jälkeen käytiin syömässä ja tekemässä isommille lapsille vaatehankintoja. Seuraavan kerran shoppaillaan vasta tammikuun aleissa tai korkeintaan kirpparilla! Kiva ilta kuitenkin ja kotona vielä jatkettiin mukavassa tunnelmassa. Tyttö nukahti noin klo 22 iltatankkailun jälkeen, jonka jälkeen nautin pari lasillista viiniä. Että maistui hyvältä! Neiti teki myös uuden ennätyksen heräten vasta klo 3.40 seuraavan kerran rinnalle.



Kiva kuulla, että Apinaemon Oona Kanerva on myös alkanut nukkumaan pitempiä aikoja, etenkin siellä ulkona. Meilläkin neiti aloitti ensin tunnin parin unilla ulkona, nykyisin viihtyy jo pitempään. Hurjan paljon paranemisia sinne, toivottavasti pienimmäinen säästyisi taudilta. Älähän väsytä itseäsi vierailla...

tosin tiedän kuinka vaikea on sanoa ei, vaikka millään ei jaksaisi vieraita vastaanottaa. Meillä nimittäin pukkasi vieraita kyläilemään heti ensimmäisenä viikonloppuna, kun vauvan kanssa olimme kotiutuneet torstaina ja mulla oli sen sektiohaavan kanssa isoja ongelmia ja mies oli elämänsä pahimmassa flunssassa. Hammasta purren keittelin kahvia, vaikka ei yhtään huvittanut muuta kuin levätä ja hoitaa vauvaa...Ei vain ollut meistä sanomaan, että nyt ei ole otollinen hetki. Näin myöhemmin on jo ollut todella kivaa, kun ihmisiä on käynyt ja olenkin ollut tosi yllättänyt vauvan saamasta huomiosta. Johtuu varmaankin siitä, kun esim. miehen sukuun ja ystäväpiiriin ei ole tullut vauvoja vähään aikaan. Nyt on tosin vauvoja tulossa ja yksi juuri tänään syntyi!



Toivottavasti Kaylightin rintatulehdus on täysin ohitse ja Kewan vauvan silmätulehdus tokenemaan päin. Kurjia juttuja nuo moiset! Koputan puuta, että säästyisimme noilta kaikilta.



Kieltämättä itsekin olen välillä miettinyt millaista olisi olla yh tai vastata täysin yksin kodista ja lapsista, jos vaikka mies joutuisi olemaan pitkiä aikoja reissussa. Tuosta jälkimmäisestä on kyllä kokemusta ja muistelen, että en kovinkaan niistä ajoista nauttinut. Kyllä kumppanin tuki on todella tärkeää, mutta ihminen taitaa olla luonnostaan selviytyjä siinä mielessä, että olosuhteisiin aina sopeudutaan vaikka väkisin jos muuta vaihtoehtoa tai mahdollisuutta ei ole. Jaksuja siis edelleen kaikille, jotka yksin pyörittävät arkea pienten lasten kera!



Piiu, joko " hääleninki" on valittu? Mitä päätät tarjoilla ristiäisissä/häissä? Anna muutama hyvä vinkki mullekin :) ja todellakin muutkin, kaikki hyvät tarjoiluvinkit otetaan ilolla vastaan. Kukkasetkin pitäisi kai kohta jo tilailla. Ei kai mulle ole pukkaamassa jo taas stressi päälle...Ah, niin tyypillistä mulle.



Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Ihana poika teillä Uma! Kiva, kun jaksoit tulla kertomaan meille kuulumiset. Hurjaltahan tuo sinunkin synnytys kuulosti, mutta tuloksena sitten ihana pieni poika. Hyvä, kun olet saanut levättyä ja mies ja äitisi ovat auttaneet. Jatkossakin pyydä apua rohkeasti. Esikoisen jälkeen olin hyvin itkuherkkä, en aina edes teinnyt syytä miksi itkeskelin. Hormoonit ja uusi tilannehan siihen vaikuttivat. Kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia tuli mieleen ja kuvittelin, että olen huono äti, kun en koko ajan jaksa iloita pikkuisesta, vaikka eihän se niin ole. Aikaisemman historiasi perusteella seuraa omaa vointiasi ja kerro neuvolassakin herkästi mielialoistasi, niin tarvittaessa saat apua ajoissa. Voimia ja hyvää vointia sinne!



Haikarapolska ja Olivia 1kk

Meillä on juhlittu tänään synttäreitä.. Onneksi ei ollut suurta yleisö ryntäystä! Vipinää kuitenkin koko päivän.. Nyt onkin sauna lämpiämässä ja suunnitelmissa hyvää iltapalaa sen jälkeen..



Haikarapolska.. Ei ole vielä ihan meidän kastejuhlien menua lyöty lukkoon.. Jotain perinteistä kuitenkin.. Miehen mummo haluaa tehdä karjalanpiirakoita, karjalasta kun suku molemmilla kotoisin.. Perinne! Tietysti täytekakku, tai siis kaksi, toinen vauvan vuoksi ja toinen " meille" .. Voileipäkakkua olen ajatellut tehdä.. Olen siis opiskellut peruskoulun jälkeen keittiöalan koulutuksen, joten homma hallussa.. Muuta en olekaan vielä päättänyt.. Ihan kahvitus linjalla mennään.. Kuohuvaa tietysti tarjotaan lasilliset juhlan kunniaksi..

Mekkoja tulossa kaksin kappalein tulossa ensi viikolla kokeiltavaksi.. Sitten tuleekin paniikki, jos eivät ole sopivia.. =/



Taisi olla kovin " tyttö voittoinen" tämän viikonlopun tähän mennessä ilmennyt vauva saldo!? =) Poikkesin myös odotus puolella!



Mutta nyt lopeteltava..

Umalle oikein paljon onnea Vesli pojasta ja voimia! Usko vaan että kyllä ne mielialavaihetult helpottuvat, päivä kerralaan mennään ja sitten luotat jo ennemmän itseensä, poikakin kasvaa. Tietenkin muista kertoa asiasta neuvolassa. Minulla oli esikosen aikana oikein paha Babyblues ja nyte pelkäsin sama, mutta toivottavasti pääsin täällä kerralla helpommin. Eli nyt on jo parempi olo ja enää ei itkettä niin paljon. Oli se kyllä kamala aika, vaan mietin että saiskohan vauvan palautta ja itse nukkua...

Raskasta on iltaisin kun esikoinen itkuinen ja vauva itkuinen (ei nukku iltapäivällä, korkeintaan 10-15 min torkut). Jos vauva itkee, niin esikoinen huuta ja esikoinen tekee kaikkea kielettyä, olen joutunut laittamaan hänet oman sänkyyn useita kertoja. Itsellä todella huonot oltavat että olen kamala äiti, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Mies ollut viikonloput metsällä ja ensi viikolla kokonaan pois, mutta sain järkättyä jokaiseksi illaksi vieraita (saan sitten vähän aika esikoisen suihkun ajaksi yms). Ajattelen että teen minkä kerken ja kastotan päivä kerralaan.

Maha hävinnyt kokonaan, mutta sekin esikoisen takia. Nälkä on kova mutta kun ne molemmat muksut huutavat, niin ei ole aika syödä kunnolla!

Silmä vieläkin rähmii, odottelen huomista että sais ajan neuvolasta.

Pitääkö teidän vauvan unissa ääniä? Meidän poju rähisee ja vihisee, ihan kun eläintarha olis makuuhuoneessa??

Ja olisko jokulla neuvoja sen ohi-pissamisen kanssa. POju nukku kyljellään ja melkein aina on vaatteet märät kun herää (see kylki millä hän nukkuu)? Pitäiskö kokeilla isompa vaippa?

nyt aamupalalle... kewa ja poika 10vrk

Se on kohta viikko pulkassa! Aika menee nopeasti ja kohta meidän vastasyntynyt on jo pikkuvauva... IIK! Toki kivaa nähdä kaikkea kehitystä, mutta myös haikeaa, kun tämä nyt on meidän perheen viimeinen vauva-aika! (Seuraavaksi olenkin sitten mummo varmaan... heh.) Mutta kyllähän tuo 3-viikkoinen onneksi vielä aika vastasyntynyt luppana on!



Uma, tervetuloa tännekin. Ihana vauveli sulla, siis teillä! Alku kuulosti kyllä rankalta, mutta muista jutella kokemuksestasi esim. neuvolassa, jos siltä tuntuu. Samoin uskon, että tuo itkuisuus vähenee/häviää, kunhan pari eka viikkoa menee. Hormonit tekevät tuohon alkuun väsymyksen kaverina tosi usvaisen ja omituisen olon! Voimia ja jaksamista, äläkä vielä stressaa tulevia, siis miehesi töitä. Hommaat sitten silloin lisäapua niille viikoilla mahdollisuuksien mukaan.



Kewa, kiva kuulla, että olet saanut järkättyä lisävoimia ensi viikolle. Ja että fiilikset ovat parantuneet. Tuosta vaipasta kommentoisin, että ei välttämättä isompaa vaippaa kande laittaa, kokeile vaikka eri merkkiä. Meillä Liberot (joiden nimeen olen aikaisemmilla vannonut) vuosivat, mutta Pampersit istuvat paremmin hoikalle tytölle. Ja tarvii kattoa tarkkaan, että reunat eivät ole kääntyneet sisäänpäin.



Haikarapolska, kiitos tsemppisanoista! Täällä olen viettämässä kunno lepopäivää. Eilen oli ihan leppoisaa myös. Mies lähti isompien kanssa metsäretkelle ja minä jäin vauvan kanssa lepäilemään. Illalla sitten saunaan ja lämmintä juotavaa voisin ottaa vaikka heti. Vauva on vielä terve.



Piiu ja Haikarapolska olivat pohtineet juhlatarjoiluja. Minä meinaan olla suht laiska. Äitini saa hoitaa kakun, siis leipoo pohjan ja koristelee sen. Samoin hän tekee perinteisesti sydänpikkuleipiä. Pyydän myös anopilta jotain makeaa, kun hän on eläkkeellä ja hänellä on aikaa. Mies hoitaa varmaan suolaisen, ajateltiin jotain sushi-tyyppistä. Katsotaan mitä hän kehittää. Minä sitten organisoin paikat, silitän liinat, hoidan kukat yms. Siinäkin on ihan tekemistä, kun pitää vaatettaa koko katras. Eli näin ajattelin laiskotella. Onko teillä hyviä kukkavinkkejä näin syksyyn? Yksi vuosi käytin pihjalanmarjoja, kun olis syyskuussa ristiäiset. Nyt mietin, että voisiko kanervan kukkia hyödyntää, kun neiti on Oona Kanerva!



Olisi muuten kiva treffata teitä kaikkia myöhemmin syksyllä, mutta tuo Jumbo on pikkaisen kaukana täältä (tosin kaikki on suhteellista...) Katsotaan sitten!



Nyt taidan siirtyä kotihommiin ja sitten vähän relaamaan vaan, kun tyttö nukkuu.



Voimia ja jaksamista kaikille!!! Muistakaa syödä ja juoda! Kewa, osta vaikka sellaisia helppoja välipaloja, banaania, myslipatukoita yms., että ehdit napata välillä. Ja muista, että lapset saavat välillä huutaakin, sun pitää myös huolehtia itsestäsi, että jaksat!



apinaemo ja oona 3 vkoa 2 pvää

Vietättekö kaunista syyspäivää ulkoillen vai missä kaikki olette? Mulla on sen verran surkea olo tuolla keuhkoissa, että olen vain käynyt muutaman vaunulenkin, jotka nekin tuntuvat rankoilta...



Kohta saunomaan ja toivotaan, että tämä tauti ei muutu keuhkoputkentulehdukseksi tai jotain.



Nyt neiti ääntelee vaunuissa. Täytynee käydä hyssyttelemässä.



Ja huomenna uusi pino!



apinaemo

Olipa kiva kuulla umasta. Koitahan jaksaa. Kyllä ne voimat palautuu pikku hiljaa ja tosiaankin pyydät apua aina kun siltä tuntuu, luulen, että äitisi tulee mielellään auttelemaan, varsinkin kun saa vauvaa samalla ihailla. Ainakin meidän äiti... :)



Kenelläs oli viimeinen vauva menossa? Olikohan peikkoäet? No, joka tapauksessa. Myös meillä. Meille ei enään vauvaa. Nyt me keskitymme vain näihin kahteen ja heidän kasvattamiseen. Koskaan ei tosin saa sanoa ei koskaan, mutta niin vain päätin siellä laitoksella, kun pöydällä olin. (Niin ja myös mies on samaa mieltä) Varsinkin siinä vaiheessa, kun kätilö alkoi venuttaa paikkoja ja niiden kovien suppareiden aikaan. Ei kiitos enään. Vaikka se palkinto onkin sen arvoinen. Harmittaa myös se, että tuo meidän vauva ei enään olekkaan niin vauva, vaikka onkin vasta 3 viikkoinen.



Maito se ei vaan taas tunnu riittävän. Tosin ei kauheasti pullosta ota, mutta antanut olen kuitenkin. Vettä olen kovasti koittanut juoda ja se tuleekin ihan korvista ulos jo. Mielummin kuitenkin juon tuota vettä, kuin mehua. Jatkuvasti siis 1,5l vesikannu viekus. Niin ja vesipullo kainalossa lähdetään ihan joka paikkaan ja jos sitä pulloa ei ole, niin takuulla iskee kauhea jano.



Poika on alkanut pikkusen itkeskelemään. On käynyt pikkusen mielessä, että olisikohan tuo jotain pientä koliikkia. Tai sitten on vain tottunut olemaan sylissä. Mielummin kuitenkin pidän pikkusen sylissäkin... :) Hän on niin suloinen, niin kuin kaikkien meidän vauvat, varsinkin kuvien perusteella... :)



Mutta nyt tissittelemään...



Kohta meitä onkin täällä niin sankka joukko, että saadaan laittaa pari pinoa viikolle...

Tänää n soitin synnärille aamulla, kun mullá on vähän ollu oireta pissatulehuksesta. Muthan katetroitiin kahesti sairaalassa ja sen jälkeen tulehus tulee helposti. Sain synnäriltä sit purnukat. Muuten oisin joutunu oottaan huomiseen, et saan neuvolasta ja näytteen oisin voinu ottaa vasta tiistai aamuna. Mähän en päivisin voi olla pissaamatta neljää tuntia.



Meillä yö meni hyvin. Aamulla vähän meinas olla vaikeuksia uudestaan nukahtamisesta, mutta sitten kun sai 40 ml korviketta ja hetken sylissä hempeilyä niin johan taas uni maitto ja mekin saatiin nukuttua kymmeneen saakka!



Päivällä sit valvottiin taas noin komisen tuntia jonka aikana oltiin rinnalla muutama kerta. Sit taas kun sai lisää 40 ml korviketta niin unikin maitto ja iskä ja äiskäkin sai 1,5 tunnin päikkärit.



Nyt taas ollaan hereillä ja tyytyväsisiä sitterissä. Yleensä on näin iltasellakin hereillä sen pari tuntia ja lopuks otetaan noin 60 ml korviketta. Vähän väliä imetänpojua,mut ei taida oikein riittää,kun korvikettakin menee nuin paljon päïvässä. Yöt onneks ollaan pärjätty ihan tissien voimin.



Mites teillä muilla maitotilanne ja seit kuin kauan vauvelit teillä jaksaa olla vuorokaudessa hereillä?



Yks asia mua on kans naurattanu. Aina sanotaan et synnytyksen jälkeen naisella ei edes ole haluja seksiin ym. No mulla on.Öisin nään seksi unia ym. Koko ajan odotan et paikat ja haava paranis et pääsee taas peuhaileen kultsin kanssa!!!



Mutta nyt iltapalan syöntiin ja sit taas Veslille tissi suuhun.



Uma + Vesli 9 vrk