Sossu tulee tyttären takia

SIIHEN AUTTAA SIIVOUSLISTA:



Minusta ap:kertomus siitä, miten lapsi " aloittaa" siivousta monta päivää ja louplta se onnistuu vasta äidin auttaessa ja vahtiessa, kertoo juuri tästä. Kyse ei siis olle siitä ettei pullamössösukupolvi viitsi tai sitä ei ole opetettu siivoamaan, vaan ns toiminnanohjauksen häiriöstä: ihminen ei yksinkertaisesti pysty pitämään mielessään, mitä pitää tehdä ja mitä sitten pitää tehdä, vaan pyöriii omaa noidankehäänsä jossa siistiä ei tule. Eikä mitään muutakaan valmista. Tähän auttaa yksi ja vain yksi konsti: SIIVOUSLISTA. Se tehdään näin:



yhdessä mietitte, mitä siivoukseen kuuluu. Jaatte sen kohdiksi numeroilla tai ranskalaisilla viivoilla. Merkkaatte ne kuvilla tai värikoodeilla (tutkikusten mukaan sekä normaalin että add tai autismikirjon ihmisten ajatuksissa säilyy nähty kuvallinen informaatio noin 9 kertaa pitempään kuin kuultu ja kuvitettu 4 kertaa pitempään kuin pelkkä kirjoitettu). Sitten ihminen voi seurata sitä listaa siivotessaan. Ideaalitapauksessa listassa olisi esim magneetti tai tarralappu jota voisi siirtää aina seuraavaan kohtaan sitä mukaa kun itse listassa etenee. Näin huone siivoutuu.



Ekalla kerralla tosin joutuu ehkä siivoamaan yhdessä äidin kanssa, koska ad(h)d-ihmiselle ei riitä että listassa lukee " roskat roskiin" , jos roskia on niin paljon, että siinäkin voi jo unohtua omiin ajatuksiinsa. Mutta tämmöisen listan voi tehdä esim " jokapaiväistä järjestelyä" varten ja toisen sitten " viikkosiivousta" varten. Näin homma pysyy jotakuinkin hanskassa.



Ja sille pullamössöistä puhuneelle, ja huoneen takavarikointia ehdottaneelle: Tunnen ihmisiä, jotka joko adhd (n) tai aspergerin takia tekevät itselleen muistilappuja että " muista tyhjentää roskia" . Kyse ei todellakaanole viitseliäisyydestä, vaan siitä etteivät he muuten MUISTA sitä tarpeeksi kauaa.

Nythän lapsesi vaan tietää, että lopulta sä kuitenkin siivoat ja sitten hän saa taas jatkaa samaa menoa.

Siihen, yhdistettynä huonolla itsetunnolla sopii myös tuollainen hygienian puute yms.

tapana ottaa lasta käsikynkästä kiinni ja viedä esim, sen roskan luokse, ottaa hänen kädellään se ja viedä yhdessä pois. menee kyllä perille. Pääasia että lapsi tekee, eikä äiti tai isä, vaikka sit väkisin.

Toisaalta taas ihmettelen, miks se elämä on tehty niin vaikeaksi.. helpommalla pääsee, kun ei anna pientenkään lasten juoksuttaa tai määräillä, vaan kasvattaa tietoisesti lasta ottamaan vastuu omasta elämästään.

Se ei ole rakkautta, että äiti passaa..

mitkään huumeet ja epäsiisteys kulje käsi kädessä hohhoijaa..

puhu siitä mistä tiedät. ja jos huumeet olis kuvioissa niin ei TOD menisi niin hyvin muuten koulussa!

täysin hakoteillä, mutta olen sitä mieltä, että varmasti iso osa ihmisistä tekisi mieluummin jotain muuta kuin tylsiä rutiinihommia, siivoamista ja muuta. Mutta useimmilla ei vain ole sellaista tilannetta, että passaajia ja peräänkatsojia riittää niin paljon, että voisi noudattaa mukavuudenhaluaan.

koska älykäs ADD tajuaa oman tilanteensa epätoivoisuuden. Pärjää, mutta ei kuitenkaan pärjää! Tytön keskiarvo on töitä tekemättä 8,7, mutta töitä tekemällä se voisi ehkä olla vieläkin enemmän. Tuon älykkyyden kun saisi fokusoitua, niin mahdollisuuksiahan on vaikka mihin. Noinkin hyvällä keskiarvolla voi olla alisuoriutuja!



Muutos ei tapahdu päivässä, ei kuukaudessa eikä vuodessakaan, vaan prosessi on pitkä ja tuskallinen. Vaikka juuri eilen sai huoneen siivottua sossutädin pelossa, niin seuraavana päivänä, jopa seuraavana tuntina se on taas sekaisin (ainakin minulla " siisti" on vain hetkellinen olotila, siisteys rikkoutuu heti, kun yksikin paikka on sekaisin, ja jos yksikin paikka on sekaisin, niin millään muullakaan ei ole enää väliä). Jatkuva siivousprosessi ja sen välttämättömyys on ADD:n opettelemalla opeteltava, siitä on tekemällä tehtävä rutiini.



Roomaa ei rakennettu päivässä. AP ja tyttärensä saavat varmasti kokea vielä monet turhautumisen ja masennuksen hetket, mutta varmasti myös niitä onnistumisen hetkiä.



Tytölle erityisesti toivotan jaksamista ja määrätietoisuutta. ADD:llä on taipumus juuttua tiettyihin toimintamalleihin, mitä pitempään annat asioiden mennä nykytahtiin, sitä vaikeampaa on aikuisena päästä kiinni aikuisten maailmaan. Nyt sinulla on vielä äitisi apuna, aikuisena joudut pärjäämään yksin. Jos et pääse tässä vaiheessa elämäsi hallintaan, voit joutua sitä katumaan monet kerrat. Saatat ihastua siivousfriikkiin mieheen, joka ei jaksa katsoa järjestelmällisyydettömyyttäsi. Saatat haluta tehdä työksesi jotain, joka vaatii säännöllistä raportointia tai työpisteen pitämistä edustuskelpoisessa järjestyksessä Opinnotkin sujuvat paremmin, kun suunnittelet ja toteutat ne määrätietoisesti.



Sinulla on älykkyytesi, käytä sitä hyväksesi. Toivottavasti pääset keskustelemaan jonkun toimintaterapeutin tms. kanssa ja löydät itsellesi työkalut selvitä arjesta. Kehitä itsellesi järjestelmiä, joilla saat itsesi lähtemään ajoissa. Mieti, miten voisit muuttaa liikkeelle lähtemisen aiheuttaman ahdistuksen ajoissa perilläolon aikaansaamaan ilontunteeseen. Anna itsellesi plussapisteitä aina, kun huomaat pystyneesi johonkin aikaisemmin vaikeana pitämääsi asiaan.



Pilko tehtäväsarjat yksittäisiksi tehtäviksi, jotka suoritat määrätietoisesti yksi kerrallaan. " Pue päälle ja lähde kouluun" on aikamonen prosessisarja, jonka aikana on helppo harhautua. ADD:n on loogisempaa tehdä ensiksi prosessi " Aamupesu" , sitten prosessi " Valitse vaatteet" ja sen jälkeen prosessit " Sisävaatteet päälle" , " Ulkovaatteet päälle" ja " Koulumatka" .



Jaksamista molemmille!



t. 42

En jaksanu lukea koko ketjua läpi. Meillä taistellaan juuri vastaavanlaisten ongelmien kanssa 13- vuotiaan pojan kanssa. Pojallani on muistaakseni neljännellä luokalla (koulu- sekä kasvatusneuvolan psykologien tutkimuksissa) todettu ADD tyyppisiä " oireita" .

Kyllä tuntuu, että mitä tästä vielä tulee, alkaa olemaan itselläkin jo ihan voimat lopussa kun saa tahkota samanlaisten ongelmien kanssa päivästä ja vuodesta toiseen.

ehdotan, että käytte pikapuoliin jonkun asiaan erikoistuneet lääkärin (neurologi) luona, diagnoosi voi auttaa teitä saamaan oikeanlaista apua.



Mutta mahdollinen diagnoosi ei kuitenkaan muuta sitä, että jollain tavalla tytön on opittava itsestään ja asioistaan huolehtimaan. Varsinkin jos on ihan älykäs ja muuten normaali, diagnoosi ei todellakaan anna minkäänlaista vastuuvapautta. Mutta sen sijaan kyllä monia uusia keinoja, joilla opetella tätä elämää.

Tyttö on oppinut, että aamuiset lähtemiset ovat vastenmielisiä?

Keskiviikkona sovittiin että neiti koettaa ehtiä bussiin aina, jotta myöhästymisistä päästään. Toimi yhden aamun verran :O



Yritin ottaa rauhallisesti, mutta ei tätä enää mitenkään jaksaisi. Lähetin tytölle tekstiviestin silloin aamulla, että lähtee sit samantien fillarilla. Lähtikin kymmenen minuutin päästä jo, eli 8.25 - pitäisi ehtiä.



75: Kirjoituksesi suuntaisesti minäkin olen ajatellut. Mutta ei tämä voi olla enää normaalia, eihän? Mitä tytär sitten tekisi, jos minun työni ei olisikaan tässä kotona... Turha luulla että ehtisi kouluun.



76: Perheneuvolan (aika maanantaina) kautta pitäisi päästä eteenpäin. Yritän nyt vaan saada kasaan niin vakuuttavan fakta-aineiston ettei minua, kilttiä ja ymmärtäväistä ihmistä, saada puhuttua taas kumoon ja ympäri. Voi kun ne alkaisi ymmärtää myös minua nyt kun koulukin alkaa olla kypsä.



77: Ei se sellaista ole voinut oppia. Minä pidän aamuista, paitsi silloin kun se alkaa tyttären komentamisella ja sen ajantajuttomuuteen hermostumalla - eli lähes päivittäin. Mies lähtee jo aiemmin töihin.



ap.

Mulla on just samanlainen tyträr, tosin vasta 10 v. Me saatiin ADD diagnoosi kun tyttö oli tokalla. Tutkimukset alko eka luokan aikana. Ei saanut koulussa mitään aikaiseksi ja vihdoinkin joku muukin uskoi ettei likka oo ihan normaali. diagnoosi tosin saatiin vasta sitten kun tyttö oli ollut 3 jaksoa lasten psykiatrisella osastolla, oli kaikki lääkärit ja hoitajat niin ihmeissään sen kanssa. Ongelma oli just siinä että on aika rauhallinen tyttö ja lisäksi on hyvät tiedot(pysyy mukana luokkansa tasossa vaikkei tee juuri mitään). Tyttö on nyt käynyt psykoterapiassa 2 vuotta ja se jatkuu vielä vuoden verran, sitten siirrytään neurologiseen kuntoutukseen.

Vierailija:

jopa pystyy sellaiseen, mihin keskiverto " normaali" ihminen ei pysty! Tämä on juuri tarkkaavaisuushäiriöisen ongelma, hän voi olla erinomaisen pätevä ja tehokas jollakin alueella, joka häntä kiinnostaa, mutta jos hän ei ole kiinnostunut, on keskittyminen mahdotonta. Minä teen työssäni nopeasti ja tehokkaasti asioita, joita muut eivät pysty kunhan en joudu tekemään rutiiniasioita. Rutiinikirje, jonka tekemiseen menee viisi minuuttia, saattaa lojua pöydälläni monta päivää, koska en vain saa sitä aikaiseksi. Työnantajani onneksi tietää tämän ja arvostaa muita lahjojani niin paljon, että saan sellaisia sihteeripalveluita, joita muut samassa asemassa olevat työtoverini eivät välttämättä saa.

ja kun tyttö on vielä älykäskin, niin entistä pahempaa vaan tulevaisuudessa tulee olemaan. Sillä tyhmähän (lievällä älykkyydellä varustettu ihmisyksilö) saa olla laiska, unohtaa asioita ja olla myöhässä. Mutta älykäshän vaan käyttää älykkyyttään tyhmempien harmiksi, jos on kaikkea tuota työelämässä.



Ennen kouluikää ihmettelin korkeintaan sitä, että lapsi oli niin mukana kannettava. Taitava oli ja helposti se kaiken oppi, vaikka liikunnassa melko kömpelö olikin. Oppi kuitenkin uimaan ja pyöräilemään nelivuotiaana, hiihtokin sujui kunhan joku auttoi välineet jalkaan. Mutta luistelutyyliä ei ole tainnut oppia, vaikka hiihteli paljonkin ala-asteella. Siivottomuus oli jo tuolloin minusta kummallista, sillä tuttujen lapset tekivät kyllä jos vieressä oltiin neuvomassa ja auttamassa. Mun tyttö istui sängyllään ja heilutteli kinttuja, suuttui jos toteutettiin tuota kädestä pitäen auttamista. Ja näin se yhäkin on, yleensä.



Eskariaikana aloin tosissaan pelätä kouluunlähtö(j)ä. Tein omat ratkaisuni ja olin kotona, kun lapsi koulunsa aloitti. Herätin, syötin, puin ja saattelin jollei naapurin tyttö tullut hakemaan. Tai naapurin tyttö monesti hakikin, mutta lähti ilman tytärtä joka vasta veteli sukkahousuja jalkaansa...



Harrastuksiinkin kaverit tulivat tyttöä usein hakemaan, yksin jos lähti niin myöhässä oli. Itse vedin alaluokilla pariakin harrastusryhmää jossa tyttö kävi, useamman kerran tyttö jäi kotiin koska ei kerinnyt mukaan ja koska läksyjen teko ei sujunut. Lopettelin siis hiljalleen harrastusten vetämisen kun tyttöhän toki tärkeämpi oli. Olin tuolloin seurusteleva yh.



ap.

En tunne add:tä riittävästi, että osaisin sanoa mitään uutta edellisten hyvien vastausten jälkeen. Mutta epäilijöille sanoisin, että ADD:ta on ihan oikeasti olemassa, ja sille on kemiallinen selityksensä, syyt löytyvät aivojen välitysaineiden toiminnasta. Ei se ole laiskureiden tai huonojen kasvattajien keksintöä.



Mieheni veljellä (12 v) on ADD-diagnoosi, ja hänen toimintansa oli aikaisemmin varsin pitkälle samanlaista kuin ap:n tytöllä. Kyseessä erittäin hyvin ja rakkaudella kasvatettu poika, jonka kanssa vaadittiin jättiannos kärsivällisyyttä.



Poika käyttäytyi kiltisti ja menestyi koulussa, mutta juuri arjen normaalit hommat tökkivät pahasti. Esim. ei pystynyt pukeutumaan, ellei joku vahtinut vieressä. Lähti huoneeseen pukemaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua löytyi jostain muualta vaikkapa askartelemasta jotain. Ei itse osannut selittää, eikä varmasti kyse ollut uhmasta tai kapinoinnista tms. tahallisesta.



ADD-diagnoosi tuli vuosi sitten, ja samalla aloitettiin lääkitys. Ja muutos on silminnähtävä! Aikaisemmin mahdottomat asiat sujuvat nykyään kuin keneltä tahansa. Koulumenestys on parantunut entisestään - aiemmin pojalla oli joskus vaikeuksia saada kokeita valmiiksi, kun harhautui haaveilemaan omiaan kesken kokeen - ja pojasta tullut iloisempi ja tyytyväisempi, kun ei koko ajan saa huonoa palautetta ympäristöltä. Aikaisemmin suhtauduin lääkitykseen epäilyksellä (lääkkeet ovat amfetamiinijohdannaisia tms.) mutta poikaa katsoessa näkee, että niistä todella on hyötyä. Tietysti rinnalla pyritään kehittämään tapoja hallita add:ta ilman lääkitystäkin, mutta siihen kuluu aikansa.



Ap:n kirjoituksista näkee selvästi, että hän ei ole äiti, joka laiminlöisi lastensa kasvatusta eikä huomioisi lapsiaan, jolloin lapset saattavat oireilla vain huomiota hakiakseen. Selvästi ap:n kohdalla ei ole kyse tästä. Kärsivällisyyttä ap!

Ja miettii että miten jaksaa tätä.



Tytär on taas kavereillaan viikonloppua viettämässä. Annan sen mennä koska tahdon luottaa ja koska en kestä sitä lasta kotona. En vaan jaksa sitä täällä kotona. Huono äiti.



ap.

Ja aamulla perheneuvolaan. Yksi " lapsi" hoitoon ja loput kolme mukaan. Mies ei pääse, kun oma työpaikkansa on 100 km perheneuvolasta. Menisi liian iso osa päivästä tienaamatta, etenkin kun tarviin sen apua seuraavana aamuna kun pienimmäinen pitää viedä keskussairaalaan kontrollikäynnille. Sieltä mies sentään pääsee ajoissa työmaalleen ja saa hoidettua matkan varrella muitakin asioita.



On niin huonosti valmisteltu olo sitä huomista varten.



ap.

Toivottavasti ongelma otetaan tosissaan ja pääsette asiassa eteenpäin. Jaksamista!



42

Siitä se lähtee! Hyvä kun lähdet asiaa selvittelemään ja tyttö saa tarvitsemansa avun. Olet paras äiti lapsellesi, muita se huonoinakin hetkinä.

Just tässä ketjussa oon ruotinut asiaa aika paljon ja punninnut ajatuksiani saatujen kommenttien kautta. Teitä on käytetty hyväksi! ;)



Olisikohan se kovin vakuuttavaa, jos käskisin perheneuvolan sosiaalityöntekijän lukea tämän ketjun. Tai vaikka tulostaisin sen... lol :D



ap.