Lue keskustelun säännöt.
Miksi alemmissa sosiaaliluokissa elävät eivät kestä sitä että joku heidän yhteiskuntaluokastaan menestyy tai tekee ns. luokkahypyn?
04.10.2025 |
Jos hän vaikka pärjää vaikka opinnoissaan tai menestyy muuten, niin pitää alkaa puhumaan vähätellen ja latistaen? Eikö tämä ole outoa. Eikö sen, että joku nousee sieltä alemmasta sosiaaliluokasta, pitäisi olla samalla myös ylpeyden aihe niille, jotka eivät sieltä pääse? Mutta näin ei ole, vaan aletaan puhumaan halveksivasti ja korostetaan miten se ei ollut mitään. Ja itse ei kuitenkaan saada elämässä mitään aikaan.
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole moista kuullut.
Minä taas olen.
Uskon, että pohjimmiltaan kyse on voimattomuuden tunteesta joka purkautuu kateutena ja katkeruutena.
Kun itse tein ns luokkahypyn, huomasin että entiset kaverit suhtautuivat nuivasti koska he takertuivat siihen, että he eivät voi omalle tilanteelleen mitään. Että on luonnonlaki, että duunari pysyy duunarina ja pätkätyöläinen pätkätyöläisenä. Heidän mielestään ihmiset joilla menee paremmin ovat "kultalusikka perseessä syntyneitä", jotka menestyvät koska vain saavat kaiken ojennettuna, eivät siksi että olisivat itse tehneet asioidensa eteen jotain.
Kun opiskelin niin "ystäväni" puhuivat selän takana miten elän miehen rahoilla ja voin opiskella vain koska mies elättää. Todellisuudessa maksoin edelleen puolet kuluista opintotuella, -lainalla ja keikkatöillä. Mieheni palkalla ei olisi todellakaan elätetty kahta ihmistä.
Kun valmistuin ja sain hyvän työpaikan, eräs entinen "ystävä" lipsautti vihjauksen että sain työpaikan suhteilla ja reittä pitkin kiipeämällä. Välit katkesivat siihen. Sittemmin olen kuullut että minusta on tullut ylimielinen kermaperse.
Luulen kokemusperäisesti, että ennemmin käy niin, että niissä ylemmissä luokissa vieroksutaan "nousukasta".
Mike Tyson kirjoitti elämäkerrassaan että kun hän alkoi pärjätä nyrkkeilyssä ja meni sitten käymään kotikulmillaan New Yorkin slummissa, siellä olleet katujätkät ja narkkarit olivat iloisia hänen puolestaan. He sanoivat että me kuollaan tänne paskaojaan eikä päästä ikinä pois, mutta se että sä pärjäät antaa meille tunteen että voidaan olla mukana henkisesti koska sä olit yksi meistä. Että se ajatus helpottaa sitä elämän paskuutta.
Suomessa ei tällaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen ystävä saattoi yhtäkkiä linkittää jonkun yhteisen nuoruuden tuttavamme esittelyn työnantajansa sivuilla ja kommentoida sitä Simpsoneiden Nelson-tyyliin että haa-haa katso mikä ammatti!!! Ja sitten se oli joku markkinointisuunnittelija tms vastaava.
Että mikä se ihmettelyn aihe siinä oli?
Tämä, muiden muassa alkoi olla niin huonoa käytöstä että katkaisin sittemmin välimme kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole moista kuullut.
Lapsuudenkaverini asui pienessä vuokraluukussa vanhempien ja neljän sisaruksen kanssa. Vanhemmat olivat pätkätöissä ja alkoholi oli iso juttu. Tyypillinen alemman sosiaaliluokan perhe. Koko perhe ilkeili kaverilleni aina, koska tämä oli hyvä koulussa. Tämä paheni, kun meni lukioon ammattikoulun sijaan. Viimeinen niitti oli, kun haki ja pääsi ammattikorkeakouluun ja luki itselleen kunnon ammatin. Kaveri on vain harvoin perheensä kanssa tekemisissä nykyisin. Ollaan lähes nelikymppisiä ja kaverin perhe jaksaa muistuttaa edelleen kuinka kaveri luulee olevansa parempi ihminen, kun kouluttautui. Ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole moista kuullut.
Minä taas olen.
No sittenhän se tapahtuu aina
En ole huomannut tuollaista. Jos sulle on käynyt noin, niin se johtuu varmaan sinusta eikä ole yleistettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän lainata tätä viestiä:
Uskon, että pohjimmiltaan kyse on voimattomuuden tunteesta joka purkautuu kateutena ja katkeruutena.
Kun itse tein ns luokkahypyn, huomasin että entiset kaverit suhtautuivat nuivasti koska he takertuivat siihen, että he eivät voi omalle tilanteelleen mitään. Että on luonnonlaki, että duunari pysyy duunarina ja pätkätyöläinen pätkätyöläisenä. Heidän mielestään ihmiset joilla menee paremmin ovat "kultalusikka perseessä syntyneitä", jotka menestyvät koska vain saavat kaiken ojennettuna, eivät siksi että olisivat itse tehneet asioidensa eteen jotain.
Kun opiskelin niin "ystäväni" puhuivat selän takana miten elän miehen rahoilla ja voin opiskella vain koska mies elättää. Todellisuudessa maksoin edelleen puolet kuluista opintotuella, -lainalla ja keikkatöillä. Mieheni palkalla ei olisi todellakaan elätetty kahta ihmistä.
Kun valmistuin ja sain hyvän työpaikan, eräs entinen "ystävä" lipsautti vihjauksen että sain työpaikan suhteilla ja reittä pitkin kiipeämällä. Välit katkesivat siihen. Sittemmin olen kuullut että minusta on tullut ylimielinen kermaperse.
-> Itsellä aivan sama kokemus. Se toinen ei saisi mitenkään menestyä, ei edes yhdellä harppauksella vaan ehei, sen tulisi maailman tappiin pysyä lestissään. Aivan samoin pitäisi ylläpitää näitä epäterveitä ystävyyksiä sinne samaan maailman tappiin ja kuunnella kaiken maailman dissausta ja paskanjauhantaa ilman ulospääsyä.
Ajatelkaa että ihan oikeasti jotkut ajattelevat näin. Miten kapea-alaista. Siellähän ne on, ne omankin menestyksen esteet.
Minä sain kuittia jo siitä että sain yo-lakin. Ylimielistä naureskelua jne. Myöhemmin selvitin opintoni hyvin ja pääsin hyviin töihin, niin enkä kuullut että joku vanha lapsuuden kaveri oli kovaan ääneen levitellyt tarinaa minun alkoholisti-isästäni joka oli duunari. Siis yhdelle minun työkaverilleni. En tiedä mistä ne tiesi toisensa. En keksi mitään syytä miksi näin oli pitänyt mennä kertomaan ellei kyse ollut siitä että haluttiin vain nolata minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tämmöisen ymmärtää , kun ei kateutta omaa. Mutta sitä se on. sehän sananlaskuna vie kalatkin vedestä. Jos meillä kaikilla tämä ominaisuus olisi energialähde olisimme täydellisen omavaraisia sen jälkeen ja voisimme myydäkin sitä. Mutta kateus voittaa kiimankin. Siksi (suomi-) syntyvyyttä armon kotimaassamme ei enää ole.
Et sinä ainakaan pysty arvostamaan ihmisiä, jotka myyvät itseään rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokemusperäisesti, että ennemmin käy niin, että niissä ylemmissä luokissa vieroksutaan "nousukasta".
Tämä kokemus minullakin. Minä ja veljeni ollaan lähdetty tosi vaatinattomista oloissa ja tuntuu että pienellä kotipaikkakunnalla sinne jääneet duunarit ovat ylpeitä siitä, että ollaan pärjätty hyvin. Sen sijaan parempiin piireihin syntyneet vähättelevät. Myös serkkuni on nykyään isokenkäinen duunariperheen kasvatti. Olen hänenkin osaltaan törmännyt bettre folkin taholta nousukas-asenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ainakaan pysty arvostamaan ihmisiä, jotka myyvät itseään rahan takia.
Oletkos koskaan ajatellut että nämä menestyneet saattaisivat ehkä haluta pitää siteensä entiseen, mutta se käy mahdottomaksi aloituksessa kuvaillun asenteen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D
No nyt on raakaa yleistämistä, arvattavasti vain yhden omakohtaisen kokemuksen perusteella 😄.
Oma lapseni on tehnyt luokkahypyn ja en voisi tyytyväisempi/ylpeämpi olla.
Kun näitä juttuja lukee niin liekö paikkakuntakohtaisia. Itse olen pieneltä savolaiselta paikkakunnalta ja siellä ihmiset ylpeilee ko. kunnasta kotoisin olevista menestyjistä.
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D
Siksi kun sillä ei ole rahaa. Mitään muuta syytä ei ole. Rahan myötä elämäntapa muuttuu kalliimmaksi ja köyhä ei siihen sovi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mike Tyson kirjoitti elämäkerrassaan että kun hän alkoi pärjätä nyrkkeilyssä ja meni sitten käymään kotikulmillaan New Yorkin slummissa, siellä olleet katujätkät ja narkkarit olivat iloisia hänen puolestaan. He sanoivat että me kuollaan tänne paskaojaan eikä päästä ikinä pois, mutta se että sä pärjäät antaa meille tunteen että voidaan olla mukana henkisesti koska sä olit yksi meistä. Että se ajatus helpottaa sitä elämän paskuutta.
Suomessa ei tällaista ole.
Tuskin on Jenkeissäkään valkoisten parissa.
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D