Sossu tulee tyttären takia

niin, että lapsi saadaan käymään sitä koulua. Ja tietenkin pohditte mitkä syyt vaikuttavat siihen, että lapsi ei sinne mene.



Ei kannata ajatella perhettään sosiaalitapauksena vaikka sossut tulevatkin kotiin, tarkoitus on auttaa ja saada sossukäynti tarpeettomaksi, niin että asiat skulaa ilman apua.

Kaikki on vain lapsesi ja perheesi parhaaksi. Kysy käytännön ohjeita ja neuvoja.

Ja ota avoin ja positiivinen asenne :) Ei se muillakaan ole aina helppoa murkkujen kanssa.

juuri koskaan. Mun pitäisi poistaa se väkivalloin asunnosta ja siihen en ala. En myöskään huuda, koska meillä on pieniä lapsia. Nykyisin enää herätän ysiluokkalaisen ajoissa ja tunti ennen koulun alkua alan muistutella lähdöstä (jos viitsin, sillä ei ole mitään muuta vaikutusta kun että itse hermostun lopulta).



Huolettaa, sillä vuoden päästä neidin (jos ei lukioon lähde) olisi selvittävä lähdöistään itse aina. Eikä hänestä ole siihen minun arvion mukaan. Huonosti huolehtii muuutenkin käytännön asioista: siisteydestä, tavaroistaan (mm. avaimet), sovituista menoistaan (mm. hammaslääkärit) ja ruokailuista, nukkumaanmenoista yms.



Minusta on ihanaa, etten ole enää yksin tämän ongelman kanssa. Mutta mitä tästä KÄYTÄNNÖSSÄ seuraa? Ukaasi koulukotiin lähdöstä? Terapiaa? Jotain muuta?!



ap

Kannattaisi varmaan pohtia sitäkin jos ei tuota jo ole. Kasvatusyrityksistä huolimatta jatkuvat huomattava ja haittaava epäsiisteys ja järjestelmällisyyden puute saattaisivat viitata johonkin....

eli sellaista ei teidän kohdalla kannata pelätä tai toivoa ;-).

Pelkkä keskustelukin voi jo saada tytön miettimään ja toimimaan toisin. Tai sitten voi paljastua, että tytöllä on jotain ongelmaa ja hän voi vaikka päästä terapiaan (tosin niihin on todella pitkät jonot). Yksi vaihtoehto on tukihenkilö tai perhetyöntekijä, miten nyt sitten sossu teidän kanssa yhteistyössä katsoo, tosin tukihenkilöitäkin on niin harvassa ettei niitä saa vaikka toivoisi.... Varmaankin kesksutelette kerran pari ja asiaa seurataan.

Toivottavasti yhteistyö toimii. Se on kuitenkin sossun ammattitaidon lisäksi kiinni kemioista.

kun lapsi haluaa yrittää siivilleen. Oon niitä kyllä vuosien varrella kovasti kysellytkin.



Tytär on sitä mieltä että tyhmä olen vain minä - ja kai sit koulu opettajineen myös?! Jos hän myöhästyy, niin ei se kenenkään muun ongema voi olla kun ei ole hänenkään...



Ja siivottomuus taas: äiti on niuho ja ylisiisti sika. Jos hänen huoneessaan pyörii likaiset ja puhtaat vaatteet villakoirien, paperiroskien, likaisten astioiden ja menkkarättien seassa, niin mitä siitä - huonehan on HÄNEN (mitä vittua se muille kuuluu miltä siellä näyttää, sanoo tyttö) Saa siivottua sen vain jos autan tai vahdin vieressä.



Vuoden sisällä pankkikortti on palautettu kerran pankkiin tieltä, hukkasi sen toiseen kertaa ja odotteli vain että uusi tulee pankkiin, puhelimen löysi kans joku kiltti, avaimia ei käytä koska meillä on vara-avain jemmassa, tavaroita jää sinne sun tänne.



Ei tuo koulun tiedotteita. Unohtaa tai " unohtaa??"



Ruokailuista pyrkii luistamaan. Tyhjää kaapit kekseistä, jäätelöstä, jugurteista yms. " herkuista" yleensä iltamyöhään. Tavarat ja asiat jää keittiöön levälleen. Ei mene ajoissa nukkumaan.



Oon ollu aika toivoton. Ei tuota enää jaksaisi, kyllä sen pitäisi hoitaa nuo jo. Mutta kun ei niin ei. Ei ole kyse murrosiän ongelmista, koska tyttö on aina ollut tuollainen. Noissa asioissa se ei kehity...



ap.

Itse olin kiltimpi tyttö mutta olisin lapsena/teininä tehnyt just niinkuin sinun tyttäresi - tekisin vieläkin! - jos uskaltaisin/kykenisin. Minulla diagnosoitiin kohtalaisen voimakas ADHD vuosi sitten ja sanottava on, että lääkkeet muuttivat elämäni - ja (terveiden) lasteni elämän välillisesti.



Jos olette eteläisessä Suomessa, niin käykääpä vaikka Nurmijärven lääkäriaseman neurologin puheilla ja testattavana.



Konkreettisia vinkkejä:

Pistä vastaan sille lapselle tai paremminkin anna sen törmätä seiniin. Itse kaipasin lapsena juuri sitä, että joku olisi ollut valmis menemään yhtä pitkälle kuin minä ja pidemmälle, ja olisi niin ollen pärjännyt minulle.

Jos lapsi sanoo, että huone on hänen, niin hyvä - se on hänen, anna hänen asua siinä ja vieraiden tullessa laitat vain oven kiinni ja kutsut sitä psykososiaaliseksi koetilaksi. Anna hänen muhia siellä, mutta älä anna kaaoksen levitä kynnyksen yli. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa, että siisteys on kätevää ja oikeastaan aika kivaa. Siihen voi mennä vuosia (itselläni meni n. 3, kotoa muuton jälkeen), mutta kyllä se tulee. Ja minussa herätti ylimielistä tuskastumista äidin selkärangattomuus kun hän ensin aikansa marmatettuaan siivosi sen huoneen kuitenkin, ja inhoa ajatus siitä, että minun tavarani eivät olleetkaan vain minun ja minun kotini onkin vähemmän minun kuin se on vanhempieni.

Hanki lapselle joku fyysinen harrastus, mieluiten taistelulaji jossa saa koviakin fyysisiä tuntemuksia ja saa ei purkaa aggressioitaan vaan kanavoida niitä.

Kun käsket jotain, pidä huoli vaikka väkisin, että käskyä noudatetaan. Puolivillainen marmatus ei tuo tulosta (ks. yllä).

Käskytystä parempaan tulokseen pääsee usein neuvomalla ja etsimällä ratkaisuja. Tyttö ei tahallaan hukkaa ja unohda asioita! Rankaiseminen ei saa häntä muistamaan sen enempää kuin jalattoman rankaiseminen saa hänet juoksemaan. Keksikää konsteja, joilla tavarat voi vaikka fyysisesti kiinnittää häneen (itse vannon avain" klemmareiden" sun muiden nimeen). Tehkää listoja siitä, mitä pitää olla tehtynä ja mukaan pakattuna kun lähtee kouluun/treeneihin/kaupungille etc. Tehkää selkeä päiväjärjestys, mieluiten kuvitettu tai ainakin värikoodattu. Ostakaa iso seinäkello. Käyttäkää kännykän muistutustoimintoa. Pistäkää lapsi pakkaamaan koulutavarat ja ottamaan vaatteet esille illalla, jotta seuraavana päivänä hän voi lähteä minuutin varoajalla jos tulee kuitenkin kiire.

Mutta edellisillä on ideaa! Olen ihan tosissani koettanut pysyä tyttären huoneesta kaukana ja kunnioittaa hänen yksityisyyttään. Kun kaikki muu on jo kokeiltu, niin voisin hyvinkin antaa koko roskan olla.



AD/HD ei kyllä ole HÄNEN kohdallaan tullut mieleen, kun lapsi on koko ikänsä ollut niin rauhallinen, liian rauhallinen. Ei osaa puhua pahasta olostaan, ei pääse yleensäkään puhuessaan asiaan vaan aloittaa aurinkokunnan äärilaidalta kun pitäisi puhua nuppineulanpäästä. Itse havahduin vasta lapsen ollessa eka luokalla siihen, että kaikki ei ole kunnossa: lapsi ei kerta kaikkiaan pystynyt tekemään läksyjään, jollen istunut vieressä ja vahtinut - tee tämä, no kirjoita se siihen, paljonko on - no merkkaa se vastaus siihen. Ja nyt, siirry seuraavaan tehtävään, no lue se. Mitä se tarkoittaa, ja vastaus on - kirjoita se ylös. Jatkoin tätä neljänteen luokkaan, jolloin opettaja otti tytön " tukitunnille" koulun jälkeen tekemään tehtävät. Viidennelle vaihtui koulu ja alkoivat säännölliset myöhästelyt.



Koulussa on aina pärjännyt hyvin, mutta matemaattiset aineet ei kiinnosta eikä tyttö tee läksyjä (näissä aineissa tekemättömyys rankaisee heti osaamisessa). Ka keväällä 8,7.



Koetan päästä niille ad/hd sivuille.



ap.

Olipa tämä hyvä ketju. Itsellänikin on kaksi murkkuikäistä (poikaa), joiden kanssa on keskusteluyhteys sillä tavalla hiukan hukassa, että kehotukset siivota huonetta tai lähteä ajoissa mihin tahansa kaikuvat kuin kuuroille korville, tai ainakin ovat turhaa niuhotusta.



Kiitos ap:lle ketjun aloittamisesta ja kuten jo otsikossa sanoin, tsemppiä!

kyllä te olette ihmeellisiä.

adhdddddadhd heti vaan vinkumaan, syyhän ei missään tapauksessa ole vanhempien kyvyissä kasvattaa lastaan eeeei... pä.

Miten teillä on ilmennyt tuo ADD muuten kuin kyvyttömyytenä pitkäkestoiseen toimintaan, esim. kuuluuko add aina motoriset heikkoudet jne? Itse olen ollut nuorena samanlainen kuin AP:n tytär, lattialta löytyi ne menkkarätit ja banaaninkuoret ja huone oli yhtä kaaosta. Nytkin vaikka aikuisena siivoaminen on vähän helpompaa, siihen on aina yhtä vaikea tarttua.



Samoin teen listoja kaikenlaisista asioista, mitä pakkaan mukaan ettei unohdu, nuorena hävitin paljon tavaroita mutta aikuisena joko laitan ne " omalle paikalleen" tai otan mieleeni " valokuvan" mihin jonkun asian laitan. Olen motorisesti aika lahjakas, ja älykäs omasta mielestäni (esim. pääsin lukematta yliopistoon mutta opinnot jäivät kesken kun olisi pitänyt opiskella), koulussa tein kaikki asiat viime tipassa vaikka keskiarvo hyvä jne.



Aikuisena on nyt lapsen syntymän myötä tullut vaikeuksia hoitaa asioita jotka eivät ole aivan välttämättömiä, saamattomuutta, väsymystä, masennustam joskus mietin, että tuliko vauva liian " aikaisin" ennen kuin olin itse aikuistunut kunnolla kun vastuuta tuli kertarysäyksellä niin paljon (olin 21v.).



Ap:lle sanoisin että älä vain anna sitä kuvaa että talo on SINUN eikä tyttäresi koti. Itse sain elää omassa sotkussani kunnes n. kerran viikossa/kuussa sen siivosin jonkun uhkailun avulla (päällisin puolin). Olisi kuitenkin murskaavalta tuntunut jos joku olisi uhkaillut ettei tämä ole sinun talosi tai muuta sellaista. Hyvä jos asiat alkavat näyttää valoisammalta!

Itse taida olla teini vieläkin...

Paitsi, että oikeesti lintsasin noin puolet ylä-asteesta (tai, no vanhemmat kyllä allekirjoittikin ne poissaolot). Muutin 16-v pois kotoa, vanhemmat kielsi mut niillä ei ollut enää mitään sananvaltaa. Sossu ei meillä koskaan käynyt, vanhempani kuitenkin on kaupunfin " kermaa" , ehkä se vaikutti.



Mutta mutta..opin kyllä kantapään kautta siivoomaan ja yliopistossa musta tuli oikein hyvä oppilas, siellä kun pärjää eri taidoilla kuin peruskoulussa/lukiossa. Jotain siinä lapsuudessa kuitenkin mätti, ehkä rajattomuus, sillä käyn nykyään terapiassa, syynä ahdistuneisuus. ADHD-diagnoosia en ole saanut vaikka olen todella vilkas, sekä motorisesti, että huono keskittymään. Mutta varmaan kannattaisi jo tässä vaiheessa hakea jotain apua. Mun vanhemmat ei omilta ongelmiltaan koskaan hakenut sitä mulle.

Ylivilkkautta ja impulsiivisuutta tyttärellä ei ole, koulumenestyksen kohtaan en osannut oikein vastata kun tytär se kuitenkin siellä koulussa on.



KAIKKI MUUT(tarkkaamattomuus, aloittamisen vaikeus, tehtävien loppuun saattaminen ja pitkäjänteisyys, aamu-unisuus, tehtävien siirtäminen, alhainen motivaatio ja alisuoriutuminen, järjestyksen pidon ongelmat ja ajanhallinnan ongelmat sekä motoriikan ongelmat ovat lähes kohta kohdalta päivittäin/usein -sarakkeessa. Ja arvio on siis äidin, ei tyttären :/



HMMM... Kallonkutistajalle?



Ja te jotka viisastelette kasvattamisesta ja siinä tehdyistä virheistä: kyllä, ihan varmasti olen tehnyt tukun virheitä. Vuosi vuodelta niitä on yhä enemmän ja enemmän. Jokainen tekee, mutta jotkut virheet ovat toisille lapsille kohtalokkaat ja toiselle niistä ei seuraa mitään. Parhaani olen yrittänyt, ihan varmasti. Enempään ei tämä äiti kykene ja jos se ei riitä, niin sille en voi mitään.



ap.

pankkikortin , puhelimen yms. muut tarpeelliset vempaimet pois.



Vaikka mikä diagnoosi mutta nyt tuntuu siltä, että lapsi pompottaa.



Voitteko sanoa vastaaville pullamössöille, että : " Hellanlettas, jos et osaa viedä käytettyjä siteitä oikeaan paikkaan niin et varmaan osaa huolehtia pankkikortista ja puhelimestasikaan" .



OLiskohan teidän nössöjen pitänyt puuttua asioihin jo monta vuotta sitten.



VOI ITKU, MITÄ NÄISTÄ NÖSSÖKÄISTEN LÖSSÖKAKAROISTA TULEEKAAN!



Nyt saatana menette itseenne ja teette mitä voitta. KAKARAT KURIIN JA JÄRJESTYKSEEN!!

1. päivä: siivoat huoneen ennenkuin lähdet kotoa mihinkään.



2. päivä: lapsi pysyy yhä kotona eikä siivoa, kiellän tietokoneen.



3. Päivä: lapsi ei edelleenkään siivoa. Kiellän telkkarin ja takavarikoin kännykän. Neiti aloittelee hommaa.



4. päivä: takavaroikoin cd-soittimen. Kaverit toivotan tervettulleiksi siivoustalkoisiin, kun soittavat minulle. Annan lapsen puhua hetken puhelimessa, mutta odotan itse vieressä. Lapsi ei edelleen siivoa vaikka ei pääse kotoa minnekään, ei ole puhelinta, ei nettiä, ei televisiota. Neiti siirtelee huonekaluja, yritystä siis alkaa jo olla, mutta kaaos vain lisääntyy.



5. päivä. Kiellän menemästä suihkuun. Neiti jatkaa puuhastelua, on melkoisen hapan - niin minäkin.



6. päivä. Käyn ilmoittamassa, että tulen seuraavana iltana kaveriksi siivoamaan klo 22 (jolloin pienemmät nukkuvat varmasti), jollei huone ole siisti.



7. päivä. Menen huoneeseen hieamn yli klo 22. Keräämme yhdessä roskat, viikkaamme vaatteet kaappiin, pistän tyttären viemään roskat pois. Neiti järjestelee koulupöytäänsä ja kirjahyllyään. Minä imuroin. klo 00.30 huone on imuroitu ja siisti. Palautan kännykän ja soittimen. Tytär on iloinen siististä huoneesta - tai ainakin aiti on.



8. päivä Neiti lähtee maailmalle. vaatteet ovat hujan hajan huoneessa.



Tapahtui kesälomalla. Tyttö vietti aikaansa lukemalla, siitä on aina tykännyt.



ap

Siis " NÖSSÖKÄISTEN LÖSSÖKAKAROITA" on enemmänkin. Voimia sinulle. Kovin kurja on, että ihmiset oikein huutaa tietämättä todellisuutta mitä on olla erityislapsen vanhempi tai pitäisikö sanoa lössökakaran nössökäinen;)

...mutta ihanaa että ketju on saanut jatkoa perjantain jälkeen.



Huumeita ja alkoholia en pelkää, tytär suunnittelee täysillä tulevaisuuttaan ja on siinäkin erittäin järkevä. Vaihtoehtoina pyörivät lukio ja muutama ammatti, jotka minustakin ovat ihan hyviä.



Yritän nyt hakea tietoa tuosta ADD:stä. Tytär kävi itse lueskelemassa kaverillaan ADD:stä ja sanoi sen jälkeen että tuntuu sopivan :) Ensireaktio oli kuten itsekin olen ajatellut: ei sillä mitään ADHD:tä ole, se on vaan toivottaman huonomuistinen, saamaton ja patalaiska.



LISÄÄ, ideoita, ajatuksia ja vinkkejä! Se joka kirjoitti rautalankamallista perheen työnjaossa saa sata ruusua ja tukun haleja!



ap.

Tai no, kävin mä kaupassa ja jossain pyörähdin, mutta silti. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Huutaa? Lyödä?



Haukkunut kyllä olen. Ihan varmasti.



ap.

Oma huoneen hallintaan kuuluu myös sen siistinä pitäminen, ja oma huone on etu, ei mikään jokaiselle automaattisesti kuuluva oikeus. Edun voi myös menettää ellei siitä huolehdi. Kyllä meillä tämän ekaluokkalainenkin tietää. ;)



Jos olisin ap, ilmoittaisin, että huone siirtyy just nyt äidin omaksi huoneeksi ellei se ala pysyä kunnossa. Sitten vaan neiti olkkariin patjalle nukkumaan, tavarat voi kärrätä varastoon.



Eihän siellä nuoren huoneessa nyt tarvitse tiptop-siistiä olla, kunhan silloin tällöin paikat laittaa että voi imuroida. Mutta mitään menkkarättejä en kyllä oman kotini lattioilla suvaitsisi, vaikka olisi ihan kenen huone! Tai ruoantähteitä ympäriinsä tms.