äideille joilla VAIN poikalapsia!

Oikein ihania poikia ovat. Haluaisin kuitenkin myös tytön! Jotenkin kaipaan sitä äiti-tytär suhdetta ja sitten vanhempana mahdollisesti yhteisiä juttuja joita pojan kanssa tuskin tulee :/.



Mieheni vaan ei halua enempää lapsia ja näin multa jää se tyttö varmaan saamatta. Tosin se kolmaskin olis varmaan poika :)

ja voin sanoa, että ei kertaakaan ole mietityttänyt, että olispa tyttö tai että tekiskö vielä yhden.



Ärsyttää oikein kun tuo pienin syntyi, niin kun ihmiset kuulivat, että on poika, oli kommentti " no, teette vielä yhden niin se on sitten tyttö"



Täh???? En voi käsittää. Olen ikionnellinen jokaisesta lapsestani, kaikki ovat minulle erittäin rakkaita. Ja täytyy sanoa, että en edes tietäisi miten ollaan tytön kanssa, kun olen tottunut olemaan poikien äiti. Olenko sitten itsekin " poikamainen" kun lapsena jo leikkinyt autoilla ja pidän autoista, rallista...



Mutta siis vastaus on, että en ole haikaillut tyttöä enkä haikaile. Meillä on 4 enkelivauvaa, joten minulle on ollut aivan samantekevää kumpaa sukupuolta lapsemme on, kunhan vaan olemme saaneet hänet itsellemme hengissä.

Minulla on kyllä kolmas lapsi tulossa ja sukupuolta en vielä tiedä mutta vahvasti epäilen poikaa vaikka toki se tyttökin olisi kiva. Tokasta toivoin tyttöä ja olin hiukan pettynyt poikaan mutta nyt kun nuo molemmat ovat tuossa niin ovat kyllä enemmän yksilöitä kuin sukupuolensa edustajia. Ainoastaan silloin kun katselen lastenvaatekaupassa tyttöjen puolta niin tunnen haikeutta, tytöille olisi niin nättejä vaatteita :)

Koska minä tein " lapsia" , en tyttöjä tai poikia.



Minusta on myös ihanaa, kun pojat kasvavat ja isä tekee heidän kanssaan miesten hommia. Pääsen niin helpolla.. Ja nautin matriarkan asemastani.



Minä en keksi yhtään syytä, miksi haluaisin tytön. No, ehkä niitä mekkoja olisi ollut kiva ostaa. That' s it.

4 kummilastani ovat tyttöjä ja muutenkin lähipiirissä huomatttavasti enemmän tyttöjä, joten sitä kautta pääsen ostelemaan myös mekkoja :)



Jos neljäs tulisi, toivoisin edelleen samaa merkkiä.

va on tyttö, niin uskon, että tuntuu yhtälailla luonnolliselta, sitten kun hän syntyy, samoin kolmas poika.

tyttöä, mutta sopeuduin pojan tuloon jo hyvissä ajoin ennen syntymää, koska halusin ja sain tietää kumpaa sukupuolta lapsi on. Toisen kohdalla ei sukupuolella ollut enää niin väliä, koska ajattelin että molempi parempi - jos on kaksi poikaa, ne ovat ehkäpä helpommin kavereita keskenään ja toisaalta jos tulisi tyttö niin sitten olisi " yksi molempia" ja hyvä niin. Nyt haaveilen kolmannesta ja en ole oikeastaan sukupuoliasiaa juuri miettinyt. Ennen lapsia siis haaveilin tytöstä, mutta nyt kahden hienon pojan äitinä en osaa enää sukupuolta niin ajatella kolmannen kohdalla.



Yksi ulkomaalainen ystäväni (nainen, ei lapsia) sanoi, että hänestä olisi mukavampi kasvattaa poikia, koska heillä on helpompaa elämässä. Noh, en ihan tuohon mielipiteeseen suoraan yhdy, mutta voihan sitä niinkin ajatella? Ajattelen myös, että ehkäpä äiti-poika suhde voi olla mutkattomampi kuin äiti-tytär?

Vierailija:

Tuntuuko sinusta koskaan, että jäit jotain vaille kun sinulla ei ole tyttöä? Minulla on 3 poikaa ja lapsiluku taitaa olla täynnä. pakko silti myöntää että jos minulle 100% varmuudella luvattaisiin, että neljäs on tyttö, niin kyllä sen tekisin.

Minäkin tekisin.

Mutta olen tyytyväinen näihin lapsiin jotka olen saanut ja he ovat ennen kaikkea terveitä (nyt joka varmaan sanoo jotain). Lapsiluku on täynnä.

Minä en osaa kaivata sitä tyttöä. Sitä ei tietysti tiedä, jos joskus myöhemmin, esimerkiksi silloin, kun ystävien tyttäret ovat aikuisia ja saavat omia lapsia ja itsellä ei ole sitä tytärtä, jonka kanssa elää nekin vaiheet läpi, niin alkaa tuntua, että voi, kun ei omaa tytärtä ole.



Nyt kuitenkin tunnen oloni oikein kotoisaksi poikien äitinä ja olen jopa hiukan helpottunut tilanteesta. En tiedä, millainen äiti osaisin olla tyttärelle, kun oma äitisuhteeni on enemmän kuin pielessä. Poikia saan hemmotella vapaasti ja mies joutuu käymään ne isot taistot. Lisäksi talon ainoana naisena (meillä koiratkin ovat uroksia) olossa on omat ehdottoman hyvät puolensa ;)

Ja jotenkin yllatyin kun kaksi poikaa on tullut. Mutta olen tosi tyytyvainen tahan, en haikaile tyttoa enka todellakaan kolmatta lasta. Oleminen poikien aitina on minulle jotenkin niin uutta ja ihmeellista, itsellanikin on vain sisko.

Minulla siis kolme poikaa. Jos neljäs tulisi, saisi hän olla mieluusti poika, tosin tietysti tyttökin " kelpaa" .

En koe jääväni mitään paitsi, vaikka meillä ei tyttöä olekaan. Lapset on ihania sukupuoleen katsomatta. Jos vielä lisää lapsia meille tulee, on hän tervetullut oli sitten tyttö tai poika.

Meillä kuuluu olla kaksi poikaa ja sillä siisti :)

toivottavasti tulemme miniöideni kanssa toimeen ja osaan olla hyvä anoppi.



Mutta muuten en tunne kaipaavani mitään, meillä on menevä perhe ja pääsen itse harrastaman kaikenlaista. Vaikka itse tykkäänkin pukeutua ja laittaa itseäni jonkin verran, en usko että kaipaan jotain röyhelömekkoja ja hiustenlaittamista tyttären kanssa.



Äitisuhteeni ihan OK, mutta emme me sellaista " tyttöjen hommaa" harrastaneet omankaan äitini kanssa.

kummatkin poikia, koska ovat hyviä kavereita keskenään. Jos tulisin vielä raskaaksi, ehkä toivoisin tyttöä, mutta toisaalta kolmas poika ois kyllä ihana saada.:) Vaikeita asioita, onneksi ei meidän päätettävissä!;)

mä taas olen ihan superonnellinen, että sain kaksi tyttöä



ei voi suloisempaa olla, niin se vaan on. olisi ollut ihan hirveä pettymys jos olisi ollut 2 poikaa.. kaverinikin totesi, että ois kolmas lapsi jäänyt tekemättä ellei olisi ollut yhtään tyttöä entuudestaan

Enkä päässytkään ihan heti pettymyksestäni, mutta nyt en tietenkään vaihtaisi lastani mihinkään. Seuraavasta lapsesta toivoisin ehkä ennemmin tyttöä - jos pystyisin vielä lapsia saamaan. Valitettavasti en pysty.

no, jos minä olisin saanut kaksi tyttöä, olisin varmaan ihan onnellinen heistä. Eipä tuolla ole niin merkitystä, minkä merkkisiä lapset ovat.



t. 2 poikaa

ja kyllä kaipaan tyttöä, vaikka poikani ovat tietysti maailman ihanimpia lapsia. Mutta kun katson miten mieheni touhuaa poikien kanssa niin toivoisin, että meillä olisi myös tyttö, jonka kanssa touhuta kaikkia tyttöjen juttuja. Hiustenlaittoa, vaatteiden ostelua, prinsessaleikkejä ym. Näitä ei ainakaan meidän poikien kanssa pääse kokemaan.

Samoin ajattelin, että kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja perustaa oman perheen niin miten tiiviit välit esim. lapsenlapsilla on äidin tai isän puolen isovanhempiin. Ainakin meillä ja useimmissa tuttavaperheissä nimenomaan äidin puolen isovanhempien kanssa ollaan enemmän tekemisissä. Kai se sitten on niin, että äiti yleensä hoitaa niitä lastenjuttuja, jolloin luonnollisesti tulee oltua enemmän tekemisissä omien vanhempien eikä appivanhempien kanssa. Samoin raskausaikaa ei miehen äiti pääse kokemaan samalla tavalla kuin raskaanaolevan äiti.



Neljännestä lapsesta on juteltu, mutta vielä ei ole päätöstä tehty aletaanko yrittää vai ei. Mutta jos aletaan niin toivon, että lapsi olisi tyttö, toki neljäs poikakin olisi ihana juttu.

Minun on itseasiassa vaikea kuvitella saavani tyttöä, kun puhun että saisimme vielä lapsen ajattelen (melkein) ääneen, että " Sitten jos saamme pojan.. nimeksi tulee.." jne.



Voisi olla melkoinen järkytys jos lapsi olisikin tyttö :) Mutta aivan sama mitä sukupuolta on.